Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Minua häiritsee se, että työelämää painotetaan perhe-elämän ohi. Ollaan miehen kanssa kumpikin maistereita ja on oman alan vakityöpaikat. Minä olin lapsen kanssa kotona aiemmin, nyt mies on hoitovapaalla 1,5 v lapsen kanssa ja minä olen töissä. Lapsen 1 v neuvolassa jo kyseltiin, koska palaan töihin. Ollaan myös saatu monet ihmettelyt siitä, miksi mies on hoitovapaalla ja miksi lapsi ei ole päiväkodissa. Miksi olisi? Lapselle on paljon parempi olla näin pienenä kotona vanhemman kanssa. Näin pieni ei kaipaa mitään erityistä: meillä ulkoillaan, leikitään sisällä, luetaan kirjoja ja muuta tavallista. Sosiaalisia kontakteja saa näkemällä sukulaisia ja käymällä pari kertaa viikossa seurakunnan kerhossa. Päiväunetkin saa lapsi nukkua omaan rytmiinsä sopivasti, eikä tarvitse taipua päiväkodin rytmiin. Lapsi tulee olemaan kotona liki 2,5 v ikään asti. Taloudellisesti tämä ei ole meille vanhemmille järkevä vaihtoehto, mutta lapsen hyvinvointi painaa vaakakupissa enemmän. Lapsi on oikein tyytyväinen arkeen kotona vanhemman kanssa, kehittyy hyvin ja puheen kehitys on nopeaa, kun lapsen kanssa harjoitetaan kieltä paljon.
Emme ole töissä mitenkään "kylmällä bisnesalalla", mutta ei lapsiperhearkea silti ymmärretä. Töissä kuvitellaan, että olen riemusta kiljuen ottamassa ylimääräisiä koulutuksia ja muita normaalin työn päälle. Esimies on varsinkin ihan ihmeissään, vaikka hänellä itselläänkin on lapsia. Lapset ovat hänellä kuitenkin jo yläkouluiässä, joten on tainnut unohtaa, millaista arki pienten lasten kanssa on. Ihan suoraan olen sanonut, että lapsi on nyt niin pieni, että otan pari vuotta rauhallisemmin, jätän kaiken ylimääräisen pois ja teen perusasiat. Sitten on eri juttu, kun lapsi on isompi. Sinkkuna ja lapsettomana ollessa joustin työvuorojen osalta, jotta perheelliset pääsivät helpommalla. Nyt on minun vuoroni ajatella omaa perhettäni. Varhaislapsuudella on ihan valtava merkitys lapsen kehitykselle ja me vanhemmat halutaan ajatella oman lapsemme parasta, vaikka työelämän kannalta sitä ei ymmärrettäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
No ennen se oli huomattavasti helpompaa. Hintataso oli aivan toinen kuin nykyisin. Kyllä meilläkin oli äiti vuosikausia kotosalla, pärjättiin ihan hyvin raksamiehen hommia tekevän isäni palkalla. Nyt on vähän eri tilanne; inflaatio jyllää, energiakriisiä jne.
Äitini on sanonut, että hoitorahan ostovoima oli jotain aivan toista 90-luvun alkupuolella, kun hän oli kotona lasten kanssa. Nykyisin hoitorahasta jää käteen n. 270 euroa. Eihän tuolla summalla elä! Tuo summa ei riitä kuukauden ruokiin tai asumiskuluihin, vaan kattaa pienen osan niistä.
Kannattaa tehdä lapset parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka käy töissä.
Nyt oli niin laajasti heitelty mielipiteitä suuntaan jos toiseen, että tartun vain yhteen asiaan, päivähoidon järjestämiseen Saksassa. Minulla on siellä sukua ja ainakin yksi perhe päätyi lapsettomuuteen, koska kumpikaan vanhemmista ei halunnut tipahtaa pois työelämästä. Heille olisi ollut taloudellisesti mahdotonta järjestää päivähoitoa.
Onneksi en itse joutunut tekemään samaa päätöstä. Työ ei ole vain rahan ansaitsemista. Se on tapa toteuttaa itseäni, oppia uuttaa, haastaa itseäni ja kokea merkityksellisyyttä. Työyhteisön aikuiskontaktit ovat minulle tärkeitä, niitä kaipasin heti kun äitiysloma alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Siis pienten lasten vanhemmalle täysi palkka, vaikka tekee vain 50% työaikaa? Olisihan tuo kiva jäädä osa-aikaiselle ja saada 7000 e/kk, puolet maksaisi työnantaja ja loput yhteiskunta. Ja sitten olisi joku, joka valittaa, kun ei ole töitä kuin määräaikainen, osa-aikainen pesti minun sijaisenani 3500 e/kk palkalla. Molemmat tekisi yhtä paljon töitä, mutta koska minulla on lapset, saisin yhteiskunnalta lisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
No ennen se oli huomattavasti helpompaa. Hintataso oli aivan toinen kuin nykyisin. Kyllä meilläkin oli äiti vuosikausia kotosalla, pärjättiin ihan hyvin raksamiehen hommia tekevän isäni palkalla. Nyt on vähän eri tilanne; inflaatio jyllää, energiakriisiä jne.
Äitini on sanonut, että hoitorahan ostovoima oli jotain aivan toista 90-luvun alkupuolella, kun hän oli kotona lasten kanssa. Nykyisin hoitorahasta jää käteen n. 270 euroa. Eihän tuolla summalla elä! Tuo summa ei riitä kuukauden ruokiin tai asumiskuluihin, vaan kattaa pienen osan niistä.
Kannattaa tehdä lapset parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka käy töissä.
Entä jos mokoma mies haluaakin hoitaa omaa lastaan kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
No ennen se oli huomattavasti helpompaa. Hintataso oli aivan toinen kuin nykyisin. Kyllä meilläkin oli äiti vuosikausia kotosalla, pärjättiin ihan hyvin raksamiehen hommia tekevän isäni palkalla. Nyt on vähän eri tilanne; inflaatio jyllää, energiakriisiä jne.
Äitini on sanonut, että hoitorahan ostovoima oli jotain aivan toista 90-luvun alkupuolella, kun hän oli kotona lasten kanssa. Nykyisin hoitorahasta jää käteen n. 270 euroa. Eihän tuolla summalla elä! Tuo summa ei riitä kuukauden ruokiin tai asumiskuluihin, vaan kattaa pienen osan niistä.
Kannattaa tehdä lapset parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka käy töissä.
Entä jos mokoma mies haluaakin hoitaa omaa lastaan kotona?
No sittenhän se äiti voi mennä täyspäivätyöhön ja elättää.
Hyviä ajatuksia, mutta oletteko itse valmiita siihen millä hinnalla tämä maksettaisiin? Maksaisiko aloittaja 10-30 % veroa lisää siitä hyvästä, että naapurin äiti saa olla kotona täydellä palkalla (yhteiskunta maksaa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan kumpikin oltu vuorollaan hoitovapaalla: Normaalisti perheemme tulot on 4000 euroa kuussa, kumpikin saa verojen jälkeen 2000 e. Kun toinen meistä on hoitovapaalla, tippuu perheen kuukausitulot n. 2270 euroon kuussa. Käytännössä siis yhden ihmisen palkalla maksetaan asuminen, ruoat, lääkkeet, autoihin liittyvät kulut jne. Tekee sen, että säästöön ei juuri jää ja hoitovapaalla olevalle ei kerry eläkettä eikä vuosilomia. Hoitovapaalla oleva ei ole työterveyshuollon piirissä, jos sattuu sairastumaan. Kyllä tuo kukkarossa tuntuu, eikä pelkästään hoitovapaan aikana. Katsoin eläkeotteesta, että alle vuosi hoitovapaalla rokotti eläkettäni yli 50 eurolla kuussa. Rokotus on aikamoinen, jos lapsen/lapsien kanssa olisi hoitovapaalla pidempään. Tässä ei mielestäni ole kyse siitä, että lapsi pitäisi tehdä parisuhteeseen ja olettaa puolison elättävän. Kyllä arkiset kulut voi yhden palkalla maksaa, mutta perheen kokonaistalouden ja eläkevaikutusten kannalta tilanne ei ole kestävä.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia, mutta oletteko itse valmiita siihen millä hinnalla tämä maksettaisiin? Maksaisiko aloittaja 10-30 % veroa lisää siitä hyvästä, että naapurin äiti saa olla kotona täydellä palkalla (yhteiskunta maksaa)?
Monessa ammatissa olisi mahdollisuus siihen, että työnantaja voisi joustaa lapsiperheellisen kohdalla. Ihan hyvin voisi säätää työaikaa niin, että puolison kanssa voisi lomittaa työt niin, että lapsen voisi pitkälti hoitaa kotona. Sekin tekee jo paljon, että suhtautuu empaattisesti siihen, että pikkulapsiperheessä on voimat vähissä/sairastellaan useammin kuin vaikka yksinelävä aikuinen sairastelee. Eikä sekään kivaa ole, että pahimmillaan monilla sairastapauksissa on hoidettava sairas lapsi, kärvisteltävä itse samalla sairaana ilman lepoa ja kun koittaa töihinpaluu, niin kasautuneet työt odottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mennään metsään siinä, että päiväkodeissa vaaditaan työntekijöiltä kovin korkeaa koulutusta. Ei sitä kaikilla tarvitse olla. Hyvin työssä pärjää, kun osaa hoitaa lapsia, lapsia ja jutella heidän kanssaan. Sitten voi olla se työntekijä, joka hoitaa varhaiskasvatuksesta ne asiat, jotka edellyttävät korkeakouluopintoja.
Ei omassa lapsuudessanikaan päiväkodin työntekijöillä ollut korkeakoulututkintoja. Hyvin pärjäsivät ja me lapset tykättiin. Omassa lapsuudessani 90-luvulla pikkukaupungissa päiväkotiryhmässäni oli n.18 lasta ja 5 aikuista, yksi heistä oli keittiötyöntekijä/siivooja. Eipä ole enää tuollaista määrää työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia, mutta oletteko itse valmiita siihen millä hinnalla tämä maksettaisiin? Maksaisiko aloittaja 10-30 % veroa lisää siitä hyvästä, että naapurin äiti saa olla kotona täydellä palkalla (yhteiskunta maksaa)?
Monessa ammatissa olisi mahdollisuus siihen, että työnantaja voisi joustaa lapsiperheellisen kohdalla. Ihan hyvin voisi säätää työaikaa niin, että puolison kanssa voisi lomittaa työt niin, että lapsen voisi pitkälti hoitaa kotona. Sekin tekee jo paljon, että suhtautuu empaattisesti siihen, että pikkulapsiperheessä on voimat vähissä/sairastellaan useammin kuin vaikka yksinelävä aikuinen sairastelee. Eikä sekään kivaa ole, että pahimmillaan monilla sairastapauksissa on hoidettava sairas lapsi, kärvisteltävä itse samalla sairaana ilman lepoa ja kun koittaa töihinpaluu, niin kasautuneet työt odottavat.
Kyllähän tällaisia ammatteja on, itsellänikin on. Se on ihan ammatinvalintakysymys eikä yhteiskunnallinen epäkohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on parempi olla päiväkodissa, jos kotona vanhemmalla ei riitä voimavarat lapsesta huolehtimiseen. Jos taas vanhempi on ihan täyspäinen ja jaksaa, niin parempi lapsen on olla kotona.
Saksassa ja monessa muussa maassa on senverta korkeat palkat, että yhdenkin tuloilla voi tulla kohtuuhyvin toimeen. Varsinkin jos sitten toinen saa vielä jotain tukea tai osa-aika palkkaa.
Lapsia ei kyllä pitäs viedä mihinkään hoitopaikkaan ennen kun ne osaa kävellä ja puhua. Nykyisin ei hoitajia ole tarpeeksi ja monet taaperot jää siellä vähän yksin ja ilman apua. Kotihoidossa on se oma vanhempi koko ajan auttamassa.
Päivähoidossa (+eskari) oppii kyllä sosiaalisia taitoja, ja monet opet on kertoneet julkisesti, että sen kyllä huomaa lapsesta onko ollut pkodissa vai kotona.
Opetussuunnitelmat jne on täysin turhia päiväkotilaisille. Lapsien pitäs saada olla lapsia sinne kouluun asti, toki eskarissa on hyvä alkaa vähän leikin varjolla harjottelee koulutapoja, mutta muuten, niin lapsien pitäs vaan leikkiä ja harjotella luontevasti yhdessäoloa muiden kanssa.
Tästä syystä ei mielestäni päiväkodeissa tarvita mitään "lastentarhan opettajaa" tai mikä se "korkeakoulutetumman" lastenhoitajan nimike nyt onkaan. Se on turhaa hierarkiaa ja turha kulu. Tarvitaan riittävästi empaattisia lastenhoitajia, ja heille riittävä palkka. Jos ihminen ei osaa olla pienten lasten kanssa ja varmistaa näiden perustarpeita, niin ei sitä mikään amk- tai yo-tutkinto muuta.
Minulla oli ilo ja onni seurata mahtavien empaattisten lastenhoitajien toimintaa meidän kummankin lapsen oslata päiväkodissa ja eskarissa. Sen sijaan ne "opettajat" olivat sekä lapsille että vanhemmille takakireitä ja tekivät suurta asiaa siitä kuinka he ovat jotenkin ylempää porukkaa. Samoin heidän "suunnitelmat opittavile asioille" olivat aiva per seestä. Näitä ihania lastenhoitajia, jotka pitivät sylissä, paijasivat, lohduttivat, leikkivät ja pelleilivät lasten lasten kanssa lapseni ovat musitelleet ja ikävöineetkin vielä pitkään kouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole kokenut, että Suomessa paheksuttaisiin sitä, että lapsi hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään. Päinvastoin.
Mielestäni nopeasti työelämään palaavia äitejä jopa syyllistetään asiasta. Ei ehkä ymmärretä, että kaikilla ei ole niin paljon rahaa että olisi varaa olla työttömänä vuosikausia.
Terkuin entinen neuvolan terkkari
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Tuossa tutkimuksessa ei huomioitu muita tekijöitä, esim. m a a han mu ut raja tausta perheellä.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Itse en ole kokenut, että Suomessa paheksuttaisiin sitä, että lapsi hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään. Päinvastoin.
Mielestäni nopeasti työelämään palaavia äitejä jopa syyllistetään asiasta. Ei ehkä ymmärretä, että kaikilla ei ole niin paljon rahaa että olisi varaa olla työttömänä vuosikausia.
Terkuin entinen neuvolan terkkari
Millä lailla työttömänä vuosikausia? Miten se lastaan hoitava perhevapaalla oleva on sinusta työtön ja vuosikausia?
Osaatko suomea sen verran että tajuaisit mistä ketjussa edes keskustellaan?
Näin pienten lasten vanhempana olen ap:n kanssa paljosta samaa mieltä, mutta sanoisin kyllä, että siinä missä lapsi tarvitsee paljon läsnäoloa vanhemmiltaan, MOLEMMAT vanhemmat tarvitsevat oikeasti sen mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, tehdä merkityksellistä työtä ja käydä aikuisia keskusteluja säännöllisesti.
Lasten hoitopäivien lyhentäminen ei voi olla vain naisten vastuulla aina ja ikuisesti. Hyvin monella isällä olisi varaa laskea työtuntejaan ja hakea lapsensa päivähoidosta aiemmin. Onneksi aika moni jo näin tekeekin.
Meidän perheen hyvinvoinnille on ollut parasta, että molemmat vanhentavat tekevät osapäivätyötä, jolloin jompi kumpi on aina vapaa hakemaan lapset kotiin jo iltapäivällä. Silloin toinen saa keskittyä työhön ja palautua kotielämästä. Tämä järjestely alentaa tuloja tuntuvasti, tottakai. Meillä on tähän varaa, koska ollaan nelikymppisiä jo pitkän työuran tehneitä, mutta näin pitäisi minusta voida toimia tulotasosta riippumatta.
Meillä molemmat tunnustavat sen, että kotona lasten kanssa oleminen on PALJON raskaampaa kuin töissä käynti, vaikka lapset ja heidän kanssa vietetty aika on kaikkein merkityksellisintä. Työpäivät on meillä aikuisten lepopäivät. On äärimmäisen tärkeää jakaa taakka tasaisesti molemmille vanhemmille.
No onhan se käytännössä työttömänä olemista, jos ei käy töissä, vaan on lapsen kanssa kotona. Joko kotihoidontuella tai työttömyystuella.
Harvalla on varaa olla käymättä töissä ja elää vain säästöillä. Eli nämä jotka ovat kotona saavat kyllä yleensä jotain tukia.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
No onhan se käytännössä työttömänä olemista, jos ei käy töissä, vaan on lapsen kanssa kotona. Joko kotihoidontuella tai työttömyystuella.
Harvalla on varaa olla käymättä töissä ja elää vain säästöillä. Eli nämä jotka ovat kotona saavat kyllä yleensä jotain tukia.
Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meillä lapsuus oli äidin kanssa kotona melko köyhää, mutta siihen sopeuduttiin. Ilmeisesti se aineellisesti köyhä, mutta turvallinen lapsuus yhdessä äidin kanssa kotona ei sitten kuitenkaan kelpaa. Pitäisi saada kahden työssäkäyvän vanhemman elintaso niin, että joku muu sen kustantaa.