Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Työnantajien pitäisi suhtautua osa-aikatyöhön positiivisemmin. Asumme kaukana sukulaisista ja mies oli paljon reissussa Olisin itse halunnut tehdä äitiysloman jälkeen osa-aikaista 60-80 prosentin työajalla, mutta silloinen miespuolinen pomo suhtautui asiaan hyvin nihkeästi. Asenne oli todella kielteinen ja hän toi jatkuvasti ilmi sitä, miten hankalaa se tässä työssä on . Tein lopulta vain puoli vuotta, kun asiasta sopiminenkin oli niin nihkeää. Kumma kyllä työpaikassamme oli samaa työtä tekevä eläkeikää lähestyvä mies, joka samanaikaisesti sai olla osa-aikaeläkkeellä vuosikausia. Oikeasti kukaan ei edes tiennyt, tekikö mies mitään koko aikana (näytti lukevan netistä iltapäivälehtiä ja huutonettiä koko ajan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
Olen terkka ja nähnyt tätä sossuporukkaa ihan riittämiin yhden työuran varrelle itä-helsinkiläisessä neuvolassa. Lasten varjollahan voi aina perustella työhaluttomuuden mitä parhaiten.
Tajuatko paljonko keskiverto somppuperhe esim. saa rahaa?
Kotihoidontuesta asiaa seuraavaksi. Eli sinusta on ihan ok, että perhe nostaa tukia vaikka käyvät töissä? Mihin ne vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta rahaa jos heillä on työpaikat?
Lapsilisääkin saa jokainen perhe tuloista riippumatta. Täysin ilmaista rahaa.
Onko ihan katoavaa kansanperinnettä sellainen että elätettäisiin itsensä ja oma perheensä ihan sillä työnteolla?Paljonko keskiverto lapsiperhe saa "ilmaista" rahaa yhteiskunnalta? Minulla ei ole aavistustakaan.
Lapsilisää 200e kuussa (pyöristän nyt ylöspäin, että keskimääräinen lapsiluku olisi 2 lasta vaikka todellisuudessa se on vähemmän).
Vanhempainvapaan ajalta ansiosidonnaista vanhempainrahaa 10kk per lapsi. Lisäksi kotihoidontuki, n. 300e/kk/per lapsi 3v ikään asti, jos hoitaa kotona, en osaa sanoa minkä verran keskivertoperhe tätä käyttää, että mikä on keskimääräinen ikä mennä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitäisi suhtautua osa-aikatyöhön positiivisemmin. Asumme kaukana sukulaisista ja mies oli paljon reissussa Olisin itse halunnut tehdä äitiysloman jälkeen osa-aikaista 60-80 prosentin työajalla, mutta silloinen miespuolinen pomo suhtautui asiaan hyvin nihkeästi. Asenne oli todella kielteinen ja hän toi jatkuvasti ilmi sitä, miten hankalaa se tässä työssä on . Tein lopulta vain puoli vuotta, kun asiasta sopiminenkin oli niin nihkeää. Kumma kyllä työpaikassamme oli samaa työtä tekevä eläkeikää lähestyvä mies, joka samanaikaisesti sai olla osa-aikaeläkkeellä vuosikausia. Oikeasti kukaan ei edes tiennyt, tekikö mies mitään koko aikana (näytti lukevan netistä iltapäivälehtiä ja huutonettiä koko ajan).
Niin nykytilannehan usein on, että osa-aikaisuus tarkoittaa että teet samat työt pienemmällä palkalla ja kovalla kiireellä. Ei se oikein kannusta jäämään kotiin. Minä aloitin uudessa työpaikassa kun palasin kuopuksen perhevapailta töihin, eikä silloin toki ole edes lain mukaan pakko antaa tuota osa-aikaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitäisi suhtautua osa-aikatyöhön positiivisemmin. Asumme kaukana sukulaisista ja mies oli paljon reissussa Olisin itse halunnut tehdä äitiysloman jälkeen osa-aikaista 60-80 prosentin työajalla, mutta silloinen miespuolinen pomo suhtautui asiaan hyvin nihkeästi. Asenne oli todella kielteinen ja hän toi jatkuvasti ilmi sitä, miten hankalaa se tässä työssä on . Tein lopulta vain puoli vuotta, kun asiasta sopiminenkin oli niin nihkeää. Kumma kyllä työpaikassamme oli samaa työtä tekevä eläkeikää lähestyvä mies, joka samanaikaisesti sai olla osa-aikaeläkkeellä vuosikausia. Oikeasti kukaan ei edes tiennyt, tekikö mies mitään koko aikana (näytti lukevan netistä iltapäivälehtiä ja huutonettiä koko ajan).
Niin nykytilannehan usein on, että osa-aikaisuus tarkoittaa että teet samat työt pienemmällä palkalla ja kovalla kiireellä. Ei se oikein kannusta jäämään kotiin. Minä aloitin uudessa työpaikassa kun palasin kuopuksen perhevapailta töihin, eikä silloin toki ole edes lain mukaan pakko antaa tuota osa-aikaisuutta.
Niinpä. Mutta monissa muissa maissa asenne vanhempien osa-aikatyöhön on aivan eri, kuten esimerkiksi Ruotsissa. Ehkäpä lasten pahoinvointi, ongelmat koulussa, käytöshäriöt jne. vähenisivät jos tähän asiaan alettaisiin suhtautua positiivisemmin. Ainakin itselleni tuli sellainen olo, että lasten hankkiminen aiheutti työpaikalleni pelkkiä ongelmia. Lapset eivät edes sairastaneet paljoa, mutta siitäkin kuittailtiin. Ja samaan aikaan miespuolinen henkilö sai olla työpaikalla monta vuotta tekemättä mitään. Onneksi kyseinen työ on historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Hienoa, jos sinun tuttavapiirissäsi tuo on onnistunut. Suurimmalla osalla ei onnistu, vaikka laki sanoisi mitä. Työnantajat eivät vaan jousta asian suhteen. Tämän näkee ihan tilastoista, kuinka vähän näitä tukia käytetään ja kuinka paljon Suomessa tehdään osa-aikatöitä.
Asiantuntijatyössä tuo osittainen hoitovapaa 70 % työajalla tarkoitti ainakin n. 10 v sitten sitä, että teet täsmälleen samat työt kauhealla kiireellä ilman lounastaukoa ja saat 70 % palkasta. Ei sitä sitten kovin moni meillä kauhean pitkään tehnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus mahdollistaisi sen että toinen vanhemmista olisi kotona lapsen kanssa. Yhden palkalla ei perhettä Suomessa elätä.
Tämä olisi hyvä malli kuten Saksassa.
Ei, ei, ei. Todellakaan. Saksan mallissa perheen pienempituloista aikuista verotetaan tiukasti ja isompituloinen aikuinen saa ne verokevennykset. Jotta Saksan malli toimisi Suomessa, tulisi kulttuurimme olla sellainen, että perheellä on yhteiset rahat. Meillä on kuitenkin yleistä, että perheissä kummallakin vanhemmalla on omat tilit ja omat rahat. Silloin tuo malli kasvattaa tuloeroja isien ja äitien välillä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta kysyn silti, ymmärsitkö itse tuota esimerkkitapausta nyt ihan varmasti oikein?
Siis äiti oli kotona pienen, alle vuodenikäisen vauvan kanssa ma-ti ja töissä ke-pe
Isä oli töissä ma-ke ja hoiti vauvaa kotona to-pe
Isovanhemmat hoitivat vauvaa kotona ke.
Vanhemmat kertoivat, että tällaista vastuun jakamista ei valtion tukien tasolla tunnistettu ennen perhevapaauudistusta. Ei ollut paperilla mahdollista, että molemmat vanhemmat työskentelevät ja hoitavat pientä alle vuoden ikäistä lasta niin, että molemmat myös käyttäisivät perhevapaitaan, äiti ma-ti ja isä to-pe ja saisivat siitä perhevapaakorvauksen niiltä päiviltä, kun eivät ole töissä. Hain jutun HS:n sivuilta, ja se oli valtavan hyvä esimerkki siitä, miten paljon joustavampia ja fiksumpia vanhemmat voivat olla kuin Kela tai muu valtion byrokratia.
Ei tässä jutussa siis ole kysymys siitä, että molempien vanhempien pitäisi pystyä jäämään kotiin rahallista korvausta vastaan yhtä aikaa milloin tahansa lasta hoitamaan, vaan vuorotellen vauvavuonna, mutta miksi sitä vuorottelua ei voinut valtion mielestä tehdä viikoittain? Miksi se olisi pitänyt tehdä monen kuukauden jaksoissa? Se on se järjetön jäykkyys, joka järjestelmässä ainakin oli.
Mä luin tuon moneen kertaan enkä tajua, mitä yhteiskunnan tai kelan olisi pitänyt tunnustaa tai mihin taipua. Ihan normaalilta tuon perheen tilanne kuulosti.
Tämä lapsi ei ollut päivähoidossa joten hänestä sai perhe kotihoidon tuen. Se, miten se perheen sisällä jaetaan, on täysin perheen sisäinen asia.
Käytännössä se tulee joko isän tai äidin tilille. Voidaan perustaa myös joku kokonaan uusi tili, vaikka lapsen nimellä, johon se raha tulee.
Oliko tämän perheen ongelma siis se, että he olisivat halunneet siitä kotihoidontuesta 50% äidin tilille ja 50% isän tilille? Ei kela ala jakamaan tukia eri tileille tuolla tavalla.
Asumistuessa on ihan sama idea, eli se tulee jommankumman tilille, se on talouskohtainen se tuki. Eli tuki per asunto, ei tuki per asukas. Ja samoin tuo kotihoidontuki on tuki per lapsi, ei tuki per vanhempi.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus mahdollistaisi sen että toinen vanhemmista olisi kotona lapsen kanssa. Yhden palkalla ei perhettä Suomessa elätä.
Tämä olisi hyvä malli kuten Saksassa.
Ei, ei, ei. Todellakaan. Saksan mallissa perheen pienempituloista aikuista verotetaan tiukasti ja isompituloinen aikuinen saa ne verokevennykset. Jotta Saksan malli toimisi Suomessa, tulisi kulttuurimme olla sellainen, että perheellä on yhteiset rahat. Meillä on kuitenkin yleistä, että perheissä kummallakin vanhemmalla on omat tilit ja omat rahat. Silloin tuo malli kasvattaa tuloeroja isien ja äitien välillä entisestään.
Sehän on oma valinta ottaa puolisokseen mies, jolla on heikot perhearvot ja jolle ei ole mahdollista ajatella perhettä yhtenä yksikkönä myös taloudellisesti. Itselläni ja miehelläni on yhteiset rahat. Molemmilla on käyttöoikeudet toisen tileihin ja rahaa otetaan sieltä missä sitä on. Omaisuus ja lainat ovat yhteisiä kuten lapsikin. Ei ole ollut rahaongelmia tai riitoja asiasta. Perheveromallissa on luonnollista, että vähennykset menevät isompituloiselle, koska ne hyödyttävät silloin perhettä kokonaisuutena eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Hienoa, jos sinun tuttavapiirissäsi tuo on onnistunut. Suurimmalla osalla ei onnistu, vaikka laki sanoisi mitä. Työnantajat eivät vaan jousta asian suhteen. Tämän näkee ihan tilastoista, kuinka vähän näitä tukia käytetään ja kuinka paljon Suomessa tehdään osa-aikatöitä.
Asiantuntijatyössä tuo osittainen hoitovapaa 70 % työajalla tarkoitti ainakin n. 10 v sitten sitä, että teet täsmälleen samat työt kauhealla kiireellä ilman lounastaukoa ja saat 70 % palkasta. Ei sitä sitten kovin moni meillä kauhean pitkään tehnytkään.
Nykyisin yhä suurempi osa ammateista on asiantuntija-ammatteja. Miksi osa-aikaeläkeläiset ovat jo kymmeniä vuosia saaneet tehdä onnistuneet osa-aikatyötä, asiantuntija+ammateissakin, mutta pienten lasten vanhempi on automaattisesti laiska jos tätä ehdottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on kyllä jotenkin vihamielinen suhtautuminen pienten lasten vanhempiin. Nykyisessäkin työpaikassa kukaan ei ihmetellyt kun Pirkko noin 60 v jäi osa-aikaeläkkeelle ja aikoi vapaa-ajalla hoitaa lapsenlapsia. Sitä taas ihmeteltiin kovasti kun Anna 36 v päättikin olla töistä pois siihen saakka kun nuorin lapsi on 3, vaikka Annalla oli ulkomaan komennuksia tekevä mies, isovanhemmat kuolleet/sairaita ja ei muutakaan sukua lähistöllä. Lisäksi hänen työhönpaluunsa olisi muutenkin ollut todella vaikea kun lapsia olisi pitänyt viedä eri päiväkoteihin toiselle puolelle kaupunkia ja esikoisen koulu vielä pari km kolmanteen suuntaan kodin lähelle ( kaupungin päivähoitotilanne todella hankala) ja työpaikka vielä neljännessä suunnassa. Lapsiperheiden pitäisi aina vaan pärjätä.
102 kommentin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Etkö näe tässä mitään ongelmaa? Ensinnäkin se, että "perheessä elintaso on kaikille sama ja rahat yhteiset", on erittäin kaunis ajatus, mutta ei totta läheskään kaikissa parisuhteissa tai lapsiperheissä. Jos vanhemmilla on keskenään suuret tuloerot, ei ole suinkaan selvää, että tulot ja menot olisivat "molempien yhteisiä".
On tutkittu, että usein jos mies tienaa enemmän kuin vaimo, mies päättää sen budjetin, joka perheen ja kodin yhteisiin menoihin käytetään. Vaimo sitten päättää, miten se käytetään. Tuloerot lisäävät naisen riippuvuutta miehestä, jos mies on se enemmän tienaava. Tai jos äiti on se, joka nostaa perhevapaatuet isän jatkaessa töitä.
Toki on mahdollista, että perheessä vanhemmat sopivat tulojen ja menojen jakamisesta tasapuolisesti, mutta useimmissa tapauksissa tämä ei toteudu todellisuudessa täysin oikeudenmukaisella tavalla, vaikka osapuolet niin haluaisivat itselleen ja toisilleen uskotella. Erityisen näkyväksi ero tulee usein vähintään siinä, että paremmin tienaava pystyy säästämään ja sijoittamaan, mutta vähemmän tienaava ei pysty. Tai sitten säästäminen / sijoittaminen on hyvin pienimuotoista niin, ettei se riitä antamaan turvaa ns. pahan päivän varalle. Ja erityisesti tämä käy ilmi, jos perheessä päädytään avioeroon. Suomalaiset naiset ovat miehiä suuremmassa köyhyysriskissä myös eläkeiässä, sillä miesten eläkkeet ovat naisia korkeammat ja naiset elävät pidempään eli jäävät todennäköisimmin leskiksi, joilla ei olekaan enää käytössä miehen parempaa eläkettä.
Ei ole myöskään ongelmatonta, että perhevapaarahojen maksaminen pelkästään äidille vääristää tilastoja. Se vahvistaa mielikuvia siitä, että äidit jäävät kotiin, kun isät jatkavat töitä ja uraansa, vaikka jossain yksittäisessä perheessä todellisuus olisikin toinen. Ja kun mielikuvat lapsia kotona hoitavista äideistä ovat vahvat, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vahvistaa miesten.
Se, että puolisot eivät keskenään pysty sopimaan lastenhoidosta ja rahasta ei voi olla niin, että jonkun Kelan pitäisi pitäisi alkaa setvimään jotain lapsilisän tai kotihoidontuen kaltaisia pikkutukia useammalle saajalle. Ne maksetaan lapsesta ja yhtä lasta ei saa jaettua useammaksi. Sen verran pitää aikuisten pystyä sopimaan, että setvivät pikkuhilunsa miten haluavat itse ilman viranomaisten apua.
Kyllä Kela voisi halutessaan jakaa vanhempien vapaat ja niistä maksettavat päivärahat vaikka jokaiselle kahden vanhemman perheelle viikoittain puoliksi. Sen sijaan, jos Kela tai valtio muuten on byrokraattinen ja kankea, se ei ole kansalaisten syytä.
Vastahan uutisissa on ollut esimerkki toisenkin valtion viraston kankeudesta ja tarkoituksellisesta hankaluudesta. Ei sekään ole sen viraston asiakkaiden syytä.
Lisäksi täytyy muistaa, että vanhastaan Suomessa on totuttu ajattelemaan "perhettä" ja "ruokakuntaa" yhden jääkaapin periaatteella. Siten esim. kimppakämppäasumista ei ole tunnistettu monissa tukimuodoissa. Sekään ei ole kimppakämppäasujien omaa saamattomuutta tai syytä. Se on valtion virastojen ja byrokratian kankeutta.
Ja esim. köyhyyttä mitataan tutkimuksellisesti ruokakunnittain, vaikka saman ruokakunnan ja perheen sisällä voi olla monta erilaista tulo- ja osittain myös elintasoa. Köyhyyttä (tai varallisuutta) mitataan suurempien yhteisöjen tarkkuudella, vaikka se vaikuttaa yksilöihin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Etkö näe tässä mitään ongelmaa? Ensinnäkin se, että "perheessä elintaso on kaikille sama ja rahat yhteiset", on erittäin kaunis ajatus, mutta ei totta läheskään kaikissa parisuhteissa tai lapsiperheissä. Jos vanhemmilla on keskenään suuret tuloerot, ei ole suinkaan selvää, että tulot ja menot olisivat "molempien yhteisiä".
On tutkittu, että usein jos mies tienaa enemmän kuin vaimo, mies päättää sen budjetin, joka perheen ja kodin yhteisiin menoihin käytetään. Vaimo sitten päättää, miten se käytetään. Tuloerot lisäävät naisen riippuvuutta miehestä, jos mies on se enemmän tienaava. Tai jos äiti on se, joka nostaa perhevapaatuet isän jatkaessa töitä.
Toki on mahdollista, että perheessä vanhemmat sopivat tulojen ja menojen jakamisesta tasapuolisesti, mutta useimmissa tapauksissa tämä ei toteudu todellisuudessa täysin oikeudenmukaisella tavalla, vaikka osapuolet niin haluaisivat itselleen ja toisilleen uskotella. Erityisen näkyväksi ero tulee usein vähintään siinä, että paremmin tienaava pystyy säästämään ja sijoittamaan, mutta vähemmän tienaava ei pysty. Tai sitten säästäminen / sijoittaminen on hyvin pienimuotoista niin, ettei se riitä antamaan turvaa ns. pahan päivän varalle. Ja erityisesti tämä käy ilmi, jos perheessä päädytään avioeroon. Suomalaiset naiset ovat miehiä suuremmassa köyhyysriskissä myös eläkeiässä, sillä miesten eläkkeet ovat naisia korkeammat ja naiset elävät pidempään eli jäävät todennäköisimmin leskiksi, joilla ei olekaan enää käytössä miehen parempaa eläkettä.
Ei ole myöskään ongelmatonta, että perhevapaarahojen maksaminen pelkästään äidille vääristää tilastoja. Se vahvistaa mielikuvia siitä, että äidit jäävät kotiin, kun isät jatkavat töitä ja uraansa, vaikka jossain yksittäisessä perheessä todellisuus olisikin toinen. Ja kun mielikuvat lapsia kotona hoitavista äideistä ovat vahvat, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vahvistaa miesten.
Se, että puolisot eivät keskenään pysty sopimaan lastenhoidosta ja rahasta ei voi olla niin, että jonkun Kelan pitäisi pitäisi alkaa setvimään jotain lapsilisän tai kotihoidontuen kaltaisia pikkutukia useammalle saajalle. Ne maksetaan lapsesta ja yhtä lasta ei saa jaettua useammaksi. Sen verran pitää aikuisten pystyä sopimaan, että setvivät pikkuhilunsa miten haluavat itse ilman viranomaisten apua.
Kyllä Kela voisi halutessaan jakaa vanhempien vapaat ja niistä maksettavat päivärahat vaikka jokaiselle kahden vanhemman perheelle viikoittain puoliksi. Sen sijaan, jos Kela tai valtio muuten on byrokraattinen ja kankea, se ei ole kansalaisten syytä.
Vastahan uutisissa on ollut esimerkki toisenkin valtion viraston kankeudesta ja tarkoituksellisesta hankaluudesta. Ei sekään ole sen viraston asiakkaiden syytä.
Lisäksi täytyy muistaa, että vanhastaan Suomessa on totuttu ajattelemaan "perhettä" ja "ruokakuntaa" yhden jääkaapin periaatteella. Siten esim. kimppakämppäasumista ei ole tunnistettu monissa tukimuodoissa. Sekään ei ole kimppakämppäasujien omaa saamattomuutta tai syytä. Se on valtion virastojen ja byrokratian kankeutta.
Ja esim. köyhyyttä mitataan tutkimuksellisesti ruokakunnittain, vaikka saman ruokakunnan ja perheen sisällä voi olla monta erilaista tulo- ja osittain myös elintasoa. Köyhyyttä (tai varallisuutta) mitataan suurempien yhteisöjen tarkkuudella, vaikka se vaikuttaa yksilöihin eri tavoin.
Tämä on klassinen av-asetelma. Sinulla on selvästi tietoa ja vähän laajempi näkökulma kuin useimmilla muilla tässä ketjussa, sillä monet puhuvat kapeammin vain omasta kokemuksestaan. Hyviä huomioita, mutta valitettavasti ne kaikuvat av:n kaltaisessa ympäristössä kuuroille korville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Hienoa, jos sinun tuttavapiirissäsi tuo on onnistunut. Suurimmalla osalla ei onnistu, vaikka laki sanoisi mitä. Työnantajat eivät vaan jousta asian suhteen. Tämän näkee ihan tilastoista, kuinka vähän näitä tukia käytetään ja kuinka paljon Suomessa tehdään osa-aikatöitä.
Tein lyhennettyä työaikaa. Työnantajalle se oli hyvä diili: 80% palkalla sai 100%työaikaa. Toisen lapsen kohdalla en todellakaan tehnyt lyhennettyä työaikaa eli töitä iltaisin ja viikkonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Etkö näe tässä mitään ongelmaa? Ensinnäkin se, että "perheessä elintaso on kaikille sama ja rahat yhteiset", on erittäin kaunis ajatus, mutta ei totta läheskään kaikissa parisuhteissa tai lapsiperheissä. Jos vanhemmilla on keskenään suuret tuloerot, ei ole suinkaan selvää, että tulot ja menot olisivat "molempien yhteisiä".
On tutkittu, että usein jos mies tienaa enemmän kuin vaimo, mies päättää sen budjetin, joka perheen ja kodin yhteisiin menoihin käytetään. Vaimo sitten päättää, miten se käytetään. Tuloerot lisäävät naisen riippuvuutta miehestä, jos mies on se enemmän tienaava. Tai jos äiti on se, joka nostaa perhevapaatuet isän jatkaessa töitä.
Toki on mahdollista, että perheessä vanhemmat sopivat tulojen ja menojen jakamisesta tasapuolisesti, mutta useimmissa tapauksissa tämä ei toteudu todellisuudessa täysin oikeudenmukaisella tavalla, vaikka osapuolet niin haluaisivat itselleen ja toisilleen uskotella. Erityisen näkyväksi ero tulee usein vähintään siinä, että paremmin tienaava pystyy säästämään ja sijoittamaan, mutta vähemmän tienaava ei pysty. Tai sitten säästäminen / sijoittaminen on hyvin pienimuotoista niin, ettei se riitä antamaan turvaa ns. pahan päivän varalle. Ja erityisesti tämä käy ilmi, jos perheessä päädytään avioeroon. Suomalaiset naiset ovat miehiä suuremmassa köyhyysriskissä myös eläkeiässä, sillä miesten eläkkeet ovat naisia korkeammat ja naiset elävät pidempään eli jäävät todennäköisimmin leskiksi, joilla ei olekaan enää käytössä miehen parempaa eläkettä.
Ei ole myöskään ongelmatonta, että perhevapaarahojen maksaminen pelkästään äidille vääristää tilastoja. Se vahvistaa mielikuvia siitä, että äidit jäävät kotiin, kun isät jatkavat töitä ja uraansa, vaikka jossain yksittäisessä perheessä todellisuus olisikin toinen. Ja kun mielikuvat lapsia kotona hoitavista äideistä ovat vahvat, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vahvistaa miesten.
Se, että puolisot eivät keskenään pysty sopimaan lastenhoidosta ja rahasta ei voi olla niin, että jonkun Kelan pitäisi pitäisi alkaa setvimään jotain lapsilisän tai kotihoidontuen kaltaisia pikkutukia useammalle saajalle. Ne maksetaan lapsesta ja yhtä lasta ei saa jaettua useammaksi. Sen verran pitää aikuisten pystyä sopimaan, että setvivät pikkuhilunsa miten haluavat itse ilman viranomaisten apua.
Kyllä Kela voisi halutessaan jakaa vanhempien vapaat ja niistä maksettavat päivärahat vaikka jokaiselle kahden vanhemman perheelle viikoittain puoliksi. Sen sijaan, jos Kela tai valtio muuten on byrokraattinen ja kankea, se ei ole kansalaisten syytä.
Vastahan uutisissa on ollut esimerkki toisenkin valtion viraston kankeudesta ja tarkoituksellisesta hankaluudesta. Ei sekään ole sen viraston asiakkaiden syytä.
Lisäksi täytyy muistaa, että vanhastaan Suomessa on totuttu ajattelemaan "perhettä" ja "ruokakuntaa" yhden jääkaapin periaatteella. Siten esim. kimppakämppäasumista ei ole tunnistettu monissa tukimuodoissa. Sekään ei ole kimppakämppäasujien omaa saamattomuutta tai syytä. Se on valtion virastojen ja byrokratian kankeutta.
Ja esim. köyhyyttä mitataan tutkimuksellisesti ruokakunnittain, vaikka saman ruokakunnan ja perheen sisällä voi olla monta erilaista tulo- ja osittain myös elintasoa. Köyhyyttä (tai varallisuutta) mitataan suurempien yhteisöjen tarkkuudella, vaikka se vaikuttaa yksilöihin eri tavoin.
Tämä on klassinen av-asetelma. Sinulla on selvästi tietoa ja vähän laajempi näkökulma kuin useimmilla muilla tässä ketjussa, sillä monet puhuvat kapeammin vain omasta kokemuksestaan. Hyviä huomioita, mutta valitettavasti ne kaikuvat av:n kaltaisessa ympäristössä kuuroille korville.
Ei ole mitään järkeä siinä että verovaroja käytetään sen näpertämiseen että muutamaa kymppiä jaetaan mullesulle-menetelmällä.
Migri ei liity asiaan mitenkään.
Mikä tämä alku on "vahva nainen ja työtätekevä isä"? Mitä tuolla vahva nainen tarkoitat? Mikä on mielestäsi vahva nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Se kotihoidontukihan ei edellytä että vanhempi oliis poissa työelämästä, vaan vain sen, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Meillä se mahdollisti sen, että saatoimme limittää työmme, lapset olivat ns kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. He kävivät kerhoissa, puistotädillä ja harrastuksissa ja välillä palkkasimme hoitajaa kotiin, jos työt menivät päällekkäin.
Saanko kysyä, millaista työtä teette, että tämä on ollut mahdollista? Ja mitkä puistotädit? Minne harrastukseen voi 4-vuotiaan jättää ja lähteä tekemään itse töitä? Tunnin ajaksi vai kuinka? Millä rahalla palkkasitte kotiin hoitajan ja mistä ylipäänsä sellaisen saitte käyttöönne? Ajat muuttuvat Eskoseni!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän osa-aikatyö Suomessa on täysin hyväksyttyä, jos vaan kassa kestää. Esim. nuorista lääkäreistä todella moni tekee osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä.
Totta. Valitettava tosiasia on, että suurin osa vanhemmista ei ole lääkäreitä, joten kassa ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän osa-aikatyö Suomessa on täysin hyväksyttyä, jos vaan kassa kestää. Esim. nuorista lääkäreistä todella moni tekee osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä.
Totta. Valitettava tosiasia on, että suurin osa vanhemmista ei ole lääkäreitä, joten kassa ei kestä.
Yhteiskunta tarjoaa kaikille lähes ilmaisen päivähoidon, jos kassa ei kestä.
Olen aina noussut neljän viiden maissa. Tosi monet tässä mun entisessä ammatissa toimi noin.