Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Mä olin kuusi vuotta kotina, kun syntyi kaksi lasta kolmen vuoden välein.
Mun mielestä meillä kyllä on monia mahdollisuuksia.
Ennen oli 3kk ja sitten takas töihin.
Nyt kollega tekee nelipäiväiväistä, kun hänellä on 2,5v. lapsi.
Olettaen, että on töissä, niin voi kyllä tehdä osa-aikaista ja kela tukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän osa-aikatyö Suomessa on täysin hyväksyttyä, jos vaan kassa kestää. Esim. nuorista lääkäreistä todella moni tekee osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä.
Hyvin pienituloisten tuloissa ei tule suurtakaan muutosta, jos toinen vanhempi on kotona.
Kertoisiko aloittaja enemmän Saksan perheverotuksesta ja kouluruokailusta, kiitos! Haluaisimme verrata niitä vastaaviin suomalaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Voi apua! Minä hoidin lapsen lähes kokonaan kotona 4-vuotiaaksi ja sain kyllä kuraa niskaani kun "rouva ei suostu menemään töihin". Olen ollut osa-aikatyössä ja opiskellut kun lapsi oli päiväkodissa ja alakoulussa. Puolisolla työ jossa pakollista matkustamista. Olemme muuttaneet joitakin kertoja. Lapsi on nyt teini, pidetty koulussa ja saa hyviä numeroita, minulle riittäisi että pärjää kohtuullisesti. Nukkuu hyvin, syö hyvin myös koulussa, ulkoilee ja auttaa kotitöissä. Pieniä aputöitä tehnyt naapureille, saanut palkkaa jonka enimmäkseen säästänyt. Minä olen säästänyt lapsilisät hänelle kun aikanaan lentää pesästä. Ei ole ollut kalliita harrastuksia, yhteistä aikaa kyllä, ollaan luettu, retkeilty, ulkoiltu, poimittu marjoja ja leivottu, vieläkin katsotaan elokuvia yhdessä. Itseäni en halua kehua tai palkita, minulle riittää lapsen (nyt teinin) ilo ja onni. Toki meilläkin murrosiän murhetta on ollut mutta toivon että mitään isompaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin pienten lasten vanhempana olen ap:n kanssa paljosta samaa mieltä, mutta sanoisin kyllä, että siinä missä lapsi tarvitsee paljon läsnäoloa vanhemmiltaan, MOLEMMAT vanhemmat tarvitsevat oikeasti sen mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, tehdä merkityksellistä työtä ja käydä aikuisia keskusteluja säännöllisesti.
Lasten hoitopäivien lyhentäminen ei voi olla vain naisten vastuulla aina ja ikuisesti. Hyvin monella isällä olisi varaa laskea työtuntejaan ja hakea lapsensa päivähoidosta aiemmin. Onneksi aika moni jo näin tekeekin.
Meidän perheen hyvinvoinnille on ollut parasta, että molemmat vanhentavat tekevät osapäivätyötä, jolloin jompi kumpi on aina vapaa hakemaan lapset kotiin jo iltapäivällä. Silloin toinen saa keskittyä työhön ja palautua kotielämästä. Tämä järjestely alentaa tuloja tuntuvasti, tottakai. Meillä on tähän varaa, koska ollaan nelikymppisiä jo pitkän työuran tehneitä, mutta näin pitäisi minusta voida toimia tulotasosta riippumatta.
Meillä molemmat tunnustavat sen, että kotona lasten kanssa oleminen on PALJON raskaampaa kuin töissä käynti, vaikka lapset ja heidän kanssa vietetty aika on kaikkein merkityksellisintä. Työpäivät on meillä aikuisten lepopäivät. On äärimmäisen tärkeää jakaa taakka tasaisesti molemmille vanhemmille.
Siis niin tämä! Se ikuinen äitimyytti elää edelleen niin vahvana. Kunnon Äiti haluaa omistaa koko elämänsä lapsille jos se vaan mitenkään onnistuu, huonot äidit menee töihin ja laittaa lapsensa pienenä päiväkotiin. Ja Kunnon Isät elättää perheensä. Meillä oli oikeasti parisuhteen ja perhedynamiikan kannalta huonointa aikaa se, kun olin lapsen kanssa kotona, kun tuntui että kumpikaan meistä vanhemmista ei ymmärtänyt toisen tarpeita hyvin kun oltiin niin erilaisessa tilanteessa. Aika monessa perheessä päädytään kriisiin, kun kaikki lasten asiat kasautuu äidille ja äiti sitten uupuu kun palaa töihin ja hoitaa edelleen ne kaikki lasten asiat. Ja isä jää ns ulkokehälle. Tämähän on se tavallinen tarina, miehen näkökulmasta äiti omii lapset ja naisen näkökulmasta isä ulkoistaa itse itsensä.
Meillä on myös tuo sama, että molemmat vanhemmat kaipaa sitä työelämää perhearjen vastapainoksi. Molempien osa-aikatyö olisi ihan optimaalinen vaihtoehto, meillä ei valitettavasti monesta syystä onnistunut, mutta työaikaa limittämällä ja etätöillä ollaan pystytty pitämään hoitopäivät kohtuullisen mittaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Miksi he eivät muka voineet tehdä niin, että äiti on sen äitiysvapaan, isä isyysvapaan ja sitten jakoivat vanhempainvapaan. Kotihoidontuki sitten vaan jomman kumman nimiin ja työjärjestelyt ihan mitä haluavat.
Niin me teimme. En näe mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
No onhan se käytännössä työttömänä olemista, jos ei käy töissä, vaan on lapsen kanssa kotona. Joko kotihoidontuella tai työttömyystuella.
Harvalla on varaa olla käymättä töissä ja elää vain säästöillä. Eli nämä jotka ovat kotona saavat kyllä yleensä jotain tukia.Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
No ei ehkä työttömänä, mutta pois työelämästä. Saamatta palkkaa. Ei nyt takerruta tuommoiseen pikkuseikkaan joka ei ole olennaista. Kovin monella ei ole varaa olla vuosia poissa kotoa, ja siitä syyllistetään. Ja kovin moni nykyisä ei ole innokas elättämään, ja moni nainen ei ole halukas jäämään toisen rahojen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
No onhan se käytännössä työttömänä olemista, jos ei käy töissä, vaan on lapsen kanssa kotona. Joko kotihoidontuella tai työttömyystuella.
Harvalla on varaa olla käymättä töissä ja elää vain säästöillä. Eli nämä jotka ovat kotona saavat kyllä yleensä jotain tukia.Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
No ei ehkä työttömänä, mutta pois työelämästä. Saamatta palkkaa. Ei nyt takerruta tuommoiseen pikkuseikkaan joka ei ole olennaista. Kovin monella ei ole varaa olla vuosia poissa kotoa, ja siitä syyllistetään. Ja kovin moni nykyisä ei ole innokas elättämään, ja moni nainen ei ole halukas jäämään toisen rahojen varaan.
Ei hän ole poissa työelämästä vaan ihan on ehjä työhistoria.
Eikä kyse ole vuosista, kuten väität. Jos suomalaisilla naisilla on keskimäärin alle kaksi lasta, ei sitä taukoa tule juuri ollenkaan, varsinkaan jos isä pitää perhevapaista osan.
Sitäpaitsi äitiysvapaan ja vanhempainvapaan ajan saa ansiosidonnaista päivärahaa, joten ei edes ole kenenkään muun rahojen varassa. Ja silloinkin voi sunnuntaisin tienata vapaasti.
Kotihoidontuki ei edelleenkään estä mitenkään tienaamasta ihan niin paljon kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Etkö näe tässä mitään ongelmaa? Ensinnäkin se, että "perheessä elintaso on kaikille sama ja rahat yhteiset", on erittäin kaunis ajatus, mutta ei totta läheskään kaikissa parisuhteissa tai lapsiperheissä. Jos vanhemmilla on keskenään suuret tuloerot, ei ole suinkaan selvää, että tulot ja menot olisivat "molempien yhteisiä".
On tutkittu, että usein jos mies tienaa enemmän kuin vaimo, mies päättää sen budjetin, joka perheen ja kodin yhteisiin menoihin käytetään. Vaimo sitten päättää, miten se käytetään. Tuloerot lisäävät naisen riippuvuutta miehestä, jos mies on se enemmän tienaava. Tai jos äiti on se, joka nostaa perhevapaatuet isän jatkaessa töitä.
Toki on mahdollista, että perheessä vanhemmat sopivat tulojen ja menojen jakamisesta tasapuolisesti, mutta useimmissa tapauksissa tämä ei toteudu todellisuudessa täysin oikeudenmukaisella tavalla, vaikka osapuolet niin haluaisivat itselleen ja toisilleen uskotella. Erityisen näkyväksi ero tulee usein vähintään siinä, että paremmin tienaava pystyy säästämään ja sijoittamaan, mutta vähemmän tienaava ei pysty. Tai sitten säästäminen / sijoittaminen on hyvin pienimuotoista niin, ettei se riitä antamaan turvaa ns. pahan päivän varalle. Ja erityisesti tämä käy ilmi, jos perheessä päädytään avioeroon. Suomalaiset naiset ovat miehiä suuremmassa köyhyysriskissä myös eläkeiässä, sillä miesten eläkkeet ovat naisia korkeammat ja naiset elävät pidempään eli jäävät todennäköisimmin leskiksi, joilla ei olekaan enää käytössä miehen parempaa eläkettä.
Ei ole myöskään ongelmatonta, että perhevapaarahojen maksaminen pelkästään äidille vääristää tilastoja. Se vahvistaa mielikuvia siitä, että äidit jäävät kotiin, kun isät jatkavat töitä ja uraansa, vaikka jossain yksittäisessä perheessä todellisuus olisikin toinen. Ja kun mielikuvat lapsia kotona hoitavista äideistä ovat vahvat, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vahvistaa miesten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Miksi he eivät muka voineet tehdä niin, että äiti on sen äitiysvapaan, isä isyysvapaan ja sitten jakoivat vanhempainvapaan. Kotihoidontuki sitten vaan jomman kumman nimiin ja työjärjestelyt ihan mitä haluavat.
Niin me teimme. En näe mitään ongelmaa.
Yritys on varmaan vaatinut tai vähintään hyötynyt molempien työpanoksesta. Ja itse kyllä väitän, että koko perhe ja lapsikin on saattanut hyötyä siitä, ettei lapsi ole ensin äidin kanssa ja sitten isän kanssa, vaan molempien kanssa alusta asti niin, ettei kumpikaan muodostu läheisemmäksi ja osaavammaksi lapsen kanssa, vaan molemmat voivat hoitaa koska tahansa minkä tahansa tilanteen. Ihan kuin olisi yksilön "vika", jos ei taivu yhteiskunnan jäykkiin normeihin. Kyllä yhteiskunnan rakenteiden pitäisi pystyä joustamaan ennemmin kuin yksilöllisten tarpeiden, kun kysymys on vieläpä niin suurista yhteiskunnallisista yksilöä koskevista kysymyksistä kuin syntyvyys, lasten hoito ja vanhempien työllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Miksi he eivät muka voineet tehdä niin, että äiti on sen äitiysvapaan, isä isyysvapaan ja sitten jakoivat vanhempainvapaan. Kotihoidontuki sitten vaan jomman kumman nimiin ja työjärjestelyt ihan mitä haluavat.
Niin me teimme. En näe mitään ongelmaa.
Yritys on varmaan vaatinut tai vähintään hyötynyt molempien työpanoksesta. Ja itse kyllä väitän, että koko perhe ja lapsikin on saattanut hyötyä siitä, ettei lapsi ole ensin äidin kanssa ja sitten isän kanssa, vaan molempien kanssa alusta asti niin, ettei kumpikaan muodostu läheisemmäksi ja osaavammaksi lapsen kanssa, vaan molemmat voivat hoitaa koska tahansa minkä tahansa tilanteen. Ihan kuin olisi yksilön "vika", jos ei taivu yhteiskunnan jäykkiin normeihin. Kyllä yhteiskunnan rakenteiden pitäisi pystyä joustamaan ennemmin kuin yksilöllisten tarpeiden, kun kysymys on vieläpä niin suurista yhteiskunnallisista yksilöä koskevista kysymyksistä kuin syntyvyys, lasten hoito ja vanhempien työllisyys.
Äitiysvapaa on 105 päivää. Sen idea on se että äiti saa rauhassa toipua synnytyksestä. Sen aikana voi tehdä ihan vapaasti töitä sunnuntaisin eli työpanoksensa voi antaa.
Vanhempainvapaan aikana sama homma, sunnuntaina ihan vapaasti voi työskennellä.
Ja yrittäjänä käytännössä voi antaa panostaan vaikka joka päivä, kunhan ei nosta niiltä päiviltä palkkaa.
Vielä mitä, lasten pitää mennä varhaiskasvatukseen mahdollisimman varhain. Siellä opitaan laskemaan, kuinka monta makaronia on mahassa, montako lautasella ja kuinka kauan kestää, että lautasella on 0 makaronia. Sitten voi tehdä halumiaan sijoituspäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Miksi he eivät muka voineet tehdä niin, että äiti on sen äitiysvapaan, isä isyysvapaan ja sitten jakoivat vanhempainvapaan. Kotihoidontuki sitten vaan jomman kumman nimiin ja työjärjestelyt ihan mitä haluavat.
Niin me teimme. En näe mitään ongelmaa.
Yritys on varmaan vaatinut tai vähintään hyötynyt molempien työpanoksesta. Ja itse kyllä väitän, että koko perhe ja lapsikin on saattanut hyötyä siitä, ettei lapsi ole ensin äidin kanssa ja sitten isän kanssa, vaan molempien kanssa alusta asti niin, ettei kumpikaan muodostu läheisemmäksi ja osaavammaksi lapsen kanssa, vaan molemmat voivat hoitaa koska tahansa minkä tahansa tilanteen. Ihan kuin olisi yksilön "vika", jos ei taivu yhteiskunnan jäykkiin normeihin. Kyllä yhteiskunnan rakenteiden pitäisi pystyä joustamaan ennemmin kuin yksilöllisten tarpeiden, kun kysymys on vieläpä niin suurista yhteiskunnallisista yksilöä koskevista kysymyksistä kuin syntyvyys, lasten hoito ja vanhempien työllisyys.
Äitiysvapaa on 105 päivää. Sen idea on se että äiti saa rauhassa toipua synnytyksestä. Sen aikana voi tehdä ihan vapaasti töitä sunnuntaisin eli työpanoksensa voi antaa.
Vanhempainvapaan aikana sama homma, sunnuntaina ihan vapaasti voi työskennellä.
Ja yrittäjänä käytännössä voi antaa panostaan vaikka joka päivä, kunhan ei nosta niiltä päiviltä palkkaa.
Tämä on mielestäni holhoavaa. Äidit ja perheet ovat tarpeissaan hyvin erilaisia. On äitejä, jotka toipuvat synnytyksestä nopeasti ja haluavat jatkaa töitä, mutta sitten yhteiskunta "pakottaa" äitiysvapaalle 105 päiväksi tai tekemään töitä sunnuntaisin tai palkatta. Miksei vanhempien yhteisen vastuun jakamista voitaisi tukea, jos vanhemmat yhteisesti päättävät vastuun jakamisesta alusta alkaen?
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
Olen terkka ja nähnyt tätä sossuporukkaa ihan riittämiin yhden työuran varrelle itä-helsinkiläisessä neuvolassa. Lasten varjollahan voi aina perustella työhaluttomuuden mitä parhaiten.
Tajuatko paljonko keskiverto somppuperhe esim. saa rahaa?
Kotihoidontuesta asiaa seuraavaksi. Eli sinusta on ihan ok, että perhe nostaa tukia vaikka käyvät töissä? Mihin ne vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta rahaa jos heillä on työpaikat?
Lapsilisääkin saa jokainen perhe tuloista riippumatta. Täysin ilmaista rahaa.
Onko ihan katoavaa kansanperinnettä sellainen että elätettäisiin itsensä ja oma perheensä ihan sillä työnteolla?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
Ei kiitos tällaisille 50-luvun kotirouvafantasioille. Jos lapsia hankitaan, ne kuuluu hoitaa puoliksi kerran perhevapaatkin sen mahdollistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Miksi he eivät muka voineet tehdä niin, että äiti on sen äitiysvapaan, isä isyysvapaan ja sitten jakoivat vanhempainvapaan. Kotihoidontuki sitten vaan jomman kumman nimiin ja työjärjestelyt ihan mitä haluavat.
Niin me teimme. En näe mitään ongelmaa.
Yritys on varmaan vaatinut tai vähintään hyötynyt molempien työpanoksesta. Ja itse kyllä väitän, että koko perhe ja lapsikin on saattanut hyötyä siitä, ettei lapsi ole ensin äidin kanssa ja sitten isän kanssa, vaan molempien kanssa alusta asti niin, ettei kumpikaan muodostu läheisemmäksi ja osaavammaksi lapsen kanssa, vaan molemmat voivat hoitaa koska tahansa minkä tahansa tilanteen. Ihan kuin olisi yksilön "vika", jos ei taivu yhteiskunnan jäykkiin normeihin. Kyllä yhteiskunnan rakenteiden pitäisi pystyä joustamaan ennemmin kuin yksilöllisten tarpeiden, kun kysymys on vieläpä niin suurista yhteiskunnallisista yksilöä koskevista kysymyksistä kuin syntyvyys, lasten hoito ja vanhempien työllisyys.
VUOROTELLENHAN se siellä nytkin olivat. Eivät yhtä aikaa.
Yrittäjän on muutenkin ihan mahdollista säveltää käytännössä ihan miten haluaa, kunhan ei nosta palkkaa väärinä päivinä.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiskunta tuntuu nykyään toivovan lapsia enemmän kuin nuoret aikuiset itse. Ehkäpä pieni kannustin olisikin tarpeen.
Eikä sen ole pakko olla valtion pussista. Muutenkin voi lakia säätämällä parantaa lapsiaan hoitavien turvaa ja asemaa. Viime vuosikymmeninä ja edelleen sitä vaan jatkuvasti heikennetään.