Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Siis samaa mieltä siitä, että vanhempien osa-aikatyötä pitäisi tukea enemmän. Meillä minä, äiti, tein osa-aikaa kun esikoinen oli pieni ja se toimi hyvin, oli lyhyet hoitopäivät. Lapsi meni kyllä hoitoon jo 1v3kk iässä. Toisen kohdalla vaihdoin työpaikkaa, joten osa-aikaisuus ei ollut mahdollista (vasta 6kk työssäolon jälkeen), eikä järkevää koska käytännössä samat työt pienemmällä palkalla. Miehellä ei ollut minkäänlaista halua lyhentää työaikaansa, enkä tietysti voinut siihen pakottaa. No, onneksi kuopus oli jo melkein 2v mennessään hoitoon ja hyvin on mennyt.
Sinällään tosin ihmettelen tuota miten aloittaja vetää PISA-tulosten huononemisen ja lasten liian varhaisen itsenäistymisen yhteen, tosiasiassahan varsinkin koululaisia hoivataan nykyään paljon enemmän kuin ikinä. Vielä vaikkapa ysärillä se itseohjautuvuus ekaluokalta alkaen oli ihan normi eikä iltapäiväkerhoja esim ollut tarjolla ollenkaan niinkuin nykyään. Ja miten muka voi tulla kenellekään yllätyksenä että eskarilaiset kaipaa hellyyttä? Kyllähän sen jokaiselle modernille vanhemmalle pitäisi olla ihan selvä juttu. Se tunnekylmä vanhemmuus on ollut normi joskus, mutta ei nykyään, nykyäänhän vanhemmat uupuu siihen että pitäisi olla tosi läsnä ja lapsentahtisesti koko ajan kaikessa, ja jotkut vetää sen sitten ihan yli.
Tehtiin opetukseen muutoksia ja sen jälkeen lähti pisatulokset laskemaan. Isoin muuto oli itseohjautuvuuden lisääminen! Hieno idea, mutta ei sovi lainkaan vielä alaluokille. Se on kuin oppilaiden heitteillejättö. Tuon iksäiset tarvitsevat vielä opetusta ja aikuisen ohajusta.
Itsenäistyminen on hieman eri asia ja ehkä sekin on jonkilainen ongelma, että täällä vaaditaan ja lapset joutuvat itsenäistymään liian aikaisin - pärjäämään omin avuin ja kovettamaan itsensä silloin kun olisivat kaivanneet aikuisen turvaa ja läsnäoloa. Myöhemmin tätä yritetään korjailla psykologien avulla eikä se apu mihinkään riitä. Sitten ihmetellään, miksi empatiataitojenkin kanssa voi olla puutteita. Miten empatia kehittyy ilman empaattista suhtautumista. Miksi ei keskitytä siihen, että perheet voivat hyvin - silloin voivat lapsetkin. Antakaa lasten olla lapsia - tarpeeksi pitkään.
Meidän esikoinen meni varhain päivähoitoon taloudellisista syistä. Toinen syy oli työpaikkani olematon vastaantuleminen äitiyteen liittyvissä asioissa. Kyseessä julkinen työnantaja, jonka esimies ja muut työntekijät lähinnä vihaisia raskausuutisista. Uusi työpaikka on toki jo haussa...
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Alle 3v lapsen joustava hoitoraha on kylläkin jopa 258e/kk jos tekee alle 60% työaikaa, tai 173e/kk jos tekee 80%. Ja sitä voi saada molemmat vanhemmat yhtä aikaakin. Yksinhuoltajalle tosiaan ei kovin toimiva yhtälö, mutta jos huomioi verotuksen ja päivähoitomaksun pienenemisen, ei se pudotus tuloissa ole välttämättä kovinkaan suuri. Varsinkaan pienituloisella.
Vierailija kirjoitti:
Miten teet osa-aikaisena, jos työnantaja ei tähän suostu? Vaihdat työpaikkaa? Aikamoinen riski tässä maailmanajassa.
Lain mukaan työnantajan on suostuttava.
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Alle 3v lapsen joustava hoitoraha on kylläkin jopa 258e/kk jos tekee alle 60% työaikaa, tai 173e/kk jos tekee 80%. Ja sitä voi saada molemmat vanhemmat yhtä aikaakin. Yksinhuoltajalle tosiaan ei kovin toimiva yhtälö, mutta jos huomioi verotuksen ja päivähoitomaksun pienenemisen, ei se pudotus tuloissa ole välttämättä kovinkaan suuri. Varsinkaan pienituloisella.
No sentään he saavat sitten enemmän. 3-6-vuotiaiden vanhemmat ei silti saa mitään ja 1-2 luokkalaisten vanhemmat murusia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis samaa mieltä siitä, että vanhempien osa-aikatyötä pitäisi tukea enemmän. Meillä minä, äiti, tein osa-aikaa kun esikoinen oli pieni ja se toimi hyvin, oli lyhyet hoitopäivät. Lapsi meni kyllä hoitoon jo 1v3kk iässä. Toisen kohdalla vaihdoin työpaikkaa, joten osa-aikaisuus ei ollut mahdollista (vasta 6kk työssäolon jälkeen), eikä järkevää koska käytännössä samat työt pienemmällä palkalla. Miehellä ei ollut minkäänlaista halua lyhentää työaikaansa, enkä tietysti voinut siihen pakottaa. No, onneksi kuopus oli jo melkein 2v mennessään hoitoon ja hyvin on mennyt.
Sinällään tosin ihmettelen tuota miten aloittaja vetää PISA-tulosten huononemisen ja lasten liian varhaisen itsenäistymisen yhteen, tosiasiassahan varsinkin koululaisia hoivataan nykyään paljon enemmän kuin ikinä. Vielä vaikkapa ysärillä se itseohjautuvuus ekaluokalta alkaen oli ihan normi eikä iltapäiväkerhoja esim ollut tarjolla ollenkaan niinkuin nykyään. Ja miten muka voi tulla kenellekään yllätyksenä että eskarilaiset kaipaa hellyyttä? Kyllähän sen jokaiselle modernille vanhemmalle pitäisi olla ihan selvä juttu. Se tunnekylmä vanhemmuus on ollut normi joskus, mutta ei nykyään, nykyäänhän vanhemmat uupuu siihen että pitäisi olla tosi läsnä ja lapsentahtisesti koko ajan kaikessa, ja jotkut vetää sen sitten ihan yli.
Tehtiin opetukseen muutoksia ja sen jälkeen lähti pisatulokset laskemaan. Isoin muuto oli itseohjautuvuuden lisääminen! Hieno idea, mutta ei sovi lainkaan vielä alaluokille. Se on kuin oppilaiden heitteillejättö. Tuon iksäiset tarvitsevat vielä opetusta ja aikuisen ohajusta.
Itsenäistyminen on hieman eri asia ja ehkä sekin on jonkilainen ongelma, että täällä vaaditaan ja lapset joutuvat itsenäistymään liian aikaisin - pärjäämään omin avuin ja kovettamaan itsensä silloin kun olisivat kaivanneet aikuisen turvaa ja läsnäoloa. Myöhemmin tätä yritetään korjailla psykologien avulla eikä se apu mihinkään riitä. Sitten ihmetellään, miksi empatiataitojenkin kanssa voi olla puutteita. Miten empatia kehittyy ilman empaattista suhtautumista. Miksi ei keskitytä siihen, että perheet voivat hyvin - silloin voivat lapsetkin. Antakaa lasten olla lapsia - tarpeeksi pitkään.
Niin, kyllähän se nykyaikuisissa näkyy että empatiakyvyssä on puutteita ja myös kyvykkyydessä olla vanhempi, kun ei ole lapsuudesta sellaista empaattisen vanhemmuuden mallia. Ja sitten kun se omien vanhempien tunnekylmä ja rankaisukeskeinen vanhemmuustapa ei ole enää hyväksytty, niin ollaankin aivan kädettömiä että miten ne rajat asetetaan sitten. Asiat on monella tapaa paremmin nykyään, mutta toisaalta säästöjä on kyllä monessa kohtaa revitty nimenomaan lapsiperheiden palveluista ja perheiden hyvinvoinnin kustannuksella. Yleinen asenneilmapiirikin on "itsepä halusit lapsia, itse ne pitää myös hoitaa", eli melkoisia vaatimuksia kasataan vanhemmille ja kyllähän se näkyy sitten lastenkin hyvinvoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Alle 3v lapsen joustava hoitoraha on kylläkin jopa 258e/kk jos tekee alle 60% työaikaa, tai 173e/kk jos tekee 80%. Ja sitä voi saada molemmat vanhemmat yhtä aikaakin. Yksinhuoltajalle tosiaan ei kovin toimiva yhtälö, mutta jos huomioi verotuksen ja päivähoitomaksun pienenemisen, ei se pudotus tuloissa ole välttämättä kovinkaan suuri. Varsinkaan pienituloisella.
No sentään he saavat sitten enemmän. 3-6-vuotiaiden vanhemmat ei silti saa mitään ja 1-2 luokkalaisten vanhemmat murusia.
Joo se on epäkohta. Haaveiltiin että mies olisi voinut lyhentää työaikaansa nyt kun esikoinen meni kouluun, mutta ei 100e tuki riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teet osa-aikaisena, jos työnantaja ei tähän suostu? Vaihdat työpaikkaa? Aikamoinen riski tässä maailmanajassa.
Lain mukaan työnantajan on suostuttava.
Mutta kun ei ne siltikään suostu!
Ja joo, aina voi vaatia oikeusteitse suostumaan, mutta se on sitten entinen työpaikka hyvin nopeasti.
Tätä ei vain ihmiset ymmärrä, että vanhemmat eivät uskalla ottaa riskejä työpaikkojen kanssa. Laki voi sanoa paljon, mutta käytäntö on toista. Mikään ei muutu, koska varsinkin äitien työnsaanti muualta on iso kysymysmerkki. Pienten lasten äitejä ei aina ja joka alalla mielellään palkata.
Eikä kaikki naiset voi ei halua olla hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teet osa-aikaisena, jos työnantaja ei tähän suostu? Vaihdat työpaikkaa? Aikamoinen riski tässä maailmanajassa.
Lain mukaan työnantajan on suostuttava.
Mutta kun ei ne siltikään suostu!
Ja joo, aina voi vaatia oikeusteitse suostumaan, mutta se on sitten entinen työpaikka hyvin nopeasti.Tätä ei vain ihmiset ymmärrä, että vanhemmat eivät uskalla ottaa riskejä työpaikkojen kanssa. Laki voi sanoa paljon, mutta käytäntö on toista. Mikään ei muutu, koska varsinkin äitien työnsaanti muualta on iso kysymysmerkki. Pienten lasten äitejä ei aina ja joka alalla mielellään palkata.
Eikä kaikki naiset voi ei halua olla hoitoalalla.
Niin, suomalaisessa yhteiskunnassa laki on katsottu vahvimmaksi indikaatioksi asenteesta. Jos ei lakia noudateta, niin ei siinä oikein millään asennemarkkoinoinnilla tee enää mitään. Suomessa on myös nyt työvoimapula, että pitäisi olla kykyä ottaa riski ja perätä laillisia oikeuksiaan. Sillehän kukaan ei mahda mitään, jos puntit silti tutisee liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teet osa-aikaisena, jos työnantaja ei tähän suostu? Vaihdat työpaikkaa? Aikamoinen riski tässä maailmanajassa.
Lain mukaan työnantajan on suostuttava.
Mutta kun ei ne siltikään suostu!
Ja joo, aina voi vaatia oikeusteitse suostumaan, mutta se on sitten entinen työpaikka hyvin nopeasti.Tätä ei vain ihmiset ymmärrä, että vanhemmat eivät uskalla ottaa riskejä työpaikkojen kanssa. Laki voi sanoa paljon, mutta käytäntö on toista. Mikään ei muutu, koska varsinkin äitien työnsaanti muualta on iso kysymysmerkki. Pienten lasten äitejä ei aina ja joka alalla mielellään palkata.
Eikä kaikki naiset voi ei halua olla hoitoalalla.
Asiat ei ikinä muutu jos työntekijät ei vaadi oikeuksiaan. Näin se vaan menee. Kyllä tuo työnantajien asennevamma on ihan todellinen ongelma ja varsinkin miesvaltaisilla aloilla, väitän että äidit on kyllä sikäli paremmassa asemassa että äitien vapaat hyväksytään helpommin kuin isien. Oletusarvo kuitenkin hyvin hyvin monilla on se, että äiti hoitaa. Ja no, se on toisaalta myös äideille huono asia, koska siksi äitejä ei haluta palkata...
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Kuka sitä paheksuu..? Ja jos tiedät että jokin on Hyväksi lapsellesi niin miksi teet toisin vain koska Joku paheksuu?
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
Saksaa käytetään kovasti esimerkkinä perhemyönteisestä maasta mutta esim. oma saksalainen kaverini totesi että hänen mielestään Suomen malli on huomattavasti parempi. Saksassa nainen on todella paljon epätasa-arvoisemmassa asemassa kuin mies esim. työelämässä eikä siellä töihin paluu pienen lapsena äitinä ole ollenkaan yhtä itsestäänselvää kuin Suomessa, jos vanhempi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Meillä taas tämä ei ollut sallittua kun työnantajalta tätä kysyin joitakin vuosia sitten. Siinä on joku lisälauseke, ettei tarvitse myöntää jos se tuottaisi työnantaja huomattavasti vaikeuksia tms. Oikeasti meidän töitä ei ole sen vaikeampaa järjestää osa-aikaisina kuin muidenkaan alojen töitä. Yksi työntekijä otti luottamusmieheen yhteyttä ja sai painostamalla itselleen lakisääteisen osa-ajan, mutta hänen määräaikaista työsopimustaan ei sitten jatkettukaan, vaikka edeltävästi niin oli annettu ymmärtää ja työntekijöistä on kova pula alallamme. Meillä määräaikaisuuksia ketjutetaan vuosiakin, se on ihan tavallista. Tein siksi täyttä työaikaa ja sen lisäksi käytännössä pakollisia, säännöllisiä ylitöitä kun lapset olivat pieniä. Oli ihan kauheaa aikaa. Meillä ei ollut isovanhempiakaan apuna.
Yhteikunta on laitosyhteiskunta. Täällä pitäisi olla ylpeitä siitä, että voi tehdä töitä ja vanhemmat jätetään laitoksiin (kyllä joku pitää niistä huolta) ja lapset nekin niin ikään päivähoitolaitokiin (kyllä joku niistäkin pitää huolen).
Ongelma on se, että ei niistä lapsista ja vanhuksista pidetä niin hyvin huolta, mitä huolenpitoa ja välittämistä he saisivat omilta vanhemmiltaan tai vanhukset lapsiltaan. Pitäisi tukea enemmän sitä, että perheet voisivat pitää huola läheisistään. Jos tehdään osa-aikaisesti töitä, niin enemmän jää aikaa niille omille lapsilleen kuin omille vanhemmilleenkin. Laitosmaisuus ei tuo lopulta mitään hyvää. Käsittääkseni täällä ei eletä siksi, että voidaan käydä vain töissä. Se ei ole saa olla kaiken prioriteetti yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
No ennen se oli huomattavasti helpompaa. Hintataso oli aivan toinen kuin nykyisin. Kyllä meilläkin oli äiti vuosikausia kotosalla, pärjättiin ihan hyvin raksamiehen hommia tekevän isäni palkalla. Nyt on vähän eri tilanne; inflaatio jyllää, energiakriisiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
No ennen se oli huomattavasti helpompaa. Hintataso oli aivan toinen kuin nykyisin. Kyllä meilläkin oli äiti vuosikausia kotosalla, pärjättiin ihan hyvin raksamiehen hommia tekevän isäni palkalla. Nyt on vähän eri tilanne; inflaatio jyllää, energiakriisiä jne.
Äitini on sanonut, että hoitorahan ostovoima oli jotain aivan toista 90-luvun alkupuolella, kun hän oli kotona lasten kanssa. Nykyisin hoitorahasta jää käteen n. 270 euroa. Eihän tuolla summalla elä! Tuo summa ei riitä kuukauden ruokiin tai asumiskuluihin, vaan kattaa pienen osan niistä.
Jokainen voi miettiä, saako se Isla-Eevertti päiväkodissa syliä ja hoivaa, kun hoitajilla on kiire. Kotona sillä vanhemmalla ei ole kymmentä muuta lasta perään katsottavana.
Edelleenkään tässä ei puhuta kotivanhemmuudesta ollenkaan. O-saat-ko lu-ke-a ollenkaan?
Vaan siitä että perheen ja työn saisi sovitettua joustavammin lapsen ja perheen etu etusijalla.
Mun lapset oli kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. Ei meillä kukaan silti kotona maannut.