Lue keskustelun säännöt.
NAISILLE: Miten toimia, jos joku mies seuraa epäilyttävästi syrjäisellä seudulla?
10.12.2022 |
Itse jouduin eilen lähtemään illalla juoksuun kotia kohti, kun mies pimeässä kujilla seurasi selvästi, oli tyyliin 20 kohtaa missä kääntyä eri kohtaan, mutta seurasi minua ja välillä vilkuili taaksensa. Paikka oli niin syrjässä ettei siihen kellon aikaan illasta-yöstä ollut muita ihmisiä alueella.
Hyvin pelottava kokemus. Varsinkin kun lehdissä on ollut juttua siitä miehestä, joka on vuosikymmeniä naisia metsästänyt ja tehnyt hirveyksiä.
Miten te toimitte tai toimisitte, jos jossain missä ei ole muita ihmisiä, lähtee joku mies teitä seuraamaan?
Kommentit (1308)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on seurattu, ihan siis kävelemällä vieressä ja puhumalla minulle. En tosin kulje millään syrjäkaduilla.
Ensinnäkin kannan mukanani sumutinta. Pidän puhelimen lähellä, yleensä kädessä ja selailen sitä. Uskon, että kun joku näkee ihmisen puhelin kädessä, ei ensimmäinen ajatus ole hyökätä kimppuun.
Yritän olla ystävällinen, ettei tyyppi provosoidu ja ala sekoilemaan. En kulje hämäriä polkuja pitkin enkä johdata tyyppiä kotiovelleni.
Menisin johonkin missä on muita ihmisiä tai lähelle asutusta ja pyytäisin ystävällisesti lopettamaan seuraamisen. Jos se ei tehoaisi, sanoisin että minun täytyy soittaa poliisit, koska tunnen oloni turvattomaksi. Vaikka kuinka haluaisin haistattaa veen ja käskeä painumaan suohon, pitäisin mölyt mahassani, etten suututtaisi henkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on pienenkokoinen laiheliini ja saisi auttamattomasti turpaan jos joku päättäisi aloittaa tappelun. Kotona hän usein sanookin että ottaa puhelimen mukaan "jos pahat sedät tulee." Vaikka vähän asialla vitsailemmekin, niin kyllä niin voi vaikka käydä. Eikä tarvitse olla edes setiä. Riittää että on vaikka pari kolme nuorta porukassa jotka päättävät käydä päälle.
Itse yritän välttää yksin pimeillä kujilla kävelyä. En tiedä pystyisikö edes käyttämään kättä pitempää tai sumutetta, jos joku oikeasti pääsee jo niin lähelle.
Jos olisi rohkea ja ottaisi riskin kun näkee jonkun seuraavan, niin sitä voisi yhtäkkiä vaihtaa suuntaa ja alkaakin juosta kohti ja huutaa jotain. (Mielellään tietysti niin että on puhelin päällä tai soittanut jollekin joka tietää missä päin kävelet). Taitaa jäädä vain ajatuksen asteelle.
Olen joutunut tuollaisiin tilanteisiin, eikä ketään näy mailla halmeilla. Kengät ja hiuslakkapullo käteen ja juoksuun. Jos jossain on ravintola, syöksyn sinne. Kerran joku ukonturjake pysäytti auton kotioveni eteen, ehdin just ja just kaivaa avaimet, polkaisin äijän oven rakoon työntämälle jalalle ja kiskaisin oven kiinni. Otin opikseni, enkä liiku yksin enää myöhällä. Hirveä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kauniita kertomuksia!
Ehkä sinulla tärppää seuraavaksi, palstamiesoletettu. Älä toiste pudota saippuaa vankilassa.
Miksi kukaan joutuisi vankilaan kadulla kävelystä?
Ja mikäs se on judokan ensimmäinen ja paras itsepuolustustaito?
Nopeat jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole pakkasta, jonkun voimakkaasti haisevan tahnan / voiteen voitelu joka näyttää epämääräiseltä väriltään voisi toimia. Jos sen ehtii lätkiä päälleen. :D Ja jotkut demonipiilolinssit. Vielä pitää outoa ääntä kuin zombi.
Vierailija wrote:
Jos ei ole pakkasta, jonkun voimakkaasti haisevan tahnan / voiteen voitelu joka näyttää epämääräiseltä väriltään voisi toimia. Jos sen ehtii lätkiä päälleen. :D Ja jotkut demonipiilolinssit. Vielä pitää outoa ääntä kuin zombi.
Korjaan. Siis itseensä sen voiteen laitto. En aio kyllä itse kokeilla vinkkiä, tuli vaan mieleen. Mielikuvitus olisi hyvä olla näissä, tosin turvallisuus huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun rauhallisella oktalo alueella jossa on myös lapseni koulu. Eräs ystävä asuu samalla alueella mutta eri puolella,hänen ja kotini välissä ovat koulu sekä urheilukenttä. Yhtenä iltana olin ollut ystävälläni kylässä ja kävelin kotiin,en tosiaan osannut pelätä mitään kun tuttu ja rauhallinen alue mutta äkkiä kirjaimellisesti puskista tuli kaapinkokoinen äijä lippis silmille vedettynä ja alkoi kävellä perässäni. Tajusin etten kuvittele vaan tyyppi oikeasti seuraa minua!
Aloin juosta ja mies myös, kun pääsin kotipihaan oma mieheni oli siellä tupakalla ja silloin ahdistelijani kääntyi portilta kannoillaan. Kyllä tapaus järkytti turvallisuudentunnetta pahasti mutta onneksi en nähnyt tyyppiä enää koskaan.
Heti 112. Ei haittaa vaikka olisi hutisoitto.
En liiku yksin sellaisessa humalassa että en pysty ajattelemaan kunnolla. Tappelemaan en varmastikaan pystyisi, joten pitäisi vain ottaa jalat alle ja lähteä juoksemaan. Kuitenkin usein se on se oma pelko joka saa ajattelemaan vaikka mitä vaikka oikeata vaaraa ei olisi. Mut kuten sanottua, välttelen yksin kävelyä öisin. Aina toisinaan sitä kuitenkin tapahtuu ja liikaa ei voi alkaa pelkäämäänkään. Maalaisjärki auttaa moneen.
soittaisin jollekin läheiselle ja kertoisin vähän tähän tyyliin "moi! olen nyt tässä pikkutie 2:m kohdalla ja ihan kohta siellä, tuletko jo pihalle odottamaan?" siitä tietäisivät, että olen soittamassa "vain" turvapuhelua heille ja tarvitsen ylimääräisen korvan, jos jotain sattuu, joka sitten voi soittaa häkeen (läheiseni myös voivat nähdä puhelimestaan missä olen menossa, joten voivat kertoa olinpaikkani tarvittaessa häkeen)
toinen vaihtoehto sitten, jos tuo ei jostain syystä toimisi, olisi ihan vain soittaa häkeen ja kertoa hätätilansa jotekin sopivalla tavalla. Jos tosi vaarallinen paikka ja olisin ihan varma, että kohta tulee päällekarkaus, niin voisin vaikka tehdä pizzatilauksen häkeltä ja johdatella keskustelua siten, että tajuaisivat siellä, että en voi puhua suoraan.
Nykyään on sentään kännyt. Miettikääpä, jos ei olisi. Nuoruudessani miehet ahdistelivat useinkin, mutta pahempaa ei sattunut.
Ei tarvi edes olla syrjäseutuja. Aikoinaan kun olin parikymppinen, eräs hullu lähti illalla perääni Helsingin keskustasta, kun olin noussut ratikkaan ja menossa kotiin. Häiriköi jo siinä pysäkillä eikä häipynyt, vaikka eräs toinen mies yritti tulla väliin ja sanoi, että nyt jätät tämän neidin rauhaan. Häirikkö vaan naureskeli, tuli samaan kyytiin, ja kun jäin ratikasta pois, tyyppi lähti kävelemään perääni metrin päässä. Piti ottaa taksi lyhyelle loppumatkalle. Hullu seurasi taksiasemalle ja tuli sönköttämään jotain vielä taksin ovelle. Hän näytti nauttivan ihan suunnattomasti. Jos olisin kävellyt sen loppumatkan, olisi pitänyt mennä hiljaisia sivukatuja ja se olisi kai tunkenut rappuun mukaan.
Silloin kun mä olin teini, ei ollut kännyköitä. Muistan kuinka pelottavaa oli kävellä Turun Portsasta sitä karmivaa satama aluetta (nykyään hieno, silloin se oli täynnä hylättyjä kaikuvia rakennuksia) kun menin laivoja siivoamaan.
Isänikään ei voinut tulla aina saattamaan koska hän oli usein illat ja yöt töissä. Mutta onneksi siellä oli niin autiota siihen aikaan ettei edes hiippareita juuri näkynyt. Olin todella hyvässä kunnossa ja aina lenkkivaatteet päällä, että jos näin vilauksenkin jostain miehestä, aloin juoksemaan. Ikään kuin olisinkin ollut vain lenkillä, mutta pidän välillä taukoa juoksemisesta. Tässä oli se hyvä, että pääsin nopeasti sen miehen ohi jos hän oli mun edessä, tai kauemmaksi hänestä jos oli mun takana.
up