Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka viihdyt yksin, miksi?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn yksin hyvän seuran takia.
Tämä! Olen hauskaa seuraa itselleni. On mulla kyllä koirakin, jonka kanssa kävelen lenkkejä yms.
En jaksa ilkeitä enkä tyhmiä ihmisiä, kaikkein vähiten epärehellisiä. En altista enää itseäni tuollaisille.
Tykkään tutkiskella asioita, tehdä käsitöitä ja laittaa hyvää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin aina 55v asti jonkun kanssa kunnes nuorempi poika muutti Hesaan ammattikouluun ja jatkoi asumista sielläpäin. Aloin vähitellen tottua yksin asumiseen ja nykyään nautin siitä. On kyllä kiva tavata kavereita ja sukulaisia kyläillessämme.
En keksi mitään mikä minua kiinnostaisi toisissa ihmisissä.
Mun on tosi vaikea keksiä kenellekään mitään sanottavaa, etenkin jos kyseessä on joku hyvänpäiväntuttu tai työkaveri tai vieras ihminen tms. Siten se kanssakäyminen on ahdistavaa ja kuormittavaa kun pitää hirveästi skarpta ja keksiä väkisin jotain puheenaiheita ja reagoida oikealla tavalla niiden samomisiin. Mulla on hyvin vähän ystäviä ja niiden kanssa juttu luistaa joskus, mutta en niidenkään kanssa jaksa yhtä iltaa pidempään viettää kerralla aikaa.
Tavallaan hassu ja ehkä huolestuttava käänne on se, että olen viime aikoina karsinut jopa näitä mun hyvin harvoja ihmissuhteita. Koska mä olen näin epäsosiaalinen, niin se on johtanut siihen että monet mun kavereista ovat olleet supersosiaalisia. Ja supersosiaalisissa ihmisissä on usein vahvana sellainen ääretön huomionkipeys, joka voi olla tosi raskas piirre pitkässä juoksussa. Ja mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän mulla on kärsivällisyyttä raskaille piirteille. Eli kymmenen vuoden päästä olen varmaan jo täysi erakko.
Ihmiset ovat pääosin niin s**tanan typeriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tottunut olemaan itsekseni ja ajankäyttöni on sen mukaista. Luen, kuuntelen podcasteja, seuraan You Tubesta kiinnostavia keskusteluja, katson suoratoistopalveluista sarjoja ja dokumentteja yms.
En osaa puhua ja tehdä töitä yhtä aikaa, jopa valmistamani ruoka menee helposti pilalle, jos pitää samalla seurustella jonkun muun kanssa.
Sosiaaliset taitoni ovat ruosteessa, sillä muiden ihmisten ajatuksia näen vain somen kommenttikentissä ja keskustelupalstoilla. Se toki vääristää ihmiskuvaa, eikä asiaa auta hurahtamiseni true crimeen...
Olen aika ollut huono puhumaan, kirjallinen viestintä on helpompaa ja vaivattomampaa. Syytän tästä äidinkieltämme, kökköä kirjakieltä pitkine sanoineen ja hankaline kielioppeineen ja siitä isosti poikkeavaa puhekieltä, jota käytettäessä ei oikein syvällisiä voi puhua. Vai voiko muka?
Nuorena käytin alkoholia enemmän, join itseni mukavaksi. Nyt ikääntyminen on madaltanut toleranssia, enkä edes nauti iloisesta humaltumisesta hyvässäkään seurassa.
Viihdyn muiden kanssa, jos on fiksua keskusteltavaa. Niitä näitä en jaksa puhua. Silloin omat ajatukseni ovat mielenkiintoisempia.
Minulla on yksi hyvä ystävä, jota on kiva nähdä. Hän on psykoterapeutti ja keskustelut ovat mielekkäitä. Työpaikalla joskus tulee fiksuja keskusteluita, viimeksi eilen lounaalla tekoälystä. Fiksuksi keskustelun teki se, että yksi oli tekoälyasiantuntija. Mutta on plääh puhua, mitä on tehnyt ja mitä nähnyt.