Sinä joka viihdyt yksin, miksi?

Hyvin harvan ihmisen seurassa viihtyy niin että jaksan sitä. Typerää jargonia ja asioista kiihkoilua jota en voi sietää...

Minun ja muiden ihmisten väliset kommunikaatio-ongelmat. Muut ymmärtävät minut usein väärin, ja minä ymmärrän muita väärin.

Niin miksi ei sais viihtyä yksin?

Olen älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä ja tämä ei ole mitään keljuilua vaan oikeasti. Pidän ihmisiä rasittavina. Ainoa kenen seuraa jaksan on yksi siskoistani.

Nautin hiljaisuudesta ja asioiden lukemisesta ja tutkimisesta ihan yksikseen kissojen seurassa. Vältän viimeiseen asti ihmisten näkemistä ja välttelen kaikkea missä voisi joutua suureen ihmisjoukkoon. Tästä syystä en käy ikinä Prismassa tai muissa isoissa kaupoissa. En siedä myöskään ihmisten hajua ja pystyn haistamaan hirven 200 metrin päästä.

Olen itsekäs. Kun on yksinään omissa oloissaan, ei tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon. 

Tykkään ihmisistä ja tykkään itsestäni vielä hitusen enemmän. Viihdyn erittäin hyvin omassa seurassani. Minulla on paljon mielenkiinnon kohteita, jotka edellyttävät tilaa ja rauhaa ja joita ei voi jakaa muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koira seurana. Eksän kanssa olin aina hermostunut tai varuillaan ja nyt yksin on niin mukavaa. 

Kissat ovat kivempia!

Juuri tämän takia en viihdy ihmisten seurassa!

Sanoin joskus, että haluaisin koiran ja yksi ihminen totesi siihen "hyi v!ttu! Koirat on kauheita!"

En kaipaa tällaisia mielipiteitä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää, että lapsuuden ja nuoruuden "kaverini" olivat kavereitani pelkästä säälistä. Ei ollut mukava tajuta ettei ketään oikeasti kiinnostanut minun asiani tai miten minulla menee. Olenpahan sitten yksin enkä kerro kuulumisiani kenellekkään ja ongelmat osaan hoitaa itse.

Uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on pääosin aika tyhmiä. Mitään ajankohtaisia asioita ei seurata ja keskustelut on enemmän sitä kun vei lapset aamulla tarhaan jne. 

Itse mieluummin keskustelen netissä sellaisten kanssa, joiden kanssa minulla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. 

Itse olen kiinnostunut ilmailusta, ampuma-aseista, ukrainan sodasta jne. Valitettavasti neurotyypillisesti normaaleja ihmisiä nämä aiheet eivät kiinnosta.

Esim pikkusiskoni on niin tyhmä, ettei taatusti edes tiedä missä Ukraina on.

Jos menisin kadulla kysymään randomeilta ihmisiltä, että kuka on Suomen pääministeri, niin reippaasti yli puolet ei tiedä. 

 

Mä olen siitä onnekas, että mulla on monia itseäni älykkäämpiä kavereita. Tuntuu että keskustelusta saa aina paljon ja virkistyn heidän seurassaan. 

Viihdyn yksin kun luen.

Olen introvertti ja pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta, mutta se vie minulta hirveästi energiaa. 

Viihdyn yksin ja joskus myös ihmisten kanssa. Mutta suurin osa ihmisistä on valittajia. Milloin on mikäkin paikka kipeä, milloin traumat ahdistaa, milloin ihmiset kohdelleet väärin. Vihaan ruikutusta. Yksin ollessa ei kukaan ruikuta ja uhriudu. Ei tarvitse puhua mitään eikä kuunnella typeriä hölinöitä.

Liikaa ilkeitä ilkeitä, tylsiä ihmisiä. 

Yksin on lähes aina hyvä olla, seurassa vain harvojen ja valittujen kanssa lapsia lukuunottamatta.

Mitä sitä turhaan vaivautua.

Todelliset ihmisvihaajat eivät todellakaan ole tällä palstalla vastailemassa 😆

Suurimman osan aikaa viihdyn yksin, pari kertaa vuodessa käyn Thaimaassa, siellä on ns. tyttöystävä jonka kanssa vietetään aikaa yhdessä ja hänen kavereidensa ja sukulaisten kanssa. Siellä olen seurallinen, suomessa ei kiinnosta olla.

Viihdyn yksin hyvän seuran takia.

Liian pienet munat niin ei siinä ihmisten kanssa pärjää 

Ihmiset on monesti niin mulkkuja, että mieluummin yksin, kuin inhottavien ihmisten kanssa.

Ihmiset ovat pääosin rasittavia. Korona-aikana huomasin, että mitä vähemmän on tekemisissä ihmisten kanssa, sitä vähemmän elämässä on ylimääräistä draamaa. Kumppani löytyy. Mukavat työkaverit, joiden kanssa voidaan jutella myös niitä näitä. Harrastuskavereita tapaan liikunnan parissa. Sukulaissuhteet ovat hyvät. Tämä riittää oikein hyvin tällä hetkellä. Monet kaverisuhteet ovat kaatuneet siihen, että vaaditaan ja odotetaan liikaa toiselta, kadehditaan, yritetään painaa alas. Keksitään valittamista turhasta.