Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukiketju yksinäisille
Saisimmeko yksinäiset tähän toisiamme tukevan ketjun. Tähän ei kaivata yksinäisten syyllistämistä tai oman elämän hehkuttamista, vaan tarkoitus tukea toisia tämän keskellä. Jokainen joka kokee olevansa yksinäinen saa tulla mukaan, tilanteet ovat erilaisia, yksinäisyyttä voi kokea niin monissa elämäntilanteissa.
Itse keski-iän myötä olen sekä menettänyt läheisiäni ja ystäviä kuolemalle ja elämälle, lisäksi olen oppinut arvostamaan itseäni ja lopettanut kuluttavat suhteet. Tämän myötä olen yksinäinen siten, että ei ole ketään joka kysyy mitä kuuluu tai jonka kanssa turista kaikesta. Kun miettii tätä kaikkea mitä nyt on, on aika ankeaa ja raakaakin kokea yksinäisyyttä. Mulla on toki lapset, mutta ei heidän tehtävänsä ole olla mun yksinäisyyteni poistaja, vaan kannustan heitä maailmalle ja elämään. Sana on vapaa.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan aina miesten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä on naisillakin. En sano, että miesten yksinäisyyttä tulisi ohittaa, mutta ei sitä ole helppoa naisena löytää ystäviä. Varsinkin, jos olet hieman "poikkeava". Jos et ole luonteeltasi laumasielu, se on vielä vaikeampaa. Ulkopuolistuvia syödään helposti ja kuvitellaan, että heissä on jotain vikaa. Media varsinkin antaa usein kertomuksia, kuinka joku pahantekijä on hiljainen ja vetäytyvä. Minua on syytetty, että haudon muita kohtaan pahaa, vaikka olen vain ujo ja väsynyt!!
Itsekin naisena olen tämän kanssa samaa mieltä. Naiset voivat olla hyvinkin julmia ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Erilaisuutta ei sallita ja kateus kukoistaa.
Itse irtaannuin kolmesta naisystävästä, kun havahduin siihen, että olen heille tukipilari, kuski, pelastaja jne. vaikka oma elämäni oli haastavaa, minua hyödynnettiin heidän tarkoituksiinsa.
En ala enää siihen. Persoonani on varmasti muuttunut, sillä hyvin varovaisesti avaudun asioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen yksinäinen. Olin kovin yksin jo parisuhteen aikana, nyt eron tultua olen vielä entistä yksinäisempi.
Lapset minullakin on. Mutta niillä on omat menot, kaverit, harrastukset aivan kuten pitääkin. Osan ajastaan ovat isänsä kanssa, ja pian jo omillaan. Ei minulla ole yhtään ystävää ketä pyytää käymään, tai kävelylle tai mitään. Rahaakin on vähän, niin ei voi oikein mitään tehdä. Olen niin alamaissa eron myötä, että tuntuu etten osaa enää edes jutella ihmisten kanssa. Ennen osasin. Haluan vaan hautautua kotiin sohvan nurkkaan.
Kun sairastut, joudut taloudelliseen kriisiin, työttömyys jne kyllä ne ns ystävät kaikkoavat aika nopeasti jos koskaan sellaisia olivatkaan.
Perh
Ekin jättää viimeistään kun vanhemmat kuopattu ns ja alkaa se perinnöillå kiristäminen.
Mulla on vaan se ongelmana et viihdyn liian hyvin yksin, mun aiemmassa työpaikassa mulla oli monta todella hyvää kaveria, mutta en todellakaan halunnut niitä nähdä työpaikan ulkopuolella. Se että töissä näki ne riitti mulle. En tiiä onko yksinäisyys tehnyt mulle tämän mutta arvostan omaa tilaa ja yksinäisyyttä. Toki aika ajoin tulee se tunne et oispa vieressä nainen jota voisi halata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen yksinäinen. Olin kovin yksin jo parisuhteen aikana, nyt eron tultua olen vielä entistä yksinäisempi.
Lapset minullakin on. Mutta niillä on omat menot, kaverit, harrastukset aivan kuten pitääkin. Osan ajastaan ovat isänsä kanssa, ja pian jo omillaan. Ei minulla ole yhtään ystävää ketä pyytää käymään, tai kävelylle tai mitään. Rahaakin on vähän, niin ei voi oikein mitään tehdä. Olen niin alamaissa eron myötä, että tuntuu etten osaa enää edes jutella ihmisten kanssa. Ennen osasin. Haluan vaan hautautua kotiin sohvan nurkkaan.
Itsellä vastaava juttu.Tosin lapset jo aikuisia,eivätkä asu enää kotona ja mies kuollut.Itse olen alle 50v.ja kaikki päivät ypöyksin.Käyn kävelyllä,kiertelen kaupoissa ja roikun netissä.
Olisi niin ihana löytää kaveri tai elämänkumppai,jonka kanssa jakaa arkea,matkustaa,nauraa jne.
Tuntuu,että elämä menee täysin hukkaan näin,eikä yksin ole kivaa tehdä lähes mitään.
Sitten ehdotetaan jotain älytöntä,että mene kirkon juttuihin..ei kiitti,en ole mikään hihhuli tai vapaaehtoistoimintaan tms.
Olen normi,nuorekas nainen,en mikään masentunut ihme nössö vaikken baareissa jne.käykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen oikein opetellut olemaan yksinäinen. Olen puhutellut itseäni ja silmät kiinni lukemattomia kertoja käynyt läpi elämäni tapahtumia ja ihmisiä ajoilta jolloin en ollut yksinäinen. Silmät kiinni voin paremmin eläytyä muistoihin. Vuosia meni ja petyin moniin ihmisiin, jouduin hylätyksikin ja kärsin siitä paljonkin. Elin ajatellen että sitten kun minä taas saan oikean ystävän, ja sitten tehdään asioita yhdessä, kaikkea mitä nyt ajattelinkin että ei yksin viitsi tai innosta tehdä. Meni vuosia ja en saanut kavereita saati ystäviä ja lopulta tajusin että alan olemaan itse itselleni paras ystävä. Ajattelen usein illalla ne asiat läpi mitä tein päivän aikana jopa ne kulkureitit mitä kuljin ja hymy nousee huulille että siellä se minun ystävä, minä itse kuljin ja että elämä on siltikin suuri seikkailu, ja elämä on hyvää kulkea yksinkin. Enään en kaipaakaan ystäviä ja niiden puuttuminen ei saa minua enään surulliseksi.
Ehkä joskus voin kirjoittaa samoin. Viihdyn kyllä itsekin yksin ja olen pakostakin siihen tottunut. Omassa elämässäni olen ollut usein yksinäinen. Ei varmaan koskaan ole ollut paljon ystäviä. Toisaalta en edes lapsuudessa kaivannut paljon seuraa. Olin vaan niin epävarma itsestäni jo silloin. Tuo kaikki vaikutti moneen asiaan.
Jos mietin itseäni niin vieläkään en vaan osaa oikein nauttia asioiden yksin tekemisestä. Perusjutut kuten lenkkeily yms ovat kivoja yksinkin. Sitten taas jos pitäisi esim lomailla yksin jossain kaupungissa niin se on jo eri juttu. Muistan vaan, kun olin iloinen kun se kauhean kuuma täynnä oleva bussi viimein saapui ja pääsin pois. Siellä eräs tyyppi joutui istumaan vieressäni ja puhui minulle myös. Oli kiva jutella jonkun kanssa viimein hiljaisen kaupunkiloman jälkeen. Näin itsellä kynnys mennä yksin jonnekin tapahtumaankin on suuri ja en tiedä saisinko siitä mitään irti yksin. Joku kirjoitti joskus sanan välituntifiilis. Se on ehkä tunne minä itselle tulee ollessani yksin paikassa missä monella on seuraa. Tulee se sama olo kuin siellä koulussa välitunnilla yksin ollessa. Jokin häpeän ja kiusallisuudeen välimuoto ja lopulta suru. Toisaalta ei se aina itselläkään niin mene.
Olen kasvanut niin erilleni muista, että samalla mietin usein etten osaa olla enää jossain porukassa. Jännitän niin paljon ja olen muuten "pihalla". Mietin mitä voin sanoa. Elämä on näkymätöntä, kun on yksinäinen. Itsellä se ikävä juttu, että vuodet vaan menevät kuin ohi. En oikein saa ajasta kiinni. Tämä liittyy kaikkeen kokemaani. Joku muu elää ns täysillä. Itse taas en elä niin. Mitä enemmän olen yksin niin sitä enemmän tuo fiilis kasvaa. Toisaalta ymmärrän sen, ettei kukaan ihminen ns minulle sitä elämää tuo. Silti yksinäisyys liittyy siihen näkymättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteen kokemuksiin. Vaikeaa on se jos haluaisi puhua jonkun kanssa tai kertoa jonkun ajatuksen ja ei ole ketään. En vaan totu siihen millään. Sen vuoksi kirjoitan tännekin niin paljon. Olen sellainen ihminen myös joka miettii kaikkea paljon. Satoja ajatuksia pyörii milloin mistäkin. Sitten joskus vaan tahtoisi puhua niistä. Jotenkin tuntuu, että mielikuvitus yms vaan latistuu vähitellen. Olen myös sellainen ihminen jolla paljon ideoita ja tykkäisin tehdä kaikkea. En vaan yksin saa tehtyä useinkaan mitään erikoisempaa. Tietysti itsestä se lähtee. Ymmärrän sen. Itse vaan tahtoisin olla elossa jollekin ihmiselle. Viihdyn myös yksin, mutta olen joskus elänyt aikaa, kun viihdyin esim yhdellä kurssilla hyvin ja mukavia ihmisiä. Olin onnellinen silloin ja hymyilin paljon. Se teki minulle hyvää. Näin haluaisin olla osa jotain. Pienikin kiva juttu jo piristää. Ymmärrän myös jos jollekin pitkät viestit raskaita lukea. Itse vaan sorrun näihin. Ajatus lähtee milloin minnekin ja näin teksti pitenee
Fiksusti kirjoitettu, ei haitannut lukea pidempää tekstiä. Toit hyvin omia ajatuksia esille ja sitä mitä kaipaat eniten. Toivottavasti me pystytään hieman piristämään sua täällä, ollaanhan me kohtalon tovereita ainaski. Moni asia sun tekstistä oli kuin omasta kynästä.
M36
Kiva juttu toisaalta, että joku saa jotain ajatuksia näistä viesteistäni ja voi samaistua niihin. Tietysti aiheena ei ole kiva asia. Ehkä tänne kirjoittaminen on itselle ajatusten purkua. Jos kirjoittaa vuosia tänne palstalle niin jotenkin oppii kertomaan ajatuksiaan myös tekstin muodossa. Ehkä yksi yksinäisyyden hyvä puoli tämäkin. Jos niitä haluaa etsiä. Välillä palstalla olo piristää ja välillä ei. Tämä ketju hyvä minusta, kun niin tuttuja ajatuksia muillakin. On hyvä lukea muiden kokemuksia. Kiitos viestistä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yksinäisyyteen auttaisi paljon se kun tulis kesä ja pääsis taas ajelemaan sähköskootterilla. Tykkäsin tehdä sen kans pitkii reissui, kävin usein kaarinas, paraisilla, liedossa, ja naantalissa. Todella mukavaa ajella ilman huolta huomisesta ja unohtaa vaan kaikki, ainoastaan open road. Ajellessa ei tunne oloaan yksinäiseksi.
Itse olen voinut huonosti viime talvet niin nyt olen nauttinut tästä talvesta. Jaksan ulkoilla ja olen nukkunut hyvin. Kesä on mukavaa aikaa ja varsinkin kirjoittamasi skootteriajelut yms. Ne liittyvät kesään. Itsekin kaipaan kesästä monia asioita. Silti olen nuoresta asti pitänyt myös talvesta. Nyt nautin, kun sain voimani takaisin ja pystyn nauttimaan talvesta. Toki joillekin raskasta aikaa tämä varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan aina miesten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä on naisillakin. En sano, että miesten yksinäisyyttä tulisi ohittaa, mutta ei sitä ole helppoa naisena löytää ystäviä. Varsinkin, jos olet hieman "poikkeava". Jos et ole luonteeltasi laumasielu, se on vielä vaikeampaa. Ulkopuolistuvia syödään helposti ja kuvitellaan, että heissä on jotain vikaa. Media varsinkin antaa usein kertomuksia, kuinka joku pahantekijä on hiljainen ja vetäytyvä. Minua on syytetty, että haudon muita kohtaan pahaa, vaikka olen vain ujo ja väsynyt!!
Itsekin naisena olen tämän kanssa samaa mieltä. Naiset voivat olla hyvinkin julmia ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Erilaisuutta ei sallita ja kateus kukoistaa.
Itse irtaannuin kolmesta naisystävästä, kun havahduin siihen, että olen heille tukipilari, kuski, pelastaja jne. vaikka oma elämäni oli haastavaa, minua hyödynnettiin heidän tarkoituksiinsa.
En ala enää siihen. Persoonani on varmasti muuttunut, sillä hyvin varovaisesti avaudun asioistani.
Tämä on vähän vaikea asia. Jos mietin elämääni niin minulla ei ole ollut ikinä poikia kavereina. Toki tyttöjäkin lapsuuden jälkeen hyvin vähän, kun olin yksinäinen pitkään ja olen edelleenkin. Silti ajatus miehestä kaverina voi olla vielä vaikeampi. Voisi olla ehkä vaikeampaa tutustua mieheen. Tämä jo ihan ystävyys mielessäkin. Sitten taas jos miettii esim harrastusporukkaa jossa vaan miehiä niin sekin vähän erikoista minulle. Toisaalta ymmärrän niitä joilla kokemusta tuollaisesta ja kaikki toimii. Itse tunnen muutenkin niin vähän ihmisiä niin en osaa miettiä tarkemmin asiaa. Olen siis itse nainen. Toisaalta niin tuttua se tyttöjen ja naisten ikävä käytös toisiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan aina miesten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä on naisillakin. En sano, että miesten yksinäisyyttä tulisi ohittaa, mutta ei sitä ole helppoa naisena löytää ystäviä. Varsinkin, jos olet hieman "poikkeava". Jos et ole luonteeltasi laumasielu, se on vielä vaikeampaa. Ulkopuolistuvia syödään helposti ja kuvitellaan, että heissä on jotain vikaa. Media varsinkin antaa usein kertomuksia, kuinka joku pahantekijä on hiljainen ja vetäytyvä. Minua on syytetty, että haudon muita kohtaan pahaa, vaikka olen vain ujo ja väsynyt!!
Itsekin naisena olen tämän kanssa samaa mieltä. Naiset voivat olla hyvinkin julmia ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Erilaisuutta ei sallita ja kateus kukoistaa.
Itse irtaannuin kolmesta naisystävästä, kun havahduin siihen, että olen heille tukipilari, kuski, pelastaja jne. vaikka oma elämäni oli haastavaa, minua hyödynnettiin heidän tarkoituksiinsa.
En ala enää siihen. Persoonani on varmasti muuttunut, sillä hyvin varovaisesti avaudun asioistani.Tämä on vähän vaikea asia. Jos mietin elämääni niin minulla ei ole ollut ikinä poikia kavereina. Toki tyttöjäkin lapsuuden jälkeen hyvin vähän, kun olin yksinäinen pitkään ja olen edelleenkin. Silti ajatus miehestä kaverina voi olla vielä vaikeampi. Voisi olla ehkä vaikeampaa tutustua mieheen. Tämä jo ihan ystävyys mielessäkin. Sitten taas jos miettii esim harrastusporukkaa jossa vaan miehiä niin sekin vähän erikoista minulle. Toisaalta ymmärrän niitä joilla kokemusta tuollaisesta ja kaikki toimii. Itse tunnen muutenkin niin vähän ihmisiä niin en osaa miettiä tarkemmin asiaa. Olen siis itse nainen. Toisaalta niin tuttua se tyttöjen ja naisten ikävä käytös toisiaan kohtaan.
Mulla on samoja kokemuksia mutta miehenä naisten kanssa, en vaan osaa olla naisten kanssa, en ymmärrä mikä siinä voi olla vikana. Toki se vika mussa on, mutta mikä vika se on? Se on vielä hämärän peitossa. En ole onnistunut löytämään vastausta. Todella haluaisin joskus vielä rakastaa naista, todella haluaisin. Haluaisin halata häntä ja sanoa kauniita asioita. Olla empaattinen häntä kohtaan ja kuuntelevainen ja huomioonottava. Noh, kai se mullekkin joskus se aika ehkä koittaa, ja saan tuntea itseni rakastetuksi ja arvostetuksi mieheksi. Toki menee se näin yksinkin, mutta kaipuu toista kohtaan nousee välillä isoksi. Kerron tämän ikisinkkuna.
M36
Loin Discord serverin kaikille yksinäisille, kaikki on tervetulleita. Eli ladatkaa Discord Google Play Storesta tai App Storesta.
Linkki serveriin:
https://discord.gg/rkkD5aQX
Jos linkki ei toimi niin laittakaa viestiä.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sairastut, joudut taloudelliseen kriisiin, työttömyys jne kyllä ne ns ystävät kaikkoavat aika nopeasti jos koskaan sellaisia olivatkaan.
Sama tilanne taas toisin päin, että jos et omaa ystäviä ennestään niin yksinäisenä ja huonossa tilanteessa olevana on taas vaikeaa tutustua muihin. Tarkoitan siis sitä jos on vähän rahaa käydä missään tai sairastuu tai vaikka muuten on elämässään huonossa tilanteessa. Näin itse ainakin olen aiemmin pyrkinyt salaamaan ikävät jutut elämääni liittyen muilta. Sitten on vaan vähän vaikeaa tutustua jos pitää peitellä montaakin asiaa. Alussa moni haluaa varmasti "kevyesti" tutustua muihin ja ei moni pitkänkään ajan päästä halua mitään raskaita asioita käsitellä. Ymmärrän sen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo tänäänkin kirpasi kun kävin aamupäivällä isossa marketissa jossa pääsääntöisesti oli perheitä, pariskuntia tai kaveriporukoita ostelemassa viimesiä jouluruokia. Ja minä yksin.
Tällasina juhlapyhinä (pääsiäinen, vappu juhannus) mukaan lukien yksinäisyyden tunne oikein korostuu.
Minulla on onneksi sen verran hektinen työ, että toisaalta tällainen 3 päivän vapaa on minulle aivolepoa ja nautiin hiljaisuudesta. En todellakaan haluaisi mitään sukujoulua, hälinää ja hässäkkää tai toisten passaamista. Olisi kuitenkin ihana kun olisi joku oma rakas jolle voisi ostaa jonkun pienen lahjan ja saisi viettää joulun vaikka ihan vaan kaksi toisesta nauttien. En kaipaisi mitään muuta.
Vaikka on mies ja lapset jotka ovat jo omillaan. Niin ei oikeastaan koskaan ole kuin tuttuja. Peruskoulussa olin se joka ekaluokalta asti seisoi yksin, kavereita yritin saada mutta ei vaan onnistunut. No löysin miehen sentään ja lasten ollessa pieniä käytin kaiken "ylimääräisen" ajan nukkumiseen. Kun lapset kasvoi ja löysivät omia kavereita, huomasin usein asioilla käydessä että esimerkiksi kahvilassa, olin aina ainoa joka istuu yksin, jotenkin aloin miettimään, että oikeassa elämässä ei aikuisetkaan ole yksin kahvilla. Töissä oli joskus muitakin samassa pöydässä tauolla, ja jopa juteltiin, mutta he olivat vain työkavereita. Viimeisimmässä työpaikassa, kaikki kävi yksin tauolla ja kun olivat vuosia olleet samalla porukalla, olin jotenkin ulkona ja helpottunut kun se pätkä loppui. Jotenkin olen tottunut jo, ulkoilen koirani kanssa metsissä. Välillä on toki kiva muiden koira ihmisten kanssa jutella, mutta tuntuu etten osaa olla ihmisten kanssa, kun ei oikeasti ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin kaipaan välillä parisuhdettakin. Toisaalta ystäviä enemmän. Helpottava ajatus etten koskaan edes haluaisi lapsia. Näin sitä ei tarvi surra.
Jäin eläkkeelle vajaat 2 vuotta sitten ja aikaani olen kuluttanut lähinnä itsekseni. Minulla on muutama eläkkeellä oleva ystävä, mutta he ovat minua n. 5 vuotta vanhempia ja täytyy sanoa, että hyvin vähän meillä on yhteistä tekemistä, viisikin vuotta ikäeroa näyttää merkitsevän tässä elämän vaiheessa paljon. Toisin kuin nämä ystäväni minä olen liikunnallista tyyppiä, tykkään kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja viettäisin mieluusti aikaani isommassa joukossa kuin jossain pienessä piirissä noppapelejä pelaten. En tiedä isommista kaupungeista, mutta pikkukaupungissa ei oikein ole muita paikkoja kuin kahvilat missä voisi kohdata itsensä ikäisiä eläkeläisiä ja nämä kahviloissa kokoontuvat porukatkin tuntuvat olevan tällaisia muilta suljettuja kaveriporukoita. Minä saattaisin vielä käydä joskus oluella tai juomassa muutaman lasillisen viiniä jossain seurusteluravintolassa, mutta yksin ei arvaa enää tällaisiin paikkoihin lähteä koska se ei valitettavasti ole yleinen tapa suomalaisten eläkeläisten keskuudessa.
Olin koulussa jo yksin. Yksinäisyyttä on ollut välillä liikaakin. Tuttu elämäni ajalta on, mikä on hyvä asia.
Ikävää ettemme nyt tapaa vaikka tämä on lomalla, jotenkin järjetöntä.
Siis istun nytkin täysin yksin.
Mielenterveys kärsii tästä todella paljon.
Kauhulla odotan ensi viikonloppua miten jaksan.
Jos olisin kaupungissa, joutuisin sielläkin olemaan täysin yksin.
Tuossa kuvakaappaus tuosta Discord serveristä, kaikki halukkaat ovat tervetulleita juttelemaan. Lataaminen ja käyttäminen täysin ilmaista.
Liittymis linkki:
Jos vielä mietin itseäni niin olen tottunut kuuntelemaan muita paljon. Osaan kysellä ja ainakin esittää kiinnostunutta. Harvoin kukaan vaan mitään taas itseltäni kysyy tai edes antaa tilaa puhua itseä kiinnostavista jutuista. Tuli tämä nyt taas mieleen, kun eräs läheinen puhui tunnin asioistaan. Itse ihan mielelläni kuuntelin ja kyselin, mutta jäi taas omat jutut puhumatta. Tietysti syytä on itsessäkin. Samoin kaikille ei voi puhua kaikesta ja näin jos aiheet eroavat paljon niin sitten se menee itsellä tuohon, että toinen puhuu ja minä kuuntelen linjaan. Ihan ok sekin, mutta pitkästi on aikaa siitä, kun joku oikeasti kysyi jotain tai oli kiinnostunut elämästäni. Joskus sekin jotenkin vaivaa paljon jos ei voi puhua mistään itselle tärkeästä muiden kanssa. Toki eihän se ihme jos ei muutenkaan oli juuri ketään.
Alue: Aihe vapaa
Mun yksinäisyyteen auttaisi paljon se kun tulis kesä ja pääsis taas ajelemaan sähköskootterilla. Tykkäsin tehdä sen kans pitkii reissui, kävin usein kaarinas, paraisilla, liedossa, ja naantalissa. Todella mukavaa ajella ilman huolta huomisesta ja unohtaa vaan kaikki, ainoastaan open road. Ajellessa ei tunne oloaan yksinäiseksi.