Miehet eivät pidä ujoista naisista

Vierailija kirjoitti:

Selkeää negging-käytöstä. Ehkä nuo miehet kokevat sinut viehättäväksi, ja sitten defensseissään heittävät tuollaisia toteamuksia.

Helppo se on parisuhteessa olevien ja siinä voimaantuneitten miesten ottaa naisiin kontaktia hieman ylemmyydentunnossaan. On kuitenkin kotona jo nainen vaikka jutut ei aina niin satunnaisen keskustelukumppanin kanssa synkkaisikaan tai vsikka vahingossa loukkaisikin.

Parisuhteessa oleva mies ei voi kuin voittaa tuollaisessa tilanteessa.

Toista se on sinkulla kun jo valmiiksi jännittää, paineet onnistumisesta päällä ja ehkä seksistäkin pitempisikainen uupelo

. Koittaa siinä sitten puhua jotain järkevää ja tehdä vaikutuksen, ettei tuo kuihduttava yksinäisyys jatkuisi edelleen ja saisi naisen edes hieman itsestään kiinnostumaan.

Pitääpäs. Siinä on vain se että monesti mieskin on ujo. Tarvitaan jotain sulattamaan jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut tykkäävät. Oma mies on tosi sosiaalinen ja menevä tyyppi, tykästyi silti minuun -todella ujoon ja hiljaiseen naiseen :)

Harmi kun ei toimi toisin päin :(

Ujosta ja hiljaisesta miehestä ei tykkää ujot, eikä sosiaaliset, menevät naiset.

Tämä on valitettavasti totta. Miehelle on suurin piirtein pakollista päästä eroon ujoudesta, koska se parantaa elämän laatua niin paljon - ennen kaikkea kumppanin löytäminen tulee mahdolliseksi.

Miten tämän sitten tekee? Itse vaan esitin sosiaalisesti rohkeampaa versiota itsestäni niin kauan, kunnes siitä tuli tavallaan totta. Pala kurkussa ja melkein paniikki päällä aluksi, mutta fake it till you make it. Kyllä kannatti, koska vasta tuon jälkeen parisuhteita ja naisjuttuja alkoi löytymään - niin ujojen kuin sosiaalistenkin naisten kanssa.

Erotuksena pehmeämmistä ja tehottomammista neuvoista neuvon itse kaikkia nuorempia miehiä kuristamaan ujoutensa ja muuttamaan väkipakolla luonnettaan. Tosiasia on, että vaikka tuo on aluksi vaikeaa ja vastenmielistä, on tämä maailma älyttömän paljon mukavampi paikka ei-ujolle miehelle. Prosessin lopputuloksena syntyvä tunne on suurin piirtein uudestisyntymiseen verrattava.

Mieheltä oletetaan edelleen nyky-yhteiskunnassakin sellaista johtavan apinan käytöstä, jos et ole sellainen, olet muiden lajitoveriesi seurassa puutteellinen. Sosiaalinen peli ja pariutuminen on edelleen todella raakaa peliä.

Sitten kun parisuhde on löytynyt ja vakiintunut voi mieskin näyttää ujomman, herkemmän puolensa. Onneksi edes silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ap:sta <3

M

Mitä minä tällä tiedolla teen? Miksi ventovieraat miehet tulevat kertomaan minulle, että he joko pitävät minusta tai eivät pidä minusta? Vaikka eivät tunne minua lainkaan tai korkeintaan tietävät minusta hyvin vähän?

- ap

Vaikutat ilkeältä.

-eri

Ei ilkeyttä, vaan rajojen asettamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeää negging-käytöstä. Ehkä nuo miehet kokevat sinut viehättäväksi, ja sitten defensseissään heittävät tuollaisia toteamuksia.

Ehkä eivät. Yleensä nuo ujot naiset ovat harmaahiirulaisia ulkonäöltään ja monesti ujous on seurausta pojilta tulleesta kohtelusta koulussa. Töissä sattui hauska tapaus kun eräs työkaveri muisti, että harjoittelussa ollut seksivapaa ujo tyttö oli poika:D korjasin sitten että eikös se ollut tyttö.

Kaunis ja seksikäs ujo nainen toki on viehättävä, kerran olen sellaisen kanssa treffeillä ollut.

Samahan se on muuten ujoilla miehilläkin, ulkonäöltään usein harmaahiiriä. Näin ujona naisena ujo mies olisi minulle ihanteellinen, mutta fyysisesti puoleensavetäviä ujoja ei juuri ole. Olen tuo ketjuun aiemmin kirjoittanut ujo mutta suht hyvännäköiseksi luokiteltava nainen. Koen että tässä onkin suurin ongelmani pariutumisessa: kun itsellä on melko harvinainen luonteen ja ulkonäön yhdistelmä, on äärimmäisen vaikeaa löytää sopivaa vastinparia.

Olen joskus kuullut samaa, mutta on myös ollut paljon miehiä jotka ovat kiinnostuneet. Keran yksi m*lkku kiusasi koko illan ja nillitti mun ujoudesta. Sanoin aluksi että "joo, niin oonkin, mitä sitten?" mutta tyypillä oli tarve alkaa luennoimaan mulle ujoudesta. Oltiin lähdetty porukalla baarista ja istuttiin portailla, minä pari rappusta häntä ylempänä. Pyysin ensin nätisti ja sitten vähemmän nätisti lopettamaan kiusaamisen ja kun loppua ei tullut, kaadoin tyypin päälle kokista. Väkivalta yms. on tietysti väärin, muttei kaduta pätkääkään. Ujoudessa ei ole mitään väärää, jossei se haittaa normaalia elämää, eikä ujojen kiusaaminen auta heitä yhtään. 

Sama logiikka kun huorittelussa. "Kun minä en sua saa niin en mä olis sua håråa halunnutkaan".

Kaikki me on tämä kuultu tyypeiltä, jotka on hävinneet kosiokisan.

Ujot naiset ovat petoja sängyssä.

Ujosta ihmisestä on vaikea saada selvyyttä onko se tyhmä vaiko vaan ujo. Ja en halua tyhmää kumppania. Se ujous sinänsään ei ole mikään ongelma. Menee kauan tutustua ujoon ja jos se paljastuukin tyhmäksi on ehkä ehtinyt jo kehittyä tunteita ja eroaminen on hankalaa.

Ujous ei haittaa. Itsekin entisenä ujona joka pakotti itsensä sosiaalisemmaksi ymmärrän hyvin. Ujoista vaan ei tiedä saako lähestyä joten se jää yleensä tekemättä. Kukapa sitä haluaisi pahoittaa toisen mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa. Itsekin entisenä ujona joka pakotti itsensä sosiaalisemmaksi ymmärrän hyvin. Ujoista vaan ei tiedä saako lähestyä joten se jää yleensä tekemättä. Kukapa sitä haluaisi pahoittaa toisen mieltä.

Huvittavintahan tässä on se, että nuo miehet päättivät lähestyä minua vain kertoakseen, etten kelpaisi heille. Eli mikä mahtoi olla lähestymisen pointti? Vallankäyttö? Vai kenties jokin irrationaalinen toive siitä, että muuttuisin yhtäkkiä heidän makuunsa sopivammaksi?

- ap

Itse olen melko ujo ja hiljainen nainen ainakin vieraassa seurassa. Silti olen esim töissä saanut palautetta, että olen liian arka yms. Työ ei ole sellaista missä pakko olla aina äänessä. Ketjun aiheeseen liittyen kyllä minustakin ollaan takanapäinkin puhuttu, että ulkonäkö ok, mutta liian ujo ja hiljainen olen. Nämäkin tyyppejä, jotka eivät tunteneet tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut tykkäävät. Oma mies on tosi sosiaalinen ja menevä tyyppi, tykästyi silti minuun -todella ujoon ja hiljaiseen naiseen :)

Harmi kun ei toimi toisin päin :(

Ujosta ja hiljaisesta miehestä ei tykkää ujot, eikä sosiaaliset, menevät naiset.

Tämä on valitettavasti totta. Miehelle on suurin piirtein pakollista päästä eroon ujoudesta, koska se parantaa elämän laatua niin paljon - ennen kaikkea kumppanin löytäminen tulee mahdolliseksi.

Miten tämän sitten tekee? Itse vaan esitin sosiaalisesti rohkeampaa versiota itsestäni niin kauan, kunnes siitä tuli tavallaan totta. Pala kurkussa ja melkein paniikki päällä aluksi, mutta fake it till you make it. Kyllä kannatti, koska vasta tuon jälkeen parisuhteita ja naisjuttuja alkoi löytymään - niin ujojen kuin sosiaalistenkin naisten kanssa.

Erotuksena pehmeämmistä ja tehottomammista neuvoista neuvon itse kaikkia nuorempia miehiä kuristamaan ujoutensa ja muuttamaan väkipakolla luonnettaan. Tosiasia on, että vaikka tuo on aluksi vaikeaa ja vastenmielistä, on tämä maailma älyttömän paljon mukavampi paikka ei-ujolle miehelle. Prosessin lopputuloksena syntyvä tunne on suurin piirtein uudestisyntymiseen verrattava.

Mieheltä oletetaan edelleen nyky-yhteiskunnassakin sellaista johtavan apinan käytöstä, jos et ole sellainen, olet muiden lajitoveriesi seurassa puutteellinen. Sosiaalinen peli ja pariutuminen on edelleen todella raakaa peliä.

Sitten kun parisuhde on löytynyt ja vakiintunut voi mieskin näyttää ujomman, herkemmän puolensa. Onneksi edes silloin.

Ei se aina noin mene. Itse ainakin arvostan myös ujompia ja hiljaisia miehiä. Olen itsekin sellainen. En edes sopisi yhteen sellaisen todella sosiaalisen miehen kanssa. Toisaalta ymmärrän tutustumisen vaikeuden. Silti en voi sietää monestikaan mitään aina äänessä olevia. Ne "johtaja apinat" ovat monesti ihan oikeasti apinoita käytökseltään. Ei sekään ole sivistynyttä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan ujonpuoleiset miehet yleensä tykkäävät mutta ulospäinsuuntautuneet eivät.

Mulla ihan toisin päin. Kaikki seurustelukumppanini on olleet erittäni ekstroverttejä. Ujot ei ole minua lähestyneet yleensä, ja ne harvat kerrat kun on, on tilanne ollut erittäin vaivautunut, kun kumpikaan ei oikein keksi juteltavaa ja jännittää. Ekstroverttejä ei ole se haitannut etten alkuun osaa jutella, he on sitten hoitaneet sen juttelemisen. 

Itse taas ujona naisena arvostan myös toisen ujoutta siinä mielessä etten pidä liikaa äänessä olevista. Hiljaisuus ei minua haittaa. Näin valitsisin mieluummin ujomman. Kiusallisempaa on se jos toinen puhuu ja toinen on vaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Minut ainakin jätettiin täysin noteeraamatta kun olin ujo. 

Tämä on se yleisin miten ujoihin seinäruusuihin suhtaudutaan. Ennakkoluulona että ovat tylsiä ja hiljaisia ihmisiä, johon joutuu kuluttumaan liikaa energiaa jotta saisi mitään keskustelua aikaiseksi, ja se keskustelu olisi tod.näk. liian vaivaannuttavaa, jotta sellaista lähtisi edes yrittämään.

Avoimet ja huumorintajuiset ihmiset kiinnostaa tutustumaan miljoona kertaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ap:sta <3

M

Mitä minä tällä tiedolla teen? Miksi ventovieraat miehet tulevat kertomaan minulle, että he joko pitävät minusta tai eivät pidä minusta? Vaikka eivät tunne minua lainkaan tai korkeintaan tietävät minusta hyvin vähän?

- ap

Aina voi sanoa miksi halusit tuon kertoa? Annatko useinkin arvioita ventovieraista muutaman sekunnin juttelun jälkeen? Kerrotko tuon siksi, että haluat nyt kuulla arvioni sinusta? Tässä arvioni sinusta mies. En kysynyt mielipidettäsi minusta, mutta kerroit kuitenkin. En tee kertomallasi arviolla mitään. Ventovieraan pikainen ääneen tehty negatiivinen analysointi antaa mies sinusta itsestäsi törpön kuvan.

Sellasille voi vastata jotain että ai en ees huomannut sua, ja sitten jatkaa omaa juttuaan mitä olit tekemässä, vaihtaa paikkaa.

Minä tykkään ujoista naisista. Mutta en AP:n kaltaisista ujoista naisista. Tee meille palvelus ja pysy sinkkuna. M27

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemuksen mukaan moni mies kiinnostuu alkuun, mutta sitten alkaa valitus siitä, että olen liian ujo ja tylsä yms ja minun pitäisi muuttua.

Jos kaksi suhteellisen vilkasta ihmistä tapaa, niin silloin se keskustelu rullaa tavallissesti eteenpäin omalla painollaan eikä toisen tarvitse tehdä toistuvia yksipuolisia keskustelun avauksia. Jos toinen on kovin ujo ja hiljainen, niin kohteliaskaan keskustelija ei halua olla koko ajan yksin äänessä jos hän kokee että mitkään jutunaiheet eivät saa vastakaikua. Tuo koskee yleisesti ihmissuhteita, ei vaan potentiaalisia seurustelukumppaneita.

Tällä palstalla introvertit leimaavat helposti ekstrovertit turhiksi hölöttäjiksi kun nämä yrittävät luoda keskusteluyhteyttä. Jos toinen ei sanoa oikein mitään, niin on vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuu mitään.

Ap:lla on kokemusharha. Hän on ujona naisena 100%:n varmasti passiivinen eikä tee aloitteita, joten hänelle tulee juttelemaan vain ekstrovertit ja ujoista ne jotka ovat juoneet itsensä estottomiksi ja toisaalta rutinoituneet pelimiehet ja ne epätoivoiset miehet jotka käy läpi kaikki. Toki osa ekstroverteistä, varsinkin ne kovaäänisimmät ja eniten omasta äänestä tykkäävät, voi pitää ap:sta, mutta se että ovatko kiinnostuneet parisuhteesta ap:n kanssa on eri juttu. Itse ujona ja syrjäänvetäytyvänä introverttina en juuri koskaan pääse kuin juuri siihen vaivautuneeseen keskusteluun ap:n kaltaisten naisten kanssa. Räpätätejä en kuitenkaan siedä, joten ainoa vaihtoehto on joku ambivertti, joka osaa myös kuunnella.