Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus sairasloman syynä ok?
09.01.2024 |
Olen pienehköllä taholla töissä (alle 25 työntekijää) ja en ole (onneksi) kuitenkaan päättävässä asemassa.
Ihmettelen sitä miten nykyään tuntuu olevan yleistä ahdistuksesta johtuvat saikut.
Meilläkin on ollut jo jonkin aikaa saikulla pari tyyppi' joiden ahdistus siis tulee työn ulkopuolisesta elämästä. Eli työ ei ole kuormittavaa eikä ongelmat liitty töihin.
En tiedä maksaako työnantaja nämä saikut, eikös joskus makseta ja joskus ei, riippuu kai työpaikasta.
Yleisenä pohdintana vaan mietin että miten paljon työnantajan nyky-Suomessa pitää hyväksyä saikuttajia, jotka on pois siis oman elämän ongelmien takia?
Kommentit (29)
Jatkossa heille saa antaa potkut. Oletko sitten onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen asti kun potilas ei itse valitse sairauslomatodistuksen diagnoosia, asiasta on hankala keskustella.
Sinne saa laittaa vaikka 5v sitten tehdyn dg:n ilman seurauksia.
Lääkäri ei välitä, onko dg ajankohtainen vai ei. Hän välittää vain siitä, laittaako koodin ja jos, niin mikä pälkähtää päähän juuri sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Siihen asti kun potilas ei itse valitse sairauslomatodistuksen diagnoosia, asiasta on hankala keskustella.
Sinne saa laittaa vaikka 5v sitten tehdyn dg:n ilman seurauksia.
Lääkäri ei välitä, onko dg ajankohtainen vai ei. Hän välittää vain siitä, laittaako koodin ja jos, niin mikä pälkähtää päähän juuri sillä hetkellä.
En ymmärrä yhtään tota sun juttua.
miten tuo liittyy ahdistuksen lisääntymiseen työpaikoilla nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa heille saa antaa potkut. Oletko sitten onnellinen?
Omalla duunipaikalla olisin.
Koska jos ahdistujille maksetaan palkkaa siitä, että he ovat kotona ahdistuneita niin eihän sellainen ole minkään järjen mukaan loogista. siis jos ahdistus johtuu MUUSTA elämästä eikä siis töistä.Kela voi sitten maksaa näillä ahdistuneille jotain tukea. Mutta ei kai niille PALKKAA tartte maksaa???
No mulla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ahdistusta. Olin viimeksi noin puoli vuotta sairauslomalla ensin ahdistuksen, sitten masennuksen takia. Nyt onneksi lääkitys niin en ole ollut saikulla pariin vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen huomannut omissa työkuvioissa miten helposti ihmiset vetoavat ahdistukseen työpaikalla. siis he voivat huonosti eism. siksi että äiti kuoli tai puolison kanssa ongelmia.
työnantajna en ihan käsitä miksi pitäisi maksaa pitkiä sairaslomia jos syy sei ole työssä. eikös se olisi yhteiskunnan tehtävä ei pienen työnantajan?
Miksi välität muiden sairaslomista? Vaikka sinulle koituisi lisätyötä, ei se silti sinulle kuulu, miksi joku on sairaslomalla. Sen päättää lääkäri, joka on pätevämpi kuin sinä. En sinänsä ihmettele, jos työpaikallasi osa ahdistuu, jos he tietävät kyttääjien siellä pohdiskelevan ja tuomitsevan heitä. Sitä ei ihmisistä näe aina päällepäin, miten he voivat henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedä sitten onko nykymateriaali jotenkin heikompaa.
Itse 55 vee, kokenut puolison menetyksen, talousongelmia, laman, kaikenlaista eikä silti ole ahdistus iseknyt niin ettei töissä voisi käydä.
Meidänkin firmassa jostain syystä nämä todlela nuoret parikymppiset tytöt on jatkuvasti ahdistuneita. Olen lukenut että nykynuoriso on kovin ahidstunutta mutta jää vaan miettimään että jos ahdistus tulee muualta kuin työtehtävistä tai työyhteisöstä niin onko silloin saikuttaminen työnantajan piikkiin se, miten näiden asioiden pitäisi mennä?
Vierailija kirjoitti:
Tiedä sitten onko nykymateriaali jotenkin heikompaa.
Itse 55 vee, kokenut puolison menetyksen, talousongelmia, laman, kaikenlaista eikä silti ole ahdistus iseknyt niin ettei töissä voisi käydä.
Meidänkin firmassa jostain syystä nämä todlela nuoret parikymppiset tytöt on jatkuvasti ahdistuneita. Olen lukenut että nykynuoriso on kovin ahidstunutta mutta jää vaan miettimään että jos ahdistus tulee muualta kuin työtehtävistä tai työyhteisöstä niin onko silloin saikuttaminen työnantajan piikkiin se, miten näiden asioiden pitäisi mennä?
Osaammeko me vanhemmat tukea ja opastaa niitä nuorempia (heikompaa materiaalia), jos kerta ahdistuvat niin helposti? Kenties meidän olisi hyvä katsoa peiliin. Maailma ei ole sama kuin 30 vuotta sitten, yhteiskunta muuttuu jatkuvasti, samoin murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa heille saa antaa potkut. Oletko sitten onnellinen?
Omalla duunipaikalla olisin.
Koska jos ahdistujille maksetaan palkkaa siitä, että he ovat kotona ahdistuneita niin eihän sellainen ole minkään järjen mukaan loogista. siis jos ahdistus johtuu MUUSTA elämästä eikä siis töistä.Kela voi sitten maksaa näillä ahdistuneille jotain tukea. Mutta ei kai niille PALKKAA tartte maksaa???
Ei kai kotona selkänsä loukanneelle tartte maksaa PALKKAA?? Tukekoon Kela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa heille saa antaa potkut. Oletko sitten onnellinen?
Omalla duunipaikalla olisin.
Koska jos ahdistujille maksetaan palkkaa siitä, että he ovat kotona ahdistuneita niin eihän sellainen ole minkään järjen mukaan loogista. siis jos ahdistus johtuu MUUSTA elämästä eikä siis töistä.Kela voi sitten maksaa näillä ahdistuneille jotain tukea. Mutta ei kai niille PALKKAA tartte maksaa???
Olisitko mielummin ahdistuneena kodin vanki ja työkyvytön kuin töissä? Sitten, kun se jatkuu, ihminen putoaa kyllä pois täydeltä palkalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen huomannut omissa työkuvioissa miten helposti ihmiset vetoavat ahdistukseen työpaikalla. siis he voivat huonosti eism. siksi että äiti kuoli tai puolison kanssa ongelmia.
työnantajna en ihan käsitä miksi pitäisi maksaa pitkiä sairaslomia jos syy sei ole työssä. eikös se olisi yhteiskunnan tehtävä ei pienen työnantajan?
Kyllähän KELA osallistuu siihen koko ajan karenssipäiviä lukuun ottamatta ja parin kk kuluttua kokonaan.
Jollain se ihminen voi kuolla todella yllättäin ja henkilö menee shokkiin. Tai kuolema laukaisee ahdistuksen, joka ilman sitäkin on ollut olemassa, mutta pysynyt jotenkin hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa heille saa antaa potkut. Oletko sitten onnellinen?
Omalla duunipaikalla olisin.
Koska jos ahdistujille maksetaan palkkaa siitä, että he ovat kotona ahdistuneita niin eihän sellainen ole minkään järjen mukaan loogista. siis jos ahdistus johtuu MUUSTA elämästä eikä siis töistä.Kela voi sitten maksaa näillä ahdistuneille jotain tukea. Mutta ei kai niille PALKKAA tartte maksaa???
Nouseeko sinun palkkasi jos muille ei makseta kun ainoastaan sitä pidät ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedä sitten onko nykymateriaali jotenkin heikompaa.
Itse 55 vee, kokenut puolison menetyksen, talousongelmia, laman, kaikenlaista eikä silti ole ahdistus iseknyt niin ettei töissä voisi käydä.
Meidänkin firmassa jostain syystä nämä todlela nuoret parikymppiset tytöt on jatkuvasti ahdistuneita. Olen lukenut että nykynuoriso on kovin ahidstunutta mutta jää vaan miettimään että jos ahdistus tulee muualta kuin työtehtävistä tai työyhteisöstä niin onko silloin saikuttaminen työnantajan piikkiin se, miten näiden asioiden pitäisi mennä?
Osaammeko me vanhemmat tukea ja opastaa niitä nuorempia (heikompaa materiaalia), jos kerta ahdistuvat niin helposti? Kenties meidän olisi hyvä katsoa peiliin. Maailma ei ole sama kuin 30 vuotta sitten, yhteiskunta muuttuu jatkuvasti, samoin murheet.
Se ahdistus juontuu noista vahvuuteen sairastuneista vanhemmista, jotka uskovat olevansa terveitä, kuten tuokin aiemman viestin kirjoittanut.
Normaalin veronmaksajan sairastumisen syyksi pitäisi kirjata vihervasemmisto. Lääkäreiden ollessa haittasektorilla töissä, joutuvat laittamaan kiertoilmaisuja kuten ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedä sitten onko nykymateriaali jotenkin heikompaa.
Itse 55 vee, kokenut puolison menetyksen, talousongelmia, laman, kaikenlaista eikä silti ole ahdistus iseknyt niin ettei töissä voisi käydä.
Meidänkin firmassa jostain syystä nämä todlela nuoret parikymppiset tytöt on jatkuvasti ahdistuneita. Olen lukenut että nykynuoriso on kovin ahidstunutta mutta jää vaan miettimään että jos ahdistus tulee muualta kuin työtehtävistä tai työyhteisöstä niin onko silloin saikuttaminen työnantajan piikkiin se, miten näiden asioiden pitäisi mennä?
Osaammeko me vanhemmat tukea ja opastaa niitä nuorempia (heikompaa materiaalia), jos kerta ahdistuvat niin helposti? Kenties meidän olisi hyvä katsoa peiliin. Maailma ei ole sama kuin 30 vuotta sitten, yhteiskunta muuttuu jatkuvasti, samoin murheet.
Mietitäänpä hetki tätä.
Olen 53 v. Töissä toimistohommissa ja meillä on näitä nuoria osastolla.
Heiä ahdostaa ilmastonmuutos, tulevat urat, parisuhdekuviot ym.
Työnsä he tekevät ihan hyvin silloin kun eivät ole poissa, ahdistuneina kaikesta.
Miten minun pitäisi nyt katsoa peiliin?
Olen töissä tekemässä töitä, en terapeutti. Toki ymmärrän nuorten ahidstuksen mutta mitä MINUN pitäisi asialle tehdä? En voi estää heitä ahdistumasta jos poikaystävä pettää tai jos eivät pääse opiskelemaan haluamaansa alaa.
On pihi työnantaja työterveyshuollon suhteen, jos saikuttajaa ei oteta sen huomaan. Kun itselleni tuli kerran neljän viikon uupumusloma, työterveys otti heti asian haltuunsa.
Isäni kuoleman ja avioeroni yhteydessä sain molemmista yhden päivän sairaslomaa. En ymmärrä miten joku voi saada pitkiä sairauslomia ahdistuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoleman ja avioeroni yhteydessä sain molemmista yhden päivän sairaslomaa. En ymmärrä miten joku voi saada pitkiä sairauslomia ahdistuksen takia.
Siten, ettei ole työkykyinen. Itkee, kun puhuu asiakaspuhelua. Istuu koneen ääressä ja tuijottaa ulos. Tekee virheitä ja vain murto-osan töistä.Ei pysty astumaan kotiovesta ulos. Jne.
Omalla työpaikalla olen kyllä huomannut että nämä nuoret (alle kolmekymppiset) ahdistuu IHAN kaikesta KOKO ajan. Siis ihme angstailua koko ajan.
Tosin ne ei taida ottaa sairaslomaa tuohon ahdistukseen.