Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, eikö teillä oikeasti tule mieleen...?
08.12.2022 |
Isovanhemmat, eikö teille ihan oikeasti tule mieleen edes tarjota apukäsiä, kun mieheni on pitkiä päiviä töissä ja minä kolmen alle 4,5 vuotiaan kanssa kotona? Eikö tule mieleen edes poiketa päivällä muutamaksi tunniksi kylään lisäkäsiksi- ja silmiksi? Ei täällä mitään sen kummempaa "työtä" vieraiden edes tarvitse tehdä. Ja kyllä, pyydetty on. Mitään muuta hoitoapua en ole edes uskaltanut näinä vuosina kuvitella saavani.
Miten se on niin hankala osallistua niiden ah niin ihanien lastenlasten elämään? Vai riittääkö se, että nähdään kerran kuukaudessa niin, että saa ottaa lapsista kuvia ja esitellä niitä sitten jälkeenpäin tuttavilleen luoden illuusiota, että osallistuisi tähän touhuun jotenkin. Ja nämä kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailutkin ovat lähestulkoon aina niin, että meidän täytyy ajaa isovanhempien luo se 70 kilometriä.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tunnista tuosta itseäni. Autan mummina lasteni perheitä monta kertaa viikossa. Mutta se on minulle helppoa, kun asn vain muutaman kilometrin etäisyydellä.
Tuo 70 km on kyllä pitkä matka ja kallistakin ajella ainakin näin talvikelissä.
Eipä ole isovanhemmilla rahasta pulaa, sen voin kertoa. Mutta meidänhän tuo matka pitää aina ajaa, vaikka toinen meistä on hoitovapaalla.
Ap
70km, oletko tosissasi? Meillä on isovanhemmille 70km matkaa. Sieltä on tultu monesti montakin kertaa viikossa ja vastaavasti sinne on lähdetty ihan ex temporekin. Tunnin ajo, ei todellakaan pitkä matka. Moni ajaa tuon päivittäin kahteen kertaan työmatkakseen.
Ihan ohiksena, se on kyllä pitkä matka vanhemmalle ihmiselle. Ja riippuen tietysti, missä päin Suomea ajellaan. Olemme + 70 v isovanhempia ja varsinkin näin talviaikaan emme aja kovin mielellämme noin pitkää matkaa. Miehelleni on jo tehty kaihileikkaus ja itse olen jonossa leikkaukseen. Hämärässä ja talvikelissä ajaminen alkaa olla meille kummallekin jo riskialtista, vaikka muuten kunto onkin hyvä. On aivan eri asia työikäisen ajella hyväsilmäisenä työmatkaa kuin meidän iäkkäämpien jo näkemisen kanssa kamppailevien eläkeläisten.
Kyllä nämä isovanhemmat muutaman kerran vuodessa jaksaa Lappiin ajaa sen 700-800 kilometriä...
Ap
Et vastannut siihen, miten vastaavat, jos kutsut heidät vaikka lasten synttäreille tai muuten vain kylään vaikka 15.12 klo 14.00?
En ole ap, mutta vastaava tilanne kahden lapsen kanssa, isovanhemmat vajaan yhden kilometrin päässä, eläkkeellä jo 10 vuotta. Eivät ole olleet missään vaiheessa kiinnostuneita näkemään lapsenlapsia kuin sen viiden minuutin ajan, että saa otettua valokuvia, joilla ap:n sanojen mukaisesti luodaan illuusio aktiivi-isovanhemmuudesta. Ja ekan lapsenlapsen kohdalla jouduttiin siirtämään 1-vuotissynttäreitä, vaikka oltiin ajoissa ilmoitettu juhlien ajankohta, tuli isovanhemmille paremmat bileet. Yrittivät tätä siirtohommaa jatkossakin, mutta ilmoitin, että oli kuulkaa ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun siirsin lapsen synttäreitä. Ovat sitten tulleet ja olleet välillä tulematta.
Nyt ovat sitten siinä iässä ja kunnossa, että tarvitsevat itse päivittäin apua ja ihmettelevät, etteivät lapsenlapset tai me aikuiset tulla auttamaan. Niin makaa kuin petaa. En pakota lapsiani käymään isovanhempiensa luona, kun eivät olleet heistä pieninä millään tavalla kiinnostuneita.
Minusta vanhusten auttaminen on helpompaa ja mukavampaa kuin pikkulasten hoito. Kaupassakäyntiä ja sen jälkeen juodaan kahvit. Nettijutuissa neuvomista, taas istutaan ja jutellaan mukavia. Siivoamistakin, mutta omaan tahtiin. Kuskaamista joskus jonnekin hautausmaalle kukkakaupan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille. Ilmoita lapsesi päiväkotiin. Saat 8 tuntia joka arkipäivä aikaa tehdä rauhassa kotityöt tai levätä ja harrastaa. Lapsilla on päiväkodissa kavereita ja ulkoilut. Ei tarvitse mummoja vaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tunnista tuosta itseäni. Autan mummina lasteni perheitä monta kertaa viikossa. Mutta se on minulle helppoa, kun asn vain muutaman kilometrin etäisyydellä.
Tuo 70 km on kyllä pitkä matka ja kallistakin ajella ainakin näin talvikelissä.
Eipä ole isovanhemmilla rahasta pulaa, sen voin kertoa. Mutta meidänhän tuo matka pitää aina ajaa, vaikka toinen meistä on hoitovapaalla.
Ap
70km, oletko tosissasi? Meillä on isovanhemmille 70km matkaa. Sieltä on tultu monesti montakin kertaa viikossa ja vastaavasti sinne on lähdetty ihan ex temporekin. Tunnin ajo, ei todellakaan pitkä matka. Moni ajaa tuon päivittäin kahteen kertaan työmatkakseen.
Ihan ohiksena, se on kyllä pitkä matka vanhemmalle ihmiselle. Ja riippuen tietysti, missä päin Suomea ajellaan. Olemme + 70 v isovanhempia ja varsinkin näin talviaikaan emme aja kovin mielellämme noin pitkää matkaa. Miehelleni on jo tehty kaihileikkaus ja itse olen jonossa leikkaukseen. Hämärässä ja talvikelissä ajaminen alkaa olla meille kummallekin jo riskialtista, vaikka muuten kunto onkin hyvä. On aivan eri asia työikäisen ajella hyväsilmäisenä työmatkaa kuin meidän iäkkäämpien jo näkemisen kanssa kamppailevien eläkeläisten.
Kyllä nämä isovanhemmat muutaman kerran vuodessa jaksaa Lappiin ajaa sen 700-800 kilometriä...
Ap
Siellä onkin mukavaa ja saa olla omissa oloissaan niin kuin tykkää.
Järkevät isovanhemmat tarjoavat apua pyytämättä.
Tietty osa ihmisistä on valitettavasti luonteiltaan kuxxpäitä.
Joskus piipahtaa mielessä kyllä, mutta sitten äkkiä unohtuu, kun on duunit ja harrastukset. Ei vaan iltaisin jaksa. Viikonloppuisin tekisi vaan mieli ladata akkuja, mutta toisinaan haluan nähdä murmeileitani edes hetken. Päiväreissuun!
Kesällä meillä on sitten taas aikaa paistatella päivää yhdessä. Kohta on joululoman aika, silloin jäävät pirpanaiset koko viikoksi lomailemaan meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, isovanhempana minulla ei käy mielessä, että pitäisi tulla apuun. Kun ei ole ristiäisiin päässyt (kutsuttiin vain lasten äidin vanhemmat, kummit ja ystäviä), niin enpä ole nähnyt tarpeelliseksi tunkea itseäni perheelle riesaksi.
Miksei vauvan isän vanhempia kutsuttu? Tuo nyt on törkeästi toimittu!
Mä en ymmärrä tätä, että hankitaa tiuhaan kolme lasta ja sitten kitistään kun on raskasta. Ihan näin lapsettomanakin osaan päätellä, että varmaan 3 alle 4 vuotiasta on varmaan aika rankka yhdistelmä, kun vauhtia riittää mun järkeä ei senkään vertaa.
Eikä niillä isovanhemmilla nyt ole mitään velvoitetta lapsenlapsia kohtaan, he ovat omat mukulansa hoitaneet. Paljonko sä olet jeesannut vanhempiasi ennen lapsia? Autoitko kotitöissä yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli juuri tuollainen valokuvamummo. Tuli kylään, istui kahvipöydässä selittämässä omia menojaan ja miten hän on pirteä ja menevä. Sitten kuvia lapsien kanssa ja äkkiä kehittämään ne tunninkuvaan.
Mulle sitten kerrottiin miten äitini niin kovasti rakastaa lapsiani ja näyttää kuviakin. Joopa. Mut sen kyläilyistä oli enemmän vaivaa kuin hyötyä. Jos apua pyysi niin hän leipoi pullaa. Siis itse, ei lasten kanssa. Mun tehtävä oli kehua häntä ja siivota keittiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tunnista tuosta itseäni. Autan mummina lasteni perheitä monta kertaa viikossa. Mutta se on minulle helppoa, kun asn vain muutaman kilometrin etäisyydellä.
Tuo 70 km on kyllä pitkä matka ja kallistakin ajella ainakin näin talvikelissä.
Eipä ole isovanhemmilla rahasta pulaa, sen voin kertoa. Mutta meidänhän tuo matka pitää aina ajaa, vaikka toinen meistä on hoitovapaalla.
Ap
70km, oletko tosissasi? Meillä on isovanhemmille 70km matkaa. Sieltä on tultu monesti montakin kertaa viikossa ja vastaavasti sinne on lähdetty ihan ex temporekin. Tunnin ajo, ei todellakaan pitkä matka. Moni ajaa tuon päivittäin kahteen kertaan työmatkakseen.
Ihan ohiksena, se on kyllä pitkä matka vanhemmalle ihmiselle. Ja riippuen tietysti, missä päin Suomea ajellaan. Olemme + 70 v isovanhempia ja varsinkin näin talviaikaan emme aja kovin mielellämme noin pitkää matkaa. Miehelleni on jo tehty kaihileikkaus ja itse olen jonossa leikkaukseen. Hämärässä ja talvikelissä ajaminen alkaa olla meille kummallekin jo riskialtista, vaikka muuten kunto onkin hyvä. On aivan eri asia työikäisen ajella hyväsilmäisenä työmatkaa kuin meidän iäkkäämpien jo näkemisen kanssa kamppailevien eläkeläisten.
Kyllä nämä isovanhemmat muutaman kerran vuodessa jaksaa Lappiin ajaa sen 700-800 kilometriä...
Ap
Et vastannut siihen, miten vastaavat, jos kutsut heidät vaikka lasten synttäreille tai muuten vain kylään vaikka 15.12 klo 14.00?
Kyllä he lasten synttäreillä ovat käyneet, mutta jos muuten vaan olen kutsunut / ollaan kutsuttu heidät käymään, niin sitten pitäisi koko ajan kysellä, muistutella ja jankuttaa, että tämä sovittu vierailu tulisi toteutumaan.
Ap
Ei kai tuosta sen kummemmin tarvitse muistutella, jos panet tekstiviestin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkevät isovanhemmat tarjoavat apua pyytämättä.
Tietty osa ihmisistä on valitettavasti luonteiltaan kuxxpäitä.
Isovangemmillaei ole mitään velvollisuutta tarjota apuaan. Ei mitään,
Miksi tuo on vaikeaa tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin juu, jokainen päättää itse, tekeekö lapsia ja paljonko, ja lähtökohtaisesti jokaisen täytyisi pystyä siitä itse selviytymään valtion lupaamia palveluja lukuun ottamatta (päivähoito, neuovala, terveydenhoito, koulu).
MUTTA osa sitä, että itse teet lapsen, on myös vastuun ottaminen siitä luomastasi elämästä tiedostaen, että hänkin on jonain päivänä aikuinen, jolla voi olla elämässään erin näköisiä haasteita joissa tarvitsee tukea. Vanhemmuudessa tärkeintä on antaa sille lapselle sellaiset eväät elämään, että selviytyy niistä itse mahdollisimman hyvin, mutta vaikka lakisääteinen vastuu katoaa, ei sen moraalisen vastuun siitä sinun luomastasi elämästä pitäisi minnekään kadota.
Tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaista ja oma kyvykkyys voi huveta vuosien varrella, mutta jos se vain on mahdollista, niin kyllä sitä aikuisiakin lapsia pitäisi jeesata kohtuuden rajoissa vaikka sitten niiden lastenlasten kanssa.Omat vanhempani eivät juuri ole olleet avuksi ja se on ihan ok, eivät olleet koskaan kovin hyviä vanhempia. Itse kyllä näen, että haluan olla omien lasteni tukena ja turvana niin kauan kuin minussa henki pihisee ja suinkin kykenen, joten enemmän kuin mielelläni autan sitten jonain päivänä lastenlasten kanssa siinä määrin, miten se heidän silloisille perheilleen vaan sopii.
Vaikka sinun oma elämäsi loppuisi lasten saamiseen, meillä muilla se ei lopu. Ei ole normaalia elää omien lasten kautta. En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä läheisriippuvuuden ihannointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Minä olen lapseni jo hoitanut. Odotan, että sinä teet samoin myös.
Miksi mies tekee niin pitkiä päiviä? Tosi huono ajankohta sellaiseen kun lapset pieniä ja häntä tarvitaan kotona!!
Kai mies jää jossain vaiheessa vuorostaan kotiin hoitamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö meidän kaikkien mummojen nyt rynnätä teille? Voi olla, ettet sitä halua. Miksi oot muuten tehnyt kolme lasta noin nopeesti?
Riittää, kun omat mummot kävisi edes sen muutaman kerran vuodessa. Pyydän näköjään liikaa. Isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet omat lapsensa omilla vanhemmillaan, niin ehkä sitä ei tule mieleen muiden lapsia hoitaa, kun omatkin on hoitanut joku muu...
Ap
Mummot! Miksei paapat käy hoitajiksi? Miksi se on aina mummojen tehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin juu, jokainen päättää itse, tekeekö lapsia ja paljonko, ja lähtökohtaisesti jokaisen täytyisi pystyä siitä itse selviytymään valtion lupaamia palveluja lukuun ottamatta (päivähoito, neuovala, terveydenhoito, koulu).
MUTTA osa sitä, että itse teet lapsen, on myös vastuun ottaminen siitä luomastasi elämästä tiedostaen, että hänkin on jonain päivänä aikuinen, jolla voi olla elämässään erin näköisiä haasteita joissa tarvitsee tukea. Vanhemmuudessa tärkeintä on antaa sille lapselle sellaiset eväät elämään, että selviytyy niistä itse mahdollisimman hyvin, mutta vaikka lakisääteinen vastuu katoaa, ei sen moraalisen vastuun siitä sinun luomastasi elämästä pitäisi minnekään kadota.
Tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaista ja oma kyvykkyys voi huveta vuosien varrella, mutta jos se vain on mahdollista, niin kyllä sitä aikuisiakin lapsia pitäisi jeesata kohtuuden rajoissa vaikka sitten niiden lastenlasten kanssa.Omat vanhempani eivät juuri ole olleet avuksi ja se on ihan ok, eivät olleet koskaan kovin hyviä vanhempia. Itse kyllä näen, että haluan olla omien lasteni tukena ja turvana niin kauan kuin minussa henki pihisee ja suinkin kykenen, joten enemmän kuin mielelläni autan sitten jonain päivänä lastenlasten kanssa siinä määrin, miten se heidän silloisille perheilleen vaan sopii.
Vaikka sinun oma elämäsi loppuisi lasten saamiseen, meillä muilla se ei lopu. Ei ole normaalia elää omien lasten kautta. En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä läheisriippuvuuden ihannointia.
Eihän se mitään läheisriippuvuutta ole, jos perhe pitää yhtä. Itse autan lasteni perheitä niin paljon kuin pystyn ja tarvetta on. Onneksi omassa perheessäni on aina ajateltu, että kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Onhan se näin mummina kiva tunne, kun lastenlapset ovat läheisiä. Ja tällainen suhde syntyy, kun pystyy olemaan lapsiperheiden arjessa mukana. Vastavuoroisesti voimme pyytää apua lapsiltamme.
Ihan itse aiheutettu kaaos, jos perheessä on kolme alle 4,5-vuotiasta. Ei lapsia pidä tehtailla olettaen, että muut ovat jatkuvasti hoitamassa.
Kun meidän ensimmäinen ja ainoa lapsi syntyi 30 vuotta sitten, anoppi sanoi sairaalassa vieraillessa että hän ei sitten vauvoja hoida. Minusta tämä oli ok, en pyytänyt koskaan häneltä apua. Oma äitini joskus auttoi, kun oli joku meno johon ei voinut vauvaa ottaa mukaan, esimerkkinä vaikka eräs työpaikkahaastattelu, kampaajalla käynti ymv. Meillä tosin vain yksi lapsi, ap:n tilanne toinen.
Onko sinulla ap vaikka joku tuttava joka voisi silloin tällöin tulla kaveriksi? Tai naapuri? Olen itse kokopäivätöissä, mutta voisin tulla vähäksi aikaa apuun, jos joku tuossa tilanteessa tulisi apua pyytämään. En ole itse isovanhempi, toivottavasti joskus vielä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin juu, jokainen päättää itse, tekeekö lapsia ja paljonko, ja lähtökohtaisesti jokaisen täytyisi pystyä siitä itse selviytymään valtion lupaamia palveluja lukuun ottamatta (päivähoito, neuovala, terveydenhoito, koulu).
MUTTA osa sitä, että itse teet lapsen, on myös vastuun ottaminen siitä luomastasi elämästä tiedostaen, että hänkin on jonain päivänä aikuinen, jolla voi olla elämässään erin näköisiä haasteita joissa tarvitsee tukea. Vanhemmuudessa tärkeintä on antaa sille lapselle sellaiset eväät elämään, että selviytyy niistä itse mahdollisimman hyvin, mutta vaikka lakisääteinen vastuu katoaa, ei sen moraalisen vastuun siitä sinun luomastasi elämästä pitäisi minnekään kadota.
Tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaista ja oma kyvykkyys voi huveta vuosien varrella, mutta jos se vain on mahdollista, niin kyllä sitä aikuisiakin lapsia pitäisi jeesata kohtuuden rajoissa vaikka sitten niiden lastenlasten kanssa.Omat vanhempani eivät juuri ole olleet avuksi ja se on ihan ok, eivät olleet koskaan kovin hyviä vanhempia. Itse kyllä näen, että haluan olla omien lasteni tukena ja turvana niin kauan kuin minussa henki pihisee ja suinkin kykenen, joten enemmän kuin mielelläni autan sitten jonain päivänä lastenlasten kanssa siinä määrin, miten se heidän silloisille perheilleen vaan sopii.
Vaikka sinun oma elämäsi loppuisi lasten saamiseen, meillä muilla se ei lopu. Ei ole normaalia elää omien lasten kautta. En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä läheisriippuvuuden ihannointia.
Ei se ole läheisriippuvuutta, sitä kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi. Missä vaiheessa suomalaisista on tullut nöin itsekkäitä omaan napaan tuijottajia? Ei tarvitse kovin kauas rajan yli mennä, kun perheet sukupolvien rajat ylittäen viettävät yhdessä aikaa ja auttavat toinen toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies tekee niin pitkiä päiviä? Tosi huono ajankohta sellaiseen kun lapset pieniä ja häntä tarvitaan kotona!!
Kai mies jää jossain vaiheessa vuorostaan kotiin hoitamaan?
Jonkunhan se on tässä taloustilanteessa tienattava, kun kaikki on niin kallista. Ei ole mitään järkeä miehen jäädä kotiin ja minun mennä paljon pienemmällä palkalla töihin. Menen sitten, kun lapset on isompia ja menee kouluun / eskariin / päivähoitoon. Tämä on ollut toimiva ratkaisu meille, ja hyvin olen pärjännyt, vaikka joskus toivoisin edes hetkellisesti apukäsiä. Toivoin niitä välillä jo yhdenkin kanssa, eikä niitä ollut silloinkaan yhtään sen enempää kuin nyt kolmen kanssa.
Ap
Eivät kaikki varmasti esitäkään, mutta joukkoon mahtuu myös näitä, joita ei vois vähempää kiinnostaa, mutta sosiaalisista paineista on pakko esittää, että kiinnostaa, kun ystävänsä ovat kiinnostuneita omista lapsenlapsistaan. Eivät halua mainetta paskoina isovanhempina, niin täytyy olla puhelimessa kuvia, mitä näyttää. Kukin tavallaan.