Isovanhemmat, eikö teillä oikeasti tule mieleen...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en tunnista tuosta itseäni. Autan mummina lasteni perheitä monta kertaa viikossa. Mutta se on minulle helppoa, kun asn vain muutaman kilometrin etäisyydellä. 

Tuo  70 km on kyllä pitkä matka ja kallistakin ajella ainakin näin talvikelissä.

Eipä ole isovanhemmilla rahasta pulaa, sen voin kertoa. Mutta meidänhän tuo matka pitää aina ajaa, vaikka toinen meistä on hoitovapaalla.

Ap

70km, oletko tosissasi? Meillä on isovanhemmille 70km matkaa. Sieltä on tultu monesti montakin kertaa viikossa ja vastaavasti sinne on lähdetty ihan ex temporekin. Tunnin ajo, ei todellakaan pitkä matka. Moni ajaa tuon päivittäin kahteen kertaan työmatkakseen. 

Ihan ohiksena, se on kyllä pitkä matka vanhemmalle ihmiselle. Ja riippuen tietysti, missä päin Suomea ajellaan. Olemme + 70 v isovanhempia ja varsinkin näin talviaikaan emme aja kovin mielellämme noin pitkää matkaa. Miehelleni on jo tehty kaihileikkaus ja itse olen jonossa leikkaukseen. Hämärässä ja talvikelissä ajaminen alkaa olla meille kummallekin jo riskialtista, vaikka muuten kunto onkin hyvä. On aivan eri asia työikäisen ajella hyväsilmäisenä työmatkaa kuin meidän iäkkäämpien jo näkemisen  kanssa kamppailevien eläkeläisten.

Kyllä nämä isovanhemmat muutaman kerran vuodessa jaksaa Lappiin ajaa sen 700-800 kilometriä...

Ap

Et vastannut siihen, miten vastaavat, jos kutsut heidät vaikka lasten synttäreille tai muuten vain kylään vaikka 15.12 klo 14.00?

En ole ap, mutta vastaava tilanne kahden lapsen kanssa, isovanhemmat vajaan yhden kilometrin päässä, eläkkeellä jo 10 vuotta. Eivät ole olleet missään vaiheessa kiinnostuneita näkemään lapsenlapsia kuin sen viiden minuutin ajan, että saa otettua valokuvia, joilla ap:n sanojen mukaisesti luodaan illuusio aktiivi-isovanhemmuudesta. Ja ekan lapsenlapsen kohdalla jouduttiin siirtämään 1-vuotissynttäreitä, vaikka oltiin ajoissa ilmoitettu juhlien ajankohta, tuli isovanhemmille paremmat bileet. Yrittivät tätä siirtohommaa jatkossakin, mutta ilmoitin, että oli kuulkaa ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun siirsin lapsen synttäreitä. Ovat sitten tulleet ja olleet välillä tulematta. 

Nyt ovat sitten siinä iässä ja kunnossa, että tarvitsevat itse päivittäin apua ja ihmettelevät, etteivät lapsenlapset tai me aikuiset tulla auttamaan. Niin makaa kuin petaa. En pakota lapsiani käymään isovanhempiensa luona, kun eivät olleet heistä pieninä millään tavalla kiinnostuneita.

Mistä on keksitty tää juttu, että isovanhemmat haluavat esittää isovanhempia? Tai että seniorikansalaiset esittelisi lastensa perheiden kuvia toisilleen?

Ei ainakaan oman äitini kaveripiirissä, siellä ei tiedetä lapsenlapsista mitään, koska kiinnostus on jossain muualla kuin koliikkivauvoissa ja lasten piirustuksissa. Jos joskus 30 vuotta sitten isovanhemmat esitteli lastenlasten valokuvia, niin enää se ei ole muodissa, nyt halutaan elää omaa elämää loppuun asti vailla mitään mummoilua.

Eivät kaikki varmasti esitäkään, mutta joukkoon mahtuu myös näitä, joita ei vois vähempää kiinnostaa, mutta sosiaalisista paineista on pakko esittää, että kiinnostaa, kun ystävänsä ovat kiinnostuneita omista lapsenlapsistaan. Eivät halua mainetta paskoina isovanhempina, niin täytyy olla puhelimessa kuvia, mitä näyttää. Kukin tavallaan.

Ei tuollaista sosiaalista painetta ole kuin kolmekymppisten lasten kuvitelmissa. Luullaan, että vanhemmillaan on joku isovanhempikaveripiiri, jossa jokaisen tulee olla kiinnostunut lapsenlapsista ja keskustellaan siitä, kenen luokse lapsenlapset tulevat jouluna. Ei ole! Puhelimesta katsotaan edellisen kävelylenkin reittiä tai kuvia koirista, lastenlapsista ei kuvia ole, koska ne ei kiinnosta ketään.

No nyt yleistät liikaa. Kyllä niitä lastenlasten kuvia katsellaan ainakin oman mummopiirini parissa.

Ja se mummopiiri on mikä? MLL:n lastenhoitoavun vapaaehtoiset?

Miksikös se mies tekee niin pitkää päivää? Perhe pitäisi tulla ykkösenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jokainen tietysti päättää omasta elämästään niin silti tuntuu kummalliselta että on itsekkäästi tehnyt lapsia ja sitten ei haluakaan auttaa heitä että olisi vähän helpompaa. Mutta ei kaikki varmaan ajattele niin pitkälle. Tsemppiä pärjäämiseen. Ehkä lähtisin tilanteessanne siltä kannalta että mies lyhentää työpäiviä ja koitatte saada vaikka kotiapua neuvolan kautta, luulisi onnistuvan.

Sinulla ei selvästikään ole itselläsi lapsia.

Myöhäinen vastaus mutta on kaksi lasta ja neuvolassa tyrkytetään kotiapua joka kerta kun käydään (vauvan kanssa alussa joka kk) ja mulla on paljon helpompi tilanne kuin aplla.

Vierailija kirjoitti:

Monen isovanhemmat käy töissä.

Jos itsellä olisi lapsia niin aika vähissä olisi hoitoapu, vaikka tiedän että lapset olisivat rakkaita isovanhemmille. Ikää on jo sen verran että jaksaminen moiseen on jo ihan eri tasolla kuin vaikkapa 10 vuotta sitten kun sisarusten lapset olivat pieniä.

Itse olen eläkeiän kynnyksellä. Mutta siis vielä töissä osittaisessa vuorotyössä. Aikataulut eivät kohtaa useinkaan ja välimatkaa on n 50 km.

Autan kyllä silloin tällöin lapsiani heidän lastensa hoidossa, mutta minun on saatava myös levähtää

Ja joskus tehdä omia juttuja ja tavata omia ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kolmoset? Jos ei, niin isäni olisi varmaan sanonut minulle tuossa tilanteessa, että pitikö teidän tehdä niitä lapsia noin paljon noin lyhyellä ajalla, jos heitä ei jaksa hoitaa. Jos kyseessä on kolmoset, niin asialle ei tietenkään olisi voinut mitään.

Kun isäni aikoinaan kuuli raskaudestani, hänen ensi kommenttinsa oli, että onpa huono uutinen, miten teille tuollainen vahinko pääsi käymään.

Nyt olen mummoiässä mutta en vielä eläkeiässä. Lapsenlapsia minulla ei ole, mutta ikäni puolesta voisi olla. Jos heitä olisi, yrittäisin tietysti auttaa oman jaksamiseni mukaan. Samalla minun pitäisi kuitenkin jatkaa töissä vielä muutama vuosi. Kun ikää tulee enemmän, ihminen usein hidastuu eikä enää jaksa yhtä paljon kuin nuorena.

Olipa isäsi aika mölli, kun tuollaisia päästi suustaan.

Et kai sinä enää tuossa iässä pidä hänen sanomisiaan minään itsestään selvinä totuuksina.

Suomi on aikalailla lapsivihamielinen maa, se käy selväksi tälläkin palstalla.

Se on tietenkin totta että monet isovanhemmat käyvät töissä ja palautuminen vaatii enemmän aikaa kuin nuorempana.

Lapsista saa kuitenkin myös virtaa jos heidät on kasvatettu niin , etteivät he laita paikkoja remonttiin joka vierailullaan.

Se on aika kummallinen yhtälö nykyään että lasten annetaan tehdä mitä vaan eikä kielletä ja sitten vihataan heitä kun käytös on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aina ikävää kun tehtaillaan lapsia ja sitten syyllistetään isovanhemmat, kun he ei auta.

Mutta kun edelliset sukupolvet auttoivat, pääsääntöisesti. Nykyinen sukupolvi on kuvitellut, että saa samanlaista apua, kuin heidän vanhempansa ovat saaneet omilta vanhemmiltaan.

Esimerkiksi boomer-sukupolvi hoidatettiin isovanhemmilla. Kesät ja lomat mummolassa. Vielä 60-70-luvulla oli melkoisen tavallista että lapsia vietiin isovanhemmille pitkiksi ajoiksi, tiedän sukulaisista sellaisia jotka olivat aivan koko kesäloman isovanhemmillaan. Se perinne on jotenkin hiipunut. Nyt lapset ovat päiväkodissa kesän, jos vanhemmilla on töitä. Pikkukoululaiset ovat usein vain yksin. 

Minä olin lapsena eli kasarilla kaikki hiihtolomat, pääsiäislomat ja pari viikkoa kesällä aina jossain sukulaisella. Äitini kuitenkin sanoo, ettei "hänkään mitään apua keneltäkään saanut." Ei ehkä kotiin, mutta laittoi lapsensa kyllä pitkiksi ajoiksi pois kotoa. Lapsivapaata sekin, tavallaan. Kyllä itsekin tiedän että helpottaa sekin, jos lapsista edes yksi on jossain muualla. Kyllähän se tuntuu. 

Äitini silti ihmettelee mm miniänsä (kälyni) pyyntöjä tulla auttamaan. 

Miten se voikaan aika kullata muistot että on itse ollut se marttyyri ja raataja, joten raatakaa muutkin. 

Tää on jännä harha. Boomerisukupolven vanhemmat asuivat pääosin maalla, heillä oli kesällä kädet täynnä töitä ilman, että lapsenlapset oli vaivoina. Kertomasi on poikkeus.

Ei ole harha, tämä näkemys toistuu näissä keskusteluissa tuon tuosta, en ole ainoa, todellakaan.

Ja eivät boomerien vanhemmat asuneet pääosin mailla. Boomerien vanhemmathan on rakentaneet tämän meidän rintamamiestalokannan, ja niitä taloja on taajamissa ja kaupungeissa vaikka kuinka paljon. Vanhat lähiöt ihan täynnä. 

Tarkistapa miten suuri osa asui kaupunkimaisissa olosuhteissa jo 1950 luvulta lähtien. 1960 vielä useampi. Tässä sinulle valmiina linkki: 

https://www.stat.fi/tup/kuntapuntari/kuntap_3_2004_alue.html

Ja mun tuntemat ottivat lapsenlapsiaan ok-taloihin kaupunkiin. Eivät maalle. Minulla eikä miehellä ei suvussa ole yhtään maanviljelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aina ikävää kun tehtaillaan lapsia ja sitten syyllistetään isovanhemmat, kun he ei auta.

Mutta kun edelliset sukupolvet auttoivat, pääsääntöisesti. Nykyinen sukupolvi on kuvitellut, että saa samanlaista apua, kuin heidän vanhempansa ovat saaneet omilta vanhemmiltaan.

Esimerkiksi boomer-sukupolvi hoidatettiin isovanhemmilla. Kesät ja lomat mummolassa. Vielä 60-70-luvulla oli melkoisen tavallista että lapsia vietiin isovanhemmille pitkiksi ajoiksi, tiedän sukulaisista sellaisia jotka olivat aivan koko kesäloman isovanhemmillaan. Se perinne on jotenkin hiipunut. Nyt lapset ovat päiväkodissa kesän, jos vanhemmilla on töitä. Pikkukoululaiset ovat usein vain yksin. 

Minä olin lapsena eli kasarilla kaikki hiihtolomat, pääsiäislomat ja pari viikkoa kesällä aina jossain sukulaisella. Äitini kuitenkin sanoo, ettei "hänkään mitään apua keneltäkään saanut." Ei ehkä kotiin, mutta laittoi lapsensa kyllä pitkiksi ajoiksi pois kotoa. Lapsivapaata sekin, tavallaan. Kyllä itsekin tiedän että helpottaa sekin, jos lapsista edes yksi on jossain muualla. Kyllähän se tuntuu. 

Äitini silti ihmettelee mm miniänsä (kälyni) pyyntöjä tulla auttamaan. 

Miten se voikaan aika kullata muistot että on itse ollut se marttyyri ja raataja, joten raatakaa muutkin. 

Tää on jännä harha. Boomerisukupolven vanhemmat asuivat pääosin maalla, heillä oli kesällä kädet täynnä töitä ilman, että lapsenlapset oli vaivoina. Kertomasi on poikkeus.

Ei ole harha, tämä näkemys toistuu näissä keskusteluissa tuon tuosta, en ole ainoa, todellakaan.

Ja eivät boomerien vanhemmat asuneet pääosin mailla. Boomerien vanhemmathan on rakentaneet tämän meidän rintamamiestalokannan, ja niitä taloja on taajamissa ja kaupungeissa vaikka kuinka paljon. Vanhat lähiöt ihan täynnä. 

Tarkistapa miten suuri osa asui kaupunkimaisissa olosuhteissa jo 1950 luvulta lähtien. 1960 vielä useampi. Tässä sinulle valmiina linkki: 

https://www.stat.fi/tup/kuntapuntari/kuntap_3_2004_alue.html

Ja mun tuntemat ottivat lapsenlapsiaan ok-taloihin kaupunkiin. Eivät maalle. Minulla eikä miehellä ei suvussa ole yhtään maanviljelijöitä.

Olen suuria ikäluokkia jotka 60- luvulta tuli maalta töihin kaupunkiin, mm mieheni ja minä.

Suurin osa työkavereistani oli muualta, hyvinkin kaukaa itä-suomesta ja pohjoisesta. 70- luvun alussa asuimme nuorten parien asuttamassa kerrostalossa. Tuntemistani kaikkien vanhemmat olivat tuolla itä/pohjoi- Suomessa, Savossa.

Tässä on kaksi eri näkökantaa, sinä katsot kaupunkilaislapsen silmin asiaa, minä suuren maaltamuuton (60-luku) silmin.

Sen todistaa kirjoitettu lähihistoriakin, sitä ennen maaseudulla asui suuri osa suomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme alle 4,5 vuotiasta?! No tyhmästä (ala)päästä kärsii nyt sit koko kroppa. Kuka ikinä edes tekee itselleen tuollaisen tilanteen? Ei ihme että hoitajia ei näy, itseäkin ahdistaa jo lukea moisesta ja täälläkin kuitenkin se kolme lasta toki 6,5v aikavälillä...

Ainahan sitä voi vaikka kolmoset pyöräyttää kerralla. Yhdellä koulukaverilla oli neljä lasta parin kolmen vuoden ikäerolla. Sai nimittäin kolmoset ensimmäisen lisäksi.

Monikkoperheet saa ihan kunnalta lapsenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap, olen ollut samassa tilanteessa. Isovanhemmat vetosivat siihen, että joillain on vielä enemmän lapsia kuin meillä, joten eivät auta kolmen lapsen kanssa. Kun olin pieni, meillä kävi säännöllisesti kodinhoitaja, miehen perheessä kävi kotiapulainen, joten vanhempiemme ei ole tarvinnut omiaan hoitaa kuin osan ajasta.

Vuosia on kulunut. Tänä vuonna anoppi jää yksin jouluna. Appi on ku ollut. Sanoimme, että onhan anoppi vielä terve ja voi laittaa itselleen joulun, hänellähän on asiat hyvin. Emme siis auta häntä, emmekä ota kotiimme "kun se on niin raskasta passata ihmisiä, oi voi voi voi" kuten anoppi sanoi, kun me kävimme, eikä meitä tarvinnut passata.

Niin makaa kuin petaa. Varmaan julmaa, mutta mulle tulee tästä hyvä ja oikeudenmukainen olo.

Tuo nimenomaan on oikeudenmukaista.

Ap

Mihin perustuu käsitys, että isovanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsia?

Monet toki haluavat, mutta jollei halua

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap, olen ollut samassa tilanteessa. Isovanhemmat vetosivat siihen, että joillain on vielä enemmän lapsia kuin meillä, joten eivät auta kolmen lapsen kanssa. Kun olin pieni, meillä kävi säännöllisesti kodinhoitaja, miehen perheessä kävi kotiapulainen, joten vanhempiemme ei ole tarvinnut omiaan hoitaa kuin osan ajasta.

Vuosia on kulunut. Tänä vuonna anoppi jää yksin jouluna. Appi on ku ollut. Sanoimme, että onhan anoppi vielä terve ja voi laittaa itselleen joulun, hänellähän on asiat hyvin. Emme siis auta häntä, emmekä ota kotiimme "kun se on niin raskasta passata ihmisiä, oi voi voi voi" kuten anoppi sanoi, kun me kävimme, eikä meitä tarvinnut passata.

Niin makaa kuin petaa. Varmaan julmaa, mutta mulle tulee tästä hyvä ja oikeudenmukainen olo.

Toivotaan sulle sitten samaa kun olet joskus vanha ja yksinöinen, että saat veemäisen miniän.

" Mutta kun edelliset sukupolvet auttoivat, pääsääntöisesti. Nykyinen sukupolvi on kuvitellut, että saa samanlaista apua, kuin heidän vanhempansa ovat saaneet omilta vanhemmiltaan.

Esimerkiksi boomer-sukupolvi hoidatettiin isovanhemmilla. "

Minut hoiti mummo kesät talvet. Kuka muukaan, hän oli kotona toisin vanhempani, jotka molemmat olivat töissä. Äitiysloma oli 3kk.

Mummo oli 50v kun synnyin.

Omat vanhempani hoitivat loma-aikoina lastani todella kiitettävästi. He olivat lapsenlapsensa syntyessä 56v.

Minulla ei ole lapsenlapsia , jos sellainen putkahtaisi olisin 70v.

Pitääkö avata lisää ?

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap, olen ollut samassa tilanteessa. Isovanhemmat vetosivat siihen, että joillain on vielä enemmän lapsia kuin meillä, joten eivät auta kolmen lapsen kanssa. Kun olin pieni, meillä kävi säännöllisesti kodinhoitaja, miehen perheessä kävi kotiapulainen, joten vanhempiemme ei ole tarvinnut omiaan hoitaa kuin osan ajasta.

Vuosia on kulunut. Tänä vuonna anoppi jää yksin jouluna. Appi on ku ollut. Sanoimme, että onhan anoppi vielä terve ja voi laittaa itselleen joulun, hänellähän on asiat hyvin. Emme siis auta häntä, emmekä ota kotiimme "kun se on niin raskasta passata ihmisiä, oi voi voi voi" kuten anoppi sanoi, kun me kävimme, eikä meitä tarvinnut passata.

Niin makaa kuin petaa. Varmaan julmaa, mutta mulle tulee tästä hyvä ja oikeudenmukainen olo.

Minunkin mielestäni tuo on vähintäänkin oikeudenmukaista.

Ap

No eipä oikein tee mieli tuppautua, kun en taida enää nykyajan lapsia osata hoitaa. Maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän harmituksesi. Vaikea ajatella minkälainen ihminen ei halua auttaa lapsensa perhettä vaikka siihen pystyisi.

Ja minulla on kokemusta ylituppautuvista isovanhemmista joille piti todella kovasti asettaa rajat, ja rajoja täytyy koko ajan vahvistaa kun ne tuppaavat unohtumaan joka ikinen kerta kun nähdään. Silti olen sitä mieltä että on kummallista jos ei ollenkaan halua auttaa rakkaita ihmisiä. Oletan siis nyt tietysti että muuten olette hyvissä väleissä, ilmeisesti kun sielläkin kyläilette.

Rajojen asettaja

Ai ne on isovanhempien lapsia?

Kasvata ja hoida itse jälkikasvusi, jos et siihen pysty niin rahalla saat apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aina ikävää kun tehtaillaan lapsia ja sitten syyllistetään isovanhemmat, kun he ei auta.

Mutta kun edelliset sukupolvet auttoivat, pääsääntöisesti. Nykyinen sukupolvi on kuvitellut, että saa samanlaista apua, kuin heidän vanhempansa ovat saaneet omilta vanhemmiltaan.

Esimerkiksi boomer-sukupolvi hoidatettiin isovanhemmilla. Kesät ja lomat mummolassa. Vielä 60-70-luvulla oli melkoisen tavallista että lapsia vietiin isovanhemmille pitkiksi ajoiksi, tiedän sukulaisista sellaisia jotka olivat aivan koko kesäloman isovanhemmillaan. Se perinne on jotenkin hiipunut. Nyt lapset ovat päiväkodissa kesän, jos vanhemmilla on töitä. Pikkukoululaiset ovat usein vain yksin. 

Minä olin lapsena eli kasarilla kaikki hiihtolomat, pääsiäislomat ja pari viikkoa kesällä aina jossain sukulaisella. Äitini kuitenkin sanoo, ettei "hänkään mitään apua keneltäkään saanut." Ei ehkä kotiin, mutta laittoi lapsensa kyllä pitkiksi ajoiksi pois kotoa. Lapsivapaata sekin, tavallaan. Kyllä itsekin tiedän että helpottaa sekin, jos lapsista edes yksi on jossain muualla. Kyllähän se tuntuu. 

Äitini silti ihmettelee mm miniänsä (kälyni) pyyntöjä tulla auttamaan. 

Miten se voikaan aika kullata muistot että on itse ollut se marttyyri ja raataja, joten raatakaa muutkin. 

Kyllä! Esim. minun mieheni (syntynyt -60) lähti heti koulun päättäjäispäivänä mummolaan ja palasi kotiin koulujen alkaessa.

Itse en ihan niin pitkiä aikoja ollut mummolassa, mutta pari viikkoa kuitenkin kesälomalla.

Laittakaa lapset kesäsiirtolaan pois jaloista ensi kesänä.

Helsingissä monet perheet tekivät niin aikoinaan.