Haukkuuko teini-ikäisenne teidät lyttyyn?

Kuuluu teinin kehitykseen ja itsenäistymiseen, näin on ollut aina, eikä ole nykyajan ilmiö.

Teini irroutautuu vanhemmista ja aikuistuvat ja sen jälkeen vanhemmat ovat vapaata ristaa, joita voidaan arvostella miten tahansa, vaikka olisi miten hyvät vanhemmat ja on luullut tekevän kaiken oikein. Siinä sädekehä keikkuu kutreilla.

Ei todellakaan ole haukuttu. Tyttö ja poika ovat kumpikin jo täysi-ikäisiä, eikä kumpikaan mulle puhunut rumasti. En ymmärrä, kuinka kukaan voi pitää vanhemman haukkumista jotenkin normaalina ja ikään kuuluvana.

Haukkuisipa. Teini on vain sellainen ikävän sarkastinen ja piikittelee kaikesta.

Kertoo luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta.

Eikö se ole vain hyvä, kun kohteena on vanhemmat, eikä teini pura kasvukipujaan viattomiin mummoihin kadulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hauku, koska on pienestä pitäen opetettu, että rumia ei puhuta ja rumista puheista seuraa rangaistus.

Et kai nyt ihan oikeasti luule, että niillä joilla on vaikea teini-ikä ja haukkuvat vanhempiaan sen seurauksena, ei ole opetettu tätä asiaa? Kyllä meillä ainakin on. 

Sen asian suhteen pitää olla johdonmukainen eikä katsoa sitä sormien välistä koska "teinillä on oikeus ilmaista tunteitaan" tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Koulun käymisestä mainitsin mm. tänä aamuna, kun en saanut häntä sinne lähtemään. Käynyt vain muutaman päivän amiskaa muutaman kuukauden ajalla. On kuulemma kurkku kipeä tällä kertaa ja osin ollut oikeasti kipeä mm. koronassa. Sanoin mitä se merkitsee loppuelämälle niin vastaukseksi sain, että niin lojun itsekin työttömänä kotona. Tosiasia. Enpä tiedä mitä tekisin, kun ei usko minua. Varsinaisesti ei hauku, mutta kertoo tosiasioita. Olen sanonut, että haluaako samanlaista sitten itselleen. Opiskelu ala on hänelle kiinnostava, mutta en tiedä kiusataanko koulussa. Ei tunnusta ainakaan kiusaamista, mutta voi olla, että näin on. Tekisi koulua etänä ja näin tekeekin osan. Tämä ainoa riidanaiheuttaja.

Koulunkäynnin laiminlyöminen kuulostaa pahalta. Se on huolestuttavaa teinin tulevaisuuden kannalta. Yritä suostutella häntä menemään kouluun ja tekemään tehtävät kunnolla. Minulla on käsitys, että koulut ovat nykyään erilaisia kuin omassa nuoruudessani. Mutta opiskelu on tärkeää. Nuoret eivät aina tajua, että on paljon helpompaa käydä koulua kotoa käsin, kun kotona saa ruokaa ja joku muu huolehtii asioista ja neuvoo, jos tarvitaan. Tottakai ihminen voi opiskella myöhemmin elämässä, mutta silloin hän ehkä asuu jo muualla, taloudellinen tilanne on tiukka ja aikuisena pitää hoitaa kaikki asiat yksin. Moni alaikäinen ei ymmärrä miksi koulussa opetetaan sitä tai tätä ainetta - ne ovat "yleissivistystä".  Ihminen voi vaikuttaa oppimattomalta/tyhmältä, jos ei tiedä ihan normaaleja asioita. Tunsin aikoinaan henkilöitä, jotka olivat omassa maassaan käyneet koulua vain 6 vuotta. Se oli heidän maassaan siihen aikaan jo hyvä saavutus. Kun keskusteli heidän kanssaan pitemmän aikaa, ero kouluvuosien määrässä näkyi. Monet asiat olivat uusia tai outoja heille.  Toivottavasti teinisi ymmärtää, että ilman koulutodistuksia on vaikeampi päästä eteenpäin elämässä. Jos on todistuksia,  henkilö voi enemmän valita.  Ja olen siis yksi niistä, jotka jättivät koulun kesken teini-iässä, mutta onneksi perhe pakotti palaamaan kouluun.

Kyllä. Meillä oli aivan hirveä show kun olivat teini-iässä, nyt ovat 21v ja 23v josta on kuoriutunut mitä ihastuttavat ja hyväkäytökset nuoret aikuiset.

Joo. Ja jos siltä kysyy, että onko sulta ymmärrys kateissa. Niin sitten se rupee huutaan, että alaikäisiä haukut! Minä olen alaikäinen!

No joo!

Vanhempana saa sitten itteään syyttää, kun on noin hyvin kakaransa kasvattanut!

Oikeutensa se on tietävinään kyllä, niin kuin niin paljon kaikkea muutakin, vaikka loppujen lopuksi se hiukka päälle 10-v ei tiedä mistään mitään....

Missä meni pieleen! Tai missä menee pieleen. Tuleeko tästä kersasta joku hlvetin tyhmä aikuinen... joka jatkaa samalla linjalla, tyhmyyksiä suoltaen vielä täysi-ikäisenä, vielä nelikymppisenä pskapäänä!

Ei meidän teinit yleensä hauku ketään. Toki joskus kiroilevat mut ovat yleensä helppoja ja mukavia poikia.

Ei poika eikä tyttö. Meillä ei hauku kukaan toista ( paitsi koirat). Erosin huutavasta ja haukkuvasta miehestä, ja sen jälkeen on ollut rauhallista.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole haukuttu. Tyttö ja poika ovat kumpikin jo täysi-ikäisiä, eikä kumpikaan mulle puhunut rumasti. En ymmärrä, kuinka kukaan voi pitää vanhemman haukkumista jotenkin normaalina ja ikään kuuluvana.

Sellainen, jolla on itselläkin huono käytös?

Sanoisin että on normaalia, koska tosi moni vanhemmista on ihan pihalla. Olen itse kolmen teini-ikäisen vanhempi ja meillä ei koskaan huudeta ja haukuta ja sitten taas kaveri- ja tuttavapiirissä tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun kuuntelen kavereiden ja tuttavien tilitystä lapsistaan, tulee aina aivan selväksi miksi teinit ovat vihaisia ja syy on aina vanhemmissa. Milloin nillitetään turhista asioista tai ollaan epäselviä kommunikoinnissa ja säännöissä tai tehdään pikaistuksissa rangaistuksia, jotka ihan kohtuuttomia. 

Omat lapset olen kasvattanut pienestä asti neuvottelemaan. Aina on mahdollisuus neuvotella jos jotain haluaa tai esim. sääntöjen muutoksista olen aina avoin keskustelemaan, mutta täytyy osata perustella asiat muutenkin kuin vaan että mä haluun. Silti vanhemmat tekee aina päätökset, tämän lapset tietää. Meillä lapsia kuunnellaan ja saavat aina vuosien lisääntyessä pikkuhiljaa enemmän vastuita aikuisuutta silmällä pitäen. Meillä on tosi hyvät suhteet lapsiin ja avoin kommunikaatio. Emme myöskään lasten isän kanssa koskaan huuda tai riitele, väittelemme kyllä. Että vanhemmat sinne peiliin voi katsoa myös miten itse esim. riitelee. Jostain se huutaminen ja kiukuttelu opitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu teinin kehitykseen ja itsenäistymiseen, näin on ollut aina, eikä ole nykyajan ilmiö.

Teini irroutautuu vanhemmista ja aikuistuvat ja sen jälkeen vanhemmat ovat vapaata ristaa, joita voidaan arvostella miten tahansa, vaikka olisi miten hyvät vanhemmat ja on luullut tekevän kaiken oikein. Siinä sädekehä keikkuu kutreilla.

Moni vanhempi luulee olleensa täydellinen, mutta tästä arviosta unohtuu täysin lapsen kokemus ja näkökulma. Moni vanhempi väittää olevansa tasapuolinen, mutta kyllä lapset muistaa ne eriarvoisuuden kokemukset, jotka vanhemmista mitättömiä jne. Jos lapsi ei pidä yhteyttä aikuistuttuaan tai riehuu hullun lailla kotona, katsokaa vanhemmat peiliin. 

Oma teinini on aina ollut kovasti tunteva ja herkkä. On sitä edelleen. Vihaisuus tulee kovana tunteena ja siinä saattaa haukkua minua tai isäänsä. Myös onnellisuus tulee kovana tunteena ja silloin sanoo meille ihania asioita edelleen. Mieluummin otan tällaisen tavan kuin sen, ettei sanoisi ikäviä asioita, mutta ei myöskään kauniita asioita. Ja joo, jotkut osaavat sanoa kauniisti ollen sanomatta rumia asioita ikinä, mutta aika harvassa sellaiset teinit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ikään. Yritä ymmärtää että teini ei tarkoita asioita niinkuin sanoo. Voit sanoittaa teinin tunteita ihan samalla tavalla kuin lapsen, tiedän että sinulla on paha olo, ärsyttää yms. silti toimintaan niinkuin kuin toimitaan... Voit kertoa että ei tunnu kivalta kun hän sanoo pahasti sinulle.

Voit kertoa, että ei tunnu kivalta? Mä kyllä olen sanonut pienemmästäkin napakasti, että mulle, eikä kenellekään muulle, ei puhuta noin. Eivätkä todellakaan ole koskaan haukkuneet lyttyyn. Teinejä kolme, vanhin nyt jo 19v. Tunnemyrskyt kuuluu nuoruuteen, mutta se on vanhanaikainen ajatus, että muiden haukkuminen, raivoaminen tai esim. ovien paiskominen olisi niin normaalia, että siihen pitäisi suhtautua vaan hyväksymällä. Nuoret puhuu puhelimessa kaiuttimen kautta ja olen jonkin verran kuullut miten toisessa päässä huudetaan törkeyksiä vahemmille takaisin, kun esim. pyytävät syömään, siivoamaan, tai muuta mikä ei teinille sillä hetkellä sovi. Moni vanhempi eri reagoi tähän mitenkään. Turha sitten ihmetellä, kun on tilanteessa, missä "haukutaan lyttyyn".

Tyttäreni on nyt reilu kaksikymppisenä purkanut nuoruuden traumojaan ja itsenäistymiskasvukipujaan omilleen muuton jälkeen. Enemmän kritiikki on kohdistunut isäänsä.

Hänen traumat johtuvat nuoruuden voimisteluharrastuksesta, jossa kohtelu oli alistavaa maajoukkuetasolla urheillessa.

Rakastan häntä ehdoitta. Hän on upea tytär. Puutun kuitenkin hänen viestintäänsä ja kerron jos jokin asia minua loukkaa. Olemme käyneet hyviä keskusteluja.

Kyllä teinipoika välillä kiroaa ja haukkuu mua, mutta ei mitenkään kovin henkilökohtaisesti, lähinnä se on vaan pahan mielen purkaus. Ja toisessa hetkessä taas keskustelee fiksusti ja haluaa jakaa asioitaan ja ajatuksiaan ja on jopa joskus kiinnostunut minunkin ajatuksista. Ajattelen tän kuuluvan ikävaiheeseen, ja siihen että en ole koskaan ollut kovin autoritäärinen kasvattaja. Toivon että kaikki menee hyvin hänellä eikä tule mitään vakavia vaikeuksia, niin kai kaikki vanhemmat toivoo. Ja kellään ei ole kristallipalloa.

Ei. Sanoo vain, että minä nolotan häntä.

Meillä on oltu ihan taaperosta asti äärimmäisen tarkkoja hyvistä käytöstavoista, ja uskoisin sen nyt kantavan hedelmää. Poika on luonteeltaan tasaisempi, eikä häneltä tällaista käytöstä tule lainkaan. Tyttö on aina ollut tempperamenttisempi, ja häneltä kyllä saattaa tunnemyrskyssä lipsahtaa, mutta on selvästi itsekin häpeissään asiasta ja pyytää anteeksi rauhoituttuaan.

Eli sanoisin että joo, kyllä se "kuuluu" ikään mutta monista asioista sitten riippuu, miten voimakasta se käyttäytyminen on. Omalla kohdallani jos olisivat enemmän kapinoivaa sorttia, varmaan haukkuisivat ihan vain sen takia, että tietävät ystävällisesti muille puhumisen kaikissa olosuhteissa olevan minulle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ikään. Yritä ymmärtää että teini ei tarkoita asioita niinkuin sanoo. Voit sanoittaa teinin tunteita ihan samalla tavalla kuin lapsen, tiedän että sinulla on paha olo, ärsyttää yms. silti toimintaan niinkuin kuin toimitaan... Voit kertoa että ei tunnu kivalta kun hän sanoo pahasti sinulle.

Tiedäks mitä, kyllä tarkoittaa.

Kannattais kuunnella. Ja olla läsnä jo silloin, ennen kun haukkuu. Ehkei tulisi tarvetta haukkua.