Haukkuuko teini-ikäisenne teidät lyttyyn?

Ei todellakaan! En osaa edes kuvitella moista tilannetta. Eivät ole koskaan ilmaisseet edes häpeävänsä meitä vanhempia, liikkuvat ihan normaalisti meidän seurassa. Tytär on kohta jo täysikäinen ja poika 15v. Joskus tytär saattaa piikitellä jostain asiasta, mutta se on kyllä ihan hyväntuulista vitsailua. Ihan samanlaista kun voin itsekin lapsille laukoa.

Ei ole omia teinejä. Mutta jos lapsuudenkodissa olisi vanhempia haukkunut olisi tullut remmiä solkipäällä niin, että mahallaan olisi pitänyt nukkua. Meillä oli lapsena kova kuri eikä mitään uppiniskaisuutta tai vastaanväittämistä sallittu. Muita rangaistuksia oli kellarissa seisottaminen ja ihan kotiaresti. Rangaistuksen saatuaan piti vielä kiittää vanhempia.

Mitäkö mieltä olen tästä myöhemmin. Olen kiitollinen, kaikista sisaruksista tuli korkeasti koulutettuja ja menestyviä kunnon kansalaisia.

Ei hauku teini. Ei ole koskaan sen tyyppinen ollut.

Ei kai se toisaalta kehittymättömältä teiniltä ole ihmekään, kun itse olen kuullut ihan aikuisilta kumppaneiltakin kaikkea, läskistä h***sta alkaen.

Toivoisin näin jälkeenpäin, että olisi haukkunut. Oli hiljainen, avulias eikä tarvinnut huolehtia, että olisi ollut ryyppäämässä. Koulu sujui hyvin. 

Kolmekymppisenä ajautui burnouttiin, murtui täysin ja kertoi kiusaamisesta harrastuksissa, koulussa, syömishäiriö ja keskivaikea masennus. Haukkui paskan lapsuuden, kun mitään ei saanut tehdä muuta kun olla hiljaa kotona jotta vuorotyötä tekevä mieheni sai nukkua. Mies oli kuulemma kamala ihminen silloin, kun itse olin töissä ja kertoi elämänsä onnellisimman päivän olleen kun ilmoitin erostamme. Oli pitkään sairauslomalla. ja toipuu vieläkin.

Ei hauku teinityttö tai poika.

Olkoot teinejä, mutta käyttäytymissäännöt pitää olla. Eikä meillä muutenkaan kukaan huuda tai hauku. Asioista puhutaan ja omissa huoneissaan saavat olla rauhassa.

Ei hauku teini minua. Käyttäytyy erittäin kypsästi, vaikka tietää mun epätäydellisyyden ihmisenä. Ehkä johtuu osaksi siitä, että olen viikonloppuisä jolloin mun ei tartte usein kohdata häntä arjen stressin keskellä ja patistella asioissa. Tosin mun käsitys on, että ei häntä tarvitse eksänkään patistella. Koitan kuunnella aina hänen näkökulmansa ja perustella omani. Lisäksi koitan olla läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi teinityttöä. Eivät todellakaan hauku lyttyyn yhtään ketään. Osaavat käyttäytyä. Näyttävät kyllä, jos ovat jostain eri mieltä.

Meillä on ollut 4 teiniä. Kertaakaan ei ole meitä vanhempia haukuttu päin naamaa eikä muutenkaan käyttäydytty törkeästi.

Kaikesta on aina pystytty keskustelemaan. Ei me vanhemmat taatusti olla mitään täydellisiä heidän mielestään olleet ja varmaan ovat rutisseet takanapäin tai kavereiden kesken. Mutta sen verran ovat arvostaneet meitä että ovat kotona käyttäytyneet hyvin. Nyt jo 20-40v

Riippuu varmasti teinin temperamentista, ei meilläkään rauhallinen lapsi juuri ääntään ole korottanut. Mieluummin viettää aikaa omissa oloissaan.

Minulla 8 luokkalainen ja lukion 2 luokkaa käyvä.

Eivät hauku. Jos ovat pahalla tuulella, saattavat murjottaa. Meillä ei mutsitella. Käytöstavat opetettu ja niitä noudatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi teinityttöä. Eivät todellakaan hauku lyttyyn yhtään ketään. Osaavat käyttäytyä. Näyttävät kyllä, jos ovat jostain eri mieltä.

Omani ovat jo ohittaneet teini-angsti iän mutta meillä ei haukuttu ketään lyttyyn.

Tein selväksi ja pidin rajat mitä toiselle saa ja voi sanoa, niin äidille kuin sisaruksellekin. Ja myös perheen ulkopuolisille. tähän kun alusta asti oppivat ei ongelmia sen asian kanssa tullut.

Mikä ei tarkoita etteikö kaiken laisia tölväisyjä olisi tullut, mutta haukkumista meillä ei harrastettu eikä suvaittu. Rajattomuuksiin ei meillä menty.

Kahden äiti

Ei hauku. Tapana on ollut keskustella asioista tai tunteiden kuumetessa jäähdytellä omissa huoneissa ennen keskustelun jatkamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omia teinejä. Mutta jos lapsuudenkodissa olisi vanhempia haukkunut olisi tullut remmiä solkipäällä niin, että mahallaan olisi pitänyt nukkua. Meillä oli lapsena kova kuri eikä mitään uppiniskaisuutta tai vastaanväittämistä sallittu. Muita rangaistuksia oli kellarissa seisottaminen ja ihan kotiaresti. Rangaistuksen saatuaan piti vielä kiittää vanhempia.

Mitäkö mieltä olen tästä myöhemmin. Olen kiitollinen, kaikista sisaruksista tuli korkeasti koulutettuja ja menestyviä kunnon kansalaisia.

Meilläkin oli tämmöinen kova kuri, ei ollut 1970-luvulla syntyneillä edes kovin harvinaista... Ei se minuun ainakaan auttanut, kovetti vaan päätä. Teininä aloin karkailla kotoa, kerran pääsin Ruotsiinkin asti laivalla ja olin siellä jonkin aikaa. Rangaistuksille olin täysin paatunut, kun niitä sain, olin vaan että teette mitä vaan, niin minä EN ALISTU. Enkä alistunut. Mun kanssa olisi toiminut paljon paremmin vähemmän tahtojen taisteluksi vetävä lähestymistapa. 

Veljeni taas näytti alistuvan kurin ja rangaistustne edessä ja siksi oli näennäisesti helpompi ja kiltimpi lapsi ja teini. No, hän sitten kumminkin kärsi masennuksesta jo opiskelijana ja 32-vuotiaana pääsi sen takia eläkkeelle. Mun osa lopulta oli paljon parempi vaikka olinkin karkaileva ja lintsaava hirviöteini - pidin tosin lukion jälkeen 4 välivuotta luusuten epämääräisten miesten nurkissa, mutta sitten menin yliopistoon, valmistuin ja olen elänyt ihan hyvää tavallista elämää.

Ei, vaan minä haukun hänet lyttyyn.

Ei hauku, mutta onkin kasvatettu heidät alusta alkaen ilmaisemaan tunteitaan asiallisesti. On karhunpalvelus nuorelle antaa hänen käyttäytyä miten huvittaa, tosin se on usein teini-iässä enää myöhäistä korjata asiaa. Kannattaa panostaa vuorovaikutukseen - myös siihen hankalaan - kun lapset on vielä pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi teinityttöä. Eivät todellakaan hauku lyttyyn yhtään ketään. Osaavat käyttäytyä. Näyttävät kyllä, jos ovat jostain eri mieltä.

Meillä on ollut 4 teiniä. Kertaakaan ei ole meitä vanhempia haukuttu päin naamaa eikä muutenkaan käyttäydytty törkeästi.

Kaikesta on aina pystytty keskustelemaan. Ei me vanhemmat taatusti olla mitään täydellisiä heidän mielestään olleet ja varmaan ovat rutisseet takanapäin tai kavereiden kesken. Mutta sen verran ovat arvostaneet meitä että ovat kotona käyttäytyneet hyvin. Nyt jo 20-40v

Niin no tuokin. Kavereille on varmaan haukuttu, kun sain käyttöön teinin vanhan puhelimen, ja sieltä iski silmille viestit "hullu oot niinku äitis ja isäskin". En tiedä kuka, mutta minua ei ainakaan ole edes tavannut, eli teinin kertomia nämä.

Kun pentusi aukoo tavunkin häirintää rauhassa asuvalle miesasukkaalle, tulet huomaamaaan sen.

Mene pentu muuten huutamaan myös sonnihäirintää talosta johoh kin muualle.

Vanhempien haukkuminen on moukkamaista. En suvaitse sellaista käytöstä ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen tyhmä ja vajaa vaikkapa kun annan hyviksi kokemiani elämänohjeita tai en ole pyykännyt lempihupparia ajoissa. Seuraavassa hetkessä minun puoleeni käännytään kun tarvitaan niitä neuvoja tai muuta apua.

Mä otan ne haukut vastaan tyynenä, sillä

en ole unohtanut, millaista on itse olla teini jonka mielestä omat vanhemmat ovat tyhmiä ja vanhanaikaisia juntteja. Samaan aikaan tulevaisuus ja itsenäistyminen pelottaa.

Kuulostaa niin tutulta:) Yleensä vastailen vain, että olette muuten sitten samaa verta:) Tai, että rakastan teitä kuitenkin :) niin alkaa teinikin vähän hymyilemään ja pahin angsti väistyy

No ei hauku! Ettekö te osaa niitä kasvattaa? Onhan ihan hienoa että tiedetään paljon esim uhma- ja murrosajasta, mutta ei missään ole kirjoitettu tai sanottu, että minun äitinä pitää kestää jotain roisia kieltä ja huonoa käytöstä! Rajojahan se teinikin etsii. Ja minä ne rajat näytän. Mitään palvelusta te ette niille rääväsuillenne tee, hyväksymällä ja päätä silittämällä.