Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla useita kumppaneita ja "pidempikin tapailu" jos olet vasta kesällä palannut deittimarkkinoille? Vai minkä vuoden kesällä?

Useammilla yksillä tai kaksilla treffeillä olen käynyt, yksi pari kuukautta kestänyt hyvin tiivis tapailu oli ennen tätä nykyistä. Ap

Kusetat miehen isäksi kun vain pakko päästä jonkun kanssa täyttämään biologiset vaatimukset? Isyystestit saisi olla pakollisia.

Tekisin lapset ennenkaikkea hyvän isän kanssa (tai siltä vaikuttavan). Suhde muotoutuu jos on muotoutuakseen ja ero nykypäivänä normaali juttu. Onnistuu yhteishuoltajuuskin fiksun miehen kanssa. Ja suhteita ehtii kyllä tulla ja mennä. Jotkut jopa nauttii siitä että on sitten omaakin aikaa kun lapsi isällään tai aikaa vaikka viettää kaksin uuden rakkauden kanssa. Suosittelen lapsen yrittämistä, jos siltä tuntuu. Aikaa ei ole koskaan hukattavaksi ja oma lapsi maailman ihanin. Elämä kantaa

Aika varhaista ajatella lasta miehen kanssa, jonka kanssa et ole edes mennyt sänkyyn :D taitaa tosiaan kello tikittää kuin Big Ben

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Työskennellyt hoitoalalla matalalla palkalla, mennyt naimisiin ja rakentanut kodin miehen kanssa joka lähti. Ei mulla ole kymmeniä tuhansia euroja valitettavasti säästöistä irrotettavaksi tuosta vaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla useita kumppaneita ja "pidempikin tapailu" jos olet vasta kesällä palannut deittimarkkinoille? Vai minkä vuoden kesällä?

Useammilla yksillä tai kaksilla treffeillä olen käynyt, yksi pari kuukautta kestänyt hyvin tiivis tapailu oli ennen tätä nykyistä. Ap

Kertoo nuoresta iästäsi että 2kk on pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen. 

Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi. 

Ei olla edetty, en tunne läheisyyttä yhtään luontevaksi hänen kanssaan. Olen ajatellut jos asia muuttuu tutustumisen myötä, mutta enpä tiedä. Ap

Ei tuo asia mun kokemuksen mukaan kyllä muutu. Joku muuttumaton molekyylitason epäsopivuus lienee kyseessä. Jos itsellinen äitiys ei tunnu omalta, oletko miettinyt vanhemmuuskumppanuuskuviota? Olen itse lapseton 35 ja miettinyt, että jos nyt jäisin vaikka leskeksi tms, niin koittaisin vaan äkkiä saada sen lapsihomman hoidettua ja sitten olisi koko elämä aikaa deittailla ilman aikapaineita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Työskennellyt hoitoalalla matalalla palkalla, mennyt naimisiin ja rakentanut kodin miehen kanssa joka lähti. Ei mulla ole kymmeniä tuhansia euroja valitettavasti säästöistä irrotettavaksi tuosta vaan. Ap

Mitä jäi erotuksena talon myynnistä ja yksiön hankkimisesta?

Ei kuulosta ap hyvältä tuo suhde. En todellakaan olisi miehen kanssa, jota kohtaan en tunne seksuaalista vetovoimaa. Seksi tuntuu siltä, kuin raiskattaisiin. Sitäkö haluat? Missä sun itsekunnioitus?

Vierailija kirjoitti:

Kusetat miehen isäksi kun vain pakko päästä jonkun kanssa täyttämään biologiset vaatimukset? Isyystestit saisi olla pakollisia.

Missähän kohdassa näin on sanottu? Ei ole kyllä minkäänlaista aikomusta kusettaa yhtään ketään. Jos haluaisin lapsen noin kovasti niin tekisin sen itsellisesti hedelmöityshoidoilla ilman miestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla useita kumppaneita ja "pidempikin tapailu" jos olet vasta kesällä palannut deittimarkkinoille? Vai minkä vuoden kesällä?

Useammilla yksillä tai kaksilla treffeillä olen käynyt, yksi pari kuukautta kestänyt hyvin tiivis tapailu oli ennen tätä nykyistä. Ap

Kertoo nuoresta iästäsi että 2kk on pitkä aika.

Ei, se ei ole pitkä aika. Tarkoitin PIDEMPI aika kuin ne 1-2 tapaamisen treffit joita on ollut. Ap

Älä ota mitään, noi "tikitykset" on neuroottisia. Vieläpä suhteeseen, jossa hyötyminen jää hämärään.

Ota pahis jänskä mies ja jätät tylsä tavis mies

Vierailija kirjoitti:

Aika varhaista ajatella lasta miehen kanssa, jonka kanssa et ole edes mennyt sänkyyn :D taitaa tosiaan kello tikittää kuin Big Ben

Niin tässähän ei ole nyt ajateltu sitä lasta hankkia saman tien. Kyse on sen pohdinnassa onko tällä suhteella tulevaisuutta sen verran, että tässä suhteessa MYÖHEMMIN voisi ajatella perheen perustamista. Pakkohan näitä asioita on punnita jo tässä vaiheessa jotta tietää kannattaako suhdetta jatkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen. 

Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi. 

Ei olla edetty, en tunne läheisyyttä yhtään luontevaksi hänen kanssaan. Olen ajatellut jos asia muuttuu tutustumisen myötä, mutta enpä tiedä. Ap

Ei muutu. Luonto yrittää viestittää sinulle, että älä lisäänny tuon miehen kanssa.

Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?

No niinhän suurin osa miehistä tekee.

99% olisi toisen naisen kanssa, jos olisi oikeasti saanut valita naisensa.

Mutta antaa naisten kuvitella, että juuri hänen miehensä valitsi juuri hänet.

En ottaisi ok miestä. Jäisin mieluummin vaikka ilman lapsia. Sekään ei ole mitenkään huono vaihtoehto, kyllä muut osaa lisääntyä senkin edestä.

Sori, juna meni jo. Joko tyydyt tai jäät ilman lasta.

Onnea loppuelämään.