Lue keskustelun säännöt.
Mies pahoitti mieleni ja siitä nousi hirveä riita
05.12.2022 |
Mies sanoi pahasti. Loukkaannuin, mutta mies vain totesi että sori ja häipyi työhuoneeseen (pelaamaan tietokonetta). Jäin itse sohvalle niiskuttamaan. Sanoin miehelle pari kertaa oven takaa, että oikeasti nyt on tosi paha mieli, mies oli hiljaa eikä vastannut yhtään mitään (hän kuuli kyllä, sanoi myöhemmin).
Lähdimme käymään ruokakakaupassa. Autossa matkalla kauppaan selitin miehelle, miten hirveältä minusta tuntuu kun ensin loukataan ja sitten vain kävellään pois ja ignorataan kuin olisin ilmaa. Mies pahoitti siitä mielensä ja murjotti koko kauppareissun ajan.
Normaalisti olisin lopettanut olemasta vihainen, rientänyt halaamaan, alkanut lohduttaa miestä ja pyytänyt anteeksi, että pahoitin hänen mielensä. Mies olisi antanut anteeksi ja asia olisi sillä selvä, riita sovittu ja rauha maassa. Mutta tällä kertaa minä en tehnyt niin.
Totesin kylmästi, että nyt saat tuntea miltä tuntuu, kun mieli on pahoitettu ja puoliso ei reagoi eikä lohduta. Mies melkein itki kaupassa, kun minä puhuin vain kylmän asiallisesti ja muista ostoksista. Teki tosi tiukkaa, mutta olin niin vihainen, että halusin syöttää hänelle omaa lääkettään.
Tulimme kaupasta kotiin. Mies riisui takkinsa ja oli menossa takaisin huoneeseensa. Tiuskaisin, että minulla on entistäkin pahempi mieli ja että pitäisikö miehen nyt harkita keskustelua sen sijaan, että katoaa työhuoneeseen. Mies jäi.
Keskustelu oli ainakin tunnin sitä, että mies halusi pohtia miksi hän ei tykkää konflikteista, miksi hänen tekee mieli paeta jos minä olen suuttunut. Miten mies tuntee ja kokee tilanteen. Tässä vaiheessa mieleni oli pahoitettu alunperin noin 3 tuntia sitten ja vaikka kuinka monella tapaa olen pyytänyt, niin minua ei oltu vieläkään huomioitu kunnolla eikä tunteitani/tarpeitani kohdattu.
Lopulta sanoin miehelle että jättää minut rauhaan. Oli liian raskasta ja tuskaista olla toiselle tuki ja terapeutti, kun hän on satuttanut minua ikävästi ja jättänyt silleen. Tuntui kuin joutuisin kerjäämään puukottajaltani sidetarpeita. Mies lähti ja jäin miettimään eroa.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Että nyt on kovasti pahoitettu mieltä. Oikein urakalla. No mikäs siinä. Kuluuhan se aika niinkin.
Tosi älykästä ja syvällistä pohdintaa :D
Ei ollut. Ihan vain kommentti aloittajan kovaan vimmaan pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Että nyt on kovasti pahoitettu mieltä. Oikein urakalla. No mikäs siinä. Kuluuhan se aika niinkin.
Tosi älykästä ja syvällistä pohdintaa :D
Ei ollut. Ihan vain kommentti aloittajan kovaan vimmaan pahoittaa mielensä.
Miksi koet tärkeänä tuoda esiin tämän sinun huomiosi ja pohdinnan? Mitä haet takaa?
Mikä se asia oli alunperin, mistä pahoitit mielesi?
Mies melkein itki!
Tämä oli paras.
Kiitos hauskasta provosta.
Hyvät naurut sain 🤣
Hauska ketju. Ei tästä nyt kyllä tule millään selvää mitä kenenkin pitäisi tehdä.
Tuon miestyypin tiedän, tunnekylmä, lapsuudessa ei oppinut käsittelemään tunteita tai kohtaamaan toista ihmistä. Nyt tämä mies on pihalla kuin lumiukko kun vaimo pyytää selvittämään asioita ja riitoja.
Konflikti on valmis.
No, sellaista se on, harva meistä on tunne asioissa mestari.
Paitsi Larmit ja Karita mikälie kiitollinen sinä riität guru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitän tilannetta.
Täällä on rauha maassa. Mies on vihdoin antanut minun puhua vapaasti ja ilmaista oman kokemukseni ja tunteeni. Hän on pyytänyt todella kauniisti anteeksi ja hän selvästi haluaa oppia parempaa kommunikointia sekä huomioimista. Hän myönsi, että aiemmin hän oli sulkeutunut, koska häntä hävetti hänen oma toimintansa minua kohtaan eikä halunnut myöntää sitä.
Puhuimme asioista hyvässä hengessä ja olemme molemmat tunnistaneet, mitä teemme ensi kerralla paremmin. Yksi tärkeimmistä viesteistä tässä ketjussa oli itselleni se, jossa pohdittiin miehen kokemusta suhteessa minun hyvin erilaiseen taustaan. Luin sen miehellekin ääneen. Kokeilimme myös sitä, että mies toistaa omin sanoin kun kerron tarpeistani.
Olen oikeastaan aika innoissaan siitä ajatuksesta, että olen matkalla pois näistä toistuvista hylkäämisen ja mitätöinnin kokemuksista ja voin odottaa tulevani kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti. Ei se käytännössä usein tarvitse muuta kuin sen, että saan sanoa asiani, minua oikeasti kuunnellaan ja halaus päälle. Ap
Siis kymmenen vuotta avioliitosta meni niin, että AP sanoitti tunteitaan, mutta ei tullut kuulluksi ja kärsi siitä.
Sitten tapahtui ihme parantuminen kun kirjoitti vauvapalstalle ja mieskin ymmärsi kun AP luki miehelle jopa ääneen viestejä. Olisi kannattanut kyllä palstailla aiheesta jo vaikka yhdeksän vuotta sitten.
Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies melkein itki!
Tämä oli paras.
Kiitos hauskasta provosta.
Hyvät naurut sain 🤣
Terveiset 50-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Siis kymmenen vuotta avioliitosta meni niin, että AP sanoitti tunteitaan, mutta ei tullut kuulluksi ja kärsi siitä.
Sitten tapahtui ihme parantuminen kun kirjoitti vauvapalstalle ja mieskin ymmärsi kun AP luki miehelle jopa ääneen viestejä. Olisi kannattanut kyllä palstailla aiheesta jo vaikka yhdeksän vuotta sitten.
Joopa joo.
Usko pois. Olen nyt tänä syksynä vihdoin ymmärtänyt omia lapsuustraumoja paremmin. Oppi-ikä on koko ikä.
Kyllä minä sanoin miehelle jo aloitusta tehdessä, että aion juoruta hänestä tänne. Mitä sitten?
Yhdeksän vuotta sitten en olisi tullut tähän lopputulokseen koska en ymmärtänyt itseäni tarpeeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivitän 0tilannetta.
Täällä on rauha maassa. Mies on vihdoin antanut minun puhua vapaasti ja ilmaista oman kokemukseni ja tunteeni. Hän on pyytänyt todella kauniisti anteeksi ja hän selvästi haluaa oppia parempaa kommunikointia sekä huomioimista. Hän myönsi, että aiemmin hän oli sulkeutunut, koska häntä hävetti hänen oma toimintansa minua kohtaan eikä halunnut myöntää sitä.
Puhuimme asioista hyvässä hengessä ja olemme molemmat tunnistaneet, mitä teemme ensi kerralla paremmin. Yksi tärkeimmistä viesteistä tässä ketjussa oli itselleni se, jossa pohdittiin miehen kokemusta suhteessa minun hyvin erilaiseen taustaan. Luin sen miehellekin ääneen. Kokeilimme myös sitä, että mies toistaa omin sanoin kun kerron tarpeistani.
Olen oikeastaan aika innoissaan siitä ajatuksesta, että olen matkalla pois näistä toistuvista hylkäämisen ja mitätöinnin kokemuksista ja voin odottaa tulevani kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti. Ei se käytännössä usein tarvitse muuta kuin sen, että saan sanoa asiani, minua oikeasti kuunnellaan ja halaus päälle. Ap
Kunpa tälläisissä tilanteissa olisi useamminkin näin onnellinen lopputulema.
Mun mies käyttäytyy toisinaan Ap:n miehen tavoin, mutta tilanne ei koskaan ratkea miehen puolelta mihinkään oivallukseen, keskustelu-yhteyden löytämiseen tai siihen, että huomaisi minun loukatut tunteeni millään tasolla.
Tilanne joko jää päälle määrittelemättömäksi ajaksi (ehkä lopulta jää ikuisiksi ajoiksi, kun lopulta saan tarpeekseni ja lähden), raukeaa ratkaisemattomana, katoaa mieheni mielestä kuin höyryksi muuttuva pilvi, tai oikeastaan ei katoa, vaan jää minun mieleeni, minun kannettavakseni.
Luultavasti miehelläni on jonkinlaista nepsy-piirrettä.
Itsereflektiokykyä ei ole, empatiakyvyt ovat puutteelliset ja toisinaan käytös on kovin itsekästä ja itsekeskeistä.
Kun asiat sujuvat ja elämä on kivaa ja rauhallista ja onhan se, kunhan jaksan huolehtia kaikesta ja pitää arjen rullaamassa kivan kitkattomasti, mieskin on kiva.
En kuitenkaan ole mikään wonder woman, vaan ihan tavallinen kuolevainen ja elämässä tulee hetkiä, kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Silloin paljastuu kiukutteleva mieslapsi.
Kaikkein eniten tässä maailmassa haluaisin juuri nyt tulla nähdyksi ja kuulluksi minuna. Että olisin muutakin kuin pelkkä kotitalouskone ja äitihahmo, että joku huomaisi minun tunteeni ja tarpeeni.
Vierailija kirjoitti:
Päivitän tilannetta.
Täällä on rauha maassa. Mies on vihdoin antanut minun puhua vapaasti ja ilmaista oman kokemukseni ja tunteeni. Hän on pyytänyt todella kauniisti anteeksi ja hän selvästi haluaa oppia parempaa kommunikointia sekä huomioimista. Hän myönsi, että aiemmin hän oli sulkeutunut, koska häntä hävetti hänen oma toimintansa minua kohtaan eikä halunnut myöntää sitä.
Puhuimme asioista hyvässä hengessä ja olemme molemmat tunnistaneet, mitä teemme ensi kerralla paremmin. Yksi tärkeimmistä viesteistä tässä ketjussa oli itselleni se, jossa pohdittiin miehen kokemusta suhteessa minun hyvin erilaiseen taustaan. Luin sen miehellekin ääneen. Kokeilimme myös sitä, että mies toistaa omin sanoin kun kerron tarpeistani.
Olen oikeastaan aika innoissaan siitä ajatuksesta, että olen matkalla pois näistä toistuvista hylkäämisen ja mitätöinnin kokemuksista ja voin odottaa tulevani kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti. Ei se käytännössä usein tarvitse muuta kuin sen, että saan sanoa asiani, minua oikeasti kuunnellaan ja halaus päälle. Ap
Olen ollut 22 vuotta onnellisesti naimisissa ja yllä oleva kuulostaa jotenkin tavattoman raskaalta ja vastenmieliseltä. Mutta jos se molemmille osapuolille sopii niin mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivitän tilannetta.
Täällä on rauha maassa. Mies on vihdoin antanut minun puhua vapaasti ja ilmaista oman kokemukseni ja tunteeni. Hän on pyytänyt todella kauniisti anteeksi ja hän selvästi haluaa oppia parempaa kommunikointia sekä huomioimista. Hän myönsi, että aiemmin hän oli sulkeutunut, koska häntä hävetti hänen oma toimintansa minua kohtaan eikä halunnut myöntää sitä.
Puhuimme asioista hyvässä hengessä ja olemme molemmat tunnistaneet, mitä teemme ensi kerralla paremmin. Yksi tärkeimmistä viesteistä tässä ketjussa oli itselleni se, jossa pohdittiin miehen kokemusta suhteessa minun hyvin erilaiseen taustaan. Luin sen miehellekin ääneen. Kokeilimme myös sitä, että mies toistaa omin sanoin kun kerron tarpeistani.
Olen oikeastaan aika innoissaan siitä ajatuksesta, että olen matkalla pois näistä toistuvista hylkäämisen ja mitätöinnin kokemuksista ja voin odottaa tulevani kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti. Ei se käytännössä usein tarvitse muuta kuin sen, että saan sanoa asiani, minua oikeasti kuunnellaan ja halaus päälle. Ap
Olen ollut 22 vuotta onnellisesti naimisissa ja yllä oleva kuulostaa jotenkin tavattoman raskaalta ja vastenmieliseltä. Mutta jos se molemmille osapuolille sopii niin mikäs siinä.
Onpa tarpeettoman inhottavasti sanottu, kun joku avautuu raatorehellisesti tunteista ja elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivitän tilannetta.
Täällä on rauha maassa. Mies on vihdoin antanut minun puhua vapaasti ja ilmaista oman kokemukseni ja tunteeni. Hän on pyytänyt todella kauniisti anteeksi ja hän selvästi haluaa oppia parempaa kommunikointia sekä huomioimista. Hän myönsi, että aiemmin hän oli sulkeutunut, koska häntä hävetti hänen oma toimintansa minua kohtaan eikä halunnut myöntää sitä.
Puhuimme asioista hyvässä hengessä ja olemme molemmat tunnistaneet, mitä teemme ensi kerralla paremmin. Yksi tärkeimmistä viesteistä tässä ketjussa oli itselleni se, jossa pohdittiin miehen kokemusta suhteessa minun hyvin erilaiseen taustaan. Luin sen miehellekin ääneen. Kokeilimme myös sitä, että mies toistaa omin sanoin kun kerron tarpeistani.
Olen oikeastaan aika innoissaan siitä ajatuksesta, että olen matkalla pois näistä toistuvista hylkäämisen ja mitätöinnin kokemuksista ja voin odottaa tulevani kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti. Ei se käytännössä usein tarvitse muuta kuin sen, että saan sanoa asiani, minua oikeasti kuunnellaan ja halaus päälle. Ap
Olen ollut 22 vuotta onnellisesti naimisissa ja yllä oleva kuulostaa jotenkin tavattoman raskaalta ja vastenmieliseltä. Mutta jos se molemmille osapuolille sopii niin mikäs siinä.
Onpa tarpeettoman inhottavasti sanottu, kun joku avautuu raatorehellisesti tunteista ja elämästään.
No minä en kestäisi tuollaista "elämää" ja "parisuhdetta" päivääkään ja kiitän luojaani ettei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
No tuo ei kyllä pidä paikkaansa, että toinen olisi alistettu riidattomassa suhteessa. Olemme olleet mieheni kanssa 30v yhdessä ja osaamme ihan keskustella asioista, joista olemme eri mieltä. Vielä emme ole saaneet riitaa aikaiseksi ja toivottavasti emme ikinä saakaan.
Nyt on pakko olla kyse teini-ikäisistä. Eli poika loukkasi tyttöä ja meni pelaamaan pleikkaria ja sitten tyttö loukkasi poikaa ja poika pidätteli itkuaan ruokakaupassa ja molemmilla on paha mieli ja kiukuttaa. Noi hommat yleensä rauhoittuu kun molemmille kertyy vähän ikää ja elämänkokemusta. Kaksvitosena sulla on kuitenkin jo ihan eri kumppani kuvioissa, joten tuo on vasta sitä parisuhde harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kymmenen vuotta avioliitosta meni niin, että AP sanoitti tunteitaan, mutta ei tullut kuulluksi ja kärsi siitä.
Sitten tapahtui ihme parantuminen kun kirjoitti vauvapalstalle ja mieskin ymmärsi kun AP luki miehelle jopa ääneen viestejä. Olisi kannattanut kyllä palstailla aiheesta jo vaikka yhdeksän vuotta sitten.
Joopa joo.Usko pois. Olen nyt tänä syksynä vihdoin ymmärtänyt omia lapsuustraumoja paremmin. Oppi-ikä on koko ikä.
Kyllä minä sanoin miehelle jo aloitusta tehdessä, että aion juoruta hänestä tänne. Mitä sitten?
Yhdeksän vuotta sitten en olisi tullut tähän lopputulokseen koska en ymmärtänyt itseäni tarpeeksi. Ap
Tämä on helppo uskoa. Se, että mies jaksaisi toimia tuon mukaisesti pitkässä juoksussa taas on puolestaan paljon vaikeampi uskoa. Ja meneekö sitten jatkossa niin, että sinä mietit ja kerrot ja mies myöntelee ja halaa ja pussaa. Lopulta tajuat, että se on vaan myönnellyt pitääkseen rauhaa yllä etkä ole tullut sen kuullummaksi. Ei siinä mitään. Itse alan tajuta homman nyt vasta 22 vuoden jälkeen. Sen, että olen aina tehnyt kaiken tunnetyön toisen puolesta ja molempien puolesta. Olen itse kasvanut ja kehittynyt ja hän ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostit olemalla lohduttamatta ja pyytelemättä anteeksi, kun hän loukkasi sinua? Silleesti sitten...
Niin, koska naisen nyt vaan kuuluu anella mieheltä anteeksiantoa silloin kun mies on ollut paskamainen.
Näin mieheni ajattelee. Jos hän pahoittaa mielensä, niin silloin se ajaa kaiken muun ohi. Ap
Mitä se mies sulle alunperin sanoi mistä tämä käsittämättömän lapsellinen uhriutumisvyöhti lähti liikkeelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kymmenen vuotta avioliitosta meni niin, että AP sanoitti tunteitaan, mutta ei tullut kuulluksi ja kärsi siitä.
Sitten tapahtui ihme parantuminen kun kirjoitti vauvapalstalle ja mieskin ymmärsi kun AP luki miehelle jopa ääneen viestejä. Olisi kannattanut kyllä palstailla aiheesta jo vaikka yhdeksän vuotta sitten.
Joopa joo.Usko pois. Olen nyt tänä syksynä vihdoin ymmärtänyt omia lapsuustraumoja paremmin. Oppi-ikä on koko ikä.
Kyllä minä sanoin miehelle jo aloitusta tehdessä, että aion juoruta hänestä tänne. Mitä sitten?
Yhdeksän vuotta sitten en olisi tullut tähän lopputulokseen koska en ymmärtänyt itseäni tarpeeksi. Ap
Tämä on helppo uskoa. Se, että mies jaksaisi toimia tuon mukaisesti pitkässä juoksussa taas on puolestaan paljon vaikeampi uskoa. Ja meneekö sitten jatkossa niin, että sinä mietit ja kerrot ja mies myöntelee ja halaa ja pussaa. Lopulta tajuat, että se on vaan myönnellyt pitääkseen rauhaa yllä etkä ole tullut sen kuullummaksi. Ei siinä mitään. Itse alan tajuta homman nyt vasta 22 vuoden jälkeen. Sen, että olen aina tehnyt kaiken tunnetyön toisen puolesta ja molempien puolesta. Olen itse kasvanut ja kehittynyt ja hän ei.
Tunnetyön??????? 🤪🤮🤮🤮🤮
Sanokaa nyt ihmeessä edes että heittelette näitä läpällä!
No voi voi kun pahoitit mielesi ja vielä itkukin tuli. Kasva aikuiseksi!
Mitään en inhoa niin paljon, kuin itkevää aikuista.
Pillittäjän kanssahan ei pysty selvittämään ahdistuksen syytä, koska mitä hyvänsä sanoo se on väärin ja
uusi itkun aihe.
Miksi et puhu niistä tunteistasi miehelle vaan odotat, että kysyy? Miten voi olla noin vaikeaa?