Mies pahoitti mieleni ja siitä nousi hirveä riita
Mies sanoi pahasti. Loukkaannuin, mutta mies vain totesi että sori ja häipyi työhuoneeseen (pelaamaan tietokonetta). Jäin itse sohvalle niiskuttamaan. Sanoin miehelle pari kertaa oven takaa, että oikeasti nyt on tosi paha mieli, mies oli hiljaa eikä vastannut yhtään mitään (hän kuuli kyllä, sanoi myöhemmin).
Lähdimme käymään ruokakakaupassa. Autossa matkalla kauppaan selitin miehelle, miten hirveältä minusta tuntuu kun ensin loukataan ja sitten vain kävellään pois ja ignorataan kuin olisin ilmaa. Mies pahoitti siitä mielensä ja murjotti koko kauppareissun ajan.
Normaalisti olisin lopettanut olemasta vihainen, rientänyt halaamaan, alkanut lohduttaa miestä ja pyytänyt anteeksi, että pahoitin hänen mielensä. Mies olisi antanut anteeksi ja asia olisi sillä selvä, riita sovittu ja rauha maassa. Mutta tällä kertaa minä en tehnyt niin.
Totesin kylmästi, että nyt saat tuntea miltä tuntuu, kun mieli on pahoitettu ja puoliso ei reagoi eikä lohduta. Mies melkein itki kaupassa, kun minä puhuin vain kylmän asiallisesti ja muista ostoksista. Teki tosi tiukkaa, mutta olin niin vihainen, että halusin syöttää hänelle omaa lääkettään.
Tulimme kaupasta kotiin. Mies riisui takkinsa ja oli menossa takaisin huoneeseensa. Tiuskaisin, että minulla on entistäkin pahempi mieli ja että pitäisikö miehen nyt harkita keskustelua sen sijaan, että katoaa työhuoneeseen. Mies jäi.
Keskustelu oli ainakin tunnin sitä, että mies halusi pohtia miksi hän ei tykkää konflikteista, miksi hänen tekee mieli paeta jos minä olen suuttunut. Miten mies tuntee ja kokee tilanteen. Tässä vaiheessa mieleni oli pahoitettu alunperin noin 3 tuntia sitten ja vaikka kuinka monella tapaa olen pyytänyt, niin minua ei oltu vieläkään huomioitu kunnolla eikä tunteitani/tarpeitani kohdattu.
Lopulta sanoin miehelle että jättää minut rauhaan. Oli liian raskasta ja tuskaista olla toiselle tuki ja terapeutti, kun hän on satuttanut minua ikävästi ja jättänyt silleen. Tuntui kuin joutuisin kerjäämään puukottajaltani sidetarpeita. Mies lähti ja jäin miettimään eroa.
Kommentit (153)
Jos on riitaa koko ajan, niin kannattaa ei homma toimi.
Rakkaudenteko on lopettaa suhde. Siinäkin saa mies mahdollisuuden elää draamavapaasti tai mahdollisesti löytää hyväntuulisen mieleltään terveen naisen.
Jos on lapsia, niin lapsetkin saavat elää ainakin puolet ajasta normaalia elämää hyväntuulisessa turvallisessa ympäristössä isänsä kanssa.
Ah, koston ihana kierre, paras kierre elämän totaaliseen pilaamiseen kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten jos aikuistutte, niin lopetatte toistenne loukkaamiset. Silloin ei tarvitse jälkikäteen pahoitellakkaan.
Voitko selittää tarkemmin, miten esim minun olisi pitänyt mielestäsi toimia? Ap
Ihan yleisenä neuvona. Lopettakaa toistenne loukkaaminen. Jos ilmassa on kireyttä, niin antakaa toistenne olla rauhassa kunnes tunteet on rauhoittuneet. Ajan kanssa huomaatte että kumpikin pääsette helpommalla.
Miten loukkasin miestäni? Ap
Et huomannut? Aloit jauhamaan asiasta niin että mies oli loukkaantunut kauppareissun. Jos et tällaisia huomaa, niin ei ihme että teillä on näitä ongelmia jatkuvasti.
En käyttäytynyt mitenkään asiattomasti tai loukkaavasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on riitaa koko ajan, niin kannattaa ei homma toimi.
Rakkaudenteko on lopettaa suhde. Siinäkin saa mies mahdollisuuden elää draamavapaasti tai mahdollisesti löytää hyväntuulisen mieleltään terveen naisen.
Jos on lapsia, niin lapsetkin saavat elää ainakin puolet ajasta normaalia elämää hyväntuulisessa turvallisessa ympäristössä isänsä kanssa.
Riitaa erittäin harvoin ja näin iso riita hyvin hyvin harvinainen. Ap
Miksi ihmeessä et voi vain sanoa miehelle selkeästi mitä haluat ja tunnet vaan laitat hänet arvailemaan?
toivottavasti lumihanki kutsuu apä ei tollasta mielensä pahoittajaa kukaan jaksa
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et voi vain sanoa miehelle selkeästi mitä haluat ja tunnet vaan laitat hänet arvailemaan?
Lue ed viestit
Luen tällaisia ja olen todella hyvilläni siitä ettei minulla ole parisuhdetta rasitteena. Ap ja ukko, opetelkaa keskustelemaan tai erotkaa. Ei tuollaiseen kannata aikaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Ihan itse*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Että nyt on kovasti pahoitettu mieltä. Oikein urakalla. No mikäs siinä. Kuluuhan se aika niinkin.
Kuinkahan moni asiakas pahoitti mielensä kaupassa, kun siellä riitelitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Että nyt on kovasti pahoitettu mieltä. Oikein urakalla. No mikäs siinä. Kuluuhan se aika niinkin.
Tosi älykästä ja syvällistä pohdintaa :D
Vierailija kirjoitti:
Eli kostit olemalla lohduttamatta ja pyytelemättä anteeksi, kun hän loukkasi sinua? Silleesti sitten...
Miksi loukatun pitäisi pyytää anteeksi?!
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittajat.
Et edes tiedä mitä on sanottu ja sokkona syyllistät tuntemattomia mielensä pahoittamisesta? Tunteiden kieltäminen on henkistä väkivaltaa, tiesitkö? Ymmärrätkö? Välitätkö?
En syyllistänyt yhtään ketään. Tottahan tuo on. Aloittaja ihannitse kertoi, että hän oli pahoittanut mielensä ja mies oli pahoittanut mielensä jne.
Niin mikä on pointtisi?
Että nyt on kovasti pahoitettu mieltä. Oikein urakalla. No mikäs siinä. Kuluuhan se aika niinkin.
Tosi älykästä ja syvällistä pohdintaa :D
Pahoititko mielesi? Ja nyt haluat pahoittaa minun mieleni? Olette te rasittavaa sakkia. Te mielenne pahoittajat.
Olen naimisissa persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa. Meidän riidat etenee aina samalla tavalla.
Minä sanon tai kysyn jostain asiasta, minkä herkkänahkainen mies ylitulkitsee lyttäämiseksi, arvosteluksi tai ihan vaan vittuiluksi. Hänen loukattu egonsa paisuttaa sekunneissa järjettömän raivokohtauksen, minkä aikana hän kokee oikeudekseen "puolustaa" itseään kostamalla, eli haukkumalla ja loukkaamalla minua mahdollisimman tehokkaasti.
Jos aikoo elää tälläisen ihmisen kanssa, on asiaan suhtautumisessa ja oyrkamisessa oltava selkeä järjestys ja kuri.
Toisin sanoen, kun mies käyttäytyy lapsellisen uhmakkaasti, pidän oman pääni kylmänä. Pistän omat tunteeni hetkeksi taka-alalle, ja odotan että hän rauhoittuu.
Rauhoittuessaan hän yrittää tulla nopeasti selvittämään asian tyyliin "sori, voin hieroa sun jalkoja" tms. En koskaan taivu tähän. Vaadin asian läpikäymistä sanallisesti joka kerta. Useimmiten tämä aiheuttaa uuden raivokohtksen, ja taas odottelen että mies rauhoittuu. Lopulta hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin palata nöyrällä asenteella neuvottelupöytään.
Itse olen sitä mieltä, että omat tunteet pitää voida sivuuttaa siksi aikaa, kun on ns asian selvitys kesken. Jos siis riita on lähtenyt vaikka kotitöistä, se asia käydään läpi yksityiskohtaisesti, mikä oli tilanne, missä meni vikaan, kuka ymmärsi mitäkin väärin, ja miten jatkossa asian voi hoitaa paremmin.
Vasta kun itse asia on selvitetty, voidaan siirtyä puhumaan loukatuista tunteista ja fiiliksistä. Kun keskusteluyhteys on saavutettu jo asian läpikäymisessä, on helpompi sen marttyyrinkin puhua toisen tuntemuksista ja kuulla asioita hänen kannaltaan.
Pointtini on se, että toista ihmistä ei voi syyttää siitä, millaisen tunnetilan hän sinussa sai aikaan.
Häntä voi syyttää vain siitä, mitä hän on konkreettisesti sanonut tai tehnyt väärin. Asian selvittäminen ja perille vienti vaatii tunteiden sivuun laittamista, ja järkevää asian käsittelytaitoa.
Ihmisten pitää muistaa oma vastuunsa omasta tyytyväisyydestään. Itse en syytä miestäni esim siitä, että hän voi "pilata päiväni" pitkiksi vebyvillä kiukuttelukohtauksillaan. Itse olen valinnut sellaisen miehen, jolla on haasteita jo asiassa. Syyn miestäni siitä, kun hän puhuu rumasti tai huutaa. En voi syy häntä siitä, jos itseäni vituttaa hänen ongelmansa.
Ihmisen omalla vastuulla on hänen oma hyvä fiilis ja myös oman huonon fiiliksen korjaaminen.