Lue keskustelun säännöt.
Mies pahoitti mieleni ja siitä nousi hirveä riita
05.12.2022 |
Mies sanoi pahasti. Loukkaannuin, mutta mies vain totesi että sori ja häipyi työhuoneeseen (pelaamaan tietokonetta). Jäin itse sohvalle niiskuttamaan. Sanoin miehelle pari kertaa oven takaa, että oikeasti nyt on tosi paha mieli, mies oli hiljaa eikä vastannut yhtään mitään (hän kuuli kyllä, sanoi myöhemmin).
Lähdimme käymään ruokakakaupassa. Autossa matkalla kauppaan selitin miehelle, miten hirveältä minusta tuntuu kun ensin loukataan ja sitten vain kävellään pois ja ignorataan kuin olisin ilmaa. Mies pahoitti siitä mielensä ja murjotti koko kauppareissun ajan.
Normaalisti olisin lopettanut olemasta vihainen, rientänyt halaamaan, alkanut lohduttaa miestä ja pyytänyt anteeksi, että pahoitin hänen mielensä. Mies olisi antanut anteeksi ja asia olisi sillä selvä, riita sovittu ja rauha maassa. Mutta tällä kertaa minä en tehnyt niin.
Totesin kylmästi, että nyt saat tuntea miltä tuntuu, kun mieli on pahoitettu ja puoliso ei reagoi eikä lohduta. Mies melkein itki kaupassa, kun minä puhuin vain kylmän asiallisesti ja muista ostoksista. Teki tosi tiukkaa, mutta olin niin vihainen, että halusin syöttää hänelle omaa lääkettään.
Tulimme kaupasta kotiin. Mies riisui takkinsa ja oli menossa takaisin huoneeseensa. Tiuskaisin, että minulla on entistäkin pahempi mieli ja että pitäisikö miehen nyt harkita keskustelua sen sijaan, että katoaa työhuoneeseen. Mies jäi.
Keskustelu oli ainakin tunnin sitä, että mies halusi pohtia miksi hän ei tykkää konflikteista, miksi hänen tekee mieli paeta jos minä olen suuttunut. Miten mies tuntee ja kokee tilanteen. Tässä vaiheessa mieleni oli pahoitettu alunperin noin 3 tuntia sitten ja vaikka kuinka monella tapaa olen pyytänyt, niin minua ei oltu vieläkään huomioitu kunnolla eikä tunteitani/tarpeitani kohdattu.
Lopulta sanoin miehelle että jättää minut rauhaan. Oli liian raskasta ja tuskaista olla toiselle tuki ja terapeutti, kun hän on satuttanut minua ikävästi ja jättänyt silleen. Tuntui kuin joutuisin kerjäämään puukottajaltani sidetarpeita. Mies lähti ja jäin miettimään eroa.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Meillä on juuri näin. Mies on aina oikeassa, ja jos kyseenalaistan sen, hän karjaisee että vielä yksikin sana niin mä lähen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kostit olemalla lohduttamatta ja pyytelemättä anteeksi, kun hän loukkasi sinua? Silleesti sitten...
Siis nyt meni oudoksi... Jos minua loukataan ja sanon siitä loukkaajalle. Loukkaaja ottaa tästä nokkiinsa niin minun pitäisi alkaa anelemaan anteeksiantoa!? Siis pyyhkiytyykö minun harmistukseni siinä vaiheessa nolliin kun loukkaaja pahoittaa mielensä? En kyllä itsekään lohduttelisi aikuista, joka minua loukkaa. Jos kyseessä olisi lapsi niin tilanne olisi eri, mutta tuskin loukkaantuisin lapsen puheista muutenkaan.
En ole aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Hep! Mulla samanlainen mies. Riitoja ei todellakaan ole päivittäin, mutta kun niitä on, mies on alullepanija. Minä yritän keskustella, niin hän päättää loukkaantua jostain ja alkaa uhriutumaan. Melko narsistinen ja huonolla itsetunnolla varustettu mieslapsi. Normiarjessa juurikin lempeä ja rauhallinen tyyppi. Riidat voivat olla kovia, koska en suostu enää alistumaan. Neuvoni: eroa! Sitä minäkin suunnittelen.
Meilläkin on tosi harvoin isoja riitoja, tai riitoja ylipäätään. Nytkin riita olisi ollut ajat sitten helppo taputella, mutta en suostu enää siihen että minua loukataan ja minä sitten joko hyväksyn tai pyydän anteeksi. Olen todennut miehelle, että nyt ei vanhat keinot enää toimi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Pitäiskö kokeilla sitä lastenkasvatuksesta tuttua metodia, että kun toinen sanoo jotain, toinen toistaa saman asian, omin sanoin. Niin se ehkä menisi omaan jakeluun että mitä se toinen yrittää sanoa. Sun mies ei ehkä oikein ymmärrä sitä että kuuntelu pitää olla aktiivista, ei vaan sitä että kuulee.
Nyt kannattaa muistaa, että noin kymmenellä prosentilla miehistä ei ole kykyä asettua tunnetasolla toisen asemaan johtuen omista päänsisäisistä ja tunneongelmista (narisisti, psykopaatti, autisti jne). Siinä ei auta liitu eikä rautalanka eikä selkokieli eikä piirtäminen. Vastapuolen tehtävänä on selvittää, onko toinen lainkaan kyvykäs tunnetaitoihin ja jos on, löytyykö motivaatiota. Ilman näitä mikään sirkustemppu ei toimi ja lähteminen on ainoa toimiva vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Pitäiskö kokeilla sitä lastenkasvatuksesta tuttua metodia, että kun toinen sanoo jotain, toinen toistaa saman asian, omin sanoin. Niin se ehkä menisi omaan jakeluun että mitä se toinen yrittää sanoa. Sun mies ei ehkä oikein ymmärrä sitä että kuuntelu pitää olla aktiivista, ei vaan sitä että kuulee.
Naurattaa, mutta hyvä idea. Aion tehdä näin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Nuo ovat sen verran suuria asioita, että toisenlaiseen menoon kasvatettu/tottunut ihminen ei välttämättä kykene niitä toteuttamaan edes halutessaan. Jos mies on valmis keskusteluun, niin pariterapiassa vähitellen voisitte päästä kiinni juurisyihin ja opetella uudenlaista dynamiikkaa. Sekin olisi luultavasti pitkäaikainen tie ja parannusta tapahtuisi vähitellen, perustuen omien lapsuustraumojen käsittelyyn jne. On siis aika paljon vaatia/kuvitella, että mies tuollaisen pystyisi omaksumaan yhdessä hetkessä.
Äitinsä palvoi maata poikansa jalkojen alla. Puhui aina kuinka hänen poikansa tulee tekemään vielä suuria ja kuinka hänen poikansa on hieno ja mahtava ihminen. Äidillään oli muitakin lapsia, mutta se oli luultavasti päässyt unohtumaan. Ap
Voi hyvää päivää miten huono provo, ihan yököttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostit olemalla lohduttamatta ja pyytelemättä anteeksi, kun hän loukkasi sinua? Silleesti sitten...
Siis nyt meni oudoksi... Jos minua loukataan ja sanon siitä loukkaajalle. Loukkaaja ottaa tästä nokkiinsa niin minun pitäisi alkaa anelemaan anteeksiantoa!? Siis pyyhkiytyykö minun harmistukseni siinä vaiheessa nolliin kun loukkaaja pahoittaa mielensä? En kyllä itsekään lohduttelisi aikuista, joka minua loukkaa. Jos kyseessä olisi lapsi niin tilanne olisi eri, mutta tuskin loukkaantuisin lapsen puheista muutenkaan.
En ole aloittaja.
Aloittaja on aina väärässä ja perusteet haetaan vaikka saturnuksesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se parisuhde on miehelle. Yleensä vähintään 2-4 viikon välein nainen pahoittaa mielensä. Kun mitään syytä ei ole, niin se keksistään. Tässäkään aloittaja ei edes maininnut mistä on kyse, tuskin mitään aihetta edes oli.
3 pidemmän parisuhteen jälkeen olen nyt ollut ilman parisuhdettta ja miehenä on huomannut kuinka helppoa elämä on. Tuollainen draama kuormittaa paljon. Kuuluu itsestään koko ajan uusia vikoja.
Voi tulla ja mennä kuinka huvittaa. Koko ajan on hyvällä päälle, ongelmia ei ole. Rahat ei ole koko ajan lopussa, Itse ja lapset ovat hyvällä päällä koko ajan. Koko ajan sinänsä hyvä tilanne muuttuu vain paremmaksi koko ajan.
Tuttavapiirssä vähitellen lisääntyy eronneet miehet, jotka eivät enää satunnaista hauskanpitoa lukuunottamatta pidemmälle naisten kanssa mene. Tuo kun rehellisesti laittaa miehen kannalta plussat ja miinukset paperille parisuhteessa, niin sen hyvän saa kevyessä ja hauskassa suhteessa naisen kanssa, ja pidemmälle kun mennään niin parissa kuukaudessa painuu miinukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Meillä on juuri näin. Mies on aina oikeassa, ja jos kyseenalaistan sen, hän karjaisee että vielä yksikin sana niin mä lähen.
For the love of god sano se sana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Nuo ovat sen verran suuria asioita, että toisenlaiseen menoon kasvatettu/tottunut ihminen ei välttämättä kykene niitä toteuttamaan edes halutessaan. Jos mies on valmis keskusteluun, niin pariterapiassa vähitellen voisitte päästä kiinni juurisyihin ja opetella uudenlaista dynamiikkaa. Sekin olisi luultavasti pitkäaikainen tie ja parannusta tapahtuisi vähitellen, perustuen omien lapsuustraumojen käsittelyyn jne. On siis aika paljon vaatia/kuvitella, että mies tuollaisen pystyisi omaksumaan yhdessä hetkessä.
Äitinsä palvoi maata poikansa jalkojen alla. Puhui aina kuinka hänen poikansa tulee tekemään vielä suuria ja kuinka hänen poikansa on hieno ja mahtava ihminen. Äidillään oli muitakin lapsia, mutta se oli luultavasti päässyt unohtumaan. Ap
Tuossahan on sitten jo aika paljon selittäviä tekijöitä miehen käytökseen, lisäksi vielä se että sinä olet vastaavanlaisen dynamiikan sallinut kymmenen vuotta suhteessa. Vaatii varmasti paljon prosessoimista, että ensinnäkin mies sisäistää omat vääristymät ja sen jälkeen saa toimintaansa muutettua.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että sinulla on myös aika iso myttyrä vanhoja traumoja, jotka ovat edesauttaneet sitä, että olet tuohon dynamiikkaan suostunut niin pitkäksi aikaa. Luulen että et sinä tässä oikeasti miehen hyväksyntää etsi, vaan ehkä juuret on paljon syvemmällä..? Teille molemmille voisi terapia ja menneisyyden ymmärtäminen tehdä oikein hyvää.
Mitä lässytystä. Ei kuullosta ihan todelta. Jaksat vatuloida samaa asiaa päiväkausia ja kehität itse riidan vaatimalla anteeksipyyntöä. Tulee meilläkin riitaa miehen kans, mutta ne unohtuvat ja loppujen lopuksi riidan aihetta ei enää edes muista. Olet itse kuin pikkulapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se parisuhde on miehelle. Yleensä vähintään 2-4 viikon välein nainen pahoittaa mielensä. Kun mitään syytä ei ole, niin se keksistään. Tässäkään aloittaja ei edes maininnut mistä on kyse, tuskin mitään aihetta edes oli.
3 pidemmän parisuhteen jälkeen olen nyt ollut ilman parisuhdettta ja miehenä on huomannut kuinka helppoa elämä on. Tuollainen draama kuormittaa paljon. Kuuluu itsestään koko ajan uusia vikoja.
Voi tulla ja mennä kuinka huvittaa. Koko ajan on hyvällä päälle, ongelmia ei ole. Rahat ei ole koko ajan lopussa, Itse ja lapset ovat hyvällä päällä koko ajan. Koko ajan sinänsä hyvä tilanne muuttuu vain paremmaksi koko ajan.
Tuttavapiirssä vähitellen lisääntyy eronneet miehet, jotka eivät enää satunnaista hauskanpitoa lukuunottamatta pidemmälle naisten kanssa mene. Tuo kun rehellisesti laittaa miehen kannalta plussat ja miinukset paperille parisuhteessa, niin sen hyvän saa kevyessä ja hauskassa suhteessa naisen kanssa, ja pidemmälle kun mennään niin parissa kuukaudessa painuu miinukselle.
No jos ei kykene henkiseen kasvuun tai ottamaan toista huomioon, saatika kuulemaan totuutta, olet juuri siinä tilanteessa missä ansaitset, eli YKSIN. Hehheh
Ompas täällä asiantuntioita joka lähtöön.Täähän on joku pahimman luokan lynkkauskerho .Miten voitte mennä antamaan tuollaisia yhteenvetoja parisuhteesta mistä ette tiedä kuin toisen osapuolen kertomaa.Minulla on ollut autismikirjon puoliso ja täällä lukemani kuulostaa hyvin tutulta.Miettikää kahdesti mitä neuvoja jaatte.Sairasta luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Tai parisuhde on sellainen tylsän tasainen toveruussuhde. Saahan niitä sellaisiakin olla, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Siis miksi riidellä, jos asioista voi keskustella? Ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta helpompaa se on keskustella kuin tyhjää riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Nuo ovat sen verran suuria asioita, että toisenlaiseen menoon kasvatettu/tottunut ihminen ei välttämättä kykene niitä toteuttamaan edes halutessaan. Jos mies on valmis keskusteluun, niin pariterapiassa vähitellen voisitte päästä kiinni juurisyihin ja opetella uudenlaista dynamiikkaa. Sekin olisi luultavasti pitkäaikainen tie ja parannusta tapahtuisi vähitellen, perustuen omien lapsuustraumojen käsittelyyn jne. On siis aika paljon vaatia/kuvitella, että mies tuollaisen pystyisi omaksumaan yhdessä hetkessä.
Äitinsä palvoi maata poikansa jalkojen alla. Puhui aina kuinka hänen poikansa tulee tekemään vielä suuria ja kuinka hänen poikansa on hieno ja mahtava ihminen. Äidillään oli muitakin lapsia, mutta se oli luultavasti päässyt unohtumaan. Ap
Tuossahan on sitten jo aika paljon selittäviä tekijöitä miehen käytökseen, lisäksi vielä se että sinä olet vastaavanlaisen dynamiikan sallinut kymmenen vuotta suhteessa. Vaatii varmasti paljon prosessoimista, että ensinnäkin mies sisäistää omat vääristymät ja sen jälkeen saa toimintaansa muutettua.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että sinulla on myös aika iso myttyrä vanhoja traumoja, jotka ovat edesauttaneet sitä, että olet tuohon dynamiikkaan suostunut niin pitkäksi aikaa. Luulen että et sinä tässä oikeasti miehen hyväksyntää etsi, vaan ehkä juuret on paljon syvemmällä..? Teille molemmille voisi terapia ja menneisyyden ymmärtäminen tehdä oikein hyvää.
Olen ollut alkoholisti-isäni tunteiden likasanko pikkulapsesta asti (esikoistytär). Isä on aina leijuttanut its emurhan uhkaa yllä joten olen lapsesta asti elänyt isän oikkujen ja tarpeiden mukaan. Olen vasta aikuisiällä (tämän suhteen aikana) tajunnut, että minullakin on tunteet ja tarpeet jotka ansaitsevat tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Eli aika selkeää, miksi parisuhde on sujunut kuin rasvattu siihen asti, että minä havahduin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Tai parisuhde on sellainen tylsän tasainen toveruussuhde. Saahan niitä sellaisiakin olla, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Siis miksi riidellä, jos asioista voi keskustella? Ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta helpompaa se on keskustella kuin tyhjää riidellä.
Tunteet kuohuvat saman verran molempiin suuntiin. Siksi ne toisiaan mätkivät ja julkisesti huutoriitelevät parit panee eniten ja parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Tai parisuhde on sellainen tylsän tasainen toveruussuhde. Saahan niitä sellaisiakin olla, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Siis miksi riidellä, jos asioista voi keskustella? Ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta helpompaa se on keskustella kuin tyhjää riidellä.
Nooo, ehkä siksi kun parisuhteessa on kaksi ihmistä eikä toinen yksin pysty määrittämään dynamiikkaa. Olin hetken suhteessa, jossa ei riidelty eikä keskusteltu. Suhde päättyi sillä hetkellä, kun olisi ollut pakko keskustella tai riidellä. Ketään ei voi pakottaa keslusteluun tai riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Mitä sinä siis haluaisit miehen nyt tekevän ja tietääkö mies sen? Hän haluaisi ratkaista tilanteen, on tarjonnut jalkahierontaa ja lättyjä sovinnin eleenä. Oletatko sinä, että hän yhtäkkiä mystisesti tajuaa mitä haluat, sen sijaan että rauhallisesti hänelle kertoisit mikä sinun kannalta tässä tilanteessa meni pieleen ja mitä tahtoisit hänen nyt tekevän? Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies haluaa tilanteen välillänne ratkaista.
Kyllä hän tietää. Olen kertonut sen monella eri tavalla, niin suorin sanoin, kielikuvin, esimerkein, vihaisesti, huumorilla, kirjallisesti ja kahdella eri kielellä. Ollaan kuitenkin siis suomalaisia.
Haluan, että hän pysähtyy kuuntelemaan minua ilman että selittää omia asioitaan päälle, keskittyy siihen mitä minä sanon, kysyy lisäkysymyksiä sen sijaan, että selittää omia näkemyksiään, jopa väitti minulle vastaan kun pyysin että kaipaan että minua kuullaan (hänen mielestään minun pitäisi antaa hänen olla sen sijaan rauhassa). Todella kuunnella miltä minusta tuntuu ja pyytää anteeksi sellaisia asioita mitä hän on tehnyt. Ja aivan kaiken olen hänelle selittänyt juurta jaksain ja tarjoillut hopeatarjottimella.
Mutta miehellä lyö tyhjää siinä kohtaa, kun pyydän että kuuntelee ja oikeasti KUULEE minua sen sijaan, että selittää vaan omia näkemyksiään. Ap
Nuo ovat sen verran suuria asioita, että toisenlaiseen menoon kasvatettu/tottunut ihminen ei välttämättä kykene niitä toteuttamaan edes halutessaan. Jos mies on valmis keskusteluun, niin pariterapiassa vähitellen voisitte päästä kiinni juurisyihin ja opetella uudenlaista dynamiikkaa. Sekin olisi luultavasti pitkäaikainen tie ja parannusta tapahtuisi vähitellen, perustuen omien lapsuustraumojen käsittelyyn jne. On siis aika paljon vaatia/kuvitella, että mies tuollaisen pystyisi omaksumaan yhdessä hetkessä.
Äitinsä palvoi maata poikansa jalkojen alla. Puhui aina kuinka hänen poikansa tulee tekemään vielä suuria ja kuinka hänen poikansa on hieno ja mahtava ihminen. Äidillään oli muitakin lapsia, mutta se oli luultavasti päässyt unohtumaan. Ap
Tuossahan on sitten jo aika paljon selittäviä tekijöitä miehen käytökseen, lisäksi vielä se että sinä olet vastaavanlaisen dynamiikan sallinut kymmenen vuotta suhteessa. Vaatii varmasti paljon prosessoimista, että ensinnäkin mies sisäistää omat vääristymät ja sen jälkeen saa toimintaansa muutettua.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että sinulla on myös aika iso myttyrä vanhoja traumoja, jotka ovat edesauttaneet sitä, että olet tuohon dynamiikkaan suostunut niin pitkäksi aikaa. Luulen että et sinä tässä oikeasti miehen hyväksyntää etsi, vaan ehkä juuret on paljon syvemmällä..? Teille molemmille voisi terapia ja menneisyyden ymmärtäminen tehdä oikein hyvää.
Olen ollut alkoholisti-isäni tunteiden likasanko pikkulapsesta asti (esikoistytär). Isä on aina leijuttanut its emurhan uhkaa yllä joten olen lapsesta asti elänyt isän oikkujen ja tarpeiden mukaan. Olen vasta aikuisiällä (tämän suhteen aikana) tajunnut, että minullakin on tunteet ja tarpeet jotka ansaitsevat tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Eli aika selkeää, miksi parisuhde on sujunut kuin rasvattu siihen asti, että minä havahduin. Ap
Mahtavaa! Mun piti elää lähes viisikymppiseksi ennen kuin kasvoin ulos oman lapsuuskodin traumoista. Tuo kasvu vaan saattaa maksaa avioliittosi, mutta antaa sitten muuta. Yritä houkutella mies mukaan kasvuun. Yleensä eivät kiinnostu, joten älä pidätä hengitystä.
Tämä saattaa kuulostaa omituiselta, mutta näen tässä tilanteessa enemmän toivoa kuin koskaan. En ole ikinä ennen pitänyt puoliani näin kauaa ja koen, että olen vihdoin löytänyt polun mitä seuraamalla kasvatan mahdollisuutta terveempään parisuhteeseen.
Alan pikkuhiljaa leppyä, mutta en silti suostu päästämään miestä liian helpolla. Minua kuullaan, tunteeni kohdataan ja anteeksi pyydetään, siitä ei pääse mitenkään ohi ja piste.
Mies omalta osaltaan nyt kärsii tästä tilanteesta ja olen valmis taas auttamaan ja ohjaamaan häntä kun olen leppynyt. Kokeillaan tuota, että hän toistaa omin sanoin mitä minä hänelle kerron. Ap
Pitäiskö kokeilla sitä lastenkasvatuksesta tuttua metodia, että kun toinen sanoo jotain, toinen toistaa saman asian, omin sanoin. Niin se ehkä menisi omaan jakeluun että mitä se toinen yrittää sanoa. Sun mies ei ehkä oikein ymmärrä sitä että kuuntelu pitää olla aktiivista, ei vaan sitä että kuulee.