Miksi jotkut naiset pitää ex-miehen sukunimen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ylitunteellisesti ihmiset suhtautuu nimiin. Minulle se on vain nimi, ei merkki kuulumisesta mihinkään tai kenellekään. Kaikki tietää muutenkin että olen exäni exä, mitä se nyt haittaa ketään jos se nimikin säilyy? Luojan kiitos exäni ja hänen uusi puolisonsa, myös saman niminen, ovat järkeviä ihmisiä eivätkä pelleile ja draamaile nimien kanssa.

Jos nimi on vain nimi, miksi olet ottanut exäsi nimen?

Eikö se puolison nimi oteta juuri siksi, että "kuulut" toisen sukuun?

En minä ainakaan sen takia ottanut, sillä kuulun omaan sukuuni. Nimestäni halusin eroon.

Moni mainitsee syyksi lasten kanssa saman nimen. Uudestaan avioituessa kuitenkin nimi vaihdetaan ja ollaankin lasten kanssa eri nimisiä. Jotain pielessä tässä logiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Moni mainitsee syyksi lasten kanssa saman nimen. Uudestaan avioituessa kuitenkin nimi vaihdetaan ja ollaankin lasten kanssa eri nimisiä. Jotain pielessä tässä logiikassa.

Ei siinä ole mitään pielessä. Mieltään on lupa muuttaa.

Minulla on parempi sukunimi kuin miehellä. En aio koskaan ottaa toisen nimeä vaan pidän omani.

Olemme myös harkinneet että mies ottaa minun nimeni koska se ei ole niin yleinen kuin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Moni mainitsee syyksi lasten kanssa saman nimen. Uudestaan avioituessa kuitenkin nimi vaihdetaan ja ollaankin lasten kanssa eri nimisiä. Jotain pielessä tässä logiikassa.

Lapsethan voi olla jo vaikka aikuisia siinä vaiheessa.

Ja vaikkeivät olisikaan, niin onhan se eri tilanne kuin silloin kun lapsia vasta toivotaan tai odotetaan. Halutaan, että nimi on sama, kun lapsi syntyy. Mutta se ei olekaan enää niin tärkeää, kun lapsi on jo isompi.

Mulla syy on että tieteelliset artikkelit on sillä nimellä. Ja olen tottunut siihen, identiteetti on jo sen niminen. Ja sukunimi on kaunis ja harvinainen, lapset samannimisiä.

Olen ehkä menossa uudestaan naimisiin ja se on kyllä ongelma koska em. syistä en halua vaihtaa nimeä. Ja nimen jatkuva vaihtaminen antaa mielestäni muutenkin oudon vaikutelman.

Ei siinä ole mitään pielessä. Mieltään on lupa muuttaa.[/quote

Tottakai mieltään saa muuttaa. Se on eri asia kuin logiikka selityksissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään pielessä. Mieltään on lupa muuttaa.[/quote

Tottakai mieltään saa muuttaa. Se on eri asia kuin logiikka selityksissä.

Olen eri mutta miten niin? En halua vaihtaa sukunimeä sinkkuna, koska en näe siihen mitään syytä. Jos menen naimisiin henkilön kanssa, jota entiseltä mieheltäni saatu sukunimi häiritsee niin siinä on syy vaihtaa.

Kyllähän Herzberg tai Gullicksen on paljon hienompi nimi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla syy on että tieteelliset artikkelit on sillä nimellä. Ja olen tottunut siihen, identiteetti on jo sen niminen. Ja sukunimi on kaunis ja harvinainen, lapset samannimisiä.

Olen ehkä menossa uudestaan naimisiin ja se on kyllä ongelma koska em. syistä en halua vaihtaa nimeä. Ja nimen jatkuva vaihtaminen antaa mielestäni muutenkin oudon vaikutelman.

Mikä tässä on se ongelma? Nykyään on vaihtoehtoja ja hyvä niin. Naimisiin voi mennä ja molemmat pitää oman sukunimensä, tai mies voi ottaa vaimonsa nimen yhtä hyvin kuin vaimo miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin aikanaan vaihdoin siihen: se on niin kaunis nimi. Paljon kauniimpi kuin tyttönimeni, tai muut nimet omasta suvustani. 

Ymmärrän. Mutta silti. Se ei ole sun nimi. Ei sinun suvun nimi.

Miksi ei sitten vaikka keksisi ihan uutta nimeä itselleen?

Kyllä se nimenomaan on mun ihan oma nimi ollut siitä lähtien, kun se on passiini ja ajokorttiini painettu. Ei mikään lainanimi.

-eri

Itselläni tyttönimi oli niin hankala ja usein väärin kirjoitettu ja vielä niin rumakin että miehen kaunis nimi oli tervetullut. Nythän sen on minunkin, ei mies tai sen suku sitä pelkästään omista.

Huvittaa kun joku Jere Karalahti toitottaa sitä sukunsa jatkumista pojan kautta. Kuitenkin tyttö saa isältään enemmän geenejä ja kuka takaa ettei tyttö ja sen mies pidä Karalahtea nimenään ja poika vaihda. Jos Jere nyt ylipäänsä miettii että se nimi on se geenien jatke.

Joo mutta jos ero tulisi, niin vaihtaisin ehkä nimeni ihan uuteen, jota kenelläkään ei ole. Olisi valmiiksi jo miettittykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä vaiheessa viimeistään eksän sukunimen pitäminen on outoa, kun eksällä on uusi vaimo samalla sukunimellä.

Eihän se tosiaan kivaa ole uusia suhteita ajatellen. Se voikin olla yksi syy eksän nimen pitämiseen; tehdä kiusaa eksän uusia liittoja ajatellen. Tapailin yhtä miestä, joka kertoi eronneensa ex-vaimon pohjattoman mustasukkaisuuden vuoksi. Heillä ei ollut edes yhteisiä lapsia, mutta kyseinen ex-rouva kuitenkin oli pitänyt miehensä sukunimen tietenkin eron jälkeenkin 😅 En missään nimessä olisi ottanut sitä nimeä, jos naimisiin olisimme päätyneet.

Minä en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä, miten joku nimen pitäminen voi edes teoriassa aiheuttaa uusille liitoille kiusaa. Ei taida kovin vahvoissa kantimissa ne liitot silloin olla muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oma nimi pitäisi vaihtaa?

Niin miksi se on alunperin pitänyt vaihtaa?

Usein siksi että halutaan koko perheellä olevan sama sukunimi jos ja kun saadaan yhteistä jälkikasvua.

Juuri tämä. Minä haluan, että lapsillani on molempien vanhempien kanssa yhteinen sukunimi, riippumatta siitä onko vanhemmat yhdessä vai ei. Ainakin niin kauan kun lapset on alaikäisiä.

On se minustakin outoa. Mun yli 70-vuotias täti meni 1970-luvulla naimisiin ja sai lapsen. He erosivat muutaman vuoden päästä. Tätini meni n. 6 vuotta sitten naimisiin uudelleen, mutta hän edelleen säilytti ex-miehensä sukunimen.

Christiiina kirjoitti:

On se minustakin outoa. Mun yli 70-vuotias täti meni 1970-luvulla naimisiin ja sai lapsen. He erosivat muutaman vuoden päästä. Tätini meni n. 6 vuotta sitten naimisiin uudelleen, mutta hän edelleen säilytti ex-miehensä sukunimen.

Sun mielestä moni muukin asia on outoa, mutta miksi et kysy asiaa häneltä?

Minäkään en ottanut miehen nimeä. Identiteettikysymys. En halua, koska kuulun omasta mielestäni omaan sukuuni. Ennen kai puhuttiin siitä, että joku naitiin johonkin sukuun.

Tämä miehen nimen ottaminen tuntui kuin joltain omistusoikeus-jutulta. Vähän niin kuin Orjattaresi-sarjan synnyttäjänaiset, joilla omaa nimeä ei ollut, vaan nimettiin siittäjämiehen mukaan esim. Off-Glen.

Ihan ok kuitenkin, jos muut haluaa ottaa puolison nimen. Onhan se vanha perinne.

Serkkuni on aviossa espanjalaisen kanssa. Hänellä on yhdysnimi: ensin oma nimi sitten "y" ja miehen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ottanut miehen nimeä. Identiteettikysymys. En halua, koska kuulun omasta mielestäni omaan sukuuni. Ennen kai puhuttiin siitä, että joku naitiin johonkin sukuun.

Tämä miehen nimen ottaminen tuntui kuin joltain omistusoikeus-jutulta. Vähän niin kuin Orjattaresi-sarjan synnyttäjänaiset, joilla omaa nimeä ei ollut, vaan nimettiin siittäjämiehen mukaan esim. Off-Glen.

Ihan ok kuitenkin, jos muut haluaa ottaa puolison nimen. Onhan se vanha perinne.

Serkkuni on aviossa espanjalaisen kanssa. Hänellä on yhdysnimi: ensin oma nimi sitten "y" ja miehen nimi.

Itse voin ottaa miehen nimen naimisiin mennessä,kuuluen kuitenkin samalla myös omaan sukuuni..miehenikin on osa omaa ja sitten myös osa minun sukuani

Siksi koska veljeni vaimo on saman niminen siis etunimi.

Kuinka laiskoja te olette, jos ei jaksa vaihtaa sukunimeä? Ei lasten kanssa tarvitse olla saman niminen vai otatteko sitten heidän miehen nimen, jos on tyttöjä ja menevät naimisiin?