Miksi jotkut naiset pitää ex-miehen sukunimen?
Erosta jo vuosikausia ja silti ollaan eksän nimellä. Minusta kummallista.
Lesket asia erikseen.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Valtava red flag.
Kertoo siitä, että mies oli naisen se oikea, elämänsä rakkaus. Ei ole päässyt, tai ei edes yritä päästä yli miehestä.
Seuraavat miehet ovat tällaisille naisille pelkkiä pankkikortteja/kotiorjia/seksiobjekteja/statussymboleja.
Tai että ihan vaan se että nimi on vain nimi eikä sillä ole elämää suurempaa merkitystä.
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Minusta on exän nimen pitäminen on hyvin outoa, ja vielä oudompaa on antaa se eteenpäin eroon jälkeen syntyneille lapsille (joiden isä ex ei ole). Uudelle puolisolle ei sentään voi exän nimeä antaa, varmaan joku sitäkin muuten yrittäisi.
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka laiskoja te olette, jos ei jaksa vaihtaa sukunimeä? Ei lasten kanssa tarvitse olla saman niminen vai otatteko sitten heidän miehen nimen, jos on tyttöjä ja menevät naimisiin?
Minä haluan, että alaikäisillä lapsillani on vanhempien kanssa sama sukunimi. Tuskin menevät alaikäisenä naimisiin, se taitaa olla Suomessa aika harvinaista.
No kyllähän heillä on isänsä sukunimi. Hänkin on vanhempi.
Huoh. Molempien vanhempien sukunimi. Vaikka vanhemmat eivät ole keskenään suhteessa, on molemmat vanhemmat vielä lasten kanssa samaa perhettä ja perheellä kuuluu minusta olla sama sukunimi.
Kummasti tällä exän sukunimellä ja yhteisellä sukunimellä lasten kanssa ei ole enää merkitystä kun naidaan uusi mies. Sitähän täällä on moni kommentoinut. Olet edelleen perhettä lasten kanssa ja uudelleen avioituessa teillä kuitenkin eri sukunimet.
Eivät tiedä että 1.Kugelmozart oli Kikkelinpään talon poikia.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen. Noloa pitää miehen nimi sen takia, että se on hieno. Kertoo ihmisestä. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen. Noloa pitää miehen nimi sen takia, että se on hieno. Kertoo ihmisestä. - eri
Mietittiin tota äidin tyttönimen ottoa kyllä jälkikäteen, se kun oli tismalleen sama kummallakin =). Ehkä se joskus siihen vaihtuukin molemmilla, vaikka sekin on tylsä -nen-päätteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen. Noloa pitää miehen nimi sen takia, että se on hieno. Kertoo ihmisestä. - eri
Niin ja kerro vielä mitä se kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jotkut arvostaa omaa sukuaan ja nimeään eikä ota miehen nimeä. Maailma edelleen patriarkkaallinen. Naiset alistuu. Jos haluais löytää vaikka jonkun vanhan kaverin niin se on eriniminen todennäköisesti.
Miksi se oman isän nimen säilyttäminen on jotenkin vähemmän alistumista? Eihän sekään ole alun perin sen enempää omani, vaan isältä saatu, ihan samoin kuin avioliitossa mieheltä saatu nimi. Tuolla logiikallahan tunnustat että palaat ikään kuin isäsi omistukseen erotessasi ja miehen nimestä luopuessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen. Noloa pitää miehen nimi sen takia, että se on hieno. Kertoo ihmisestä. - eri
Niin ja kerro vielä mitä se kertoo?
Pitää päästä hienostelee jopa sukunimellä. Pyrkyrille haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
No mä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, miksi se nimi vaihdetaan alun perinkään. Eikös nimen idea ole erotella ihmiset, eikä kuitenkaan kaikkien sukulaisten kanssa voi olla samaa nimeä.
Itse pidin alkuperäisen nimen mennessäni naimisiin.
Sulla onkin varmaan selkeä ja kiva tyttönimi. Mulla ei ollut.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen. Noloa pitää miehen nimi sen takia, että se on hieno. Kertoo ihmisestä. - eri
Niin ja kerro vielä mitä se kertoo?
Pitää päästä hienostelee jopa sukunimellä. Pyrkyrille haiskahtaa.
Okei, no sitten ei kolahtanut, koska ei se nimi mikään hienostelunimi ole vaan ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jotkut arvostaa omaa sukuaan ja nimeään eikä ota miehen nimeä. Maailma edelleen patriarkkaallinen. Naiset alistuu. Jos haluais löytää vaikka jonkun vanhan kaverin niin se on eriniminen todennäköisesti.
Miksi se oman isän nimen säilyttäminen on jotenkin vähemmän alistumista? Eihän sekään ole alun perin sen enempää omani, vaan isältä saatu, ihan samoin kuin avioliitossa mieheltä saatu nimi. Tuolla logiikallahan tunnustat että palaat ikään kuin isäsi omistukseen erotessasi ja miehen nimestä luopuessasi.
Tämä niin tuhannesti. Isäni oli vielä sovinisti jota mieheni ei ole.
Kyllähän Maija Möttöselle kelpaa eron jälkeen se ex-puolison nimi, jos se on vähänkin harvinaisempi ruotsinkielinen nimi. Ja samalla etunimi Maijakin saattaa muuttua Mariaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jotkut arvostaa omaa sukuaan ja nimeään eikä ota miehen nimeä. Maailma edelleen patriarkkaallinen. Naiset alistuu. Jos haluais löytää vaikka jonkun vanhan kaverin niin se on eriniminen todennäköisesti.
Miksi se oman isän nimen säilyttäminen on jotenkin vähemmän alistumista? Eihän sekään ole alun perin sen enempää omani, vaan isältä saatu, ihan samoin kuin avioliitossa mieheltä saatu nimi. Tuolla logiikallahan tunnustat että palaat ikään kuin isäsi omistukseen erotessasi ja miehen nimestä luopuessasi.
Tämä niin tuhannesti. Isäni oli vielä sovinisti jota mieheni ei ole.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen mutta silloinhan alistuu äidin isälle. Mutta voi myös keksiä ihan uuden nimen ja olla riippumaton miehistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jotkut arvostaa omaa sukuaan ja nimeään eikä ota miehen nimeä. Maailma edelleen patriarkkaallinen. Naiset alistuu. Jos haluais löytää vaikka jonkun vanhan kaverin niin se on eriniminen todennäköisesti.
Miksi se oman isän nimen säilyttäminen on jotenkin vähemmän alistumista? Eihän sekään ole alun perin sen enempää omani, vaan isältä saatu, ihan samoin kuin avioliitossa mieheltä saatu nimi. Tuolla logiikallahan tunnustat että palaat ikään kuin isäsi omistukseen erotessasi ja miehen nimestä luopuessasi.
Tämä niin tuhannesti. Isäni oli vielä sovinisti jota mieheni ei ole.
Voi ottaa myös äidin tyttönimen mutta silloinhan alistuu äidin isälle. Mutta voi myös keksiä ihan uuden nimen ja olla riippumaton miehistä!
Tai sitten voi vaan olla antamatta nimelle mitään merkityksiä joita sillä ei ole. Se on tunnistetieto, sillä hyvä.
En todellakaan rupeaisi millekään vakavalle naisen kanssa, jolla on edelleen exän sukunimi. Pussit voisin tyhjentää reikään, mutta siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisin isäni sukunimen takaisin jos eroaisin varsinkin jos ei ole isän eikä hänen sukunsa kanssa missään tekemisissä. Sama sukunimi kuin lapsilla. Koen että mieheni sukunimi on myös minun sukunimeni. On ollut jo 30 vuotta.
Tässä onkin se "jos eroaisit". Se on helppoa ajatella nyt noin, kun parisuhteessa menee hyvin. Riitaisan eron jälkeen et välttämättä halua enää kantaa sitä parisuhteesta muistuttavaa sukunimeä.
Joillekin jää vielä outo sukunimi kuten Pönttönen-Majava tai Rämätorppa, ei mikään jalostunut Sinimeri tai Kuutar. Vaikka Suomessa osa kuulemma pitää erikoisista nimistä.
Miksi ottaisin isäni sukunimen takaisin jos eroaisin varsinkin jos ei ole isän eikä hänen sukunsa kanssa missään tekemisissä. Sama sukunimi kuin lapsilla. Koen että mieheni sukunimi on myös minun sukunimeni. On ollut jo 30 vuotta.