Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia

Ahneille omaisille voi haistattaa paskat ja jättää kokomaan perinnöttä. Tässä taas nähtiin miten kylmiä ovat suomalaiset vanhempiaan kohtaan, Kusta on pää täynnä monella perinnön kyttääjällä.

Ap oletko ihan terve mieleltäsi kun noin solvaat vanhempiasi. Ei perintöä kuulu tuollaisellle edes antaa.

Kuilenko lokin rääkynää.

Mummo vaan vaivaistaloon ja lokki omaisuudella etelänmatkalle hankkimaan rintaimplantteja.

Kun jo  elinaikana ruinaavat perintojä, ja päälle haukkuvat ettei ole ikinä mitään saaneet. No ei kyllä saa sillä ei muuloin ole kotona käyneet, kuin kerjäämässä rahaa. Ei ikinä edes kysy vointia, saati mitään muuta auttamista.  Rahat lahjoitan elinaikanani hyväntekeävisyyteen.

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.

Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.

Ap

Tietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.

Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .

Ap

Sulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.

No noinhan voisi käydä.

Ap

No ei voisi.

Kyllä voi!

Ap

Jankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.

Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.

Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.

Ja saajana oli se ventovieras.

Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.

Ap

Puolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.

Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.

Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.

Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.

Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?

Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?

Ap

Tee sinä sellainen testamentti kuin haluat ja me muut pidetään sitten toisella tavalla omaisuudestanne huolta. Turha sitten itkeä, jos lapsesi ovat yhtä ahneita kuin sinä ja hankaloittavat puolison kuoleman jälkeen sinun, siis sinun omaisuutesi hallintaa. Sekin on sitten oma valinta.

Mä olen ihan varoissani, en ole parisuhteissani kenenkään kuolevan almujen varassa. Ei tulisi mieleenikään olla!

Ap

Tietenkin olet varoissasi, totta kai. Perintöasioista et vaan tiedä hevon paskaakaan. Olet vaatinut jotain sellaista perinnössä, mihin sinulla ei ole oikeutta. Kyllä lakiosa kuuluu lapselle, oli tilanne mikä tahansa. Sen ylimenevä osa onkin sitten eri asia.

Kyllä mä tiedän keskimääräistä kaduntallaajaa paljon enemmän. Varsinkin isoista perinnöistä ja verosuunnittelusta.

Ap

Olet kyllä aika hupaisa tai lähinnä säälittävä. En usko sanaakaan mitä kirjoitat. Sinun osaamisesi ei vaan näy missään. Tuskin olet edes testamenttia ollut edes tekemässä. Olet aivan hakoteillä perintöasioista, mutta oman pääsi sisällä kuvittelet olevasi suurikin asiantuntija.

Mikä meni mulla väärin?

Jos et vastaa, tarkoitat, että halusit vain louskuttaa.

Ap

Noin harhaiselle ja tietämättömälle ihmiselle ei ole kellään mitään vastausvelvollisuutta. Et taida ihan käydä täysillä, kun julistat täällä olevasi joku perinnön määrässä voittanut. Äly hoi älä jätä. Mukavaa harhaista loppuelämää sinulle.

Olen kommentoinut ja argumentoinut koko ajan ihan täysipäisesti. Samaa ei voi valitettavasti sanoa sinusta. Olet varmaan niin katkera riittämättömän taloustilanteesi edessä, siitä vihainen puhe.

Ap

Olet ilkeä ihminen

"Lakiosana perittävä omaisuus täytyy luovuttaa ilman sitä rasittavia muita oikeuksia. Hallintaoikeustestamentin myötä testamentattu omaisuus siirtyy kyllä perillisten omistukseen, mutta sitä rasittaa leskelle kuuluva käyttöoikeus. Hallintaoikeustestamentilla määrättyä omaisuutta ei siis voida katsoa osaksi rintaperilliselle kuuluvaa lakiosaa."

mielestäni hallintaoikeudella suojataan lesken loppuelämä. ei ahneen jälkikasvun, joka ei viitsi tehdä töitä leipänsä eteen. 

En oikein ymmärrä kyllä, että jos vanhemmat tai vanhempi ja hänen puolisonsa uusperhetapauksessa ovat yhdessä omaisuuden hankkineet, että millä logiikalla sen tulisi heti mennä lapsille, kun toinen kuolee. Kaiken kaikkiaan olisi parasta, jos perintöverot maksettaisiin vasta, kun perilliset oikeasti saavat omaisuuden täysmääräisesti käyttöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?

Meillä kyse on ilkeästä äitipuolesta eli kyllä olisimme!

Onneksi kuitenkin tytärpuolet ovat oikeaan äitiinsä tulleita eli ihania ja sydämellisiä vaikka ilkeä äitipuoli on vienyt heiltä

isän.

Uusperhetilanteessa voi olla että talo on uuden parisuhteen hartioin rakennettu. Äitisi ja isäsi aikanaan erotessa isä on jo osittanut omasta omaisuudestaan äidillesi. Kysy äidiltäsi missä ne rahat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

On muuten ihan kohtuuton vaatimus, että perintöverot pitää maksaa niin pian perinnön saamisen jälkeen. Kun se perintö useimmiten on asunto, ja sitä ei välttämättä voi realisoida jopa vuosikymmeniin. Todella vaikeaan tilanteeseen pakotetaan monet, useinkin nuorehkot ihmiset.

Tämäkin asia on väärin Suomessa. Ruotsissahan ei ole perintöveroa ollenkaan. En tiedä muista Euroopan maista, mutta tuskin näin kohtuutonta on juuri missään muualla. Valtio haluaa rahat heti ja pakottaa perinnön saajat ottamaan lainaa, jos eivät voi sitä saamaansa perintöä myydä.

Aikookohan mikään puolue ottaa tuota asiaa hoitaakseen? Tuskin, ja onhan muka rikas (ainakin Sannan mielestä) maamme kuitenkin niin köyhä, että joutuu tekemään velkaa, että pystyy sen ihan pakollisen kehitysapurahan jakamaan maailmalle.

Eipä siihen tarvita testamenttia. Yhteisen asunnon hallintaoikeus on lesken ilmoitusasia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä siihen tarvita testamenttia. Yhteisen asunnon hallintaoikeus on lesken ilmoitusasia.

samoin siihen kuuluvan irtaimiston. Leski voi myydä, polttaa tai jakaa pois kaiken irtaimen jos niin tahtoo. 

Näkyy olevan ahnetta saatanaa palsta täynnä tänään :D

Kaikki merkittävä omaisuus, mitä itselläni on, on yhdessä hankittu nykyisen mieheni kanssa. On ostettu talo, on yhdessä tehty sijoituksia, on vuorotellen tuettu toista sairauksien ja työttömyysjaksojenkin aikana.

Kamalaa, jos jommankumman meistä lapset (yhteisiä ei ole) ajattelevat, että omaisuus jotenkin ei olisi meidän. Kun on tämä "uusi" suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.

Omistajan tulee huolehtia omaisuutensa arvon säilyttämisestä, saa omistajan valtaa käyttää. 

Mitä hän siitä huolehtii, kun ei saa omaisuutta käyttää? Ei normaalilla perilliselle ole sellaiseen varaa.

Ap

Lain mukaan haltija vastaa ylläpitokorjauksista ja juoksevista kuluista.

Arvoa nostavat remontit kuuluvat omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Keskinäinen omistusoikeustestamentti

Keskinäisellä omistusoikeustestamentilla puolisot päättävät omaisuutensa omistusoikeudesta perinnönjaossa. Täysi omistusoikeustestamentti antaa testamentinsaajalle rajoittamattoman määräysvallan testamentin alaiseen omaisuuteen. Testamentin saajalla on tällöin oikeus luovuttaa ja käyttää omaisuutta kuten haluaa ja hänet katsotaan omaisuuden omistajaksi. Kun testamentinsaaja itse kuolee, periytyy omaisuus hänen lain mukaisille tai testamentilla määräämille perilliselleen. 

https://www.minilex.fi/a/mik%C3%A4-keskin%C3%A4inen-testamentti-on-ja-m…

Tuossa tapauksessa kannattaa sumplia testamentti niin ettei lesken tarvitse juurikaan maksaa perintöveroa ja uudelleen lapsien sitten aikanaan kun leskestä aika jättää.

Hankalaa mutta mahdollista kenties?

Esimerkiksi omistusoikeus siirtyy leskelle alle 110 000 euron arvosta ja loput pelkkään hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan kohtuuton vaatimus, että perintöverot pitää maksaa niin pian perinnön saamisen jälkeen. Kun se perintö useimmiten on asunto, ja sitä ei välttämättä voi realisoida jopa vuosikymmeniin. Todella vaikeaan tilanteeseen pakotetaan monet, useinkin nuorehkot ihmiset.

Tämäkin asia on väärin Suomessa. Ruotsissahan ei ole perintöveroa ollenkaan. En tiedä muista Euroopan maista, mutta tuskin näin kohtuutonta on juuri missään muualla. Valtio haluaa rahat heti ja pakottaa perinnön saajat ottamaan lainaa, jos eivät voi sitä saamaansa perintöä myydä.

Aikookohan mikään puolue ottaa tuota asiaa hoitaakseen? Tuskin, ja onhan muka rikas (ainakin Sannan mielestä) maamme kuitenkin niin köyhä, että joutuu tekemään velkaa, että pystyy sen ihan pakollisen kehitysapurahan jakamaan maailmalle.

Itse kannatan perintöverotusta kyllä, se on hyvä tapa hieman hillitä varallisuuden keskittymistä. Mutta ehtoja todella pitäisi kohtuullistaa, verot maksuun sitten, kun oikeasti perintö on perillisen käytössä.

Minun isäni oli yrittänyt saada hallintaoikeustestamenttia äidiltäni. Äiti oli kieltäytynyt siitä. Isä itse tuli kertoneeksi äidin kuoltua tästä asiasta minulle.

Olen todella onnellinen, että äiti tässä ajatteli lastensa etua. Isä oli jo vanhuudenhöperyyksissään alkanut laittaa äidin avioliittoon aikanaan tuomaa omaisuutta sileäksi ja yritti vielä tämän kuoltua esittää jakamatonta kuolinpesää ja yritti saada minua takaamaan itselleen lainaakin.

Jos isä olisi saanut tahtonsa läpi millään tavalla, niin tällä hetkellä minulla ei olisi edes sitä äidin perinnöstä velkarahaa vasten lunastamaani kesämökkiä vaan maksaisin jatkuvasti vain paria vuotta myöhemmin tyhjilleen jääneen omakotitalon kuluja toiselle puolelle Suomea. Tai mahdollisesti siinä omakotitalossa asustaisi edelleen isän hoivakotiin lähdettyä syrjäytynyt veljeni täysin ilmaiseksi ja kieltäytyen hakemasta edes mitään tukia asumiseensa. Nytkin hänet oli todella vaikeaa saada siitä lähtemään, mutta onneksi koko talo oli isän nimissä.

Harmittaisi tuollainen varmasti varakkaampaakin ihmistä, mutta minun tuloillani kyseessä olisi ollut pian henkilökohtainen konkurssi. En voi pilata loppuelämääni muiden ihmisten taloussotkuihin. Tosi onnellinen olen, että ymmärsin pitää pääni niin kuin äitinikin.