Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia
04.12.2022 |
Se on perillisiä kohtaan todella epäreilu.
Hallintaoikeustestamentilla haltija eli tässä tapauksessa leski hallinnoi määrättyä omaisuutta testamentissa määrätyn ajan, joka on usein eliniän verran. Muut perilliset [lapset] ovat omistajia.
Haltija saa omaisuuden tuotot, kuten vuokratulot, metsän myyntituotot ja osingot. Jos leski joutuu palvelutaloon ja omaisuus myydään, kuuluu tälle rahallinen korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta tai omistajat joutuvat maksamaan lahjaveroa. Tätä harva tietää.
Haltijalle oikeus on usein kannattava, mutta omistajalle kovin harmillinen. Omaisuuden myymiseen tarvitaan haltijan suostumus, jonka jälkeen maksetaan korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta. Omistajan tulee maksaa perintöverot omaisuudesta, vaikka saisi perinnön vasta vuosikymmenen päästä hallintaoikeutetun kuoltua.
Omaisuus voi rapistua, jos haltija hoitaa sitä huonosti ja ensiasunnon ostaja saattaa menettää verovapautensa omistuksensa vuoksi. Hallintaoikeus pienentää perintöveroa, mikä onkin ainoa hyöty omistajalle.
Kommentit (416)
Vaatikaa lakiosaa, niin minä tein. Ja sain.
Lukekaa tästä faktaa:
https://www.minilex.fi/a/keskin%C3%A4inen-hallintaoikeustestamentti-ja-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?
lesken etu on turvattu, saa asua kuolemaansa asti, sitä ennen ei voi myydä ellei halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Perintöveron maksu ilman mitään omaisuutta ei kyllä ole kenenkään etu. Millä se alaikäinen ne perintöverot hoitaisi, jos ei vanhempansakaan kykene?
Pitkällä aikavälillä se omaisuus voi olla ihan hyväkin, mutta se ei auta, jos ei ole tuloja tai omaisuutta niihin veroihin.
Jos kieltäytyy perimästä homeista röttelöä pienellä tontilla Rämeojantie 995:ssa, siitä ei tule sen parempaa, vaikka siirtyisi lapsenlapsille. Eli valtio saa pitää hyvänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuilenko lokin rääkynää.
Mummo vaan vaivaistaloon ja lokki omaisuudella etelänmatkalle hankkimaan rintaimplantteja.
kannattaa luopuia ajoissa koska hoitokoti ottaa kuukausittain omansa jos pieni eläke
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
No onhan se lesken oikeus niin, mutta täysin eri asia kuin lesken korkein hallintaoikeus ennen jakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
Lesken oikeus jäädä asumaan kotiinsa ei toteudu silloinkaan, jos vainajalta jää paljon velkaa ja yhteinen koti pitää myydä niiden maksamiseksi.
Italiassa yli 5 miljoonan euron perintöveroaste on 4 prosenttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
Ei ole. Lesken asumisoikeus ei ole hallinta oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
Ei ole. Lesken asumisoikeus ei ole hallinta oikeus.
On se oikea hallintaoikeus, tuotto kuuluu, 'hallinnassaan' sanotaan perintökaaressa.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan palstan kaikkien aikojen kurjin ketju. Aloittaja kertoo oikeasta, todellisesta isosta ongelmasta Suomen avioliittolainsäädännössä ja kuvailee sen rajuja vaikutuksia.
Kaikki kommentit ovat tyhmiä, ilkeitä tai sekä että.
Itse toivon todella että seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi avioliittolain kokonaisuudistus.
No kyllä aloittaja alitti riman sukurutsakommentillaan!
Jos hallintaoikeuden itsellään säilyttänyt vanhus joutuu palvelutaloon, voidaanko hänet pakottaa myymään omaisuus, esim. metsäpalsta, joka siis on jo lapsen omistuksessa, mutta vanhan hallinnassa, hoidon kuluja varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstan tuttu "äitihullu" ja toiselta nimeltään "kristallikissa".
Tunnistettu on, hänellä on välit poikki kaikkiin, isään, äitiin, äitipuoleen, exään, lapsiin, jotka asuvat isällään.
Ei ole, isäni myös kuoli 2019, joten häneen ei voisi välejä nyt ollakaan. Palstalla on vain kateellisia, kun eivät koskaan pärjää minulle tiedon määrässä, häviävät aina kaikki kinat ja isointa kateutta aiheutti miljoonaperintö, jonka sain. Useita asuntoja, kultaa, osakkeita jne.
Ap🤦 Ja silti et halua miljoonaomaisuuttasi järkevästi hallita.
Niin, eikä hän vaikuta myöskään kovin onnelliselta ja tyytyväiseltä, vaan korottaa itseään muiden yläpuolelle varallisuutensa takia, mikä on aina aika moukkamaista.
Täällä väittelee tahot, joilla kummallakaan tai kellään ei ole mitään käsitystä siitä, miten asiat lain mukaan menee.
Tähän on ihan mahdoton enää vastata oikein, kun jo kysymyksetkin on täysin vääriin olettamuksiin perustuvia. Sitä paitsi, kuka enää pystyy tunnistamaan totuuksia, jotka on ketjussa kuin neula heinäsuovassa?
Ihan jokaiselle teistä sanon: jos omistatte mitään muuta kuin koti-irtaimiston, tehkää testamentti juristin kanssa - tai ainakin tarkistakaa, onko tilanne ilman testamenttia sellainen, kuin haluattekin!
ihan vi--ulessani teen ja katson kun elämäntapa työttömät työtävieroksumat lokinpoikaset kärvistelee tuskissaan kun vanha vielä ottaa uuden vaimokkeen....hähhää ja myy romunsa pois muuttaessaan hevon vi--uun.
Lakiosaan ILMAN hallintaoikeusrasitetta on rintaperillisellä oikeus. Lopusta saa sitten määrätä miten haluaa. Näin se on. Ihan omasta perhepiiristä tiedän tämä. 100% varmuudella. Lakiosa on vahvempi oikeus kuin hallintaoikeus, ja ristiriitatilanteessa mennään lakiosan mukaan. Ja lakiosa siis tarkoittaa perintöä ILMAN hallintaoikeusrasitetta.
Testamenttiin usein siksi kirjataan, ettei lapset käyttäisi oikeuttaan lakiosaan, mutta tämä on TOIVE, ei velvoittava ohje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.
Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.
Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.
Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.
Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.
Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.
Kumoaako lakiosavaatimus lesken hallintaoikeuden?
Ei tietenkään. Lesken hallintaoikeus kohdistuu puolisoiden yhteiseen kotiin, josta yleensä leski itse omistaa puolet ja toinen puolikas jää perijöille, joten se lesken hallintaoikeus kattaa silloin vain sen perijöille menneen puolikkaan, itse omistamaansa kun ei tarvitse perätä hallintaoikeutta, mutta eihän sitä tietenkään käytännön elämässä noin ruodita jakamattomassa pesässä, tuppaa vaan joskus unohtumaan perillisiltä. Tämä lain suoma hallintaoikeus on eri kuin hallintaoikeustestamentilla saatu.
Heti kun pesä jaetaan leski putoaa alimpaan tasoon ilman testamenttia.
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.
Ei säily. Sekoitat nyt asumisoikeuden ja hallintaoikeuden.
Se on virallisesti lesken hallintaoikeus, eikä sitä pesän jakaminen muuta, leski saa pitää hallintaoikeuden siihen kotiinsa ja sen irtaimistoon vaikka omistus menisi perillisille, sen sijaan ennen jakoa hallintaoikeus kohdistuu koko jäämistöön.
Ei ole. Lesken asumisoikeus ei ole hallinta oikeus.
On se oikea hallintaoikeus, tuotto kuuluu, 'hallinnassaan' sanotaan perintökaaressa.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.
Hallintaan niin, mutta se ei ole sama kuin hallintaoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni oli yrittänyt saada hallintaoikeustestamenttia äidiltäni. Äiti oli kieltäytynyt siitä. Isä itse tuli kertoneeksi äidin kuoltua tästä asiasta minulle.
Olen todella onnellinen, että äiti tässä ajatteli lastensa etua. Isä oli jo vanhuudenhöperyyksissään alkanut laittaa äidin avioliittoon aikanaan tuomaa omaisuutta sileäksi ja yritti vielä tämän kuoltua esittää jakamatonta kuolinpesää ja yritti saada minua takaamaan itselleen lainaakin.
Jos isä olisi saanut tahtonsa läpi millään tavalla, niin tällä hetkellä minulla ei olisi edes sitä äidin perinnöstä velkarahaa vasten lunastamaani kesämökkiä vaan maksaisin jatkuvasti vain paria vuotta myöhemmin tyhjilleen jääneen omakotitalon kuluja toiselle puolelle Suomea. Tai mahdollisesti siinä omakotitalossa asustaisi edelleen isän hoivakotiin lähdettyä syrjäytynyt veljeni täysin ilmaiseksi ja kieltäytyen hakemasta edes mitään tukia asumiseensa. Nytkin hänet oli todella vaikeaa saada siitä lähtemään, mutta onneksi koko talo oli isän nimissä.
Harmittaisi tuollainen varmasti varakkaampaakin ihmistä, mutta minun tuloillani kyseessä olisi ollut pian henkilökohtainen konkurssi. En voi pilata loppuelämääni muiden ihmisten taloussotkuihin. Tosi onnellinen olen, että ymmärsin pitää pääni niin kuin äitinikin.
Talo oli isän nimissä? Mihin omaisuuteen se hallintaoikeus olisi siis liittynyt?
Talo velkoineen oli vain ja ainoastaan isän nimissä siinä vaiheessa, kun hän hoivakotiin siirtyi syystä, että olin vaatinut täyden osituksen sekä varoista että veloista. Jos olisi ollut siinä kohtaa jakamaton kuolinpesä, niin tässä makselisin omakotitalon sähkölaskuja joko ylläpitolämmitykseen tai sitten pahimmillaan siihen, että siellä asuisi ilmaiseksi veli, jota en olisi saanut sieltä millään ulos. Isähän ei siellä enää asu.
Kesämökki ja pieni metsäpläntti olivat ja ovat minulla kera pankkilainan. Jos äitini olisi suostunut tekemään isälle hallintaoikeustestamentin, niin myös se mökki ja metsä olisivat nyt isän hallinnassa. Eli en pystyisi tekemään niidenkään suhteen mitään omia ratkaisuja ilman, että joutuisin vielä lisää maksumieheksi.
Tilanne olisi kaiken kaikkiaan hyvin paljon vaikeampi, jos ensin äitini ja sitten minä olisin suostunut siihen, mitä esitettiin. Varokaa siis sekä hallintaoikeustestamentteja että jakamattomia kuolinpesiä.
Alue: Aihe vapaa
Miten putoaa, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy niin kauan kuin leski elää vaikka sen omistaisi perilliset joko osittain tai kokonaan.