Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?

Meillä kyse on ilkeästä äitipuolesta eli kyllä olisimme!

Isänne itse valitsema rouva. Kunnioittaisitte hänen tahtoaan. Ja isänne varat eivät ole mitään teidän rahoja! Hirveä miten ahneita jotkut ovat.

Minä tein yhdessä vanhempieni kanssa ko hallintaoikeustestamentin; oikein kannustin siihen. Toivon että leski käyttää mahdollisimman paljon itseensä ja hyvään elämään puolison kuoleman jälkeenkin, eikä pihisteli jotta lapselle jää jotain. En laske tulevaisuuttani toisten rahojen varaan.

Leski saa puolestani hallinnoida ja päättää yksinään ihan kaikesta; otan vetovastuun mahdollisesti jäljelle jääneestä sitten kun toinenkin vanhemmiltani on kuollut. Ihan sama vaikka kaikki varat olisi menneet, evvk.

Miksi pitäisi? Ei ole lasten valitsema rouva tai äiti.

Ei se omakaan äiti ole lasten valitsema.

Olet aivan vialla päästäsi. Isäsi rahat eivät ole sinun.

Äiti on sentään verisukua ja hoitanut sekä kasvattanut lapset, toisin kuin isän valitsema loinen. Isäni rahat on minun kun perin ne, kuten hän peri itse oman isänsä.

Meillä tehtiin omistusoikeustestamentti yhtä aikaa vanhemmilleni, sisareni ja minun perheille. Sisareni on juristi ja hän on nähnyt perintöriitoja aivan tarpeeksi. Nyt ei pitäisi riitoja syntyä.

Aviopuolisot perivät toisensa, lapset saavat lakiosan, joka maksetaan käteisenä. Yksinkertaista ja selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.

Ap

Miten niin turha? Ihan itse sä saat päättää perinnöstäsi, yksikään laillinen mahdollisuus siihen vaikuttaa ei ole turha.

Pakko ihan sinulle informoida, että vanhemmat ovat saattaneet noita juttuja laatiessaan tarkoittaa täysin muuta, kuin mikä on lopputulos. Ei perus tavis todellakaan ymmärrä tekemiensä oikeustoimien ja asiakirjojen kaikkia vaikutuksia jälkeläisiin ja lisäksi he loppujenlopuksi usein ajattelevat vain itseään siinä tilanteessa. Tiedon puute ja sen riittäminen, että asia sillä hetkellä menee itselle edullisesti riittää monille perusteluksi tehdä jokin päätös.

Siksi olisi hyvä karsia turhat mahdollisuudet tahtomattaan kurkistaa omiensa elämää.

Ap

Höpöhöpö. Jos tekee testamentin, tekee sen siksi että jotakin haluaa. Jos se sit ei lapsia miellytä, ihan sama; jokainen saa päättää rahoistaan ja omaisuudestaan vaikka on lisääntynyt.

Mä taas toivon, ettei kukaan vanhempi hankalinta lastensa elämää laatimalla koko perittävän omaisuuteen hallintaoikeustestamenttia. Pelkkään yhteiseen asuntoonhan sitä ei vaaditakaan.

Ap

Keskinäinen testamentti tehty ja hyvä niin.

Meillä ei ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.

Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.

Ap

Tietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.

Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .

Ap

Sulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.

No noinhan voisi käydä.

Ap

No ei voisi.

Kyllä voi!

Ap

Jankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.

Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.

Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.

Ja saajana oli se ventovieras.

Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.

Ap

Puolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.

Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.

Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.

Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.

Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?

Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?

Ap

On tuo nyt aika kinkkisesti ajateltu. Omistusoikeustestamentin tehnyt vaiko saanut henkilö? Jos oletetaan että leski menee uusiin naimisiin ja on saanut edesmenneeltä puolisoltaan omistusoikeustestamentin niin ettei se loukkaa lasten lakiosaa, niin ei omista 'lasten perintöosaa' vaan on rikastunut puolisonsa testamentilla oikeutetusti. 

No okei. Miksi minulle sitten sönkötettiin, ettei leski voi olla jättämättä perinnöksi tuota puolisonsa testamentilla saamaansa osaa aikanaan lapsilleen? Määrääkö om.oik. testamentti niin?

Mutta ei määrää omaisuuden myynnistä omistusaikana?

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin omistusoikeustestamentti yhtä aikaa vanhemmilleni, sisareni ja minun perheille. Sisareni on juristi ja hän on nähnyt perintöriitoja aivan tarpeeksi. Nyt ei pitäisi riitoja syntyä.

Aviopuolisot perivät toisensa, lapset saavat lakiosan, joka maksetaan käteisenä. Yksinkertaista ja selvää.

Ei tule perintöriitoja, mutta tulee muita riitoja. Jokainen valitsee itse miten jälkeläisiään kohtelee ja kokee sen myös nahoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.

Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.

Ap

Tietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.

Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .

Ap

Sulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.

No noinhan voisi käydä.

Ap

No ei voisi.

Kyllä voi!

Ap

Jankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.

Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.

Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.

Ja saajana oli se ventovieras.

Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.

Ap

Puolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.

Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.

Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.

Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.

Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?

Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?

Ap

On tuo nyt aika kinkkisesti ajateltu. Omistusoikeustestamentin tehnyt vaiko saanut henkilö? Jos oletetaan että leski menee uusiin naimisiin ja on saanut edesmenneeltä puolisoltaan omistusoikeustestamentin niin ettei se loukkaa lasten lakiosaa, niin ei omista 'lasten perintöosaa' vaan on rikastunut puolisonsa testamentilla oikeutetusti. 

No okei. Miksi minulle sitten sönkötettiin, ettei leski voi olla jättämättä perinnöksi tuota puolisonsa testamentilla saamaansa osaa aikanaan lapsilleen? Määrääkö om.oik. testamentti niin?

Mutta ei määrää omaisuuden myynnistä omistusaikana?

Ap

Ap

Voi tehdä koko omaisuudella mitä haluaa, vaikka tuhlata kaikki. Koska se on silloin vain lesken omaa omaisuutta, ei kenenkään muun. Siksi en tätä testamenttimuotoa suosi.

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Meillä on keskinäinen testamentti. Lapset saavat lakiosansa, muun omaisuuden hallinta jää jälkeen jääneelle puolisolle, samoin asumisoikeus omistamissamme asunnoissa. Lasten puolisot on rajattu pois perinnöstä, jos sattuisivat eroamaan, ei omaisuutta siirry heille. Testamentti on annettu tiedoksi asianosaisille jo sen laatimisvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin omistusoikeustestamentti yhtä aikaa vanhemmilleni, sisareni ja minun perheille. Sisareni on juristi ja hän on nähnyt perintöriitoja aivan tarpeeksi. Nyt ei pitäisi riitoja syntyä.

Aviopuolisot perivät toisensa, lapset saavat lakiosan, joka maksetaan käteisenä. Yksinkertaista ja selvää.

Ei tule perintöriitoja, mutta tulee muita riitoja. Jokainen valitsee itse miten jälkeläisiään kohtelee ja kokee sen myös nahoissaan.

Jos vanhempi on ollut ikävä lasta kohtaan niin ei varmaan tunnu kivalta. Todella huono ratkaisu myös uusioperheisiin. Muuten ydinperheessä ja onnellisessa ja tasapainoisessa sellaisessa voi olla hyvä ratkaisu kyllä. Ja jos jaettavaa ei olisi järin paljon. Moni kokee varmasti helpompana sen, että vanha vanhempi saa rahaa tai pitää talon jne.

Mutta kun on tilanteita ja tilanteita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Mitä ihmettä? Tietenkin voi.

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Alapeukut ovat turhia, koska asia nyt vaan on näin.

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Ei voi myydä?

Okei. . .

tämä tieto muuttaa hieman suhtautumistani siihen valintana (osalle ihmisistä).

Mutta vanha talo, jos on, jota ei voi myydä niin hmmm?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Mitä ihmettä? Tietenkin voi.

Ei voi. Lue ja opi.

 [/quote]

Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?

Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?

Ap[/quote]

Hallintaoikeustestamentti  on mielestäsi suurinta typeryyttä ja omistusoikeudella omaisuus siirtyy lesken hallintaan ja tämä voi sitten toimia sen kanssa miten haluaa, esim. myydä ja pelata rahat tai ihan mitä tahansa.

Miten ap:n mielestä asiat sitten pitäisi hoitaa, olethan omien sanojesi mukaan niin kokenut miljoonaperijä?

Lähtökohtaisesti kuitenkin jokainen saa tehdä omaisuudellaan, mitä haluaa. 

Testamentti on aina tapauskohtaisesti laadittava tai jätettävä tekemättä, jos niin haluaa.

On täysin tilannekohtaista, mikä kulloinkin on viisasta. Verosuunnittelua on hallintaoikeustestamentti omaisuudesta, mitä ei olla aikeissa myydä, esim. lapselle jätettävä kesäpaikka.

Omistusoikeus kannattaa siirtää, jos halutaan leskelle oikeus tehdä omaisuudella mitä haluaa.

Lesken asumisoikeus ei sekään ole aina ihan yksinkertainen juttu, riippuu esim. asunnon omistussuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Mitä ihmettä? Tietenkin voi.

Ei voi. Lue ja opi.

Lue mistä? Linkki?

Ap

Kyllähän tuohon tosiaan liittyy ongelmia, ja pitäisi etukäteen osata varautua ja miettiä. Olen itsekin laskenut vuosia sitten, että tarvitsen noin satatonnia pelkkiin velvollisuuksiin, jos toinen vanhempi kuolee ennen toista. Tähän sisältyy verojen lisäksi lakiosatasoitusta rahana. Olen nähnyt testamentin ja se on hallintaoikeudellinen. Kiinteässä omaisuudessa on myös tunnearvoja raha-arvon lisäksi. Saattaa olla vuosikymmeniä välissä ennen kuin testamentinsaajalla on oikeus kiinteisiin omaisuuksiin, mutta velvollisuudet pitäisi maksaa suht nopeasti. Tätä varten olen säästänyt ja sijoittanut vuosia ja elänyt tosi niukasti. Jos toinen vanhempani menehtyisi, en haluaisi suuressa surussa vielä joutua myymään äkkiä oman perheeni kotia, että saan rahat velvollisuuksien maksuun.

Monen viestejä kun lukee niin vanhempien kannattaisi lahjoittaa omaisuutensa vaikka hyväntekeväisyyteen valtaosin ennen kuin jättää lapsille. Tai vielä parempi että käyttäisivät ennen kuolemaansa ettei perittävää jäisi lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omistusoikeustestamentin saaja ei voi myydä sitä omaisuutta eikä myöskään määrätä siitä kuolemansa jälkeen.

Se riippuu siitä, onko kyseessä täysi vai rajoitettu omistusoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.

Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.

Ap

Tietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.

Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .

Ap

Sulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.

No noinhan voisi käydä.

Ap

No ei voisi.

Kyllä voi!

Ap

Jankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.

Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.

Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.

Ja saajana oli se ventovieras.

Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.

Ap

Puolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.

Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.

Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.

Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.

Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?

Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?

Ap

On tuo nyt aika kinkkisesti ajateltu. Omistusoikeustestamentin tehnyt vaiko saanut henkilö? Jos oletetaan että leski menee uusiin naimisiin ja on saanut edesmenneeltä puolisoltaan omistusoikeustestamentin niin ettei se loukkaa lasten lakiosaa, niin ei omista 'lasten perintöosaa' vaan on rikastunut puolisonsa testamentilla oikeutetusti. 

No okei. Miksi minulle sitten sönkötettiin, ettei leski voi olla jättämättä perinnöksi tuota puolisonsa testamentilla saamaansa osaa aikanaan lapsilleen? Määrääkö om.oik. testamentti niin?

Mutta ei määrää omaisuuden myynnistä omistusaikana?

Ap

Ap

Voidaan sitä rajoittaa siinä testamentissa jos perinnönjättäjä niin haluaa, mutta lähtökohtaisesti omistusoikeuden saanut voi tehdä sillä mitä lystää. Semmoinen poikkeus on, että lapsettoman puolisonsa perinyt leski (siis suoraan lain nojalla) ei saa testamentata sitä saatua, jolloin sillä perinnönjättäjällä ei ole ollut rintaperillisiä mutta on muita ja he perivät sitten lesken kuoltua sen osuuden mikä on jäljellä siitä ensiksi kuolleen osuudesta. 

Täydellä omistusoikeudella saatu omaisuus on saajan omaisuutta, josta hän voi vapaasti määrätä ja jonka hän voi realisoida tai haluamallaan tavalla testamentata.