Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia

Vierailija kirjoitti:

Kysymys. Vastatkoon joku joka oikeasti tietää. 

 

Jos osituksen jälkeen kuolinpesään jää vain talo, josta on tehty hallintaoikeustestamentti leskelle, niin mitä tapahtuu, kun ainoa rintaperillinen pyytää lakiosaansa?

Käykö niin, että se hallintaoikeustestamentti nollaantuu mutta sitten astuu voimaan se *yleinen säädös* että leski saa jäädä aina asumaan kotiinsa? Eli käytännössä tilanne jatkuu ennallaan.

Vai voiko perillinen vaatia, että nimenomaan haluaa lakiosansa aivan oikeasti käyttöönsä, jolloin lesken pitäisi esimerkiksi maksaa puolet talon arvosta perilliselle?

Jos jaettavana on vain talo, johon leskellä on asumisoikeus, perillinen ei voi vaatia, että leski maksaisi hänelle lakiosan rahana. Mutta jos vainajalta jäi muutakin omaisuutta kuin tuo talo ja perillinen haluaa perintöä käyttöönsä, niin kannattaa tehdä alunperin ositus niin, että leski saa mahdollisimman ison osan talosta ja perilliset mahdollisimman paljon muuta omaisuutta.

Ettei totuus unohtuisi: Se, mitä tässä perinnöksi kutsutaan, on perinnönjättäjän omaisuutta aivan hänen kuolemaansa asti. Hän voi tehdä sillä mitä haluaa... lahjoittaa vaikka Pelastusarmeijalle tai kodittomille kissoille (varallisuuden pistäminen sileäksi onkin varmin tapa tehdä jälkeläiset perinnöttömiksi, jos sellainen tarve sattuisi olemaan). Hän voi myös tietyin rajoituksin määrätä omaisuuden käytöstä kuolemansa jälkeen. Hallintaoikeustestamentti on yksi mahdollinen keino ohjata omaisuuden jakoa, jolla voi olla edullisia verotukseen tai omaisuuden hallintoon liittyviä vaikutuksia. Ei ole syytä poistaa tätä instrumenttia, vaikka Ap näin vetoaakin. Ainoa yleinen kritiikki suuntautuu lainsäädäntöön, joka pakottaa perillisen maksamaan perintöveron, vaikka ei saisi perintöä haltuunsa kenties vuosiin tai vuosikymmeniin. Tämä epäkohta olisi syytä korjata, vaikka ketjussa on ollutkin käypiä neuvoja tilanteen korjaamiseksi (lakiosavaatimus, jolla saadaan tarvittavat varat perintöveron maksuun... tämä tosin saattaa kärjistää lesken ja perillisten välejä, jos ne alunperinkin ovat kireät, ja ainahan ei pesässä likvidejä varoja ole).

Jos perinnönjättäjän/lesken/perillisten välit ovat huonot ja osapuolilla riitelyhaluja, voivat kaikki tehdä elämän hankalaksi toisille. Valitettavasti ainoat, jotka hyötyvät, ovat asianajajat, jotka kuittaavat palkkiot tästä riitelystä. Perintö sulaa siihen, jos edes riittää.

Päinvastaisessa tapauksessa, kun suhteet ovat kunnossa, löytyy kyllä keinot, joilla jokainen saa osansa (ja valtion ja juristien osuus jää kohtuulliseksi) ja verot ym saadaan maksuun ilman pankkilainoja.

Perillisten kannalta on harmillista, jos perittävä on helposti höynäytettävä (tai dementti) ja leski pahis, jolloin helposti lipsahdetaan laittomuuksiin puolelle, mutta tätä tilannetta ei Ap:n peräänkuuluttama hallintaoikeustestamentin kielto poista. Elämä on.

Se on oikein että mullehetikaikki-pullamössökansa joutuu odottamaan vuoroaan, niin kuin kaikki joutuu.

Jos perii käteistä rahaa, ei ole mitään ongelmaa. Köyhille on kaikki vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaari, 7 luku 5 §

"Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta."

Eli ap:lle ja muille hätäilijöille tiedoksi rautalangasta: hallintaoikeustestamentti, jossa perilliselle tulisi vain perintövero, ei ole lain mukainen. Lakiosaa voi aina vaatia, eli puolet perinnöstä on saatavilla joka tapauksessa ja se kyllä kattaa hyvin myös ne verot.

Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että olen ap:n kanssa samaa mieltä siinä, että koko omaisuuden hallintaoikeustestamentit ovat harvoin perusteluja ja niitä tehdään ikävä kyllä vain perillisten kiusaksi. Ilman testamenttiakin leskellä on aina yhteisen asunnon hallintaoikeus, ellei hänellä ole omistuksessaan toista asunnoksi kelpaavaa.

Juuri näin. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan eli puoleen laskennallisesta perintöosuudestaan ja se tulee saada ilman mitään omistusta rasittavia oikeuksia. Hallintaoikeustestamentti väistyy lakiosan tieltä. Sitä tulee kuitenkin erikseen vaatia ja yleensä hallintaoikeustestamenttiin liitetään toive, että perillinen ei vaatisi lakiosaansa. Se on toki vain toive.

Sellainen tilanne ei siis ole lain mukaan mahdollinen, että perilliselle tulee vain perintövero eikä mitään perintöä.

On käytännössä, jos perinnössä on vain asunto, johon leski jää asumaan, eli sitä ei voi myydä. Perillinen ei saa hallintaansa mitään omaisuutta, jolla maksaa perintöverot.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.

Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.

Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.

Ei tässä ole ongelmana jonkun mielipide tai harmitus vaan se, että TAVALLISILLA IHMISILLÄ EI OLE YLIMÄÄRÄISIÄ ISOJA RAHASUMMIA PANKISSA. Mistä luulet heidän saavan rahaa perintöveron maksamiseen?

Kukaan ei pakota ottaa vastaan perintöä. Ellei sulla ole varaa siihen, niin luovu siitä. Ei tule harmaita hiuksia. Hanki oma omsisuutesi, äläkä arvostele edesmenneitä, jotka ovat tehneet omst ratkaisunsa.

Huoh. Siis millä rahalla ne alaikäiset lapset maksavat perintöveron?

Perinnöllä tietenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ettei totuus unohtuisi: Se, mitä tässä perinnöksi kutsutaan, on perinnönjättäjän omaisuutta aivan hänen kuolemaansa asti. Hän voi tehdä sillä mitä haluaa... lahjoittaa vaikka Pelastusarmeijalle tai kodittomille kissoille (varallisuuden pistäminen sileäksi onkin varmin tapa tehdä jälkeläiset perinnöttömiksi, jos sellainen tarve sattuisi olemaan). Hän voi myös tietyin rajoituksin määrätä omaisuuden käytöstä kuolemansa jälkeen. Hallintaoikeustestamentti on yksi mahdollinen keino ohjata omaisuuden jakoa, jolla voi olla edullisia verotukseen tai omaisuuden hallintoon liittyviä vaikutuksia. Ei ole syytä poistaa tätä instrumenttia, vaikka Ap näin vetoaakin. Ainoa yleinen kritiikki suuntautuu lainsäädäntöön, joka pakottaa perillisen maksamaan perintöveron, vaikka ei saisi perintöä haltuunsa kenties vuosiin tai vuosikymmeniin. Tämä epäkohta olisi syytä korjata, vaikka ketjussa on ollutkin käypiä neuvoja tilanteen korjaamiseksi (lakiosavaatimus, jolla saadaan tarvittavat varat perintöveron maksuun... tämä tosin saattaa kärjistää lesken ja perillisten välejä, jos ne alunperinkin ovat kireät, ja ainahan ei pesässä likvidejä varoja ole).

Jos perinnönjättäjän/lesken/perillisten välit ovat huonot ja osapuolilla riitelyhaluja, voivat kaikki tehdä elämän hankalaksi toisille. Valitettavasti ainoat, jotka hyötyvät, ovat asianajajat, jotka kuittaavat palkkiot tästä riitelystä. Perintö sulaa siihen, jos edes riittää.

Päinvastaisessa tapauksessa, kun suhteet ovat kunnossa, löytyy kyllä keinot, joilla jokainen saa osansa (ja valtion ja juristien osuus jää kohtuulliseksi) ja verot ym saadaan maksuun ilman pankkilainoja.

Perillisten kannalta on harmillista, jos perittävä on helposti höynäytettävä (tai dementti) ja leski pahis, jolloin helposti lipsahdetaan laittomuuksiin puolelle, mutta tätä tilannetta ei Ap:n peräänkuuluttama hallintaoikeustestamentin kielto poista. Elämä on.

Kommentoin viimeistä kappaletta, että perittävälle voi hankkia edunvalvojan, joka ei ole leski. Jos omaisuutta on paljon, se kyllä kannattaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että on vanha pariskunta, jossa ei ole avioehtoa, ja mies kuolee. 

Varallisuutta on pariskunnalla ollut seuraavasti:

omakotitalo 80 000€,

Mökki  40 000€,

Vain miehen nimissä ovat olleet rahastot 40 000€

Vaimon nimissä on hänen perimänsä vanha maalaistalo 10 000€ joka rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Vaimolla on perittyä metsää 30 000€ edestä, jota ei ole rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Lisäksi on yhteisillä talletustileillä rahaa 20 000€

Ja pelkästään miehen nimissä on vähän ajettu Mersu, jonka arvo arvioidaan olevan 14 000€

Suoritetaan ositus. Miehen omaisuudeksi katsotaan 

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Metsää 15 000€

Talletukset 10 000€

Mersu 7 000€

Yht. 112 000€

Vaimon omaisuudeksi lasketaan:

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Peritty maalaistalo 10 000€

Metsää 15 000€

Mersu 7000€

Talletukset 10 000€

Yht. 122 000€

---> Tasankoprivilegin nojalla leski ei maksa kuolinpesälle tasinkoa.

Miehelle eli kuolinpesään jää 112 000€

Mies on tehnyt hallintaoikeustestamentin koskien koko omaisuuttaan. Perheen ainoa lapsi, rintaperillinen haluaa perinnönjaon ja ilmoittaa moittivansa testamenttia ja haluaa käyttää oikeuttaan lakiosaan, joka on puolet perittävästä omaisuudesta eli tässä tapauksessa 56 000€. Leski ehdottaa, että on valmis tekemään ositussopimuksen, jossa kuolinpesä saa 16 000€ käteistä sekä puolet omakotitalosta 40 000€ ilman testamentilla määrätty hallintaoikeusrasitetta. Koska omakotitaloa jäisi kuitenkin rasittamaan lesken hallintavähimmäisoikeus (joka on eri asia kuin testamentilla määrätty hallinta) perillinen ei tähän suostu. Lisäksi leski ilmoittaa haluavansa Mersun (kuolinpesän osuus 7000€) kokonaan omistukseensa. He päätyvät sopimukseen, jossa perilliselle menee lakiosana kaikki rahastot 40 000€, puolet metsätilasta 15 000€ sekä 13 000 € talletuksia.

Rintaperillinen perii myös 50% talosta, 50% kesämökistä mutta ne jäävät 100% lesken hallintaan. 

No nyt tuli taas ihan fuulaa. Aloitetaan vaikka siitä, että mitä lakiosaa rintaperillinen vaatii, kun hän muutenkin peri 100 %?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.

Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.

Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.

Ei tässä ole ongelmana jonkun mielipide tai harmitus vaan se, että TAVALLISILLA IHMISILLÄ EI OLE YLIMÄÄRÄISIÄ ISOJA RAHASUMMIA PANKISSA. Mistä luulet heidän saavan rahaa perintöveron maksamiseen?

Kukaan ei pakota ottaa vastaan perintöä. Ellei sulla ole varaa siihen, niin luovu siitä. Ei tule harmaita hiuksia. Hanki oma omsisuutesi, äläkä arvostele edesmenneitä, jotka ovat tehneet omst ratkaisunsa.

Huoh. Siis millä rahalla ne alaikäiset lapset maksavat perintöveron?

Perinnöllä tietenkin.

Ap

Ai sillä asunnolla, jossa leski asuu? Verottaja ei ota sitä vastaan maksuna 🤣

mikä ihmeen "muut perilliset". MIKSI tuossa on tuo MUUT. oikea muoto olisi ollut PERILLISET ilman sitä "muut" sanaa. LESKI ei ole perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.

Omistajan tulee huolehtia omaisuutensa arvon säilyttämisestä, saa omistajan valtaa käyttää. 

Varsinkin jos omaisuus on suht iso, esim kesämökki ja useita sijoitusasuntoja, niin eihän kellään ole mitenkään varaa. Koska ei saa tuottojakaan.

Ap

Ei tietenkään tuollaisessa tapauksessa kannata. Silloin perilliset voivat vaatia lakiosansa saman tien ja sillä selvä. Esimerkiksi maatilalla olisi kätevää, kun maatilaan jatkava leski voisi oikeasti hallita omaisuutta varsinkin silloin, kun lapset ovat alaikäisiä.

Eivät he voi *vaatia* lakiosaansa, ts. ei se auta, koska he perivät omistukseensa koko perinnön, mutta eivät saa sen hallintaoikeutta.

Ap

Mitta eihän se tarkoita etteikö esim. siellä mökillä saisi käydä tai omaisuudestaan nauttia.

Tarkoittaa se. Hallintaoikeustestamentilla omistaja ei voi esim. riitatilanteessa valita, käyttääkö omaisuutta vai ei.

Ap

No se on sitten näiden henkilöiden välinen riita se. Jos hallintaoikeudellinen heittäytyy hankalaksi, siihen luultavasti on syy. Vainaja on näin sit halunnut tai ainakin tietoisesti tilanteen sellaiseksi asettanut. Ei se tarkoita sitä että hallintaoikeustestamentti olisi perseestä, se kun toimii aika monessa suvussa ihan hyvin.

"Jos hallintaoikeudellinen heittäytyy hankalaksi, siihen luultavasti on syy."

Keskustelun sinisilmäisin kommentti. Kaikki vanhemmat eivät ole valitettavasti kivoja.

Tuo ensiasunnon vapauden menetys ei pidä paikkaansa.

Millainen ihminen edes miettii ja kärkkyy vanhempansa perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.

Omistajan tulee huolehtia omaisuutensa arvon säilyttämisestä, saa omistajan valtaa käyttää. 

Varsinkin jos omaisuus on suht iso, esim kesämökki ja useita sijoitusasuntoja, niin eihän kellään ole mitenkään varaa. Koska ei saa tuottojakaan.

Ap

Pitää ymmärtää vaatia lakiosaa ilman hallintaoikeusrasitetta. 

Voiko niin tehdä? Joka tapauksessa se ei auta tilanteeseen, jos perintö on isohko ja lesken hallintaan jää iso osa perittävän omistuksista. Se ei kumoa tappioita, joita perilliselle siitä syntyy vs että ei olisi tehty hallintaoikeustestamenttia.

Ap

Sehän on perinnönjättäjän määrättävissä lakiosan ylittävältä määrältä. Hallintaoikeustestamentti on järkevä tehdä lesken turvaksi jos on hankalia perijöitä.  

Nyt puhun tilanteesta, jossa hallinnanoikeustestamentti on langetettu koko perintöön. Eihän mitään lakiosan hallintaoikeutta tarvitse anoa, jos lakiosan verran on perinnössä vapaana, daa.

Ap

Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat, lesken lakisääteistä oikeutta asumiseen ei voida loukata, eikä sitä siis saa hallintaoikeudesta vapaaksi, mutta muun omaisuuden osalta voi vaatia lakiosaansa hallintaoikeudesta vapaana, ja jos on hallintaoikeustestamentti kaikkeen, silloin pitää nostaa testamentin moitekanne jotta testamentti julistetaan siltä osin pätemättömäksi. Yleensä pystytään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä jos on keskusteluyhteys perikunnalla, lesken ei ole pakko ottaa testamenttia vastaan koko laajuudessa kunhan huolehtii ettei tule siitä ylimääräisiä veroseuraamuksia. 

Todennäköisyys, että leski on siinä vaiheessa jo oikeustoimikelvoton dementian vuoksi ei ole todellakaan olematon.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen edes miettii ja kärkkyy vanhempansa perintöä?

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ap! Hallintaoikeuslaki on tosiaan täysin kohtuuton etenkin siinä mielessä, että perijä joutuu maksamaan perintöveron, vaikka ei saa käytännössä mitään haltuunsa. Kuka on jotain näin järjetöntä keksinyt ja miksi lainsäätäjä ei saa aikaiseksi muutosta?

On ihan OK, että perinnöstä maksetaan perintöveroa, mutta ei ennen kuin on saanut varat käsiin. Tuttavani on pitkäaikaistyötön ja uhkailee jo itsarilla sen takia, että hän on täysin varaton ja perintövero joskus ehkä tulevaisuudessa saatavasta perinnöstä on tulossa maksuun. Tuttavani ei ole saanut muutenkaan vanhemmiltaan parhaat mahdolliset eväät elämään. He eivät ole hoitaneet asioitansa (talo ja omaisuudet) kuntoon ennen kuin ovat itse menneet liian huonokuntoisiksi. Tuttavani on joutunut auttamaan heitä paljon ja hänen oma elämänsä on kärsinyt paljon siitä.

Olen tällaisen henkilön leski, joka teki hallintaoikeustestamentin minulle, vaimolleen, suojellakseen rantakiinteistöä rintaperillisten hätiköidyltä myymiseltä. Heille ei tullut perintöveroa, koska tasingon laskennallinen osuus ja hallintaoikeus vähensivät verotettavan omaisuuden alle verotusrajan. Nyt sitten hoian vuorollani kiinteistöä parhaani mukaan, kaikki peruskorjaukset olen maksanut omasta pussistani, vaikka periaatteessa "omistajat" olisivat myös vastuussa ylläpidosta. Vihaa saan niskaani, vaikka en minä tätä järjestelyä tehnyt tai päättänyt. Sen teki puolisoni, joka ei ole enää täällä minua puolustamassa ja selventämässä miksi näin päätyi testamenttiin kirjaamaan. Olisipa hän elossa, niin olisin minäkin vielä ihan pidetty sukuun naitu vaimo, joka aina auttoi miestään ja teki ulohommatkin mielellään.