Mies synnytykseen mukaan vaiko ei?

En ottaisi synnytykseen enkä gynekologille enkä umpparinpoistoon jne

Vierailija kirjoitti:

Pääasia että isä on tukena ennen synnytystä ja varsinkin sen jälkeen kun päästään vauvaa hoitamaan. Se nyt on yksi ja sama onko näkemässä juuri sen syntymän hetken.

Mielestäni hyvä tapa olisi olla läsnä, kun odotellaan varsinaista synnytystä, mutta poistua hienotunteisesti huoneesta alapäätutkimusten aikana - ja ponnistus vaiheessa. Näin vaimoa ei vai sisu tilanteessa mikään, vaan voisi keskittyä ponnistamiseen. Kaikkine kakkoineen, heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Naisella ei ole mitään oikeutta kieltää miestä, isää, olla mukana lapsensa syntymässä. Näkee kommenteista kuinka itsekeskeisiä naiset ovat.

Nainenko vain on tahdoton synnytysalapää, jota voi tulla tuijottelemaan viis veisaten? Kyseessä on herkkä tapahtuma. Nainen päättää, tietenkin. Aiempina vuosina tuntui kyllä siltä, että neuvolahenkilökynta ja yleinen mielipide päättivät, että miehen tietenkin pitää olla mukana. Se ei ole ollut kaikille hyvä kokemus, mutta ei ole voinut sanoa, että olisin mieluummin yksin sitten, kun pershe näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En huolisi miestä mukaan.

Näin olen itse naisena ajatellut etten ehkä haluaisi miestä mukaan koska haluaisin pitää jotkut asiat yksityisenä. Toisaalta mietin onko oikein kieltää mieheltä kokemus nähdä ensimmäisen lapsensa syntymä? 

Mitä jos itselle tapahtuu jotain synnytyksessä eikä mies saanut olla paikalla?

Jotkut asiat yksityisinä? Miten se lapsi on siitetty?

Aika erinäköisessä ja -tuoksuisessa tilanteessa, kyllä. Ei ollut kätilöitä tuijottamassa, miten se..tuota..tapahtuu. Toivottavasti eivät mieti synnytyssalissa, kun olet mukana, miten se on t..eiku.

Py sanoi suoraan että hän ei halua olla paikalla ja päätin että lapsia en sitten hanki sek kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu että jos synnytyksessä mukana oleminen lähentää pariskuntaa, niin miksi on sitten eroamisluvut niin kovat juuri lapsen varhaisvuosien aikana?

Sitä olen myös ihmetellyt.

En ole ajatellut hetkeäkään, etteikö mies saisi tulla mukaan synnytykseen. Ei hänen tarvitse sinne alapäähän tuijottaa, mutta on totta kai oikeutettu jakamaan oman lapsensa ensi hetket. Kyseessä on kuitenkin hyvin tunteellinen ja ainutlaatuinen hetki, kun vauva on vihdoin ulkona. Ja itse haluan miehen henkiseksi tueksi.

Olin parissa ensimmäisessä mukana.

Ei huonoa, mutta eipä kyllä mitään erikoistakaan tai yllättävää, tiesin kyllä mitä sieltä 

oli tulossa ja tiesin ettei se välttämättä ole ihan kivutontakaan.

Ei tehnyt heikkoa vaikka katselin alapäästä puskeutuvaa lastakin.

Toiselta napsaisin vielä napanuoran poikki.

Ei tunteenpurkauksia, ihan sama olinko siellä vai olisinko jäänyt menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, kuinka miehen kanssa pystyy kommunikoimaan.

Jos mies saa naisessa aikaan kireyttä, ja näin tapahtuu monen tunnin ajan, se saattaa sekoittaa (monesta tekijästä riippuen) naisen hengitysrytmin - joka puolestaan on tärkeä sikiön hyvinvoinnille, synnytyksen edistymiselle, ja kivunhallinnalle. Yksi pieni asia voi johtaa toiseen, eikä kireää kommunikointia voi näinollen väheksyä riskitekijänä synnytyksessä.

Mies voisi silloin olla salin ulkopuolella, valmiina tekemään tarvittaessa lastaan koskevia päätöksiä.

Kuka tekee lapsia tällaisen miehen kanssa?

Meinaatko, että suurin osa synnyttäjistä olisi henkisesti kypsiä? Kaukana siitä! Moni nainen kasvaa aikuiseksi vasta äidiksi tultuaan. Monesti lapsi on parempi kasvattaja, kuin oma äiti.

(Ja vain epämaskuliininen mies sietää naisensa lapsellisuuksia loputtomiin, ärtymättä yhtään.)

Vierailija kirjoitti:

Naisella ei ole mitään oikeutta kieltää miestä, isää, olla mukana lapsensa syntymässä. Näkee kommenteista kuinka itsekeskeisiä naiset ovat.

Synnytys on lääketieteellinen tapahtuma. Niin kauan kuin lapsi on osastolla, äiti voi kieltää kaikkien vieraiden pääsyn, mukaan lukien isän. Isä voi sitten myöhemmin hakea isyyden vahvistamista.

Äiti kirjoitti:

Tietysti mukaan, jos vain haluaa tulla. Vaikka nainen on se joka synnyttää, niin se on myös miehen lapsen syntymä ja hänellä on täysi oikeus olla mukana näkemässä se. Kyllä väitän kahden synnytyksen jälkeen, että jotain olennaista puuttuisi meidän suhteesta, jos emme olisi näitä yhdessä kokeneet. Se on meidän kahdenkeskinen asia, hetki jossa vain me olemme olleet paikalla. Mitä tulee alapäihin, vereen yms. Niin niitä ei kyllä siinä paljon ehdi miettimään.

Oikeus kyllä, mutta entä lapsen oikeus syntyä mahdollisimman pienin komplikaatioriskein?

Moni tuntuu nyt unohtavan tärkeimmän: lapsen.

Ei voi automaattisesti sanoa isän läsnäoloa hyväksi tai huonoksi, koska se riippuu äidin psyykestä, joka puolestaan vaikuttaa sikiön hapensaantiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus olisi voinut olla 1960-luvun vauvapalstalla.

Mutta aloittajalle: jos mies on lapsen isä, niin mukaan vaan. Omani ei ollut, kun kaikki lapset syntyivät suunnitellulla sektiolla.

Itse synnytin toisen lapsen sektiolla. Mies sai tulla sinnekin mukaan vaikka tuosta on aikaa 30 vuotta. Itse arvostan, että mies halusi olla mukana lastensa syntymissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella ei ole mitään oikeutta kieltää miestä, isää, olla mukana lapsensa syntymässä. Näkee kommenteista kuinka itsekeskeisiä naiset ovat.

Synnytys on lääketieteellinen tapahtuma. Niin kauan kuin lapsi on osastolla, äiti voi kieltää kaikkien vieraiden pääsyn, mukaan lukien isän. Isä voi sitten myöhemmin hakea isyyden vahvistamista.

Isä ei ole vieras. Lapsi on avioliitossa automaattisesti hänen (teoreettisesta biologisesta isästä riippumatta).

Mutta kyse on ennenkaikkea lapsen hengestä ja hyvinvoinnista, ei aikuisten oikeuksista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

En ole ajatellut hetkeäkään, etteikö mies saisi tulla mukaan synnytykseen. Ei hänen tarvitse sinne alapäähän tuijottaa, mutta on totta kai oikeutettu jakamaan oman lapsensa ensi hetket. Kyseessä on kuitenkin hyvin tunteellinen ja ainutlaatuinen hetki, kun vauva on vihdoin ulkona. Ja itse haluan miehen henkiseksi tueksi.

Entä jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, eikä äiti ole lapsen isän kanssa tekemisissä?

Raiskaaja saapuu synnärille: "minulla on oikeus". No, niin kai onkin, lähtökohtaisesti.

Todellakin olin mukana lapseni syntymässä. Jos en olisi ollut, mitä ihmeen linkkiä minulla lapseen olisi?

En olisi selvinnyt ilman miestä, oli korvaamaton tuki ja tsemppari.

Eikä hän olisi suostunut pois jäämäänkään. Meille tämä oli ihan ilmeinen valinta, mutta ymmärrän hyvin, miksi joku ei sinne lapsen isää halua.

Mun sisko vastusteli kun hänen mies halusi synnytykseen. Mies kun oli tunnetusti herkkä veren näkemiselle. Kyse oli kaiken lisäksi perätilasynnytyksestä. No mies sitten meni mukaan ja pyörtyi synnytyssalissa.

Oli mukana ja onneksi. Olisin ollut aika yksin ja mies piti mun puolia ja hieroi supistuksissa selkää. Oli äänenä kun en itse enää kyennyt ennen sektioon joutumista. Leikkurissa myös mukana ja vauvan kanssa ne tunnit kenguruhoitamassa kun mut kursittiin ja vietin heräämöön ennen osastolle pääsyä. Keskustelimme asiasta odotusaikana ja molemmilla sama kanta että mukaan tulee. Minusta nainen ei voi yksin päättää mihinkään suuntaan.