Raskaat aamut nepsylapsen kanssa. Vaikka miten koetan helpottaa asioita

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Opiskelijoita lukioon, ammattikouluun ja sitten yliopistoon tai korkeakouluun tarvittaessa. Yrittäjiä tai työntekijöitä alalle, joka kiinnostaa. Hyvällä tuella ihan mitä tahansa, huonolla tuella sitä mihin omat voimavarat riittää. Itse olen korkeakoulut käynyt yrittäjä, mutta joskus mietin, mitä kaikkia muita ovia olisi ollut auki, jos olisi kasvatettu toisin.

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Trolli. Sutistasta ja myönnytyksistä ei saa dopamiinia, joten tuskinpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Trolli. Sutistasta ja myönnytyksistä ei saa dopamiinia, joten tuskinpa.

Siitä ei saa hyvää mieltä että saa tahtonsa läpi? Olet pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Opiskelijoita lukioon, ammattikouluun ja sitten yliopistoon tai korkeakouluun tarvittaessa. Yrittäjiä tai työntekijöitä alalle, joka kiinnostaa. Hyvällä tuella ihan mitä tahansa, huonolla tuella sitä mihin omat voimavarat riittää. Itse olen korkeakoulut käynyt yrittäjä, mutta joskus mietin, mitä kaikkia muita ovia olisi ollut auki, jos olisi kasvatettu toisin.

Missä vaiheessa opit pukemaan ajoissa vaatteet ilman että aikuinen ojentaa niitä yksi kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Trolli. Sutistasta ja myönnytyksistä ei saa dopamiinia, joten tuskinpa.

Siitä ei saa hyvää mieltä että saa tahtonsa läpi? Olet pelle.

Minkä tahdon? Haluan myöhästyä!-tahdon vai? Itse olet pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivävaatteet päälle jo illalla ja nukkuu niissä. Aamupalaksi joku juotava smoothie, jonka voi jouda matkalla. 

Ylös -> hammaspesu -> ulkovaatteet päälle -> matkaan. 

Pukeminen kestää, jää haahuilemaan eteiseen. Hukkaa hanskat, jotka just olivat käden ulottuvilla. Muistaa jotain, mitä piti hakea huoneesta, mutta unohtaa sen matkalla, joten jää pyörimään olkkariin.

Matkalla unohtaa juoda aamupalansa, unohtuu ihmettelemään vaikka ohikulkevaa koiraa. Hyppii kivillä, päättääkin kulkea kiertoreittiä. Hidastelee. Saapuu kouluun myöhässä ja nälkäisenä.

Huomaa heti, kun ketjuun kirjoittaa lapseton. Heillä ei ole hajuakaan mistään.

Lapsi ei selvästikään ole vielä kypsä kulkemaan koulumatkojaan yksin. Edelleen ehdotan sitä yhdessä kulkemista. Nyt vaadit lapselta liikaa.,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!

Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.

Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?

Paskaa on turha yrittää kiillottaa. Kaikista ei tule uraohjuksia.

Ääliö. Ei tässä olla uraohjuksia haikailemassa vaan sitä, että syrjäytymisen sijaan nämä ihmiset löytäisivät itselleen sopivan paikan yhteiskunnasta. Mikä on täysin mahdollista.

Nepsymiehelläni on kaksi yliopistotutkintoa ja hän on alallaan erittäin menestynyt ja pidetty. Hänellä on sekä ADD että Asperger, ja merkittäviä sosiaalisia haasteita. Silti nämä eivät ole estäneet pärjäämään elämässä.

Lapsistani yksi (Asperger) on huippuälykäs, mutta isänsä tapaan sosiaalisesti rajoittunut. Toivottavasti hänkin löytää paikan, jossa saa loistaa.

Toinen (ADD) on päinvastoin sosiaalisesti huipputaitava ja lisäksi äärimmäisen luova. Hänellä on vaikeuksia keskittyä ja seurata/noudattaa ohjeita, mutta olen ihan varma, että pääsee vahvuuksiensa ansiosta vielä pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Tämä juuri on usein iso osa ongelmaa ja korostuu nepsylapsilla. Toki ihan tavallisissakin perheissä on tätä nykyään paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Trolli. Sutistasta ja myönnytyksistä ei saa dopamiinia, joten tuskinpa.

Siitä ei saa hyvää mieltä että saa tahtonsa läpi? Olet pelle.

Minkä tahdon? Haluan myöhästyä!-tahdon vai? Itse olet pelle.

Tahdon tehdä ihan mitä vaan paitsi sitä mitä tietää että aikuisen mielestä pitää tehdä.

Mitä jos hänelle laittaisi ne päivävaatteet jo illalla ennen nukkumaanmenoa päälle? Varmistaa että aina puhtaat vaatteet, mutta olisi yksi juttu jo aamulla valmiiksi tehty. 

Ja joojoo, yövaatteet pitää olla, sanoo kuitenkin joku, mutta miksi? Meillä on ihan hirveästi sääntöjä joissa ei oikeastaan ole mitään järkeä, nepsylapsella varmasti kaikki päivävaatteet on jo valmiiksi mukavia päällä, niin ei siitä voi olla että ahdistaisi yöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Opiskelijoita lukioon, ammattikouluun ja sitten yliopistoon tai korkeakouluun tarvittaessa. Yrittäjiä tai työntekijöitä alalle, joka kiinnostaa. Hyvällä tuella ihan mitä tahansa, huonolla tuella sitä mihin omat voimavarat riittää. Itse olen korkeakoulut käynyt yrittäjä, mutta joskus mietin, mitä kaikkia muita ovia olisi ollut auki, jos olisi kasvatettu toisin.

Missä vaiheessa opit pukemaan ajoissa vaatteet ilman että aikuinen ojentaa niitä yksi kerrallaan?

En muista. Isosiskoni hoiti aamut, ei aikuinen. Aamuisin ajoissa olemisen oppi vasta sitten, kun löysi toimivat rutiinit, eikä jättänyt mitään aamuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsynne oppi jo taaperona että konstailemalla saa ympärilleen kivasti sutinaa ja myönnytyksiä.

11v ei konseptia muuta koska se toimii edelleen.

Trolli. Sutistasta ja myönnytyksistä ei saa dopamiinia, joten tuskinpa.

Siitä ei saa hyvää mieltä että saa tahtonsa läpi? Olet pelle.

Minkä tahdon? Haluan myöhästyä!-tahdon vai? Itse olet pelle.

Tahdon tehdä ihan mitä vaan paitsi sitä mitä tietää että aikuisen mielestä pitää tehdä.

Itse asiassa vaikka moni nepsy haluaa tehdä oman pään mukaan, toisten miellyttäminen tuo dopamiinia. Joten se, että haluaisi välttämättä tehdä toisin, kuin häneltä toivotaan, on aika kaukaa haettu ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

Olipas. Minä jäin aina koulumatkalla jonkun kiven tms lumoihin ja myöhästyin. Välillä oli Kirjat kotona,välillä koko reppu.

Tunnilla en pystynyt kuuntelemaan kun ulkona oli jotain mielenkiintoista.

Sain sitten opettajalta karttakepillä sormille ja vanhemmilta remmiä.

Olen syntynyt 1976 ja sain ADD-diagnoosin lopulta 35-veenä.

Tämä. Olen syntynyt 1974 ja samoja ongelmia. Olin "avainkaulalapsi" eli vanhemmat lähti aikaisin töihin ja itse piti suoriutua kouluun aamuisin. Usein olin myöhässä, jotain puuttui kuten koko reppu, tai penaali, tai joku kirjoista, tai avaimet unohtui sisälle tms. Rangaistuksia tuli kyllä sen ajan tapaan, jälki-istuntoja ja yhdeltä opettajalta jopa fyysistä kuritusta, mutta kun ei se neuroepätyypillisyys valitettavasti parane kurista ja rangaistuksista, niin eihän se mitään auttanut. Sai minut vaan vihaamaan koulua. Sain jo kouluiässä MBD-diagnoosin (minimal brain damage), silloin ei vielä AD(H)D:tä tunnettu, ja sitten aikuisena se tarkentui ADD-diagnoosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Opiskelijoita lukioon, ammattikouluun ja sitten yliopistoon tai korkeakouluun tarvittaessa. Yrittäjiä tai työntekijöitä alalle, joka kiinnostaa. Hyvällä tuella ihan mitä tahansa, huonolla tuella sitä mihin omat voimavarat riittää. Itse olen korkeakoulut käynyt yrittäjä, mutta joskus mietin, mitä kaikkia muita ovia olisi ollut auki, jos olisi kasvatettu toisin.

Missä vaiheessa opit pukemaan ajoissa vaatteet ilman että aikuinen ojentaa niitä yksi kerrallaan?

En muista. Isosiskoni hoiti aamut, ei aikuinen. Aamuisin ajoissa olemisen oppi vasta sitten, kun löysi toimivat rutiinit, eikä jättänyt mitään aamuun.

Mikä muu rutiini auttoi vaatteiden pukemiseen kuin vaatteiden pukeminen. Ja lukkiudutko vessaan piereskelemään yrityselämässä jos ympäristö ei huomioi rutiinitarpeitasi?

Se, että vaatteet oli valittu illalla, eikä sitä tarvitse tehdä kiireessä aamulla. Tavarat on pakattu illalla. Aamulla on aina sama järjestys kaikessa. Se, että huomioi ajan, jota toimivaan aamuun tarvitsee. Itsensä tunteminen. Yrityselämän voi muotoilla vastaamaan omia tarpeitaan, siksi moni adhd onkin yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaisemmin ylös ettei tuli kiire. Jos tulee kiire, niin peli on menetettu.

Ei auta vaikka nousisimme klo 5,lapsi on edelleen yöpuvussa klo 8.50 kun koulu alkaa klo 9.

A.p

Miksi et pue häntä?

Koska se menee painiksi ja lapsi saattaa purra

.

154cm pitkä 11vuotias on vähän eri asia kuin 3vuotias.

Ap

Jos pelkää omaa lastaan, on täysin selvä kuka perhettä johtaa. Ihan oma vika tuo rumba.

Takaisin vanhat tavat, jolloin lapset eivät nikotelleet kaikesta ja vanhempien sanaa uskottiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?

Täällä yksi 1970-luvulla syntynyt ADD. Minusta tuli fysiikan maisteri, työkseni olen tosin koodannut jo pari vuosikymmentä koska paremmat työmahdollisuudet ja palkat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nepsylapsella on kännykkä makuuhuoneessa?

Ihan ensimmäisenä se pois makarista, kännykkä otetaan pois illalla hyvissä ajoin.

Ruutuaikaa rajataan muutenkin.

Säännölliset rutiinit iltaan ja rauhoitetaan arki, ei älyvehkeitä eikä telkkaria enää seiskan jälkeen.

Riittävästi yöunta, vietä aikaa lapsen kanssa illalla, pelatkaa alkuillasta jotain ja sitten lukekaa vaikka kirjaa, ton ikänen kuuntelee kyllä vielä tai sit lukekaa yhdessä.

Keräsin esikoiselta puhelimen talteen hyvissä ajoin illalla vielä yläasteellakin, toi itse puhelimen mulle, että sai unta paremmin.

Niin ja huolehdin itse että herää, normaali herätyskello herätti eikä ikinä riehunut aamulla tai haahuillut.

Me opeteltiin aikaiset aamut, jotka rauhoitettiin, aamupala yhdessä jne.

Nepsyille uni ja rutiinit ja säännöllinen rytmi on tärkeitä siinä missä ei-nepsyillekin.

Oman lapsen adhd diagnosoitiin vasta lukiossa, koska se ei oireillut aiemmin arjen rutiinien ansiosta.

Päiväkotipäivät oli lyhyitä, tehtiin paljon yhdessä arkena ja retkeiltiin, hiihdettiin, luettiin, leikittiin, järjestettiin kahdestaan diskoja kotiin yms.

Nykyisin on ihan liikaa digilaitteita ja nepsyjen aivot kuormittuu tästä kaikesta.

Siksi ne oireilee enemmän kuin ennen.

Lisään tähän vielä että sain esikoiseni parikymppisenä kouluja käymättömänä duunarinaisena. Ennen lasta tupakoin ja mennä viiletin vapaana.

Lapsen kanssa arki rauhoittui ja oli ihanaa kun arkeen tuli itsellekin rytmi!

Ei se nepsylapsen kasvatus sen kummempaa rakettitiedettä ole mitä ei-nepsynkään, liian moni vaan selittelee arjen hallinnan puutetta joko omalla tai lapsen nepsyllä.

Ai niin ja olen itsekin lukihäiriöinen adhd, mutta juurikin samoilla ohjeilla arjesta tulee miellyttävää.

Uni, ravitsemus ja ärsyketulvaan täytyy löytää sopiva kombo.

Adhd on kasa piirteitä, jotka VOIVAT rajoittaa elämää jos sitä eletään miten sattuu.

Lääkitystä tarvitsin itse yliopistossa vasta aikuisiällä, lähdeviitteet kun olivat neurologisesti mahdottomia.

Ärsyttää, että nepsyistä on tehty yhteiskuntaan sopimattomia lumihiutaleita,

meidän täytyisi löytää keinot sopeutua siihen omilla ehdoillamme, eikä vaatia itsellemme koko ajan jotain.

Aikuinen ohjaa, muuten heitteillejättö.