Raskaat aamut nepsylapsen kanssa. Vaikka miten koetan helpottaa asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy lapsi,mikä se on? Miksi ei käytetä tavallisia sanoja henkilöistä? Terv.Lapseton.

Nepsylapsi = kuriton vintiö jonka vanhemmat ovat täysiä lapasia mutta haluavat uskoa että kasvatusongelmat johtuvat lapsen uniikista lunihiutaleudesta

Voi helvetti näitä mahoja akkoja! Ei ole ilkeydellä rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

1970-luvun äidit lähtivät aamulla töihin, lasten odotettiiin pärjäävän itse, eivätkä vanhemmat koskaan saaneet tietää, ehtikö heidän lapsensa kouluun vai ei.

Minä esimerkiksi en juurikaan ehtinyt. Jos en olisi add:n lisäksi ollut noin neljä desiiliå keskimääräistä älykkäämpi, olisi käynyt huonosti. Monille kävi.

Mikä tekee sinusta muita älykkäämmän? Nämä olen keskivertoa älykkäämpi ovat rasittavia narsisteja. Late Jansson tai mikä Jonsson nyt olikaan sanoi olevansa keskivertoa älykkäämpi. Jätkä uskoo kuitenkin mielikuvitusolentoon ja Jeesus on sen paras kaveri. Tosi älykästä.

Vaikutat tyhmältä.

Lainaamasi henkilö on diagnosoitu, silloin hänelle on tehty neuropsykologisia testejä. Niistä käy ilmi älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

1970-luvun äidit lähtivät aamulla töihin, lasten odotettiiin pärjäävän itse, eivätkä vanhemmat koskaan saaneet tietää, ehtikö heidän lapsensa kouluun vai ei.

Minä esimerkiksi en juurikaan ehtinyt. Jos en olisi add:n lisäksi ollut noin neljä desiiliå keskimääräistä älykkäämpi, olisi käynyt huonosti. Monille kävi.

Mikä tekee sinusta muita älykkäämmän? Nämä olen keskivertoa älykkäämpi ovat rasittavia narsisteja. Late Jansson tai mikä Jonsson nyt olikaan sanoi olevansa keskivertoa älykkäämpi. Jätkä uskoo kuitenkin mielikuvitusolentoon ja Jeesus on sen paras kaveri. Tosi älykästä.

En tiedä, mikä minusta tekee keskivertoa älykkäämmän, mutta kolmella eri testillä sitä on mitattu ja siihen tulokseen tultu. Olen myös saanut elämässäni ihan huomattavasti aikaan ja ollut sekä läheisilleni että ihmiskunnalle hyödyllinen.

Yllä kuitenkin tarkoitin sillä, että älykkyyteni takia opin ja osasin kaikki koulun asiat ilman opetustakin niin hyvin, että opettajat automaattisesti kuvittelivat, että jos olen poissa tai myöhässä, siihen on varmasti Joku Hyvä Ja Hyväksyttävä Syy. Siksi se ei koskaan ollut ongelma, vaikka myöhästelin ja lintsailin miten sattui. Ja siksi ongelmia ei tullut myöhemminkään, kun kuitenkin olin oppinut vähintään kaiken, mitä odotettiinkin.

Nää sun humblebragit liittyy siihen että 50 vuotta sitten kotona olevat äidit ei harrastaneet mitään nepsylapsilässytystä... miten?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa mutta se ei lopu IKINÄ.

Miula 15wee nepsylikka,joka aamu kyttään ja mäkätän että ottaa lääkkeen, syö,pukee,pesee hampaat,laittaa dödöä,harjaa hiukset ja ehtii bussiin. Välillä koko talo kuulee nämä kouluun lähdöt kun otetaan yhteen.

Kyllä se loppuu joskus. Mun puoliso on nepsy (ADD, Asperger) ja ekat 10 v yhteiseloa sain hoputtaa häntäkin. Nyt yli nelikymppisenä suoriutuu poikkeuksetta ajoissa sinne minne pitääkin, ihan itsenäisesti :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

1980-luvun avainlapsena voin kertoa, ettei välttämättä ollut. Äiti oli töissä ja isosisko hoputti, ruokki ja ohjasi minut aamuisin kouluun. Välillä myöhästyin, välillä ehdin.

Oletkohan mun pikkusisko :D Mun pikkusisko oli nepsylapsi ja äiti ei kertaakaan hoitanut häntä kouluun. Voin sanoa, että ei ollut helppoa, mutta parhaani yritin. Enimmäkseen sisko ehti ajoissa (minä aika usein en).

Elämä nepsyjen kanssa on juuri tuollaista, raskasta ja rasittavaa. Eikä kukaan ulkopuolinen ymmärrä että jos vaikka omatoiminnanohjaus ei pelaa, niin siihen ei tule muutosta ikinä, vaikka fyysisesti kurittaisi päivittäin. Lapsi ei vaan opi, siitä on pohjimmillaan kyse.

Itse olen ihan loppu ja luovuttanut näiden asioiden suhteen. Mikään ei pysy päässä vaikka koko ajan hokisi, kädet tungetaan suuhun syödessä kuin taapero, unohtuu aina tietyt jutut jne., ja sitten suututaan kun kehtaan nätisti huomauttaa. Kyseessä esimurkku. Kulkee välillä perässä ja nalkuttaa jostain, mitä sanoin tai en sanonut, ei ymmärrä rangaistuksia. Superraskasta!

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsen vanhempana, jolla on itsekin adhd sanon vain, että väkisin pukeminen olisi kauheaa, näyttäisi etten osaa, aiheuttaisi riitoja ja pilaisi kaikkien päivän. Tarvitsen ja oma lapsi tarvitsee rauhaa ja hiljaisuutta, ei jotakuta jatkuvasti häiritsemään ja katkomaan aamuisin muutenkin todella huonoa keskittymistä. Lapselle ei voi antaa kahvia, mutta kannattaa huolehtia, että heti aamusta saa proteiinia. Se auttaa keskittymään.

En tietenkään tarkoita mitään väkisin pukemista vaan sitä, että vanhempi avustaa lasta. Antaa yhden vaatekappaleen kerrallaan ja selittää mitä tehdään. Tarvittaessa voidaan ottaa myös palkintoja käyttöön.

Tämä tehdään lapsen huoneessa ja sieltä ei tulla ulos, ennen kuin vaatteet on päällä. Vasta sitten syödään aamupala ja jos se jää väliin, ei voi mitään. Syömättä voi lähteä kouluun jo tuon ikäinen hyvin. Lounas on kuitenkin jo klo 11.

Ymmärrät varmaan itsekin, että jos lapsi ei pue eikä ole lähdössä kouluun, niin se ratkaisu ei voi olla se, että annat lapselle lisää rauhaa ja omaa aikaa.

Mieti, miten toimisit 5-6-vuotiaan kanssa? Sillä tavalla on nyt tämänkin lapsen kanssa toimittava. Vaatimustaso pitää mukauttaa siihen, mitä lapsi osaa. Et odottaisi 5-vuotiaalta itsenäistä pukemista ja tarhaan lähtöä oikeaan kellonaikaan. Eikä sitä voi tältäkään lapselta odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä auttoi kuri.

Ao on ensin kaveri ja sitten vasta vanhempi. Tässä nähdään lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Vierailija kirjoitti:

Elämä nepsyjen kanssa on juuri tuollaista, raskasta ja rasittavaa. Eikä kukaan ulkopuolinen ymmärrä että jos vaikka omatoiminnanohjaus ei pelaa, niin siihen ei tule muutosta ikinä, vaikka fyysisesti kurittaisi päivittäin. Lapsi ei vaan opi, siitä on pohjimmillaan kyse.

Itse olen ihan loppu ja luovuttanut näiden asioiden suhteen. Mikään ei pysy päässä vaikka koko ajan hokisi, kädet tungetaan suuhun syödessä kuin taapero, unohtuu aina tietyt jutut jne., ja sitten suututaan kun kehtaan nätisti huomauttaa. Kyseessä esimurkku. Kulkee välillä perässä ja nalkuttaa jostain, mitä sanoin tai en sanonut, ei ymmärrä rangaistuksia. Superraskasta!

Asia on juuri näin kuin kuvaat. Ne asiat ei tule vaatimalla, koska lapsella ei ole kykyä niihin asioihin.

Lapsi pitää kohdata sillä tasolla, missä hän on. Eli kohdataan kuin pieni lapsi.

Päivävaatteet päälle jo illalla ja nukkuu niissä. Aamupalaksi joku juotava smoothie, jonka voi jouda matkalla. 

Ylös -> hammaspesu -> ulkovaatteet päälle -> matkaan. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsen vanhempana, jolla on itsekin adhd sanon vain, että väkisin pukeminen olisi kauheaa, näyttäisi etten osaa, aiheuttaisi riitoja ja pilaisi kaikkien päivän. Tarvitsen ja oma lapsi tarvitsee rauhaa ja hiljaisuutta, ei jotakuta jatkuvasti häiritsemään ja katkomaan aamuisin muutenkin todella huonoa keskittymistä. Lapselle ei voi antaa kahvia, mutta kannattaa huolehtia, että heti aamusta saa proteiinia. Se auttaa keskittymään.

En tietenkään tarkoita mitään väkisin pukemista vaan sitä, että vanhempi avustaa lasta. Antaa yhden vaatekappaleen kerrallaan ja selittää mitä tehdään. Tarvittaessa voidaan ottaa myös palkintoja käyttöön.

Tämä tehdään lapsen huoneessa ja sieltä ei tulla ulos, ennen kuin vaatteet on päällä. Vasta sitten syödään aamupala ja jos se jää väliin, ei voi mitään. Syömättä voi lähteä kouluun jo tuon ikäinen hyvin. Lounas on kuitenkin jo klo 11.

Ymmärrät varmaan itsekin, että jos lapsi ei pue eikä ole lähdössä kouluun, niin se ratkaisu ei voi olla se, että annat lapselle lisää rauhaa ja omaa aikaa.

Mieti, miten toimisit 5-6-vuotiaan kanssa? Sillä tavalla on nyt tämänkin lapsen kanssa toimittava. Vaatimustaso pitää mukauttaa siihen, mitä lapsi osaa. Et odottaisi 5-vuotiaalta itsenäistä pukemista ja tarhaan lähtöä oikeaan kellonaikaan. Eikä sitä voi tältäkään lapselta odottaa.

Lapset on yksilöitä, ei ole yleispätevää ohjetta. En jaksa avata kaikkea, mutta meillä ei avustettu pukemaan kuin äärimmäisessä hädässä ja silloin kaikkien päivä oli varmasti pilalla ja naapuritkin sen tiesi. Ala-asteen aikana keskityimme positiiviseen palautteeseen myös aamuisin ja annoimme myös lapsen lähteä vaikka kesken pukemisen hampaanpesulle. Turha taistella sotia, jotka ei hyödytä ketään. Isompana lapsi ei jaksanut kuunnella enää vanhemman hätäilyä kellosta ja se selvästi häiritsi. Nyt 7:llä luokalla (ja muutamat vuodet jo ennen tätä) lapsi on pärjännyt parhaiten herätyskellojen avulla, kun illalla kaikki on laitettu valmiiksi. Huomaan heti, jos menen pyörimään jalkoihin, että pakka murenee ja unohtuu mitä oli tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Trolol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!

Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.

Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Voitte ihan itseänne syyttää sitten kun lapsenne ei opi omatoimiseksi eikä pärjää itsenäisesti aikuisena.

Mikä vitsi! Kyllä ne taidot oppii ihan muilla tavoilla kuin hakkaamalla.

Ei kai tässä kukaan ole esittänyt, ettei noita lapsia pitäisi auttaa?

Lapsen haastava nepsy-käyttäytyminen johtuu löyhästä vanhemmuudesta, että lapselta ei ole vaadittu riittävästi.

Mikä tässä olikaan se ongelma? Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Päivävaatteet päälle jo illalla ja nukkuu niissä. Aamupalaksi joku juotava smoothie, jonka voi jouda matkalla. 

Ylös -> hammaspesu -> ulkovaatteet päälle -> matkaan. 

Pukeminen kestää, jää haahuilemaan eteiseen. Hukkaa hanskat, jotka just olivat käden ulottuvilla. Muistaa jotain, mitä piti hakea huoneesta, mutta unohtaa sen matkalla, joten jää pyörimään olkkariin.

Matkalla unohtaa juoda aamupalansa, unohtuu ihmettelemään vaikka ohikulkevaa koiraa. Hyppii kivillä, päättääkin kulkea kiertoreittiä. Hidastelee. Saapuu kouluun myöhässä ja nälkäisenä.

Huomaa heti, kun ketjuun kirjoittaa lapseton. Heillä ei ole hajuakaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!

Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.

Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?

Paskaa on turha yrittää kiillottaa. Kaikista ei tule uraohjuksia.

Itselläni ei ainakaan ole mitään mahdollisuutta jäädä töistä kotiin auttamaan nepsylasta. Onko tähän olemassa jotain rahallista tukea? Olen yh ja rahallisesti olisi mahdotonta jäädä pois töistä.