Raskaat aamut nepsylapsen kanssa. Vaikka miten koetan helpottaa asioita

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kännykkäsovellus johon saa listattua aamutoimet kohta kohdalta ja niihin kuluvan ajan, sovellus on pelillinen, joten voi kisata kelloa vastaan. Auttaa myös hahmottamaan miten paljon mihinkin kuluu aikaa, koska tarvii herätä että ehtii jne. Auttaa silloin kun aamut takkuaa ja pitää päästä ovesta ulos ajoissa.

Onko tää sovellus siis sulle itsellesi omiin aamutoimiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaisemmin ylös ettei tuli kiire. Jos tulee kiire, niin peli on menetettu.

Ei auta vaikka nousisimme klo 5,lapsi on edelleen yöpuvussa klo 8.50 kun koulu alkaa klo 9.

A.p

Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta voitteko tehdä "aikataulun" kaikelle, mitä aamulla kuuluu tehdä? katsotte aina siitä, mitä missäkin vaiheessa kuuluu tehdä. Kohta 1: Nousen sängystä. Kohta 2: Psen hamaat. Kohta 3: Puen vaatteet päälle. jne. Itse tein lapsena lukujärjetyksiä koulun vapaapäiville, joita oli lukukauden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

1980-luvun avainlapsena voin kertoa, ettei välttämättä ollut. Äiti oli töissä ja isosisko hoputti, ruokki ja ohjasi minut aamuisin kouluun. Välillä myöhästyin, välillä ehdin.

Onko konteksti avainlapset? Ei.

Mutta kyseessä oli samantapainen ongelma, vaikeus tehdä asiat ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kännykkäsovellus johon saa listattua aamutoimet kohta kohdalta ja niihin kuluvan ajan, sovellus on pelillinen, joten voi kisata kelloa vastaan. Auttaa myös hahmottamaan miten paljon mihinkin kuluu aikaa, koska tarvii herätä että ehtii jne. Auttaa silloin kun aamut takkuaa ja pitää päästä ovesta ulos ajoissa.

Onko tää sovellus siis sulle itsellesi omiin aamutoimiisi?

Jep kyllä vain, olen keski-ikäinen, asiantuntijatyössä oleva ADD. Toiminnanohjauksen ongelmat eivät johdu älyn tai toistojen puutteesta, ja turhauttaa hyvää tarkoittavat neuvot listoista ja rutiineista. Ei toimi kun ei toimi, ja lääkitys ei toimi heti aamusta. Sovellus on tähän mennessä parhaiten toiminut minulla, auttaa siihen että ei jumita eikä harhaudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nepsylapsella on kännykkä makuuhuoneessa?

Ihan ensimmäisenä se pois makarista, kännykkä otetaan pois illalla hyvissä ajoin.

Ruutuaikaa rajataan muutenkin.

Säännölliset rutiinit iltaan ja rauhoitetaan arki, ei älyvehkeitä eikä telkkaria enää seiskan jälkeen.

Riittävästi yöunta, vietä aikaa lapsen kanssa illalla, pelatkaa alkuillasta jotain ja sitten lukekaa vaikka kirjaa, ton ikänen kuuntelee kyllä vielä tai sit lukekaa yhdessä.

Keräsin esikoiselta puhelimen talteen hyvissä ajoin illalla vielä yläasteellakin, toi itse puhelimen mulle, että sai unta paremmin.

Niin ja huolehdin itse että herää, normaali herätyskello herätti eikä ikinä riehunut aamulla tai haahuillut.

Me opeteltiin aikaiset aamut, jotka rauhoitettiin, aamupala yhdessä jne.

Nepsyille uni ja rutiinit ja säännöllinen rytmi on tärkeitä siinä missä ei-nepsyillekin.

Oman lapsen adhd diagnosoitiin vasta lukiossa, koska se ei oireillut aiemmin arjen rutiinien ansiosta.

Päiväkotipäivät oli lyhyitä, tehtiin paljon yhdessä arkena ja retkeiltiin, hiihdettiin, luettiin, leikittiin, järjestettiin kahdestaan diskoja kotiin yms.

Nykyisin on ihan liikaa digilaitteita ja nepsyjen aivot kuormittuu tästä kaikesta.

Siksi ne oireilee enemmän kuin ennen.

Lisään tähän vielä että sain esikoiseni parikymppisenä kouluja käymättömänä duunarinaisena. Ennen lasta tupakoin ja mennä viiletin vapaana.

Lapsen kanssa arki rauhoittui ja oli ihanaa kun arkeen tuli itsellekin rytmi!

Ei se nepsylapsen kasvatus sen kummempaa rakettitiedettä ole mitä ei-nepsynkään, liian moni vaan selittelee arjen hallinnan puutetta joko omalla tai lapsen nepsyllä.

Ai niin ja olen itsekin lukihäiriöinen adhd, mutta juurikin samoilla ohjeilla arjesta tulee miellyttävää.

Uni, ravitsemus ja ärsyketulvaan täytyy löytää sopiva kombo.

Adhd on kasa piirteitä, jotka VOIVAT rajoittaa elämää jos sitä eletään miten sattuu.

Lääkitystä tarvitsin itse yliopistossa vasta aikuisiällä, lähdeviitteet kun olivat neurologisesti mahdottomia.

Ärsyttää, että nepsyistä on tehty yhteiskuntaan sopimattomia lumihiutaleita,

meidän täytyisi löytää keinot sopeutua siihen omilla ehdoillamme, eikä vaatia itsellemme koko ajan jotain.

Lumihiutaleita....

On ihan fakta, että adhd on merkittävä riski syrjäytymiselle, 70% aikuisista adhd on työttömiä, ja vankilat täynnä hoitamattomia adhd-poikia (näin ovat sanoneet mm psyk. Hannu Lauerma, dosentti Silja Kosola).

Oireisto voi olla erilaista, eri voimakkuudella. Joku pärjää ilman lääkettäkin. Joku ei. Jos sinä pärjäsit ilman lääkettä yliopistoon asti, niin sinun oireistosi on melkoisen lievä. Toisille ihan peruskoulunkin keskittymisvaatimukset ovat liikaa vaadittu. 

Meillä asuu lapsi, joka tarvitsee ihan normaaliin arkeen sen lääkkeen. On juuri tuollainen kuin aloittajan lapsi, ei saa edes vaatteita oikeassa järjestyksessä päälleen. Ei tunne kelloa. Ei osaa luetella kuukausia. Minun on oltava vieressä kuin neljävuotiaan kanssa, mutta jos hänellä on lääke, hän osaa melko hyvin pukea itsekin. Melko hyvin. Muistuttaa edelleen täytyy, että tällä säällä sukat jalkaan, ei ole enää kesä. Kun ei keskity. Häneltä jäi tänäkin aamuna huomaamatta, että kappas, ulkona on tosiaan jo lunta, sukat tarvitaan. Ilman apua, eli minua, olisi lähtenyt kouluun ilman sukkia näin joulukuussa. (Ja sukattomuus on siis vain yksi esimerkki, haasteita on joka osa-alueella)

Se on keskittymisen ja tarkkaamattomuuden ongelma, ei mitään lumihiutale-syndroomaa. 

Minulla on myös vuotta vanhempi tavallinen lapsi, joka pärjää ikätasoisesti. Adhd-lapsen haasteet ei ole mitään vanhemmuuden selittelyä tai kädettömyyttä. 

illalla aikaisemmin nukkumaan ja aamulla aikaisemmin ylös. ensimmäinen herätys kännykkään tai herätysvalolla n. puoli tuntia ennen varsinaista sängystänousuaikaa. Siinä ehtii aivot sitten valmistautua hetkeen, kun täytyy nousta ylös sängystä.

Vierailija kirjoitti:

illalla aikaisemmin nukkumaan ja aamulla aikaisemmin ylös. ensimmäinen herätys kännykkään tai herätysvalolla n. puoli tuntia ennen varsinaista sängystänousuaikaa. Siinä ehtii aivot sitten valmistautua hetkeen, kun täytyy nousta ylös sängystä.

niin ja jos lapsi käyttää lääkettä, niin vanhempi käy ennen sängystänousuaikaa antamassa lapselle lääkkeen vesilasillisen kera. Sekin auttaa sitten sekä sängystä nousemisen suhteen, että muissakin aamutoimissa

Vierailija kirjoitti:

Nepsy lapsi,mikä se on? Miksi ei käytetä tavallisia sanoja henkilöistä? Terv.Lapseton.

Edellämainitulla lapsella on joku neuropsykologinen häiriö, syndrooma, oireyhtymä. Lapsen aivot toimivat hiukan eri tavalla kuin "tavallisten" lasten aivot. Tämä ilmenee usein arkipäiväisissä tilanteissa. Henkilö ei pysty pitämään aikatauluja, hän on aina myöhässä, hermostuu kovista äänistä tai voimakkaista väreistä,  hän alkaa jankuttaa jotain asiaa loputtomiin tms. Monet nepsyt oppivat vähitellen toimimaan  elämässä kohtalaisen "normaalilla" tavalla, mutta kasvuiässä tarvitaan paljon tukea ja ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kännykkäsovellus johon saa listattua aamutoimet kohta kohdalta ja niihin kuluvan ajan, sovellus on pelillinen, joten voi kisata kelloa vastaan. Auttaa myös hahmottamaan miten paljon mihinkin kuluu aikaa, koska tarvii herätä että ehtii jne. Auttaa silloin kun aamut takkuaa ja pitää päästä ovesta ulos ajoissa.

voitko kertoa tuon sovelluksen nimen, kiinnostaisi kokeilla omiin add-ongelmiin

Itse lopetin herättämästä mun 12-v kouluaamuisin, kun kyllästyin siihen joka-aamuiseen taisteluun, kinaamseen ja kiireeseen. Lopputulos on se, että hän on ylhäällä, pukeissa ja aamupalapöydässä joka aamu ennen minua. Ei se ollutkaan hajamielinen ja aamu-uninen, vaan tottunut vain siihen että "äiti huolehtii" kuin taaperosta. Kaikki ollaan nyt tyytyväisempiä ja paremmalla tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta vaikka nousisimme klo 5,lapsi on edelleen yöpuvussa klo 8.50 kun koulu alkaa klo 9.

A.p

Siis onko hän ADHD vai joku muu nepsy?

Jos ADHD, niin lapsella on varmasti lääke, jos on noin pahoja vaikeuksia? Anna se lääke vaikka smoothien tai pirtelön tai jugurtin kanssa klo 5. Vaikutusaika alkaa noin tunnin päästä. Jos hän ei kello seitsemänkään aikaan pysty pukemaan helpommin, on jossain muussa vikaa. Autismin kirjoa? 

Lapsi tarvii apua, sillä hyvä. Olimme Kelan adhd-kurssilla ja siellä sanottiin, että tällaiset lapset saattavat vielä yläkoululaisina olla sellaisia, etteivät pärjää yksin kotona. 

TimeTimer. Oletteko kokeilleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä auttoi kuri.

Varmaan kannattaisi avata vähän yksityiskohtaisemmin niin siitä voisi olla aplle apua.

Jos on jo 11v lapsen vanhempi eikä vielä ymmärrä mitä on kuri niin on myöhäistä.

Et ehkä lue ketjua enää mutta et vaikuta kovin fiksulta. Mistä sä tiedät millainen kuri aplla on? Jonkun mielestä kuri on esim fyysinen väkivalta ja sitten kehuu "kurinpitämistä", kun taas normaali ihminen ei halua hakata lapsiaan. Sullakin ilmeisesti kuria ei alusta alkaen ollut kun sanoit että teillä auttoi kuri, eli joku ongelma vissiin etukäteen oli. Sitten et kuitenkaan halua muuta kuin alentaa muita "neuvoillasi".

Minun molemmat autismipiirteiset lapseni ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Koulu on sujunut molemmilla hyvin ja toinen kirjoitti juuri ylioppilaaksi. Mutta arkipäivän asiat, yhä joudun neuvomaan ja auttamaan ja selittämään miten yhteiskunta toimii. Toinen ei välitä rahasta ollenkaan, vaan hukkailee isojakin summia, toisen erityismielenkiinnonkohde on säästäminen ja se aiheuttaa välillä mielenkiintoisia tilanteita perheessä. Koulu sujuu juu, kunhan sinne ehtii ajoissa ja vielä oikeaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?

Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.

No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.

Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!

Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.

Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?

<3

Tottakai on ollut aina nepsyjä. Muuta väittävillä on kovin kapea näkemys maailmasta ja pienet piirit. 

Meidän pienessä kyläkoulussakin kasarilla oli varmasti 1-2 poikaa, joilla olisi ehkä ollut adhd, jos joku olisi tutkinut. 

Ja oli sitä ennenkin. Lukekaapa Astrid Lindgrenin Eemeli, ilmiselvä adhd-poika. Tai Mark Twainin Tom Sawyer, toinen päivänselvä adhd-poika. 

Näitä on ollut aina, jotka ei keskity, ajatus pysyy yhdessä lauseessa - ikkunassa - kärpäsessä - eturivin tytössä - muurahaisessa sen sekunnin. Tehdään kolttosia, ei pysytä paikoillaan, ei kuunnella ohjeita, ei oikein pärjätä koulussa, ajatus laukkaa villimmin kuin ehtii puhua, päähänpistoja ja impulsiivisuutta jne. Aivan koko oireiston kirjo löytyy jo 1800-luvulla kirjoitetuista kuvauksista. 

Murehtiko vanhemmat niissä 1800-luvun kuvauksissa miten ojentelivat lapsilleen vaatteita yksi kerrallaan?

Ja kättä polveen, kun olet niin vitsikäs.

Tuohon aikaan annettiin selkään jos ei heti tehnyt. Ja Tom sai kyllä ympäri korvia. Tom asui tädin luona, tädillä oli toinenkin poika, kiltti ja kuuliainen, mutta vain Tomia piti vahtia, muistuttaa ja komentaa kiiruhtamaan. Vain Tom lintsasi koulusta ja valehteli ja teki kolttosia ja joutui tappeluihin. Tom vetkutteli aamuisin ettei tarvisi nousta ylös ja mennä kouluun. Kun jäi filmauksesta kinni, sai selkään. Ei hän silti oppinut käyttäytymään sen paremmin ja lintsasi koulusta tuon tuosta. Lopulta karkasi kotoa vihoissaan. Eli toimiiko ne selkäsaunat? 

Vierailija kirjoitti:

TimeTimer. Oletteko kokeilleet?

EI auttanut minulle. Joskus myöhemmin sain selville, että se on visuaalisille oppijoille

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin herättämästä mun 12-v kouluaamuisin, kun kyllästyin siihen joka-aamuiseen taisteluun, kinaamseen ja kiireeseen. Lopputulos on se, että hän on ylhäällä, pukeissa ja aamupalapöydässä joka aamu ennen minua. Ei se ollutkaan hajamielinen ja aamu-uninen, vaan tottunut vain siihen että "äiti huolehtii" kuin taaperosta. Kaikki ollaan nyt tyytyväisempiä ja paremmalla tuulella.

Tämä. Nyt jo aikuinen Asperger-poikani oli juuri sellainen, että haahuili ja unohtui ties mihin, jos ei vahtinut. Mutta yllätys, kun en itse ollut paikalla, alkoikin toimia itsenäisesti. Toki jos ongelmat ovat oikeasti isoja, eikä lapsi osaa hoitaa käytännön juttuja, niin sitten on eri asia. En edelleenkään käsitä sitä lapsen logiikkaa, että äidin nalkutus suututtaa, mutta silti pitää odottaa, että se nalkutus alkaa. Jostain syystä se itse toimiminen ja kaikkien hyvä mieli ei vaan ollut vaihtoehto!

Meillä auttoi aamulääkkeet (adhd), mutta ei lapsi niitä viitti ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kännykkäsovellus johon saa listattua aamutoimet kohta kohdalta ja niihin kuluvan ajan, sovellus on pelillinen, joten voi kisata kelloa vastaan. Auttaa myös hahmottamaan miten paljon mihinkin kuluu aikaa, koska tarvii herätä että ehtii jne. Auttaa silloin kun aamut takkuaa ja pitää päästä ovesta ulos ajoissa.

voitko kertoa tuon sovelluksen nimen, kiinnostaisi kokeilla omiin add-ongelmiin

Brili, mutta varmaan on muitakin hyviä.

Jouduin pistämään välit poikki ystävääni, lapseni kummitätiin jatkuvan  kaikkitietävyyden, ylimielisyyden ja syyllistämisen takia. Kun sain esikoiseni hänellä oli jo kaksi lasta. Neuvoi alusta asti mielellään ja kun adhd-piirteet alkoivat näkyä 2vuotiaassa, käveli mielellään ylitseni aina muisti aina kertoa mitä teen väärin. Että ei hänellä mikään ole, sinä vain olet kokematon ja surkea äiti.

Vielä silloinkin kun virallinen diagnoosi tuli 6vuotiaalle oli sitä mieltä, että minä jankutin se diagnoosin pojalle.

Sitten kun poikani oli 8vuotias  kummitäti halusi viedä hänet oman lapsensa kanssa risteilylle "ei oteta äitiä mukaan, mennään ihan kolmestaan Rasmuksen kanssa".  Ei antanut pojalle lääkkeitä koko risteilyn aikana kun diagnoosi oli hänen mielestään päässäni. No, takaisin tuli sitten lähes hermorauniona ja sanoi suoraan, näillä sanoin " Tolla on päässä jotain vikaa". Joo se adhd.  Voin kuvitella miten kivaa on ollut juosta lääkitsemättömän addilapsen perässä pitkin laivaa..

Välit kylmenivät aika nopeasti  risteilyn jälkeen ja lopulta katkesivat. On varmaan edelleen sitä mieltä ettei adhd:ta ole vaan olen tiputtanut pojan  vauvana hoitopöydältä  tai jotain.

Mun sedällä on muuten melko varma adhd (jatkuvia muuttoja, kymmeniä kihlauksia) eli suvussa kulkee!