Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaat aamut nepsylapsen kanssa. Vaikka miten koetan helpottaa asioita
02.12.2022 |
Niin haahuilee yöpuvussa vielä kun pitäisi lähteä kouluun. Koulu on kilometrin päässä mutta silti onnistuu jatkuvasti olemaan myöhässä.
Jää vain kertakaikkisen jumiin eikä aamutoimet etene,ellen huohota niskaan muistuttamassa jolloin hermostuu siitä ettå "valitan aina".
On kuvalliset toimintaohjeet seinällä,kännykässä muistutus kun pitäisi lähteä kouluun, vaatteet varattu edellisiltana tuolille jne .
Kommentit (147)
101/147
|
02.12.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Voitte ihan itseänne syyttää sitten kun lapsenne ei opi omatoimiseksi eikä pärjää itsenäisesti aikuisena.
Mikä vitsi! Kyllä ne taidot oppii ihan muilla tavoilla kuin hakkaamalla.
Ja sen huomaa ap:kin aloituksesta! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?
Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.
Höpö höpö! Meillä kun äiti ei ollut huohottamassa niskaan vaan töissä niin veljelläni jäi koko peruskoulu suorittamatta. Eikä siihen aikaan ymmärretty eikä ollut tukitoimia.
En yhtään ihmettele että ap:n lapsella on vaikeaa. Minä olen 45vuotias ja aamut sekä koko arki edelleen kaaosta. Sain adhd diagnoosin vasta kolmekymppisenä ja välillä mietin miten hiivatissa olen pärjännyt tähän asti kun lääkittynnäkin näin vaikeaa!
Kello soi, nouse ja keitä kahvi. Älä keitäkään suodatinpussit loppu, nehän ne piti ostaa eilen kaupasta. Keitä teetä, katso nopeasti Instagram. Apua mitä kello, pitää ehtiä sutia vähän ripsaria ja deodoranttia!
Juokse vessaan, huiskaise kori täynnä hiuslenksuja pyttyyn. Paita on nurinpäin, teekuppi unohtunut ties minne. Töissä kuule että sinulla olisi ollut vapaapäivä. Lähde kotiin ja hyppää ajatuksissa väärään bussiin. Kotona huomaa ettei sinulla edelleenkään ole suodatinpusseja. Lähde kauppaan. Osta uusi pusero ja sipsejä. Kotona huomaa ettei suodatinpusseja edelleenkään ole.
Jaxuja aamuihisi ap.
Terveisin kohtalotoveri
Moni ei tunnu tajuavan että nepsymuksu EI OPI. Vaikka miten sanoisi, asiat ei jää päähän. Elämä on yhtä jankuttamista, muistuttamista ja kaikilla hermo pinnassa.
Selkäsauna ei tosiaan toimi, en tajua kuka tuollaista ehdottaa edes vitsillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi kuri.
Oman toiminnanohjauksen puutteeseen ei mikään kuri auta. Tekee just niinkuin itse haluaa!
nimim "En tee jos en halua" ja siinä ei kyllä käskyttäminen tai kuri auta yhtikäs mitään!
https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/toiminnanohja…
Minulla on 2 erityislasta, tyttö 13v ADD ja tyttö 10v ADHD sekä mahdollinen lievä älyllinen kehitysvamma.
Esikoinen tuntee kellon, lähtee ajallaan kouluun, käy suihkussa muistuttamatta jne.
Mutta sitten nuorempi! Kun syö niin koko naama on ruuassa kuin vauvalla ja saa aina muistuttaa että pesehän naama. Vaatteissakin viikon ruokalista. Suihkuun ei menisi kuin väkisin kantaen mistä tullut suuri ongelma nyt kun murkkuikä lähenee ja hiki alkanut haista.
Vaatteet pukee itse, mutta saattaa ottaa sen edellispäivän ketsuppitahraisen puseron jonka on jemmannut kaappiin sen sijaan, että olisi vienyt pyykkikoriin.
Aamut ovat yleensä yhtä huutoa kun lopulta jaksa enää sanoa nätisti "Kello on puoli yhdeksän, pueppa vaatteet". "Kulta hei, kello on kahtakymmentä vaille ja olet vielä yöpuvussa" " NYT JOUDUT JUOKSEMAAN KOULUUN!" Sanon viiden minuutin välein ja vastaus on aina "joo" mutta mitään toimintaa ei tapahdu.
Kelloa ei tunne, eikä edes tunnu haluavan oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Voitte ihan itseänne syyttää sitten kun lapsenne ei opi omatoimiseksi eikä pärjää itsenäisesti aikuisena.
Suomen laki kieltää ruumiillisen kurittamisen!
Mietippä itse, töppäät töissä ja pomo tulee ja antaa tukkapöllyä, tai lyö vitsalla kintuille. Sä voit tempaista takaisin, mutta lapsi ei!
Missä pussissa noin typeriä ihmisiä kasvaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa mutta se ei lopu IKINÄ.
Miula 15wee nepsylikka,joka aamu kyttään ja mäkätän että ottaa lääkkeen, syö,pukee,pesee hampaat,laittaa dödöä,harjaa hiukset ja ehtii bussiin. Välillä koko talo kuulee nämä kouluun lähdöt kun otetaan yhteen.Ja joka aamu sen lapsen itsetunto on huonompi.
Se vanhempikin on vain ihminen. Kun on vuosia saanut vääntää ja muistuttaa samoista asioista ja toinen ei tee ei hyvällä eikä pahalla, joka ikinen aamu samat muistutukset ja tsemppaamiset ja venymiset ja ehkä raivaritkin lapselta - ja jos lapsi myöhästyy se on koulusta nähden vanhemman vika kun et nyt osannut tarpeeksi ennakoida -
Toivoisin että tähän ketjuun ei kirjoita ne, joilla ei ole oikeasti konkreettista kokemusta oikeasta lääkärin toteamasta adhd:sta. Sillä niitäkin on, jotka sanovat lapsellaan olevan adhd, mutta mitään diagnoosia ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä suomen tulevaisuus hyvätä, kun tuntuu jokaisen pentu olevan nepsy, adhd ja mitä näitä nyt on, huh huh.
Mene sitten muualle. Täällä on satoja ketjua joissa ei ole nepsylapsia vaan ihan tavallista perhearkea.
Nepsyjen vanhempia on palstalla vähemmistö, kuten tosielämässäkin, pieni vähemmistö on nepsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?
Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.
No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.
Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!
Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.
Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?
<3
Tottakai on ollut aina nepsyjä. Muuta väittävillä on kovin kapea näkemys maailmasta ja pienet piirit.
Meidän pienessä kyläkoulussakin kasarilla oli varmasti 1-2 poikaa, joilla olisi ehkä ollut adhd, jos joku olisi tutkinut.
Ja oli sitä ennenkin. Lukekaapa Astrid Lindgrenin Eemeli, ilmiselvä adhd-poika. Tai Mark Twainin Tom Sawyer, toinen päivänselvä adhd-poika.
Näitä on ollut aina, jotka ei keskity, ajatus pysyy yhdessä lauseessa - ikkunassa - kärpäsessä - eturivin tytössä - muurahaisessa sen sekunnin. Tehdään kolttosia, ei pysytä paikoillaan, ei kuunnella ohjeita, ei oikein pärjätä koulussa, ajatus laukkaa villimmin kuin ehtii puhua, päähänpistoja ja impulsiivisuutta jne. Aivan koko oireiston kirjo löytyy jo 1800-luvulla kirjoitetuista kuvauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnu tajuavan että nepsymuksu EI OPI. Vaikka miten sanoisi, asiat ei jää päähän. Elämä on yhtä jankuttamista, muistuttamista ja kaikilla hermo pinnassa.
Selkäsauna ei tosiaan toimi, en tajua kuka tuollaista ehdottaa edes vitsillä.
Ei opi ... ja kuitenkin ketju on täynnä aikuisia nepsyraketti-insinöörejä pätemässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näistä nepsylapsista tulee isona?pääsevätkö eläkkeelle peruskoulun jälkeen?
Opiskelijoita lukioon, ammattikouluun ja sitten yliopistoon tai korkeakouluun tarvittaessa. Yrittäjiä tai työntekijöitä alalle, joka kiinnostaa. Hyvällä tuella ihan mitä tahansa, huonolla tuella sitä mihin omat voimavarat riittää. Itse olen korkeakoulut käynyt yrittäjä, mutta joskus mietin, mitä kaikkia muita ovia olisi ollut auki, jos olisi kasvatettu toisin.
Riippuu vähän siitä, miten se peruskoulu meni. Jotkut putoaa koulutieltä jo ennen peruskoulun päättötodistusta, mikä on ensimmäinen askel syrjäytymiseen. Mukaan tulee helposti päihteitä, ja jos ne päihteet on kalliita huumeita, se tarkoittaa rikollisuutta että voi ne päihteet rahoittaa. Ja se taas tarkoittaa vankilakierrettä.
Eli vastaus ensimmäiseen lainattuun, ei ole mitään eläkeputkea nepsyille. Ne jotka ei koulua saa suoritettua, syrjäytyvät hyvin todennäköisesti. Aikuisista adhd-ihmisistä noin 70% on työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 1970-luvulla äideillä vastaavia ongelmia "nepsy"-lapsien kanssa?
Ei. Lapsi puki reippaasti ja meni ajoissa kouluun, mitään vastavikinöitä ei kuunneltu.
No ei, kun ei ollut älypuhelimia niin ei ollut nepsyjäkään.
Nepsyjä oli, heidät vaan leimattiin tyhmiksi. Oma veljeni, juurikin 60-luvulla syntynyt, oli tämmöinen. Vaikka kuinka yritti, ei vaan pystynyt keskittymään, lukukirjat täynnä opettajan merkintöjä joissa epäiltiin ettei läksyjä ole harjoiteltu. Näihin vanhempani vastannut, että harjoiteltu on, mutta kun ei opi!
Meidän kodista lähti maailmalle yksi kansainvälistä uraa tekevä, yksi syrjäytynyt nepsy sekä minä. Toisin kuin me muut, nepsy alkoholisoitui jo nuorena eikä koskaan löytänyt paikkaansa elämässään.
Onko se teistä huutelijoista parempi että näin käy, sen sijaan että tutkittaisiin ja annettaisiin apua? Tuleeko yhteiskunnalle halvemmaksi syrjäyttää lapsia?
<3
Tottakai on ollut aina nepsyjä. Muuta väittävillä on kovin kapea näkemys maailmasta ja pienet piirit.
Meidän pienessä kyläkoulussakin kasarilla oli varmasti 1-2 poikaa, joilla olisi ehkä ollut adhd, jos joku olisi tutkinut.
Ja oli sitä ennenkin. Lukekaapa Astrid Lindgrenin Eemeli, ilmiselvä adhd-poika. Tai Mark Twainin Tom Sawyer, toinen päivänselvä adhd-poika.
Näitä on ollut aina, jotka ei keskity, ajatus pysyy yhdessä lauseessa - ikkunassa - kärpäsessä - eturivin tytössä - muurahaisessa sen sekunnin. Tehdään kolttosia, ei pysytä paikoillaan, ei kuunnella ohjeita, ei oikein pärjätä koulussa, ajatus laukkaa villimmin kuin ehtii puhua, päähänpistoja ja impulsiivisuutta jne. Aivan koko oireiston kirjo löytyy jo 1800-luvulla kirjoitetuista kuvauksista.
Murehtiko vanhemmat niissä 1800-luvun kuvauksissa miten ojentelivat lapsilleen vaatteita yksi kerrallaan?
1. Nepsylle ei voi mitään. nepsy ei opi, kuri ei auta
2. ???
3. Minustakin tuli kuuden yliopistotutkinnon menestyvä suuryrittäjä vaikka olin avainlapsi, isosiskon puuro oli kylmää ja koulutiellä kiinnosti kivet
Jos kerran näin niin miksi tästä pitää tehdä ongelma. Jos nepsy haahuilee pyjamassa eikä suoriudu kouluun niin olkoon suoriutumatta. Taianomaisen kakkoskohdan jälkeen hänestäkin tulee menestyjä.
Meillä vieraskoreus, halu miellyttää ja nolous voitti lopulta, kun on helpompaa mennä kouluun ajallaan kuin myöhässä. Kun menee myöhässä, muut tuijottaa ja saa muutenkin kotona ja koulussa ylimääräistä huomiota, jota ei välttämättä halua. Pitkään oli aamuisin vihainen ja katkerakin siitä, miksi pitää mennä ajallaan eikä milloin haluaa, mutta jätin huomioimatta, koska maailma nyt vaan ei toimi niin, että kukin menee miten lystää.
Itse karsastan nykyistä ajattelutapaa, jossa asioita voi vain olla tekemättä ja yrittämättä tai tehdä miten lystää ja mistään ei saisi seurata mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vieraskoreus, halu miellyttää ja nolous voitti lopulta, kun on helpompaa mennä kouluun ajallaan kuin myöhässä. Kun menee myöhässä, muut tuijottaa ja saa muutenkin kotona ja koulussa ylimääräistä huomiota, jota ei välttämättä halua. Pitkään oli aamuisin vihainen ja katkerakin siitä, miksi pitää mennä ajallaan eikä milloin haluaa, mutta jätin huomioimatta, koska maailma nyt vaan ei toimi niin, että kukin menee miten lystää.
Itse karsastan nykyistä ajattelutapaa, jossa asioita voi vain olla tekemättä ja yrittämättä tai tehdä miten lystää ja mistään ei saisi seurata mitään.
Tuo toimii varmasti yleisemminkin. Ei joku 11v nepsy niin vajaa ole etteikö huomaa jos häntä kohdellaan kuin 5-vuotiasta mikä alkaa nolottaa. Mutta jos käyttäytyy kuin 5v niin sitten kohdellaan kuin 5v kunnes käytös paranee.
Minulla on kännykkäsovellus johon saa listattua aamutoimet kohta kohdalta ja niihin kuluvan ajan, sovellus on pelillinen, joten voi kisata kelloa vastaan. Auttaa myös hahmottamaan miten paljon mihinkin kuluu aikaa, koska tarvii herätä että ehtii jne. Auttaa silloin kun aamut takkuaa ja pitää päästä ovesta ulos ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
1. Nepsylle ei voi mitään. nepsy ei opi, kuri ei auta
2. ???
3. Minustakin tuli kuuden yliopistotutkinnon menestyvä suuryrittäjä vaikka olin avainlapsi, isosiskon puuro oli kylmää ja koulutiellä kiinnosti kivet
Jos kerran näin niin miksi tästä pitää tehdä ongelma. Jos nepsy haahuilee pyjamassa eikä suoriudu kouluun niin olkoon suoriutumatta. Taianomaisen kakkoskohdan jälkeen hänestäkin tulee menestyjä.
Näitä kohdan 3 tyyppejä tosiaan on olemassa, mutta ovat hyvin harvinaisia. Ei ole mitään kohtaa 2, jolla jokaisen nepsylapsen saisi muunnettua kohdan 3 tapaukseksi. Useimpia ei saa millään. Mutta joskus toisinaan jos LIEVÄ nepsyys yhdistyy erittäin korkeaan älykkyysosamäärään ja kiinnostukseen johonkin asiaan tai oppimiseen yleensä, voi syntyä kohdan 3 henkilöitä. Tunnen itsekin ihan gurutason koodarin jolla on aspergerin syndrooma ja matemaatikon jolla on ADD. Mutta tosiaan näistä ei olisi tullut mitä ovat ilman aivan poikkeuksellista älykkyyttä ja sitä että se nepsyys on lievää.
Alue: Aihe vapaa