Lue keskustelun säännöt.
Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?
01.12.2022 |
Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.
Kommentit (281)
Kaikki ongelmat elämässäni johtuvat piiskaamisesta. Niin sen täytyy olla koska olen lukenut, että piiskan saaminen on äärimmäisen traumaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Ai minulla oma näkemys? Katsopas tuosta linkistä 19 artikla. Se kuuluu näin:
"19 artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa."
Mieti sitten, kummalla meistä on oma käsitys ihmisoikeuksista. Toisen käsitys on yhteneväinen YK:n lapsen oikeuksien kanssa, toisen taas yhteneväinen omien mielipiteidensä ja muiden väkivaltaa kannattavien kanssa.
Tuo on lasten oikeuksien sopimus. Ei YK:n ihmisoikeussopimus. Sitä paitsi lasten oikeuksien sopimus ei kiellä ruumiillista kuritusta yhtään sen enempää kuin mitä se kieltää ei-ruumiillista kuritusta. Sinä näet tuossa tekstissä sellaisia merkityksiä mitä siellä ei todellisuudessa ole.
Jos luet vielä ihan alusta tuon linkin tekstin, siinä heti ensimmäisenä lukee näin:
"Lapsen oikeuksien sopimus kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Se velvoittaa sopimusvaltiot kunnioittamaan ja noudattamaan sopimuksessa taattuja lapsen oikeuksia. Lisäksi se velvoittaa kansallista lainsäädäntöä vastaamaan sopimuksessa vahvistettuja oikeuksia. Lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat."
Asiasta on siis turha vääntää sen enempää. Itse jätän teidät väkivallan puolustelijat puolustelemaan väkivaltaa keskenänne.
----
Vain Amerikassa piiskaavat lapsia
Sopimuksen on vuoteen 2022 mennessä ratifioinut 196 maata. Sopimuksen ulkopuolella on ainoastaan Yhdysvallat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli viha ja pettymys kun iskällä paloi pinna ja se halusi silloin antaa piiskaa. Iskällä oli kiivas temperamentti ja muistan että molemmat lapset sai piiskaa aika herkästi. Ja viimeisillä kerroilla vielä häpeä, jota tunnen vieläkin, että joutui paljastamaan pepun vielä niinkin vanhana piiskattavaksi. Olin kai oppikoulun ekalla tai tokalla.
Äiti ei koskaan piiskannut. Sanoin sille lopulta olevani liian vanha piiskattavaksi ja se kertoi isälle, oikein huusi. Siihen loppui se. Iskä kuoli muutaman vuoden päästä, jäi mulle pelottavana mieleen.
Naapuriperheessä piiskattiin kans murkkuikäisiä lapsia. Muistan kuulleeni miten äänenmurrosikäinen poika ölisi ääni särkyen kun sikaniska pappa piiskasi. En tiedä missä kohtaa äijä ymmärsi olla piiskaamatta tytärtä.
No eiköhän jokaiselle normaalille aikuiselle ole selvää, että tuollaisessa toiminnassa on jo jotain seksuaalista isäpapan puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.
Lapset tekevät paljonkin laittomia asioita. Ja silloinkin kun eivät tee, niin syytä on muistaa, että vanhemman sana on lapsen laki.
Täysin syyntakeettomia ovat vain vauvat. Sitä vanhempia lapsia on syytä rangaista teoistaan sen mukaisesti mikä heidän kehitystasonsa on. Muuten lapsi ei opi sitä, että kielletystä teosta seuraa rangaistus. 18-vuotiaana sitä on enää myöhäistä oppia.
Lapsi ei tee laittomia asioita, ihan järjetön väite. Jos rankaiset kaikkia muita kuin vauvoja, esim. siis 1-vuotiasta taaperoa, niin olet täysin sairas ihminen. Tuon ikäinen ei kykene yhdistämään tekoa ja rangaistusta mitenkään toisiinsa. Varsinkaan hakkaamista.
1-vuotias on vauva. Ja toisekseen rangaistus ei ole hakkaamista vaan se on juurikin rangaistus.
Ei ole. Alle 1-vuotias on vauva. 1-vuotias on jo taapero, jota sinä haluat hakata. Koska sitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa terve kuritus on vaan hyväksi olen saanut vitsaa syystä ja ilman syytä ei ole tullut traumoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Lapsi ei ymmärrä etuuden poistoa vaan ajattelee että äiti ilkeyttään ottaa sen pois. Tästä syystä sanoitus on ainoa kasvatuskeino mikä toimii oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohojanmaa kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa terve kuritus on vaan hyväksi olen saanut vitsaa syystä ja ilman syytä ei ole tullut traumoja
Uskovaiset ottavat Raamatun sananlaskuista oppia
Joka vitsaa säästää hän vihaa lastaan mutta joka rakastaa häntä ajoissa kurittaa.
Sananlaskut 13:24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Lapsi ei ymmärrä etuuden poistoa vaan ajattelee että äiti ilkeyttään ottaa sen pois. Tästä syystä sanoitus on ainoa kasvatuskeino mikä toimii oikeasti.
Tottakai pitää kertoa, miksi etuus lähti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Lapsi ei ymmärrä etuuden poistoa vaan ajattelee että äiti ilkeyttään ottaa sen pois. Tästä syystä sanoitus on ainoa kasvatuskeino mikä toimii oikeasti.
Tottakai pitää kertoa, miksi etuus lähti pois.
Ihan niin kuin lapselle kerrotaan että miksi hän sai piiskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tehdessään kuolemaa äitini lahjoitti minulle hopeanuppisen piiskan ja vannotti minua käyttävän sitä jos lapseni koskaan ovat tottelemattomia. Olen lapseton koska en voi rikkoa kuolevalle tekemääni lupausta.
Höpö. Mutta asiaan liittyen: väkivaltaa, epäsopua tai kaunaa ei saisi perinnöksi jättää ja ainakaan sellaista ei tule ottaa vastaan.
Isäni oli katkera mies ja liitto oli päättynyt eroon, siskoni piti yhteyttä äitiin ja minä isään. Isä testamenttasi minulle kaiken - sisko olisi voinut vain vaatia lakiosan. Pyysin että hän ei tekisi niin. Hänen kuoltuaan menin ja poltin testamentin takassa. Sisareni ihmetteli ettei testamenttia ollutkaan, vaikka isä oli sellaisella juovuspäissään uhkaillut. Valehtelin kylmästi että isä on varmaan viime vuosinaan kelaillut...no, näin rikoin vainajan viimeisen tahdon ja annok. Väärän todistuksen hänen tahdostaan. Härskiä, eikö?
Pitää tähän lisätä että vaikka isä muuta kuvitteli niin ei hänen rivitalonpätkänsä ja ruma tojotansa olleet kummallekaan lapselle kovin tärkeä omaisuuserä. Oltiin molemmat jo omillaan ja myytiin kaikki. Ikävät muistot oli väkivaltaisesta kodista jossa kumpikin sisarus oli saanut vyönremmistä tarpeeksi lähimmäisenrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Lapsi ei ymmärrä etuuden poistoa vaan ajattelee että äiti ilkeyttään ottaa sen pois. Tästä syystä sanoitus on ainoa kasvatuskeino mikä toimii oikeasti.
Tottakai pitää kertoa, miksi etuus lähti pois.
Ihan niin kuin lapselle kerrotaan että miksi hän sai piiskaa.
Piiskan antaminen on laitonta, etuuden pois ottaminen ei ole.
Se oli housut alas ja piiskaa paljaalle pyllylle.Todella paha nöyryytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.
Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.
Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.
Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.
Kasvatuksella saa lapsen tottelemaan. Toki se vaatii vaivaa ja aikaa, sillä pieni lapsi ei opi heti, eikä ymmärrä heti. Siksi asiaa pitää toistaa ja toistaa. Laiskat ja osaamattomat vanhemmat kuvittelevat, että väkivallalla saa tuloksia. Sillä saa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei opeta muuta kuin rangaistuksen välttelyä, joka näkyy esim. valehteluna. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään, miksi vanhempi hakkaa häntä, vaikka hakkaamisen tekisi heti. Hän muistaa vain hakkaamisesta aiheutuvan kivun. Etuuden poisto toimii erinomaisesti, mutta vaatii toki kasvattamista, eikä sovi laiskoille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Lapsi ei ymmärrä etuuden poistoa vaan ajattelee että äiti ilkeyttään ottaa sen pois. Tästä syystä sanoitus on ainoa kasvatuskeino mikä toimii oikeasti.
Tottakai pitää kertoa, miksi etuus lähti pois.
Ihan niin kuin lapselle kerrotaan että miksi hän sai piiskaa.
Piiskan antaminen on laitonta, etuuden pois ottaminen ei ole.
Ulkomailla molemmat ovat sallittuja.
Piiskaamisella saadaan hyvin käyttäytyviä lapsia. Kurittomat eli piiskaamattomat riehuu kaduilla ja ryöstelee.
Olen saanut kerran koivuniemen herraa, eli piiskaa.
Ei vaikuttanut millään tavalla, ei ainakaan negatiivisella tavalla.
Se piiskansaamistilanne oli niin koominen, että se meni nauruksi.
Äitini vain näennäisesti ripsutteli vitsalla jaloilleni ja sitten meitä kumpaakin alkoi naurattaa.
Sen jälkeen ei piiskaa enää otettukaan esille. Kasvatus hoidettiin muilla keinoilla.
Ei mitenkään. Olin todella kovapäinen lapsi ja sain pari kertaa selkään ihan syystä. Omille lapsille en kyllä antaisi selkään, asiat on aina saatu selvitettyä ihan puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli viha ja pettymys kun iskällä paloi pinna ja se halusi silloin antaa piiskaa. Iskällä oli kiivas temperamentti ja muistan että molemmat lapset sai piiskaa aika herkästi. Ja viimeisillä kerroilla vielä häpeä, jota tunnen vieläkin, että joutui paljastamaan pepun vielä niinkin vanhana piiskattavaksi. Olin kai oppikoulun ekalla tai tokalla.
Äiti ei koskaan piiskannut. Sanoin sille lopulta olevani liian vanha piiskattavaksi ja se kertoi isälle, oikein huusi. Siihen loppui se. Iskä kuoli muutaman vuoden päästä, jäi mulle pelottavana mieleen.
Naapuriperheessä piiskattiin kans murkkuikäisiä lapsia. Muistan kuulleeni miten äänenmurrosikäinen poika ölisi ääni särkyen kun sikaniska pappa piiskasi. En tiedä missä kohtaa äijä ymmärsi olla piiskaamatta tytärtä.
No eiköhän jokaiselle normaalille aikuiselle ole selvää, että tuollaisessa toiminnassa on jo jotain seksuaalista isäpapan puolelta.
En usko. Olen siis tuon kirjoittanut. Isä toisti samaa kuviota niin kauan kun muistin, eikä muuta osannut. Voi olla että hän lopulta tajusi itsekin että aloin olla teini, mutta sitä enemmän ärsytin ja sen kovempaa sain piiskaa. Ei Isäni sokea ollut ja näki varmaan muutokset kehossani mutta ei hänellä ollut muutakaan tapaa purkaa ärtyneisyyttään. Otteet vaan kovenivat kun olin teininä ärsyttävä.
Minä kyllä tajusin tulevani naiseksi ja menin äidille juttelemaan ja äiti tietenkin säikähti että ukko pervouttaan hakkasi ja siksi suuttui niin kovasti isälle. Olin kin vetänyt oikeasta narusta - näin sain piiskauksen loppumaan. En tänä päivänä usko että iskä olisi saanut mitään seksuaalista tuosta.
Uskon tuohon lihasmuistiin ei paljon tarvitse kun alkaa tuntua kihelmöintiä pakaroilla. Mies joskus piloillaan tokaisee haepa vitsa niin se riittää.
Ja sinä olet vain kiusaaja