Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?

Vierailija
01.12.2022 |

Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.

Kommentit (281)

Vierailija
181/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyllä mitenkään. Onneksi omalta kohdaltani tajusin katkaista kierteen.

Vierailija
182/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
183/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asioilla on tapana mennä aina vaan hullummaksi ja kohta lasta ei saa edes henkisesti traumatisoida mitenkään, pelkkää päänsilittelyä vaan kun viikkorahan menetyskin aiheuttaisi elinikäiset vahingot.

Vierailija
184/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Aikuinen myös ymmärtää kun kielletään, lapsi ei... eiku hupsis

Vierailija
185/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.

Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.

Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.

Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin.  Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.

Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.

Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.

Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.

Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.

Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.

Vierailija
186/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Aikuinen myös ymmärtää kun kielletään, lapsi ei... eiku hupsis

Niin. Lapsi ei aina ymmärrä, kun kielletään. Tämähän ei voi olla uusi asia muuta kuin lapsettomalle miehelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
187/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä menee aina juttu tietenkin siihen, että vedetään sinne äärilaitaan kun joitain on raivohullu faija pies syt pää punaisena syyttä. Minun mielestäni kuitenkin korvapuustit ja pieni tukistaminen on ihan ookoo kun siinä pysytään ja sitä syystä tulee, kuten itselläni tuli. Tiedostan että tein pahuuksia ja sain siitä rangaistuksen, opin olemaan tekemättä niitä kun en halunnut enää tukistusta tai korvapuustia. En usko, että pelkkä sanallinen kielto olisi riittänyt. Mitään viikkorahoja tai muuta en muutenkaan saanut minkä poistolla olisi voinut rangaista.

Vierailija
188/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tähän piiskaamistraumaan kuuluu olennaisena osana se, että kuuluu kertoa, ettei jäänyt traumoja.

On ihan hel..tin yleistä, että oikein kehutaan, miten kuuluikin saada selkään ja miten oli ansainnut tulla hakattavaksi. Sitten kuuluu kehua vanhemmat, että eivät he pahalla piiskanneet.

Minä ainakin sain aiheetta selkääni. Luulen sen osittain johtuneen vanhempien keskinäisistä väleistä. Olin sijaiskärsijä. Vanhempani tekivät väärin ja siitä jäi minuun jäljet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
189/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Aikuinen myös ymmärtää kun kielletään, lapsi ei... eiku hupsis

Niin. Lapsi ei aina ymmärrä, kun kielletään. Tämähän ei voi olla uusi asia muuta kuin lapsettomalle miehelle.

Eli miten sen vastaanhangoittelevan lapsen kanssa sitten toimitaan, kun ei politiikka pelitä tai tämä ei halua mennä rangaistuksena edes huoneeseensa. Väkisin sinne tuuppaaminenkin kun nimittäin kuulostaa aika väkivaltaiselta.

Vierailija
190/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Lapset tekevät paljonkin laittomia asioita. Ja silloinkin kun eivät tee, niin syytä on muistaa, että vanhemman sana on lapsen laki.

Täysin syyntakeettomia ovat vain vauvat. Sitä vanhempia lapsia on syytä rangaista teoistaan sen mukaisesti mikä heidän kehitystasonsa on. Muuten lapsi ei opi sitä, että kielletystä teosta seuraa rangaistus. 18-vuotiaana sitä on enää myöhäistä oppia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
191/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tähän piiskaamistraumaan kuuluu olennaisena osana se, että kuuluu kertoa, ettei jäänyt traumoja.

On ihan hel..tin yleistä, että oikein kehutaan, miten kuuluikin saada selkään ja miten oli ansainnut tulla hakattavaksi. Sitten kuuluu kehua vanhemmat, että eivät he pahalla piiskanneet.

Minä ainakin sain aiheetta selkääni. Luulen sen osittain johtuneen vanhempien keskinäisistä väleistä. Olin sijaiskärsijä. Vanhempani tekivät väärin ja siitä jäi minuun jäljet.

Ei jäänyt traumoja, kun ei saanut aiheetta selkäänsä. Niin yksinkertaista.

Vierailija
192/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä on nyt nuorisoväkivalta huimassa nousussa. Minusta näyttää vähän siltä, ettei nää teidän pehmeät kasvatusmetodit ole kauhean toimivia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
193/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Aikuinen myös ymmärtää kun kielletään, lapsi ei... eiku hupsis

Niin. Lapsi ei aina ymmärrä, kun kielletään. Tämähän ei voi olla uusi asia muuta kuin lapsettomalle miehelle.

Eli miten sen vastaanhangoittelevan lapsen kanssa sitten toimitaan, kun ei politiikka pelitä tai tämä ei halua mennä rangaistuksena edes huoneeseensa. Väkisin sinne tuuppaaminenkin kun nimittäin kuulostaa aika väkivaltaiselta.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta jos päädyt joskus kuvailemaasi tilanteeseen lapsen kanssa, niin koko kasvatus on mennyt alusta asti pieleen. Sinua ja lastasi ei pysty enää auttamaan kuin ehkä joku alan ammattilainen. Koska näin tulee käymään. Kun kasvatat väkivallalla, niin joku päivä se lapsi pystyy peittoamaan sinut juuri sillä tavalla kuin olet itse kasvattanut.

Tuollainen skenaario on siis minulle täysin tuntematon. Minulla on kaksi teinipoikaa ja kumpikin menisi huoneeseensa, jos käskisin ja perustelisin miksi. Koskaan emme ole käyttäneet väkivaltaa.

Vierailija
194/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.

Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.

Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.

Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin.  Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.

Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.

Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.

Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.

Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.

Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.

Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.

Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.

Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
195/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siellä on nyt nuorisoväkivalta huimassa nousussa. Minusta näyttää vähän siltä, ettei nää teidän pehmeät kasvatusmetodit ole kauhean toimivia.

Nämä nuoret ovat mm-perheistä, joissa ruumiillista kuritusta käytetään.

Vierailija
196/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten aloittaja, minäkin olen oppinut piiskaa saaneena välttämään riitelyitä, en osaa pitää puoliani vaan esim katkaisen ihmissuhteen kun en osaa olla. Tunteista ei kodissa puhuttu. Isä menetti hermonsa, kun olimme (minä tyttö ja isoja veljiä useita) äänekkäitä. Minä vain sain piiskaa. Vanhemmat koin etäisinä. Sitten hain muutaman seksisuhteen kautta miehestä turvaa.

Minusta tuli suorittaja, primus koulussa, opinnoissa, työssä. Itsetunto kuitenkin huono, kun koin itseni arvottomaksi. Minulle aina kerrottiin jo lapsena että lääkäri ei suostunut aborttiin joten minut oli pakko vahinkona synnyttää.

Omat lapset ja lapsen lapset ovat saaneet rakkautta, hellyyttä ja rajoja.

Vierailija
197/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Lapset tekevät paljonkin laittomia asioita. Ja silloinkin kun eivät tee, niin syytä on muistaa, että vanhemman sana on lapsen laki.

Täysin syyntakeettomia ovat vain vauvat. Sitä vanhempia lapsia on syytä rangaista teoistaan sen mukaisesti mikä heidän kehitystasonsa on. Muuten lapsi ei opi sitä, että kielletystä teosta seuraa rangaistus. 18-vuotiaana sitä on enää myöhäistä oppia.

Lapsi ei tee laittomia asioita, ihan järjetön väite. Jos rankaiset kaikkia muita kuin vauvoja, esim. siis 1-vuotiasta taaperoa, niin olet täysin sairas ihminen. Tuon ikäinen ei kykene yhdistämään tekoa ja rangaistusta mitenkään toisiinsa. Varsinkaan hakkaamista.

Vierailija
198/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oli viha ja pettymys kun iskällä paloi pinna ja se halusi silloin antaa piiskaa. Iskällä oli kiivas temperamentti ja muistan että molemmat lapset sai piiskaa aika herkästi. Ja viimeisillä kerroilla vielä häpeä, jota tunnen vieläkin, että joutui paljastamaan pepun vielä niinkin vanhana piiskattavaksi. Olin kai oppikoulun ekalla tai tokalla.

Äiti ei koskaan piiskannut. Sanoin sille lopulta olevani liian vanha piiskattavaksi ja se kertoi isälle, oikein huusi. Siihen loppui se. Iskä kuoli muutaman vuoden päästä, jäi mulle pelottavana mieleen.

Naapuriperheessä piiskattiin kans murkkuikäisiä lapsia. Muistan kuulleeni miten äänenmurrosikäinen poika ölisi ääni särkyen kun sikaniska pappa piiskasi. En tiedä missä kohtaa äijä ymmärsi olla piiskaamatta tytärtä.

Vierailija
199/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain tukkapöllyä ja usein huudettiin.

Vielä aikuisena, jos joku korottaa ääntänsä tai huutaa, sydämeni alkaa hakkaamaan ja haluan pois tilanteesta. Siis vaikka se huuto ei kohdistuisi edes minuun.

Vierailija
200/281 |
03.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Huvittavia nämä lapsettomat miehet, jotka rinnastavat lapsen ja vangin. Lapsi ei ole tehnyt mitään laitonta, mutta vanki on tehnyt. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä tekojensa seuraamuksia, mutta normaali aikuinen ymmärtää.

Lapset tekevät paljonkin laittomia asioita. Ja silloinkin kun eivät tee, niin syytä on muistaa, että vanhemman sana on lapsen laki.

Täysin syyntakeettomia ovat vain vauvat. Sitä vanhempia lapsia on syytä rangaista teoistaan sen mukaisesti mikä heidän kehitystasonsa on. Muuten lapsi ei opi sitä, että kielletystä teosta seuraa rangaistus. 18-vuotiaana sitä on enää myöhäistä oppia.

Lapsi ei tee laittomia asioita, ihan järjetön väite. Jos rankaiset kaikkia muita kuin vauvoja, esim. siis 1-vuotiasta taaperoa, niin olet täysin sairas ihminen. Tuon ikäinen ei kykene yhdistämään tekoa ja rangaistusta mitenkään toisiinsa. Varsinkaan hakkaamista.

1-vuotias on vauva. Ja toisekseen rangaistus ei ole hakkaamista vaan se on juurikin rangaistus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä kolme