Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?

Mistä sen voi tietää, mihin kaikkeen se on vaikuttanut? Toista vaihtoehtoa, eli sitä ettei olisi saanut piiskaa, ei pääse koskaan testaamaan.

Ei mitenkään, mutta sainkin vain kaksi kertaa, ja olin tyrinyt ihan tarkoituksella, eli  koin silloin et oli ns. oikeudenmukaista. Eikä väkivaltainen randompurkaus, eikä sattunut paljoa.

Kannattaisko sun ap mennä puhumaan asiasta jollekin? Voisi auttaa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.

Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.

Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.

Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin.  Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.

Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.

Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.

Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.

Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.

Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.

Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.

Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.

Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.

Eli jos lapsi lyö naapurin Kallea lapiolla, otat piiskan ja läimit lasta, kun hän mottasi kaveria. Kerrot, että annat piiskaa, koska toista ei saa satuttaa, eikä ketään lyödä ja samalla itse satutat lasta. Kuinka lapsen tulisi ymmärtää, ettei saa käyttää väkivaltaa ja ratkaista sillä ongelmia, kun itse teet juuri niin? Lapset oppii siitä mallista, jonka heille annat.

Jos oma lapsesi on ottanut toiselta lapselta lelun niin rankaiset häntä ottamalla häneltä itseltään lelun takavarikkoon? Tai jos lapsi on ajanut toisen lapsen pois leikistä niin rankaiset häntä jäähyllä? Miten lapsi tällöin oppii, että toiselta ei saa ottaa tavaroita tai toista ei saa eristää?

Huomaa, että et osaa kasvattaa lapsia. Jos lapsi ottaa toiselta lelun, se opetellaan vanhemman avustuksella antamaan takaisin. Jos ajaa toisen lapsen pois leikistä, niin aikuinen menee tilanteeseen auttamaan, että kaikki ovat leikissä mukana.

Usein on kyllä parempi antaa lasten selvitellä keskinäiset erimielisyytensä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen voi tietää, mihin kaikkeen se on vaikuttanut? Toista vaihtoehtoa, eli sitä ettei olisi saanut piiskaa, ei pääse koskaan testaamaan.

Totta. Mut jos koet olevasi onnellinen ja tasapainoinen ym, niin tuskin ihan hirveästi vaikutti mihinkään? Piiskaakin voi saada niin monin eri tavoin. Usein, kovaa, järjettömissä tilanteissa ym. Tai sitten vaikka vain kerran, vähän, tilanteessa missä ymmärsit itsekin tietoisesti uhmanneesi, ja asia vielä jälkipuitiin.

Takaumia syksyllä lehdetön koivu sieltä vitsa piti itse hakea.

En saanut piiskaa, mutta tähän liittyy kurja muisto. Oltiin jotain viidesuokkalaisia ja olin ystävän luona ja lähdettin kahdestaan metsäretkelle. Niiden äiti sanoi kellonajan, kun pitää tulla viimeistään takaisin. Myöhästyttiin siitä noin tunti ja se oli oikeastaan minun vika, koska halusin mennä yhteen kauempana olevaan paikkaan ja sain toisen vastahakoisesti suostumaan, vaikka tiesin, ettei ehdittäisi. No, kaveri sai sitten myöhästymisen takia remmiä, vaikka se oli minun vika, eikä minulle seurannut mitään, paitsi ihan hirveän kurja olo toisen puolesta!

Vierailija kirjoitti:

En saanut piiskaa, mutta tähän liittyy kurja muisto. Oltiin jotain viidesuokkalaisia ja olin ystävän luona ja lähdettin kahdestaan metsäretkelle. Niiden äiti sanoi kellonajan, kun pitää tulla viimeistään takaisin. Myöhästyttiin siitä noin tunti ja se oli oikeastaan minun vika, koska halusin mennä yhteen kauempana olevaan paikkaan ja sain toisen vastahakoisesti suostumaan, vaikka tiesin, ettei ehdittäisi. No, kaveri sai sitten myöhästymisen takia remmiä, vaikka se oli minun vika, eikä minulle seurannut mitään, paitsi ihan hirveän kurja olo toisen puolesta!

Mitä väärää siinä on, että jos rikkoo selvää sääntöä niin saa rangaistuksen? Toinen vaihtoehtohan olisi se, että kotiin päästyä vanhemmat olisivat vaan sanoneet jotain tyyliin "katsothan jatkossa kelloa tarkemmin" ja se siitä sitten ja tuskin olisi ollut seuraavallakaan kerralla sen kummempaa motivaatiota täsmällisyyteen, kun ei myöhästymisestä mitään tuntuvaa olisi seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.

Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.

Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.

Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.

Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.

Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.

Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin.  Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.

Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.

Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.

Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.

Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.

Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.

Tämä. Ruumiillinen kuritus on näennäisesti tehokas tapa, koska lapsi tottelee rangaistuksen pelossa, mutta se ei oikeasti opeta, mikä on oikein ja väärin. Se opettaa valehtelemaan ja välttelemään rangaistusta. Se opettaa väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Lapsi ei myöskään kykene yhdistämään, mikä oli väärin, mistä hän sai rangaistuksen. Muistan itse vain rangaistuksen, en ollenkaan, mistä syystä hakattiin. Olen myös äärimmäisen taitava valehtelemaan ja välttelemään vastuuta.

Tietenkin lapsen opettaminen on ensisijainen keino. Mutta koska kaikki lapset eivät tottele opetuksia ja koska kielletyt teot on myös sovitettava jotenkin, niin rangaistuksia tarvitaan. Ilman rangaistuksia perheestä ja yhteiskunnasta tulee anarkia missä sääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on jokaisen vapaa valinta.

Ruumiillinen kuritus ei opeta väkivallan käyttöä ratkaisukeinona yhtään sen enempää kuin mitä tavaran takavarikoiminen opettaa varastamisen käyttöä ratkaisukeinona tai mitä aresti opettaa vapaudenriiston käyttöä ratkaisukeinona.

Ennen rankaisemista ja rankaisemisen jälkeen lapselle luonnollisesti kerrotaan, että mistä syystä rangaistus tuli. Erityisesti pienillä lapsilla rankaisu on myös syytä suorittaa heti kielletyn teon jälkeen, jotta lapsi ymmärtää niiden asiayhteyden. Tästäkin syystä ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa sallittua, koska ruumiillinen kuritus on helppo toteuttaa heti, toisin kuin mitä esimerkiksi etuuden poisto.

Eli jos lapsi lyö naapurin Kallea lapiolla, otat piiskan ja läimit lasta, kun hän mottasi kaveria. Kerrot, että annat piiskaa, koska toista ei saa satuttaa, eikä ketään lyödä ja samalla itse satutat lasta. Kuinka lapsen tulisi ymmärtää, ettei saa käyttää väkivaltaa ja ratkaista sillä ongelmia, kun itse teet juuri niin? Lapset oppii siitä mallista, jonka heille annat.

Jos oma lapsesi on ottanut toiselta lapselta lelun niin rankaiset häntä ottamalla häneltä itseltään lelun takavarikkoon? Tai jos lapsi on ajanut toisen lapsen pois leikistä niin rankaiset häntä jäähyllä? Miten lapsi tällöin oppii, että toiselta ei saa ottaa tavaroita tai toista ei saa eristää?

Huomaa, että et osaa kasvattaa lapsia. Jos lapsi ottaa toiselta lelun, se opetellaan vanhemman avustuksella antamaan takaisin. Jos ajaa toisen lapsen pois leikistä, niin aikuinen menee tilanteeseen auttamaan, että kaikki ovat leikissä mukana.

Usein on kyllä parempi antaa lasten selvitellä keskinäiset erimielisyytensä keskenään.

Ja sitten piiskaat, kun selvittely ei onnistunutkaan. Oikea lastenkasvatuksen helmi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsena piiskaa. Nykyään saan seksuaalista nautintoa kivusta. En näe asioilla syy-yhteyttä.

Minä sain lapsena piiskaa mutta aika harvoin. Nautin nykyään kivun tuottamisesta. En myöskään näe syy-yhteyttä, enkä ole muuten sadistinen tai väkivaltainen. En nauti kivun tai muunkaan ikävän asian tuottamisesta ellei se tapahdu molemminpuolisella sopimuksella ja molempien iloksi.

Mussa on molemmat puolet. Kivun tuottamisesta nauttimistani myös häpeän vaikka se jolle sitä tuotan pyytää sitä ja nauttii siitä. Kun taas jos itse olen piiskattavana niin eihän siitä tule mitään jos toinen ei nauti sen antamisesta. Tämä että nauttii kivun tuottamisesta ihmiselle jota rakastaa on ristiriita.

Meni asian vierestä mutta sain lapsena joskus remmiä. Se on kuitenkin vain hämärä muisto ajoilta joskus tarha/alakouluikäisenä. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kenssa millaiseksi seksuaalisuuteni muodostui.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen voi tietää, mihin kaikkeen se on vaikuttanut? Toista vaihtoehtoa, eli sitä ettei olisi saanut piiskaa, ei pääse koskaan testaamaan.

Asiaa on tutkittu ja väkivallan käyttö kasvatuksessa on todettu erittäin haitalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen voi tietää, mihin kaikkeen se on vaikuttanut? Toista vaihtoehtoa, eli sitä ettei olisi saanut piiskaa, ei pääse koskaan testaamaan.

Asiaa on tutkittu ja väkivallan käyttö kasvatuksessa on todettu erittäin haitalliseksi.

Näillä tutkijoilla on hyvin kieroutunut käsitys tästä ns. väkivallasta. Vitsan käyttö tai luunappi rinnastuu heidän mielessään turpakäräjiin. Samaan aikaan heillä on myös olettamus siitä, että kurinpitomenetelmien kieltäminen ei haittaa, koska aina löytyy joku maaginen "muu keino" millä asiat saadaan hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen voi tietää, mihin kaikkeen se on vaikuttanut? Toista vaihtoehtoa, eli sitä ettei olisi saanut piiskaa, ei pääse koskaan testaamaan.

Asiaa on tutkittu ja väkivallan käyttö kasvatuksessa on todettu erittäin haitalliseksi.

Yksilötasolla voi olla aina eri kuin yleisellä ja päinvastoin. Kokemuksia on yhtä monta kuin ihmisiä. Joka tapauksessa tämä asia oli lapsuudessa useilla eri tavalla kuin nyt ja mielenkiintoista, tuottaako se erilaisia aikuisia.

Olen pahoillani, että koet näitä vaikeuksia. On ymmärrettävää, että lapsuuden kokemuksesi piiskaamisesta ovat vaikuttaneet sinuun ja jättäneet jälkensä aikuisuuteen.

Pelko, jonka koet konfliktitilanteissa töissä tai muualla, voi olla seurausta siitä, että olet oppinut lapsena yhdistämään konfliktitilanteet rangaistuksiin. Tämä voi johtaa varovaisuuteen ja välttämään konflikteja kokonaan, jotta et aiheuttaisi suuttumusta tai rangaistusta.

Samalla tavoin kritiikin vastaanottaminen voi olla vaikeaa, koska olet kasvanut ajatellen, että ansaitset ankaran rangaistuksen virheistäsi. Tämä voi johtaa itsensä rankaisemiseen tai ilon tunteiden välttämiseen, koska pelkäät, että iloitsemisesta seuraa jälleen rangaistus.

Lihasmuistiin jääneet ahdistavat tuntemukset takamuksessa ovat myös ymmärrettäviä, koska kehomme voi tallentaa traumaattisia kokemuksia lihasmuistiin. Tällaiset fyysiset reaktiot voivat ilmaantua tietyissä stressaavissa tilanteissa, vaikka itse piiskaaminen tapahtui lapsuudessa.

On tärkeää tiedostaa, että nämä reaktiot ja tuntemukset eivät ole syyllisyytesi tai heikkoutesi osoitus. Ne ovat luonnollisia seurauksia kokemuksista, joita olet käynyt läpi lapsena. Ammattilaisen kanssa työskentely, kuten terapeutin, voi auttaa käsittelemään näitä vaikutuksia ja löytämään keinoja niiden hallintaan.

Mulla vaikutti positiivisesti. Kunnioitin/kunnioitan enemmän vanhempiani ja vanhempia ihmisiä.

Harkitsen sanomisiani nykyisin!

 - Sain lapsena uudet kurahousut ja taisi olla vitsan saamiselle syynä tottelemattomuus kotiinkutsulle. Kun aikanaan päädyin kotiin, antoi äiti vitsaa kurahousujen päälle.  Erehdyin siinä sanomaan, että 'hahhaa ei tunnu missään'.

Seuraus oli se, että kurahousut lähtivät alle aikayksikön jalasta ja kyllähän sitten alkoi vitsa tuntumaan.

Että sellaisia vaikutuksia!

Vierailija kirjoitti:

En ole traumatisoitunut, vaikka sain sekä risusta että remmistä. Olin tavallinen, kiltti tyttö, mutta vanhempani olivat saaneet itse sellaisen kasvatuksen, että pitivät piiskaamista normaalina kasvatusmetodina. Olen antanut sen heille anteeksi jo ajat sitten.

Ihana, olet todella tasapainoinen ja ajatteleva henkilö!

Vanhemmat saivat itse piiskaa mutta sen lisäksi sillä myös uhkailtiin tässä luterilaisessa kulttuurissa. Tämä kuritusmuoto ikäänkuin syöpyi vanhemmille hyväksyttävänä tapana ja varmasti ovat jälkeenpäin pahoillaan mitä tuli tehtyä.

Ei mua ihan hirveästi ihmetytä mitä joutuu tarhassa kohtaan tätä lukiessa, väkivalta opettaa väkivaltaa, jos te haluatte et oma muksu on se seuraavan koskelan kiduttaja ja oma elämä pyörii vaan muiden käyttämisen ympärillä niin te teette iham 'tun hyvää duunia!

Ja te jotka teeskentelette ettei mitään vaikuta, tiedätte varsin hyvin et jos laukositte samaa livenä kaikki pyörittelis silmiään.

1965 opettajamies poikaluokalla veteli oppilasta tukasta kun ei osannut jotain laulunsanoja ulkoa. Aika pelottaavaa oli.

Mua veti myös vanhan kansan liikunnanopettaja tukasta yläasteella vuonna 2000. Koko luokka oli tilanteessa levoton, enkä itse toiminut mitenkään muista poiketen. En ollut häiriöoppilas. Jälkikäteen harmittaa, etten osannut pitää puoliani ja nostaa asiasta metakkaa. Nykyään lähinnä halveksun kyseistä vanhusta, vaikka en ole nähnyt häntä yli 20 vuoteen.

Vaikuttaako se fetisseihinsä jotenkin, onko piiskajana isä vai äiti?