Lue keskustelun säännöt.
Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.
01.12.2022 |
Mies on sanonut, että haluaa kanssani naimisiin.
Kommentit (468)
Mulla on kokemus miehestä, joka tuntuu kokevan huonoa omaatuntoa eroamisesta (tapahtunut vuosia ennen kuin me tapasimme), ja koittaa hyvitellä sitä lapsille osin parisuhteen kustannuksella. Tällä tarkoitan sitä, että pienikin lasten asia menee parisuhdeasioiden edelle, ilman että kumppanilta tarvitsee asiasta kysyä ja oletetaan myös että vaikkapa ennalta sovitun tapaamisen peruminen ilman keskustelua on ihan ok. Lomat, viikonloput sun muut vapaat sovitaan käytännössä eksän kanssa ja tulevat seurustelukumppanille ilmoitusasiana johon hän ei voi mitenkään vaikuttaa.
Totta kai tästä pitää tehdä se johtopäätös, että parisuhde ei ole miehelle kovin tärkeä. Muuten kai hän ymmärtäisi, ettei parisuhde toimi, jos kaikki tapahtuu 100 % toisen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.
Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.
Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.
Tämä on totta. Ja tämän ymmärtää vasta kun kokee.
Ja jos sitä jaksaa, ja asian hyväksyy, voi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jolla on lapsia.
Mutta asia on juuri niinkuin kuvailit .
Ja tietenkin siinä kuviossa se uusi kumppani joustaa. Kuka muu joustaisi?
Itse olen lapseton äitipuoli .
Sitä rakkauden huumassa kuvittelee, että pystyy sopeutumaan. Toisten lapsiin ei vain oikeasti pysty rakastumaan ja aika pian ne muuttuvat jo sietämättömiksikin. Tämä on ihan inhimillistä ja sinussa ei ole mitään vikaa! Hyvä vain, kun et jää esittämään mitään, vaan jatkat omaa elämääsi eteenpäin. Mutta opi se, että enää et sotkeudu perheelliseen mieheen tai ainakaan sellaiseen, joilla alaikäiset lapset!
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Millaista teillä on sitten ollut lasten kanssa?
Onko sulla ap omia lapsia?
Oikein mitään ei voi suunnitella yhdessä. Joka toinen viikko on käytännössä pois pelistä. Joka toinen viikko pitäisi olla parisuhdeaikaa, mutta silloinkin mies kuskaa lapsia joskus harrastuksiin ja lasten äiti saattaa yhtäkkiä kysymättä kärrätä lapset isänsä luokse viikonloppuna. Ei riitä mulle parisuhteeksi.
Minulla ei ole lapsia.ap
Ap, olin aikoinaan samassa tilanteessa. Erotuksena se, että minulla on omiakin lapsia. Omien lasteni isän kanssa noudatamme tarkkaa tapaamissopimusta pilkulleen, poislukien sairastumiset, koska olemme kumpikin sitä mieltä, että ennakoitavuus on vain hyvä juttu niin itselle kuin lapsillekin. Mieheni lapsilla meno oli juuri tuollaista sekavaa ja ex-vaimo oletti miehen olevan aina saatavilla omien menojensa mukaan. Lopulta sanoin miehelle ihan suoraan, että joko meno muuttuu tai minä lähden. Listasin konkreettisesti mitä asioita pitää muuttaa ja miten. En sanonut vaan epämääräisesti, että jotain pitää muuttua. Tästä on nyt jo useampi vuosi aikaa ja oli elämäni parhaita juttuja. Olemme yhä yhdessä ja nyt homma sujuu pääosin mallikkaasti. Voimme suunnitella lapsivapaat viikonloput ja lomat ilman pelkoa äkillisistä muutoksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala ex-vaimo on kateellinen kun olen tavannut uuden naisen. Meillä on viikk-viikko systeemi ja hän saattaa tuoda lapset juuri sinä iltana kun mulla on treffit uuden naisen kanssa vaikka on hänen viikkonsa.
Ratkaisin asiat niin että puhun lapsille omalla lapsiviikolla, että ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit. Ja oikeasti varaan päivällispöydän perjantaiksi. No keskiviikko-iltapäivänä exä soittaa että hänellä on joku hätätilanne että voinko ottaa lapset yhdeksi yöksi. No tokihan se onnistuu!
Mistä ihmeestä hän tietääkään tuoda lapset juuri sinä iltana, kun sinulla on treffit?
No käsitän tuosta että lapset on kertoneet äitilleen että iskällä on treffit.
Miksi ihmeessä joku kertoo lapsilleen olevansa menossa treffeille, etenkin kun se tapahtuu lapsivapaalla viikolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä rakkauden huumassa kuvittelee, että pystyy sopeutumaan. Toisten lapsiin ei vain oikeasti pysty rakastumaan ja aika pian ne muuttuvat jo sietämättömiksikin. Tämä on ihan inhimillistä ja sinussa ei ole mitään vikaa! Hyvä vain, kun et jää esittämään mitään, vaan jatkat omaa elämääsi eteenpäin. Mutta opi se, että enää et sotkeudu perheelliseen mieheen tai ainakaan sellaiseen, joilla alaikäiset lapset!
Pystyy rakastumaan, jos ne lapset on kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä.
Miehes lapset on sietämättömiä. Jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt.
Nyt meillä on vauva ja suunnittelen poismuuttoa. Seurustelua voidaan jatkaa, mut niin etten näe hänen lapsia.
Kuinka nopeasti oikein teit lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.
Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!
Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.
Kyllä, meillä esim. toiseen kotiin syömään meneminen on pääsääntöisesti kielletty toisen vanhemman viikolla. Niin minun lapsiltani kuin mieheni lapsiltakin. Lapsettomilla viikoilla emme mitenkään välttämättä ole ruoka-aikaan kotona eikä täällä siis ole ruokaa mitä syödä ja jos olemmekin, ruokana on jotain mikä ei tahdo lapsille kelvata. Lapsiviikoilla täällä kotona onkin sitten neljä lasta. Emme todellakaan osta lapsettomina viikkoina ruokia niin, että sitä riittäisi, jos kaikki neljä yhtäkkiä pölähtäisivät paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?
Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.
ap
Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.
Niinhän aloituksessani kirjoitin.
ap
No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.
Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.
ap
Et kai kuivttele, että olet ainoa, jolle on käynyt niin? Minäkin jouduin jättämään lasteni isän, jota rakastin, koska elämä hänen kanssaan vaan oli niin mahdotonta. Rakkaus ei todellakaan kestä kaikkea, vaikka pappi niin väitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta edes sen vertaa, että kirjoittaisin tälle palstalle kommentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?
Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.
ap
Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.
Niinhän aloituksessani kirjoitin.
ap
No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.
Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.
ap
Et kai kuivttele, että olet ainoa, jolle on käynyt niin? Minäkin jouduin jättämään lasteni isän, jota rakastin, koska elämä hänen kanssaan vaan oli niin mahdotonta. Rakkaus ei todellakaan kestä kaikkea, vaikka pappi niin väitti.
Johtuu itsekkyydestäsi. Jätä somettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt niin kuin suunnittelin. Mies kävi ja kerroin, mihin lopputulokseen olen tullut. Itkettiin molemmat. Mies pyysi, että yritettäisiin vielä saada asiat toimimaan, koska hän ei pysty luopumaan minusta.
ap
Nyt se mies vetäisi sitten niitä rajoja exälle. Mutta sinä selvästi haet jotain muuta, eikä rakkauskaan sitä pelasta.
En voi tietää, muuttuisiko asiat. Olen ihan rikki.
Ap
Anna vähän lisäaikaa ja katso muuttuuko asiat. Jos siis kyse on siitä, ettei mies ole osannut vetää rajoja. Jos taas kyse on siitä, että lapset ylipäänsäkin ärsyttää tai häiritsee sinua, niin sitten mies ei voi muuttaa asioita ja sinun pitää vain lähteä, vaikka hän ei sitä haluaisi.
Mielestäni teit hyvän ratkaisun, kun päätit vielä antaa mahdollisuuden. Katsele jonkun aikaa rauhassa ja kuulostele tunteitasi. Puhu miehesi kanssa suoraan ja kerro, mitä tunnet ja toivot. Jos tuntuu silti pahalta, niin anna olla.
Aika paljon pitäisi muuttua, että voisin jäädä. Miehen pitäisi asennoitua niin, että meidän suhde on joka päivä yhtä tärkeä.
ap
Sulla on oikea asenne. Mies on niin tossu ettei pysty vetämään exälleen rajoja. Sanot miehelle että alkaa aikuistumaan ja sanoo exälle ettei lapsia kärrätä noin vain hänen luo. Katso jonkun aikaa onnistuuko. Pahoin pelkään ettei mikään muutu. Sinuna katselisin vapaan , lapsettoman miehen . Niin minä tein ja olen onnellinen.
Näin on, miehen pitäisi valita, onko exän vai nyxän tossun alla.
Ovulaatiolaskuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?
Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.
ap
Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.
Niinhän aloituksessani kirjoitin.
ap
No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.
Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.
ap
Et kai kuivttele, että olet ainoa, jolle on käynyt niin? Minäkin jouduin jättämään lasteni isän, jota rakastin, koska elämä hänen kanssaan vaan oli niin mahdotonta. Rakkaus ei todellakaan kestä kaikkea, vaikka pappi niin väitti.
Johtuu itsekkyydestäsi. Jätä somettaminen.
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.
Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.
Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.
[b]vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen[/b] ?!? WTF? Muistuta, että en ala koskaan, ikinä seurustella sinun kanssasi! En halua olla joku viihdelaite, joka otetaan kaapista kun ei ole muuta tekemistä, en halua olla sohva jolla istutaan kun jaksetaan tai kirja jota luetaan jos jää aikaa.
Jos ihmettelet, miksi uudet suhteesi eivät onnistu, niin katso peiliin. Kukaan ei jaksa noin epäkunniottavaa kohtelua seurustelukumppaniltaan, minä ainakin haluan olla kokonainen ihminen ja kumppani, en joku jonka olemassaolo huomataan jos ylimääräistä aikaa jää.
En ihmettele yhtään että on paljon katkeria äiti/isäpuolia jos tuo tekstini herättää raivoa. Siis ilman muuta mun tehtävä nro 1 elämässä on olla äiti lapsilleni jotka ovat pieniä. Samoin jos miesystävälleni on lapsia, tiedän että ne ovat hänelle tärkeimmät. Ei tulisi mieleenkään että ehdottaisin hänen viettävän joulun erossa lapsistaan.
Tässä huomaa lapsettomien ajattelun eron. He kuvittelevat että ovat yhtäkkiä seurustelukumppanin tärkein ihminen! Kuka hyvänsä vanhempi tietää sydämessään että omat lapset menevät kaiken muun ohi. Se pitää uuden puolison niellä.
Mulla on lapsia ja miehelläni on lapsia. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Tavatessamme lapset olivat pieniä, mutta nyt jo aikuisuuden kynnyksellä. Mun elämän tärkein tehtävä on olla äiti. Lisäksi olen puoliso, esimies, jalkapallojoukkueen toppari ja erään yhdistyksen hallitusaktiivi. Mikään rooli ei sulje toista pois. Joulut olemme aina viettäneet vuorovuosin. Tänä vuonna ollaan puolisoni kanssa kahdestaan ilman lapsia. Eikä haittaa yhtään! Ei, vaikka äitiys on minulle tärkeää. Se, että lapseni saavat viettää joulun exäni ja hänen (mukavan) puolisonsa kanssa ei ole minulta pois eikä se, että asia ei minua häiritse tee minusta huonoa äitiä.
Jätin itse yh-äidin vähän aikaa sitten. Kuvittelin, että toisen lapsia sietäisi, mutta olin väärässä. Ei enää koskaan vakavampaa suhdetta yh-mamman kanssa.
Äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?
Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.
ap
Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.
Niinhän aloituksessani kirjoitin.
ap
No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.
Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.
ap
Et sä sitten rakasta. Ehkä oot jollain tasolla kiintynyt, mutta rakkautta... nope.
Normi-ihmiset keskustelee ja koittaa löytää kompromisseja ja ratkaisuja. Ja normaali aikuinen ymmärtää, että jos toisella on lapsia, niin ne on järjestyksessä ensimmäisenä. Jos on niin epäkypsä ja itsekäs, että on pakko päästä lasten ohi jollekin jalustalle palvottavaksi, niin sit on parempi ollakin itekseen.
Muutaman vuoden päästä sä mangut täällä et miks piti jättää hyvä mies ku et enää löydä muuta ku yhen panon miehiä ja kohta et sitte enää niitäkään.
Tämä ei todellakaan ole totta.
Lapsettoman äitipuolen osa on tosi raskas. Aina se rakkaus ei oikeasti riitä. Elämäntilanteet on eri, odotukset elämältä eri mutta ne voi vielä yrittää yhteensovittaa. Kuviossa kuitenkin käytännössä ainoa ratkaisu on, että äitipuoli eli lapseton kumppani yleensä joustaa aina. Niin sen pitää lasten vuoksi ollakin. Tämän sanominen ääneen on totuus, ei uhriutumista.
Koska isä haluaa olla lasten kanssa ja toisinpäin , lapseton viettää joulun heidän kanssa jos vanhaa viettää joulun kumppaninsa kanssa. Ei ole mahdollista viettää joulua esim. Lapsettoman suvun kanssa (koska lapsia ei taas sinne voisi viedä koska lasten äiti haluaa myös nähdä heitä).Se ei vaadi enempää tai oikeanlaista rakkautta että suhdetta perheellisen kanssa jaksaa vaan oikeanlaista joustavaa elämänasennetta . Ja sen hyväksymistä että parisuhteeseen vaikuttaa tekijät joissa lapsettoman osa on joustaa eniten.
Ja vaikka miten näitä lapsia rakastaisi, pitäisi heistä, välittäisi - ne ei ole omia lapsia. Eikä lapset näe äitipuolta läheisenä välttämättä vaikka mitä yrittäisi . Äitipuoli ei voi toimia ja käyttäytyä kuin vanhempi jotta hänestä pidetään. Äitipuolen täytyy olla kuin paras opettaja , paras kaveri, paras kasvattaja ja paras isoäiti samassa paketissa . Muutoin äitipuoli on ilkeä. Kun isä sanoo et saa karkkia ellet siivoa huonetta se on ok ja vaikka lapsi suuttuisi ei koe isää ikävänä . Jos äitipuoli sanoo näin , lapsi kokee ilkeänä äitipuolena.
Näin se menee ja moni äiti joka ei itse ole ollut äitipuolen asemassa ei ymmärrä sitä.
Tämä rasittaa parisuhdetta ja myös se että ajautuu vähän kuin ulkopuoliseksi omasta elämästään. Vaikka haluat siihen kuvioon et pääse täysin sisään. Kokoajan on asioita joista et tiedä , suunnitelmia josta sinulle ei puhuta tai puhutaan vasta kun on puhuttu muualla.
En ihmettele että sitä ei kaikki jaksa.
Minä olen äitipuoli ja pyrin olemaan lähestyttävä , kiinnostava, turvallinen aikuinen ja oma itseni puolison lasten kanssa. En pyri siihen että he kiintyvät minuun koska sitä minä en voi valita. Voin olla vain itse avoin sille yhteydelle mutta voi silti olla ettei sitä sidettä koskaan muodostu.
Tunnen yhden perheen jossa äiti häippäsi toisen miehen matkaan pienempien lasten ollessa 7-10v . Isän uusi puoliso ollut kuvioissa 20 vuotta, ajatelkaa se määrä kaikkea arjen hoitoa, järjestöjä , turvaa, lämpöä , ohjeita, läsnäoloa , ruokaa , vaatetta, kodin pitämistä se lapsille tarkoittaa. 20 vuotta . Lopputulos? Lapset vihaavat naista. Koska hän mm kyselee aina milloin lapset lähtevät opiskelemaan jne , sellaisia asioita mitä kuka tahansa vanhempi kysyisi ja ottaisi esille. Vaan 20 vuottakaan ei riitä. Äitipuoli ei pääse vanhemmaksi , sitä roolia ei saa.
Kaikkea höpinää sitä on. Mun lapset ovat olleet jouluna puolisoni (isäpuolensa siis) vanhemmilla ja miehen lapset mun vanhemmillani. Exät eivät tulleet mukaan.
Itse en yritä olla vanhempi mieheni lapsille eikä mahdollinen vähän etäisemmäksi jääminen haittaa, koska mulla on omatkin lapset tässä hoidettavana.
T: exä, nyxä, bioäiti ja äitipuoli
Vierailija kirjoitti:
oman kokemukseni mukaan miehen exät suuttuvat minulle, kun lapset kertovat äidilleen miten hauskaa oli olla minun kanssa, mitä tehtiin ja miten kiva olen. En tajua miten se lasten oma äiti alkaa aina tuta mustasukkaisuuttaa siitä, että hänen lapsensa kertovat miten hyvin tullaan toimeen. exät ei aina hyväksy sellaista ajatusta, että lapsilla voisi olla kiva äitipuoli. Sitten alkaa sieltä exän taholta tuleva sabotointi. Kerrankin, kun oltiin miehen kanssa sovittu, että lähdetään viikonloppuna käymään kaupunkilomalla, niin exä kehitti itselleen jonkun kriisin, jonka vuoksi lasten piti tulla isän luokse. Lasten isä kieltäytyi, jonka jälkeen exä lähti hankaloittamaan lasten ja isänsä tapaamisia. On ainakin tullut selväksi, että ne naispuoliset lapsellisten exät eivät ehkä aina ole ollenkaan terveiden kirjoissa. Parmempi pysyä lapsettomissa tai sitten leskimiehissä
Hep! Mun exän vaimo on tosi kiva ja hyvä äitipuoli lapsilleni. Arvostan häntä kovasti! Toivon myös, että exäni kohtelee häntä paremmin kuin minua aikoinaan.
Ainakin ensimmäiset sivut täynnä elämäänsä kyllästyneiden ankeuttajien "MIKSI TEIT TÄLLAISEN ALOITUKSEN" ja "OLET ITSEKÄS JA LAPSELLINEN"-nyrpistelyä. Niin tyypillistä vauvapalstaa :D
Vierailija kirjoitti:
Sitä rakkauden huumassa kuvittelee, että pystyy sopeutumaan. Toisten lapsiin ei vain oikeasti pysty rakastumaan ja aika pian ne muuttuvat jo sietämättömiksikin. Tämä on ihan inhimillistä ja sinussa ei ole mitään vikaa! Hyvä vain, kun et jää esittämään mitään, vaan jatkat omaa elämääsi eteenpäin. Mutta opi se, että enää et sotkeudu perheelliseen mieheen tai ainakaan sellaiseen, joilla alaikäiset lapset!
Olen täysin eri mieltä tuosta, ettei toisen lapsista voisi pitää paljon. Kyllä voi. Ihmiset, jotka pitävät lapsista, pitävät niistä olivatpa ne omia tai ei.
Tuossahan tuo eksä tekee tahallaan kiusaa ja hyväksi käyttää eikä miehesi. Miehesi on liikaa exän tossun alla. Ex haluaa tehdä kiusaa varmaan sinullekin noilla järjestelyillä.