Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Ei ole mikään pakko seurustella, jos kokee ettei aikaa riitä kuin isänä olemiseen. Mutta on väärin lupailla kumppanille jotain ja käytännössä toimia toisin. Toivottavasti et ole niin tehnytkään.

Ei voi olettaa, että hyvä parisuhde pysyy elossa niin, että kumppani hyppii ja joustaa toisen aikataulujen mukaan loputtomiin.

No erositko hänestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?

Lapset jäi erossa exälleni. Jonkin ajan päästä alkoi veivaaminen että minun pitäisi väliajoillakin tehdä sitä mitä exä sattuu keksimään pyytää. Sanoin sitten että nyt on niin, että joko lapset asuvat sinun luonasi, tai sitten  he asuvat minun luonani, mutta tällä tavalla tilanne ei tule jatkumaan, että joka päivä on jotain uutta käskettävää mitä minun pitää tehdä sillä siunaamalla hetkellä kun exä pyytää. Että eron idea oli nimen omaan se että käskyttäminen loppuu (exän mielestä ero tuli siksi kun minä en tehnyt mitä hän pyysi. HÄN siis laittoi eron vireille.)

Tapaamiset on sovittu paperilla, kuten kaikki muukin, ja sen mukaan nyt mennään. Lakkasin vain vastaamasta exän soittoihin ja vieteihin joissa manguttiin jotain.

Välillä vieläkin kuuluu purnausta, mutta kun tosiaan hän sai tahtonsa läpi, eli sellaisen tapaamissopimuksen kuin hän halusi, ja hän on tietoinen että ihan minä hetkenä tahansa voidaan vaihtaa osia, että kyllä se minulle ja lapsille sopii, niin valittaminen on loppunut lähes tyystin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:

- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro

- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu

- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen.

"Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.

Erinomaisesti tiivistetty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Niinhän ne yleensä tekee. Tai käy töissä, tai kaverilla, tai venhempiensa luona, lenkillä, omilla asioilla jne. Mutta auta armias jos exä saa tietää että se mies viettääkin kivaa aikaa uuden puolisonsa kanssa, niin sehän ei sovi, koska lapset ensin. Lapsethan tulevat ensin vain ja ainoastaan silloin kun on kyse naisystävästä ;) muissa tapauksissa mies voi elää ihna normaalia elämää johon kuuluu mm.- harrastaminen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Minä kasvoin yh-perheessä. Isäni kuoli, kun olin vasta taapero. Meillä asui mummot lähellä ja olin pienenä aika usein heillä hoidossa. Ei se ollut mielestäni kamalaa ja äitini on edelleen kuin paras ystäväni. Siltikin, vaikka osasi huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja laittoi mut jommalle kummalle mummolle hoitoon tyttöjen illan tai reissun ajaksi. Lähtipä joskus jopa viikoksi lämpimään miesystävänsä kanssa. En ole traumatisoitunut. Sen sijaan olen iloinen, että minulla oli läheinen suhde nyt jo kuolleisiin isovanhempiini.

No, tänään on jo toinen joulukuuta, kenetkäs aiot tänään jättää ja millä tekosyyllä?

sanot miehelle että lapset tai minä. kyllä se sika tajuaa mikä on tärkeetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:

- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro

- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu

- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen.

"Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.

Erinomaisesti tiivistetty!

Näin. Ja sitten kun lapsi on jo 17vee niin joka oikkuun ei tule suostua omat sovitut menot unohtaen. Tyyliin teini ilmoittaa lauantaina jotta viekääs mut  tänään, siis samana lauantai-iltana kuudeksi Jasminelle ja hakekaas sitten klo 24 pois. Ja aikuiset oli varanneet jo liput teatteriin tahi risteilylle ja nämä liput revitään. Eihän tällainen meno vetele normaalissa ydinperheessäkään saati sitten uusioperheessä!

Eli jos joku tarkoittaa "lapset aina ensin" lausahduksellaan juuri tuonkaltaista esimerkkiä. Nimittäin jotkut käsittää sen ihan näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Minä kasvoin yh-perheessä. Isäni kuoli, kun olin vasta taapero. Meillä asui mummot lähellä ja olin pienenä aika usein heillä hoidossa. Ei se ollut mielestäni kamalaa ja äitini on edelleen kuin paras ystäväni. Siltikin, vaikka osasi huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja laittoi mut jommalle kummalle mummolle hoitoon tyttöjen illan tai reissun ajaksi. Lähtipä joskus jopa viikoksi lämpimään miesystävänsä kanssa. En ole traumatisoitunut. Sen sijaan olen iloinen, että minulla oli läheinen suhde nyt jo kuolleisiin isovanhempiini.

Miten tuo tarinasi liittyy lainaamaasi viestiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:

- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro

- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu

- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen.

"Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.

Erinomaisesti tiivistetty!

Näin. Ja sitten kun lapsi on jo 17vee niin joka oikkuun ei tule suostua omat sovitut menot unohtaen. Tyyliin teini ilmoittaa lauantaina jotta viekääs mut  tänään, siis samana lauantai-iltana kuudeksi Jasminelle ja hakekaas sitten klo 24 pois. Ja aikuiset oli varanneet jo liput teatteriin tahi risteilylle ja nämä liput revitään. Eihän tällainen meno vetele normaalissa ydinperheessäkään saati sitten uusioperheessä!

Eli jos joku tarkoittaa "lapset aina ensin" lausahduksellaan juuri tuonkaltaista esimerkkiä. Nimittäin jotkut käsittää sen ihan näin!

Kuten joku jo tuossa aiemmin totesi, niin "lapset ensin"-toteamus on todellakin tarkoitettu vain uuden kumppanin kanssa vietetyn ajan torppaamiseen. Sehän on se ainoa milloin ne lapset ensin tulee.

Jos sinne teatteriin ollaan menossa töiden puolesta, tai mummon kanssa, tai kaveriporukalla, niin silloin sinne mennään. Liput revitään vain silloin jos sinne ollaan menossa puolison kanssa, koska lapset ensin. Puolison (sen uuden siis) tulee olla kynnysmatto ja lattiarätti, jonka tulee olla mahdollisimman alhaalla arvojärjestyksessä. Siis miehen exän mielestä. Koska jos näin ei ole, niin lapset ei tule ensin.

Miettikääpä mitenmielisairasta jo pelkkänä ajatuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:

- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro

- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu

- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen.

"Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.

Erinomaisesti tiivistetty!

Näin. Ja sitten kun lapsi on jo 17vee niin joka oikkuun ei tule suostua omat sovitut menot unohtaen. Tyyliin teini ilmoittaa lauantaina jotta viekääs mut  tänään, siis samana lauantai-iltana kuudeksi Jasminelle ja hakekaas sitten klo 24 pois. Ja aikuiset oli varanneet jo liput teatteriin tahi risteilylle ja nämä liput revitään. Eihän tällainen meno vetele normaalissa ydinperheessäkään saati sitten uusioperheessä!

Eli jos joku tarkoittaa "lapset aina ensin" lausahduksellaan juuri tuonkaltaista esimerkkiä. Nimittäin jotkut käsittää sen ihan näin!

Mun miehen ex ja lapsi käsitti sen näin. Joskus esim. lapsi tuli miehen luo ilmoittamatta äitinsä siunauksella ja sitten lapsi soitteli mun kotona lapsentonta viikkoa viettävälle miehelle, että missä oot ja miksi et ole kotona.

Paras oli, kun miehen ex kysyi mieheltä, että onko paikkakunnalla tulevana viikonloppuna. Mies vastasi olevansa. Pe iltana tuli soitto, että nyt hän ja lapsi lähtee reissuun ja käy sitten huolehtimassa lemmikistä aikoina x ja y. Mies ihmetteli, että eihän tällaisesta ole sovittu ja että hän on mun luona monen kymmenen kilometrin päässä ja ei ala ajella eestaas. Ex oli olettanut paikkakunnalla olon automaattisesti lemmikistä huolehtimiseksi. Kieltäytymisestä suuttui, kun lainaus: onhan se lapsenkin lemmikki. Olisi vaikka kuinka monta vastaavaa esimerkkiä, mutta onneksi lopulta pitkän vääntämisen jälkeen homma rauhoittui. Mulla on itselläkin lemmikki ja lapsia ja olen jonkun ex, joten tiedän hyvin, että ilmankin exänsä hyppyytystä lasten tai lemmikin varjolla voi elää varsin mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

sanot miehelle että lapset tai minä. kyllä se sika tajuaa mikä on tärkeetä

Kyllä varmasti omat lapset on etusijalla eikä joku vieras akankutale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Minä kasvoin yh-perheessä. Isäni kuoli, kun olin vasta taapero. Meillä asui mummot lähellä ja olin pienenä aika usein heillä hoidossa. Ei se ollut mielestäni kamalaa ja äitini on edelleen kuin paras ystäväni. Siltikin, vaikka osasi huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja laittoi mut jommalle kummalle mummolle hoitoon tyttöjen illan tai reissun ajaksi. Lähtipä joskus jopa viikoksi lämpimään miesystävänsä kanssa. En ole traumatisoitunut. Sen sijaan olen iloinen, että minulla oli läheinen suhde nyt jo kuolleisiin isovanhempiini.

Miten tuo tarinasi liittyy lainaamaasi viestiin?

Yh perheissä ei aina olla lasten kanssa kuukauden jokaisena päivänä, siten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

Miksi ihmeessä olet eronnut jos ex on niin tärkeä?

Kyllä tämä palsta on täynnä tyhmiä ihmisiä.

Ei tuossa sanottu että ex on tärkeä, vaan että hän on LÄSNÄ jouluna. Varmaankin koska hän on lapsille tärkeä. Minä ymmärrän hyvin, ja on tosi hienoa jos ern jälkeen pystyy säilyttämään niin hyvät välit, että lasten kanssa voidaan edelleen viettää yhteisiä juhlapyhiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

Miksi ihmeessä olet eronnut jos ex on niin tärkeä?

Kyllä tämä palsta on täynnä tyhmiä ihmisiä.

Ei tuossa sanottu että ex on tärkeä, vaan että hän on LÄSNÄ jouluna. Varmaankin koska hän on lapsille tärkeä. Minä ymmärrän hyvin, ja on tosi hienoa jos ern jälkeen pystyy säilyttämään niin hyvät välit, että lasten kanssa voidaan edelleen viettää yhteisiä juhlapyhiäkin.

Miten sun mielestä uusperheissä pitäisi toimia? Jokainen menee omalle exälleen? Tai kasataan kaikki uusperheen kotiin? Myös exän nyxän exän nyxä jne? Minkä perheen traditioilla joulu vietetään?

Vierailija kirjoitti:

No miksi lähdit suhteeseen alunperin? mies salasi lapset niinkö?

Jos ei niin mitä ihmettä?

Oon perheellinen, kaksi yhteistä pientä lasta.

3 teiniä joista yks miehen Kaks mun. Päälle koirat yms

Parisuhdeaikaa on perheen lomassa hetkiä kosketus, katse , halaus. Ja kahdestaan kun lapset nukkuu ja elukat on hoidettu, jos siis jaksaa kun monesti kello on 1 yöllä kun on pakolliset asiat hoidettu. Elämä on ja lapset kyllä kasvaa.

Samaa voisi kysyä sinulta: Miksi hankit lapsia ex-miehesi kanssa, kun kuitenkin erositte? Etkö todellakaan nähnyt merkkejä siitä ettei suhteenne tule toimimaan?

Entä jos nykyinen suhteesi päättyy, syyllistätkö taas lapsiesi uusvanhempia jos he eivät yrityksistä huolimatta jaksa roudata alullepanemaasi lapsiprojektia joka toinen viikko?

Joskus on hyvä katsoa peiliin ennen kuin alkaa kivittää muita.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.