Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hankala ex-vaimo on kateellinen kun olen tavannut uuden naisen. Meillä on viikk-viikko systeemi ja hän saattaa tuoda lapset juuri sinä iltana kun mulla on treffit uuden naisen kanssa vaikka on hänen viikkonsa.

Ratkaisin asiat niin että puhun lapsille omalla lapsiviikolla, että ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit. Ja oikeasti varaan päivällispöydän perjantaiksi. No keskiviikko-iltapäivänä exä soittaa että hänellä on joku hätätilanne että voinko ottaa lapset yhdeksi yöksi. No tokihan se onnistuu!

Mistä ihmeestä hän tietääkään tuoda lapset juuri sinä iltana, kun sinulla on treffit?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat elää ihan eri maailmassa perheellisten kanssa. Useat ovat jääneet kehitysasteelle, jossa oma napa ja omat fiilikset on maailman keskipiste. Kyllä lapset tuo ihmiseen yleensä kypsyyttä ja vastuullisuutta.

Siksi olisi hyvä että lapsettomat seurustelee keskenään ja lapselliset keskenään.

Höpö höpö taas näitä juttuja. Henkinen kasvu ei ole ollenkaan lapsista kiinni, toiset ovat vastuullisia ja järkeviä jo parikymppisinä ja toiset vielä ihan lapsia 40-vuotiaina äiteinä tai isinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala ex-vaimo on kateellinen kun olen tavannut uuden naisen. Meillä on viikk-viikko systeemi ja hän saattaa tuoda lapset juuri sinä iltana kun mulla on treffit uuden naisen kanssa vaikka on hänen viikkonsa.

Ratkaisin asiat niin että puhun lapsille omalla lapsiviikolla, että ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit. Ja oikeasti varaan päivällispöydän perjantaiksi. No keskiviikko-iltapäivänä exä soittaa että hänellä on joku hätätilanne että voinko ottaa lapset yhdeksi yöksi. No tokihan se onnistuu!

Mistä ihmeestä hän tietääkään tuoda lapset juuri sinä iltana, kun sinulla on treffit?

No käsitän tuosta että lapset on kertoneet äitilleen että iskällä on treffit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala ex-vaimo on kateellinen kun olen tavannut uuden naisen. Meillä on viikk-viikko systeemi ja hän saattaa tuoda lapset juuri sinä iltana kun mulla on treffit uuden naisen kanssa vaikka on hänen viikkonsa.

Ratkaisin asiat niin että puhun lapsille omalla lapsiviikolla, että ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit. Ja oikeasti varaan päivällispöydän perjantaiksi. No keskiviikko-iltapäivänä exä soittaa että hänellä on joku hätätilanne että voinko ottaa lapset yhdeksi yöksi. No tokihan se onnistuu!

Mistä ihmeestä hän tietääkään tuoda lapset juuri sinä iltana, kun sinulla on treffit?

No tämäpä. Mä olen eronnut, eikä mulla ole kyllä mitään tietoa siitä, miten exä iltansa viettää. Eli jos kysyn, että voisiko hän ottaa lapset joku ilta, niin kyllä se lähtee ihan vaan siitä mun tarpeesta (esim. työmatka) saada lapsille hoitaja.

Aika itserakasta ajatella, että tuo miehen exä tekisi kaiken vain ex-miehensä takia (esim. kiusatakseen). Ettei vaan tuo miehen oman navan tuijottaminen olisi ollut eronkin syynä, siis se, ettei ollenkaan voi kuvitellakaan, että exällään voisi olla elämässä jotain, mikä ei liittyisikään tähän mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala ex-vaimo on kateellinen kun olen tavannut uuden naisen. Meillä on viikk-viikko systeemi ja hän saattaa tuoda lapset juuri sinä iltana kun mulla on treffit uuden naisen kanssa vaikka on hänen viikkonsa.

Ratkaisin asiat niin että puhun lapsille omalla lapsiviikolla, että ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit. Ja oikeasti varaan päivällispöydän perjantaiksi. No keskiviikko-iltapäivänä exä soittaa että hänellä on joku hätätilanne että voinko ottaa lapset yhdeksi yöksi. No tokihan se onnistuu!

Mistä ihmeestä hän tietääkään tuoda lapset juuri sinä iltana, kun sinulla on treffit?

No käsitän tuosta että lapset on kertoneet äitilleen että iskällä on treffit.

Tätä sopii ihmetellä ihan yhtä paljon, siis että miksi isä selittää lapsille jostain deiteistään tai tapailunaisista. Yleensä uudet puolisot tuodaan lasten tietoon vasta sitten, kun suhde on vakiintunut ja vakava. Eli tuo mies nimen omaan haluaa (kuvitella), että exänsä olisi mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.

Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

[b]vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen[/b] ?!? WTF? Muistuta, että en ala koskaan, ikinä seurustella sinun kanssasi! En halua olla joku viihdelaite, joka otetaan kaapista kun ei ole muuta tekemistä, en halua olla sohva jolla istutaan kun jaksetaan tai kirja jota luetaan jos jää aikaa.

Jos ihmettelet, miksi uudet suhteesi eivät onnistu, niin katso peiliin. Kukaan ei jaksa noin epäkunniottavaa kohtelua seurustelukumppaniltaan, minä ainakin haluan olla kokonainen ihminen ja kumppani, en joku jonka olemassaolo huomataan jos ylimääräistä aikaa jää.

Hyvä ajatus teidän kummankin kannalta. Mutta seksisuhde tietysti on syytä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.

Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

Saathan sinä tehdä niin kuin haluat, mutta onhan tämä ihan sontaa tämä sinun tekstisi. Provohan tämä tietysti onkin.

Kukaan ei viedä lomiaan tai juhlapyhiään exän kanssa muutenkaan tai sitten kyseessä ei ole ex. Ja varsinkin jos on uusi puoliso, niin ei sen exän kanssa enää mitään vispiläkauppaa pidetä.

Itsekin isä

Tämä on niin oikein.

Turhaan naiset ovatkin pitäneet yllä äitimyyttiä ja äidinvaistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.

Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

[b]vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen[/b] ?!? WTF? Muistuta, että en ala koskaan, ikinä seurustella sinun kanssasi! En halua olla joku viihdelaite, joka otetaan kaapista kun ei ole muuta tekemistä, en halua olla sohva jolla istutaan kun jaksetaan tai kirja jota luetaan jos jää aikaa.

Jos ihmettelet, miksi uudet suhteesi eivät onnistu, niin katso peiliin. Kukaan ei jaksa noin epäkunniottavaa kohtelua seurustelukumppaniltaan, minä ainakin haluan olla kokonainen ihminen ja kumppani, en joku jonka olemassaolo huomataan jos ylimääräistä aikaa jää.

En ihmettele yhtään että on paljon katkeria äiti/isäpuolia jos tuo tekstini herättää raivoa. Siis ilman muuta mun tehtävä nro 1 elämässä on olla äiti lapsilleni jotka ovat pieniä. Samoin jos miesystävälleni on lapsia, tiedän että ne ovat hänelle tärkeimmät. Ei tulisi mieleenkään että ehdottaisin hänen viettävän joulun erossa lapsistaan.

Tässä huomaa lapsettomien ajattelun eron. He kuvittelevat että ovat yhtäkkiä seurustelukumppanin tärkein ihminen! Kuka hyvänsä vanhempi tietää sydämessään että omat lapset menevät kaiken muun ohi. Se pitää uuden puolison niellä.

Meillä oli miehen kanssa koko vuonna vain yksi lomaviikko yhtä aikaa kesällä. Mies päätti viettää juuri sen viikon lastensa kanssa, eikä minun kanssani. Kuulemma ei ollut mahdollisuutta siirtää sitä lapsiviikkoa mihinkään muuhun viikkoon, se ei olisi sopinut exälle. En tosin edes usko, että hän edes keskusteli asiasta exänsä kanssa, vaan päätti niin itse. Eli ymmärrän täysin, mikä ap:ta häiritsee ja johtaa eroajatuksiin. Ei se, että miehellä on lapsia ylipäänsä ja viettää heidän kanssaan aikaa, vaan se, ettei mies tunnu arvostavan suhdetta ap:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko kertoa tää sille miesystävälle, että olet hänet jättämässä, eikä jonnekin keskustelupalstalle???

Minä kans jaksan ihmetellä näitä ilmoitusasioita täällä. Sama kuin minä kertoisin että aion illala käydä kaupassa, meinaa jääkaappi olla tyhjä. Valtaisan mielenkiintoista.

Jotkut eivät osaa tehdä omia päätöksiä kertomatta niistä muille, tätä palstaa käyttää moni sellainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.

Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

Tämä on syy, miksi itse en jatkossa lapsellisiin miehiin sekaannu. Olen tässä nyt pari vuotta kokenut elämää "ekstrana". Ei kauhean kiva, että oman elämän tärkein aikuinen ihmissuhde on toisen näkökulmasta pelkkä kiva lisäharrastus silloin tällöin...

Ennen kuin joku tulee haukkumaan lasten vihaamisesta, niin ymmärrän hyvin että lapset on miehelle tärkeitä. Ongelma tulee siinä, että parisuhde tulee prioriteeteissa matalalla, ja minulle ei satunnainen tapailu riitä.

Kannattaa tosiaan katsella lapseton mies, nuo toisen lapset on karmeita ihme säätöjä kokoajan. EI JATKOON!!

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on perheenisänä. Ei vielä paha. Ehkä sinun kannattaa suosista etsiä joku toinen perheetön. Elätte eri maailmoissa. Perheellisenä äitinä sanoisin, että ongelmasi ovat luksusta.

Älä ainakaan kuvittele että kaikki lapsettomat kokisivat kuten ap. Ei mua haittaisi että mies hoitaa lapsiaan. Se haittaisi jos ei hoitaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?

Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.

ap

Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.

Niinhän aloituksessani kirjoitin.

ap

No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.

Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.

ap

Et sä sitten rakasta. Ehkä oot jollain tasolla kiintynyt, mutta rakkautta... nope.

Normi-ihmiset keskustelee ja koittaa löytää kompromisseja ja ratkaisuja. Ja normaali aikuinen ymmärtää, että jos toisella on lapsia, niin ne on järjestyksessä ensimmäisenä. Jos on niin epäkypsä ja itsekäs, että on pakko päästä lasten ohi jollekin jalustalle palvottavaksi, niin sit on parempi ollakin itekseen.

Muutaman vuoden päästä sä mangut täällä et miks piti jättää hyvä mies ku et enää löydä muuta ku yhen panon miehiä ja kohta et sitte enää niitäkään.

Tämä ei todellakaan ole totta.

Lapsettoman äitipuolen osa on tosi raskas. Aina se rakkaus ei oikeasti riitä. Elämäntilanteet on eri, odotukset elämältä eri mutta ne voi vielä yrittää yhteensovittaa. Kuviossa kuitenkin käytännössä ainoa ratkaisu on, että äitipuoli eli lapseton kumppani yleensä joustaa aina. Niin sen pitää lasten vuoksi ollakin. Tämän sanominen ääneen on totuus, ei uhriutumista.

Koska isä haluaa olla lasten kanssa ja toisinpäin , lapseton viettää joulun heidän kanssa jos vanhaa viettää joulun kumppaninsa kanssa. Ei ole mahdollista viettää joulua esim. Lapsettoman suvun kanssa (koska lapsia ei taas sinne voisi viedä koska lasten äiti haluaa myös nähdä heitä).

Se ei vaadi enempää tai oikeanlaista rakkautta että suhdetta perheellisen kanssa jaksaa vaan oikeanlaista joustavaa elämänasennetta . Ja sen hyväksymistä että parisuhteeseen vaikuttaa tekijät joissa lapsettoman osa on joustaa eniten.

Ja vaikka miten näitä lapsia rakastaisi, pitäisi heistä, välittäisi - ne ei ole omia lapsia. Eikä lapset näe äitipuolta läheisenä välttämättä vaikka mitä yrittäisi . Äitipuoli ei voi toimia ja käyttäytyä kuin vanhempi jotta hänestä pidetään. Äitipuolen täytyy olla kuin paras opettaja , paras kaveri, paras kasvattaja ja paras isoäiti samassa paketissa . Muutoin äitipuoli on ilkeä. Kun isä sanoo et saa karkkia ellet siivoa huonetta se on ok ja vaikka lapsi suuttuisi ei koe isää ikävänä . Jos äitipuoli sanoo näin , lapsi kokee ilkeänä äitipuolena.

Näin se menee ja moni äiti joka ei itse ole ollut äitipuolen asemassa ei ymmärrä sitä.

Tämä rasittaa parisuhdetta ja myös se että ajautuu vähän kuin ulkopuoliseksi omasta elämästään. Vaikka haluat siihen kuvioon et pääse täysin sisään. Kokoajan on asioita joista et tiedä , suunnitelmia josta sinulle ei puhuta tai puhutaan vasta kun on puhuttu muualla.

En ihmettele että sitä ei kaikki jaksa.

Minä olen äitipuoli ja pyrin olemaan lähestyttävä , kiinnostava, turvallinen aikuinen ja oma itseni puolison lasten kanssa. En pyri siihen että he kiintyvät minuun koska sitä minä en voi valita. Voin olla vain itse avoin sille yhteydelle mutta voi silti olla ettei sitä sidettä koskaan muodostu.

Tunnen yhden perheen jossa äiti häippäsi toisen miehen matkaan pienempien lasten ollessa 7-10v . Isän uusi puoliso ollut kuvioissa 20 vuotta, ajatelkaa se määrä kaikkea arjen hoitoa, järjestöjä , turvaa, lämpöä , ohjeita, läsnäoloa , ruokaa , vaatetta, kodin pitämistä se lapsille tarkoittaa. 20 vuotta . Lopputulos? Lapset vihaavat naista. Koska hän mm kyselee aina milloin lapset lähtevät opiskelemaan jne , sellaisia asioita mitä kuka tahansa vanhempi kysyisi ja ottaisi esille. Vaan 20 vuottakaan ei riitä. Äitipuoli ei pääse vanhemmaksi , sitä roolia ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään millainen side vanhemmilla on lapsiin. Siksi en lapsettomana alkaisi suhteeseen jos toisella on lapsia, paitsi ehkä aikuisia lapsia.

Esimerkiksi jos minun ja lasten elämään tulisi uusi mies, hän olisi automaattisesti prioriteettijärjestyksessä häntäpäässä. Ensin ajattelen lasten etua, ja oma suhde on sitten ekstraa. Tämä on kova pala ihmiselle, jolla ei ole lapsia ja hän ei sitä ymmärrä.

Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.

[b]vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen[/b] ?!? WTF? Muistuta, että en ala koskaan, ikinä seurustella sinun kanssasi! En halua olla joku viihdelaite, joka otetaan kaapista kun ei ole muuta tekemistä, en halua olla sohva jolla istutaan kun jaksetaan tai kirja jota luetaan jos jää aikaa.

Jos ihmettelet, miksi uudet suhteesi eivät onnistu, niin katso peiliin. Kukaan ei jaksa noin epäkunniottavaa kohtelua seurustelukumppaniltaan, minä ainakin haluan olla kokonainen ihminen ja kumppani, en joku jonka olemassaolo huomataan jos ylimääräistä aikaa jää.

Niinpä, ei tuollaista jaksa edes toinen lapsellinen. Tai no ehkä sellaisessa tapauksessa jaksaa, jos itsekin hakee vaan sitä kevyttä viihdykettä niihin hetkiin, kun ei ole muita menoja (oli ne sitten lapset, työ, harrastukset, kaverit). Mutta paljon on myös eronneita vanhempia, jotka haluavat lapsista huolimatta muodostaa hyvän, läheisen ja kunnioittavan parisuhteen eikä sellainen kyllä tuollaisella asenteella onnistu. Se, että priorisoi ja arvostaa myös kumppaniaan, ei sulje pois sitä, etteikö voisi olla hyvä vanhempi lapsille.

Provohan tuo on tai sitten yksittäinen sekopää, mutta onneksi tiedän kokemuksesta, ettei tosielämässä tuollaisia juuri vastaan tule :)

Jos ja kun tunnet että et jaksa, että tämä ei ole sitä mitä elämältäsi haluat, älä hyvä ihminen ainakaan sitoudu tähän mieheen!

Kun nyt selkeästi näet että tuo kaikki on liikaa, kuuntele itseäsi. Ei ole kenenkään etu että uhraat itsesi. Siitä ei taatusti mitään hyvää seuraa ei sinulle, miehelle eikä lapsille.

oman kokemukseni mukaan miehen exät suuttuvat minulle, kun lapset kertovat äidilleen miten hauskaa oli olla minun kanssa, mitä tehtiin ja miten kiva olen. En tajua miten se lasten oma äiti alkaa aina tuta mustasukkaisuuttaa siitä, että hänen lapsensa kertovat miten hyvin tullaan toimeen. exät ei aina hyväksy sellaista ajatusta, että lapsilla voisi olla kiva äitipuoli. Sitten alkaa sieltä exän taholta tuleva sabotointi. Kerrankin, kun oltiin miehen kanssa sovittu, että lähdetään viikonloppuna käymään kaupunkilomalla, niin exä kehitti itselleen jonkun kriisin, jonka vuoksi lasten piti tulla isän luokse. Lasten isä kieltäytyi, jonka jälkeen exä lähti hankaloittamaan lasten ja isänsä tapaamisia. On ainakin tullut selväksi, että ne naispuoliset lapsellisten exät eivät ehkä aina ole ollenkaan terveiden kirjoissa. Parmempi pysyä lapsettomissa tai sitten leskimiehissä

Samoja fiiliksiä.

Miehes lapset on sietämättömiä. Jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt.

Nyt meillä on vauva ja suunnittelen poismuuttoa. Seurustelua voidaan jatkaa, mut niin etten näe hänen lapsia.