Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Hyvä juttu! 

Ok. Mä meen nyt vessaan, vaikka en haluaisi, mutta pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpa mihilläkin olisi samanlainen oikeus. Miesten on pakko hoitaa tuo niin että ei edes yritä mitään naisen kanssa kun muuten saa lapsiviha syytökset

Jos tietää jo etukäteen ettei halua lapsiarkea, niin tietenkään ei ole oikein lähteä rakentamaan perheellisen kanssa mitään. Olen nainen, enkä deittaile perheellisiä miehiä, koska itselleni ei sopisi toisten ihmisten lasten aikataulujen mukaan meneminen enkä ole niin kusipää, että lähtisin sitä valheellisesti kokeilemaan, kun tämä on jo itsellä tiedossa.

Pitääkö tästä sitten itkeä, että on "pakko" tällaista moraalia noudattaa? Musta tämä on itsestään selvää.

Eikä mua voi lapsivihasta syyttää, tässä on ihan vain itsestä kiinni tämä asia, tykkään lapsista tosi paljon, mutten halua muiden lapsia elämääni.

Mutta jos ajattelee vilpittömästi että pitäisi lapsiarjesta ja on tosissaan liikkellä deittailemassa vanhempaa, niin miksipä ei mieskin saisi deittailla perheellistä, oli sitten mies tai nainen. 

Fiksu ja aikuismainen ajattelutapa. Itse päätin, etten tapaile naisia ennenkuin lapseni ovat tarpeeksi vanhoja, olivat 11 ja 12v kun erosin. Aloin tapailemaan uudestaan naisia kun nämä olivat miltei aikuisia. Itselleni oli parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Hyvä että aloittajan mies pitää lapsia etusijalla. Näin naisena se on iso plussa miehessä. Moista miestä vaikka odottaisin muutaman vuoden.

Yleensä se on toisimpäin.

Mies hyväksyy vaimon lapset mutta ei voi jksaa perheen elämää kontrolloivaa "mummiästä" eli lasten isää.

Eli uusi mies häviää aina (2+lpset) - 1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että aloittajan mies pitää lapsia etusijalla. Näin naisena se on iso plussa miehessä. Moista miestä vaikka odottaisin muutaman vuoden.

Niin. Iso plussa, jos mies on joku kadunkulkija. Miinus, jos sellaisen kanssa yrittää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Mun mielestä ei kannata miettiä seurustelua ennen lasten teini-ikää. Siinäkin omat haasteensa, mutta tajuavat realiteetit silti. Kyllä yhden kymmenen vuotta on ilman sitä "pakkoseurustelua", sitten vasta.

Onpa ilkeitä kommentteja AP:lle. Ymmärrän täysin, missä rumbassa on joutunut olemaan. Pitää ajatella omaa jaksamista ja hyvinvointia. Tulevaisuus voisi olla paljon kevyempää. Nauti jatkossa ja onnea! Varo näitä yh-miehiä. Olet aina kynnysmattona ja sinun tarpeitasi ei noteerata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

AP:n mies varmasti löytääkin sellaisen, paremman naisen.

Ymmärrän aloittajaa ja ihmettelen negatiivisia kommentteja! Tällaisista asioista on keskusteltu täällä ennenkin ja asiallisesti, esim. tämä:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3633850/muita-jotka-katuvat-uusperhetta…

Kannattaa lukea. On muitakin, jotka eivät jaksa sitä puolison lasten ja exän kanssa säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Kuule ihan ydinperheessäkin lapset joutuu sietämään sitä, ettei aina saa sen vanhemman seuraa, jota on ikävä. Vanhempi saattaa olla työmatkalla tai kavereidensa kanssa menoissa eikä niitä peruta vaikka lapsella olisi ikävä. Lapsi on silloin toisen vanhemman tai muun turvallisen huoltajan kanssa eikä traumatisoidu siitä, vaikka ei just silloin saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Kuule ihan ydinperheessäkin lapset joutuu sietämään sitä, ettei aina saa sen vanhemman seuraa, jota on ikävä. Vanhempi saattaa olla työmatkalla tai kavereidensa kanssa menoissa eikä niitä peruta vaikka lapsella olisi ikävä. Lapsi on silloin toisen vanhemman tai muun turvallisen huoltajan kanssa eikä traumatisoidu siitä, vaikka ei just silloin saa tahtoaan läpi.

Ja uusperheessä kyllä tarvitaan niitä pariskunnan yhdessä määrittämiä rajoja eksän suuntaan, jos sen uusperheen haluaa kasassa pitää. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Ei ihme että olette eronneet jos ymmärtäminen on tuota tasoa. Mulla ei ole mitään keskusteltavaa sun kanssa.

EI parisuhteita kun lpaset ovat pieniä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Olen eri, mutta seurustelu onnistuu helpoiten sellaisen kanssa jolla on itselläänkin lapsia, ja joka aidosti pitää lapsista ja ymmärtää katkeroitumatta että lasten tarpeet menee aikuisten tarpeiden edelle (mikä ei kuitenkaan ole sama, kuin että lapset saavat pompotella aikuisia mielensä mukaan). Harva lapseton ymmärtää ja pystyy aidosti hyväksymään vanhemmuden kokonaisvaltaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Kuule ihan ydinperheessäkin lapset joutuu sietämään sitä, ettei aina saa sen vanhemman seuraa, jota on ikävä. Vanhempi saattaa olla työmatkalla tai kavereidensa kanssa menoissa eikä niitä peruta vaikka lapsella olisi ikävä. Lapsi on silloin toisen vanhemman tai muun turvallisen huoltajan kanssa eikä traumatisoidu siitä, vaikka ei just silloin saa tahtoaan läpi.

Harvoin siellä matkoilla tai kavereiden kanssa ollaan ydinperheessä esim. puolta vuodesta. Hitto, se on todella pitkä aika olla lapsistaan erossa vuoroviikkosysteemissä. Minä olen aina iloinen jos saan tässä systeemissä lisäaikaa lasteni kanssa. Tein heidät jakaakseni elämäni heidän kanssaan, en puolta siitä. Arvostan ihmisiä - miehiä - jotka tuntevat samoin lapsiaan kohtaan. Heitä ei totisesti ole paljon. Kuka aikuinen nainen lähtee oikeasti kilpailemaan miehen lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mies on löytänyt kaksi ihanaa naista. Toinen tuo lapsia ilmoittamatta koska huvittaa ja toinen on minä minä minä. Ei käy kateeksi.

Tuollaisia kaikki naiset ovat joten vaihtoehto b miehillä on elää ilman naista.

Ei sillä että se olisi huono vaihtoehto.