Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vuoroviikko-säätöä katsoneena en kadehdi sitä rumbaa. Kun naisella on lapset, itsellä on vapaa viikko ja teen niitä asioita, joita haluan tehdä itse. Keneltäkään ei tarvitse kysyä lupaa. Kun naisen lapset lähtevät exälleen, lepää nainen yhden vuorokauden, sillä näköjään lapset voivat olla aika kuluttavia.

Ymmärrän tilannetta ja jos haluan olla tässä parisuhteessa, tulee minun ymmärtää, että homma menee nyt vaan näin.

Olen tyytyväinen. Oikea asenne auttaa valtavasti.

Seurustelin joskus yksinhuoltajan kanssa. Enää ei tulisi mieleenikään. Minusta leivottiin isä-hahmoa ja sain kuulla, että en mm. halannut erästä lasta oikein ja tosissani. Tulin toimeen lasten kanssa ja rakensimme legotaloja jne. Olin kuitenkin aina vääränlainen.

Kyllä vuoroviikkolaisen kanssa on helpompi olla kuin yksinhuoltajan.

Kokemusta on vähän, mutta itselleni tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, kun mies ei pidä eksää kurissa, vaan hyppii tämän halujen mukaan.

Sen voisi saada toimimaan, jos mies ei olisi niin nössö, vasn pitäisi kiinni selkeästä vuoroviikkoilusta.

Ei se nyt ihan näinkään välttämättä ole, että pitää pitää kurissa ja kynsin hampain sovituista viikoista kiinni. Normaalit ihmiset tulee sen verran toimeen yhteishuollossa, että joustoa löytyy. Meillä on viime aikoina enemmän joustettu lasten isän menojen mukaan (eli välillä on isän menojen vuoksi vaihdettu viikonloppuja päikseen, välillä isältä jäänyt joku viikonloppu väliin jne.), mutta myös kun mulla osuu joku meno lapsiviikonlopulle, niin exä yrittää vastavuoroisesti järjestää sitten niin, että ottaa lapset. Hyvässä hengessä kumpikin joustaa.

Ei se miehen exä välttämättä edes tiedä, ettei jousto ollut ok, jos lasten isä on sanonut, että hyvin sopii. Ehkä se mies ihan oikeasti halusi lapset luokseen. Enemmän ihmettelen, että ap on ottanut miehen, jolla on lapsia, mutta sitten häiritsee, jos lapset tulee miehen luo. Sehän on lasten toinen koti, kai he nyt sinne saa tulla!

Jos on (aikuisten) meno sovittuna, niin sitten lasten isä varmaan exälle sanoo, että tänään ei sovi joustaa aikatauluissa. Jos ei sano, niin se miehen ja uuden naisen yhteinen meno ei tainnut olla miehelle kovin tärkeä. Eli jos tuota käy usein, niin voi tosiaan olla, että suhde on huono ja se kannattaakin lopettaa.

Käyttäjä42855 kirjoitti:

Vuoroviikko-säätöä katsoneena en kadehdi sitä rumbaa. Kun naisella on lapset, itsellä on vapaa viikko ja teen niitä asioita, joita haluan tehdä itse. Keneltäkään ei tarvitse kysyä lupaa. Kun naisen lapset lähtevät exälleen, lepää nainen yhden vuorokauden, sillä näköjään lapset voivat olla aika kuluttavia.

Ymmärrän tilannetta ja jos haluan olla tässä parisuhteessa, tulee minun ymmärtää, että homma menee nyt vaan näin.

Olen tyytyväinen. Oikea asenne auttaa valtavasti.

Seurustelin joskus yksinhuoltajan kanssa. Enää ei tulisi mieleenikään. Minusta leivottiin isä-hahmoa ja sain kuulla, että en mm. halannut erästä lasta oikein ja tosissani. Tulin toimeen lasten kanssa ja rakensimme legotaloja jne. Olin kuitenkin aina vääränlainen.

Kyllä vuoroviikkolaisen kanssa on helpompi olla kuin yksinhuoltajan.

Kokemusta on vähän, mutta itselleni tarpeeksi.

No tuollaisessa nyt on joku ihan muu vialla kuin se, että on yh, jos alkaa väittää, ettet halannut oikein jne. Uusperheitä on paljon, eikä varmasti kaikilla ole tuollaista toisen sättimistä.

Henkilö jolla on lapsia on käytännössä ikuisesti naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on lapsia.

Usein uudet suhteet jäävätkin pelkän tapailusuhteen asteelle, eli että nähdään joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt niin kuin suunnittelin. Mies kävi ja kerroin, mihin lopputulokseen olen tullut. Itkettiin molemmat. Mies pyysi, että yritettäisiin vielä saada asiat toimimaan, koska hän ei pysty luopumaan minusta.

ap

Nyt se mies vetäisi sitten niitä rajoja exälle. Mutta sinä selvästi haet jotain muuta, eikä rakkauskaan sitä pelasta.

En voi tietää, muuttuisiko asiat. Olen ihan rikki.

Ap

Anna vähän lisäaikaa ja katso muuttuuko asiat. Jos siis kyse on siitä, ettei mies ole osannut vetää rajoja. Jos taas kyse on siitä, että lapset ylipäänsäkin ärsyttää tai häiritsee sinua, niin sitten mies ei voi muuttaa asioita ja sinun pitää vain lähteä, vaikka hän ei sitä haluaisi.

Mielestäni teit hyvän ratkaisun, kun päätit vielä antaa mahdollisuuden. Katsele jonkun aikaa rauhassa ja kuulostele tunteitasi. Puhu miehesi kanssa suoraan ja kerro, mitä tunnet ja toivot. Jos tuntuu silti pahalta, niin anna olla.

Aika paljon pitäisi muuttua, että voisin jäädä. Miehen pitäisi asennoitua niin, että meidän suhde on joka päivä yhtä tärkeä.

ap

Sulla on oikea asenne. Mies on niin tossu ettei pysty vetämään exälleen rajoja. Sanot miehelle että alkaa aikuistumaan ja sanoo exälle ettei lapsia kärrätä noin vain hänen luo. Katso jonkun aikaa onnistuuko. Pahoin pelkään ettei mikään muutu.  Sinuna katselisin vapaan , lapsettoman miehen . Niin minä tein ja olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Henkilö jolla on lapsia on käytännössä ikuisesti naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on lapsia.

Usein uudet suhteet jäävätkin pelkän tapailusuhteen asteelle, eli että nähdään joka toinen viikko.

Tiedän myös lapsettomia pariskuntia (siis kummallakaan ei ole yhtäkään lasta), ketkä ovat vuosia olleet ihan vakavasti ja julkisesti pariskunta, mutta eivät asu yhdessä, eivätkä tapaa toisiaan joka päivä. Onhan myös paljon etäsuhteessa eläviä pariskuntia. Ei se mielestäni ole mitenkään vähempiarvoinen tapailusuhde, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä.

Esim. isäni oli aikanaan todella paljon työmatkoilla, että n. joka toinen viikko kotona saattoi olla aika normaalia silloin. Ei se tehnyt vanhempieni parisuhteesta tapailusuhdetta.

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy parisuhteessa olla jatkuvasti fyysisesti samassa paikassa. Kyllä sitä voi rakastaa, välittää, olla yhteyksissä silloinkin, vaikka ei näekään joka päivä.

Kuulostaa vähän siltä, että miehen exä on sysännyt lasten hoidosta suurimman osan vastuusta miehelle, vaikka paperilla on tasan. Ei hirveän harvinaista. Pahimmillaan mies vielä maksaa exälleen elareita, vaikka suurimman osa ajasta hoitaa lapset, hoitaa harrastukset ja maksaa vaatteet.

Ap:n miesystävä on ilmeisesti sellainen liian kiltti mies, jota exä saa hyppyyttää mielensä mukaan. Mies ei voi tehdä mitään omia suunnitelmia, kun pitää olla valmiudessa hoitamaan lapsia ihan millä hetkellä hyvänsä.  Miehen on vaikeaa jatkaa elämäänsä eteen päin tämän takia. Vanhemmuus on tietenkin tärkeää, mutta mies on enemmänkin kuin pelkkä lasta hoivaava isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö jolla on lapsia on käytännössä ikuisesti naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on lapsia.

Usein uudet suhteet jäävätkin pelkän tapailusuhteen asteelle, eli että nähdään joka toinen viikko.

Tiedän myös lapsettomia pariskuntia (siis kummallakaan ei ole yhtäkään lasta), ketkä ovat vuosia olleet ihan vakavasti ja julkisesti pariskunta, mutta eivät asu yhdessä, eivätkä tapaa toisiaan joka päivä. Onhan myös paljon etäsuhteessa eläviä pariskuntia. Ei se mielestäni ole mitenkään vähempiarvoinen tapailusuhde, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä.

Esim. isäni oli aikanaan todella paljon työmatkoilla, että n. joka toinen viikko kotona saattoi olla aika normaalia silloin. Ei se tehnyt vanhempieni parisuhteesta tapailusuhdetta.

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy parisuhteessa olla jatkuvasti fyysisesti samassa paikassa. Kyllä sitä voi rakastaa, välittää, olla yhteyksissä silloinkin, vaikka ei näekään joka päivä.

No tuo malli mahdollistaa useamman tapailun samaan aikaan. Tokihan joku voi olla tuollaiseenkin suhteeseen tyytyväinen. Itse tapailin miestä joka oli etäsuhteessa. Naisystävä ei saanut koskaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö jolla on lapsia on käytännössä ikuisesti naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on lapsia.

Usein uudet suhteet jäävätkin pelkän tapailusuhteen asteelle, eli että nähdään joka toinen viikko.

Tiedän myös lapsettomia pariskuntia (siis kummallakaan ei ole yhtäkään lasta), ketkä ovat vuosia olleet ihan vakavasti ja julkisesti pariskunta, mutta eivät asu yhdessä, eivätkä tapaa toisiaan joka päivä. Onhan myös paljon etäsuhteessa eläviä pariskuntia. Ei se mielestäni ole mitenkään vähempiarvoinen tapailusuhde, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä.

Esim. isäni oli aikanaan todella paljon työmatkoilla, että n. joka toinen viikko kotona saattoi olla aika normaalia silloin. Ei se tehnyt vanhempieni parisuhteesta tapailusuhdetta.

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy parisuhteessa olla jatkuvasti fyysisesti samassa paikassa. Kyllä sitä voi rakastaa, välittää, olla yhteyksissä silloinkin, vaikka ei näekään joka päivä.

No tuo malli mahdollistaa useamman tapailun samaan aikaan. Tokihan joku voi olla tuollaiseenkin suhteeseen tyytyväinen. Itse tapailin miestä joka oli etäsuhteessa. Naisystävä ei saanut koskaan tietää.

Aika heikoilla ollaan silloinkin, jos ainoa tapa estää tuo pettäminen, on vahtia toista joka päivä. En haluaisi suhdetta ollenkaan, jos en luottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö jolla on lapsia on käytännössä ikuisesti naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on lapsia.

Usein uudet suhteet jäävätkin pelkän tapailusuhteen asteelle, eli että nähdään joka toinen viikko.

Tiedän myös lapsettomia pariskuntia (siis kummallakaan ei ole yhtäkään lasta), ketkä ovat vuosia olleet ihan vakavasti ja julkisesti pariskunta, mutta eivät asu yhdessä, eivätkä tapaa toisiaan joka päivä. Onhan myös paljon etäsuhteessa eläviä pariskuntia. Ei se mielestäni ole mitenkään vähempiarvoinen tapailusuhde, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä.

Esim. isäni oli aikanaan todella paljon työmatkoilla, että n. joka toinen viikko kotona saattoi olla aika normaalia silloin. Ei se tehnyt vanhempieni parisuhteesta tapailusuhdetta.

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy parisuhteessa olla jatkuvasti fyysisesti samassa paikassa. Kyllä sitä voi rakastaa, välittää, olla yhteyksissä silloinkin, vaikka ei näekään joka päivä.

No tuo malli mahdollistaa useamman tapailun samaan aikaan. Tokihan joku voi olla tuollaiseenkin suhteeseen tyytyväinen. Itse tapailin miestä joka oli etäsuhteessa. Naisystävä ei saanut koskaan tietää.

Aika heikoilla ollaan silloinkin, jos ainoa tapa estää tuo pettäminen, on vahtia toista joka päivä. En haluaisi suhdetta ollenkaan, jos en luottaisi.

Joo ei kaikki edes halua estää. Toisaalta ei voi tietää, mitä se toinen vapaa-aikanaan puuhailee. Luottaminen antaa tietysti itselle mielenrauhan niin kannattaa luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, kun mies ei pidä eksää kurissa, vaan hyppii tämän halujen mukaan.

Sen voisi saada toimimaan, jos mies ei olisi niin nössö, vasn pitäisi kiinni selkeästä vuoroviikkoilusta.

Ei se nyt ihan näinkään välttämättä ole, että pitää pitää kurissa ja kynsin hampain sovituista viikoista kiinni. Normaalit ihmiset tulee sen verran toimeen yhteishuollossa, että joustoa löytyy. Meillä on viime aikoina enemmän joustettu lasten isän menojen mukaan (eli välillä on isän menojen vuoksi vaihdettu viikonloppuja päikseen, välillä isältä jäänyt joku viikonloppu väliin jne.), mutta myös kun mulla osuu joku meno lapsiviikonlopulle, niin exä yrittää vastavuoroisesti järjestää sitten niin, että ottaa lapset. Hyvässä hengessä kumpikin joustaa.

Ei se miehen exä välttämättä edes tiedä, ettei jousto ollut ok, jos lasten isä on sanonut, että hyvin sopii. Ehkä se mies ihan oikeasti halusi lapset luokseen. Enemmän ihmettelen, että ap on ottanut miehen, jolla on lapsia, mutta sitten häiritsee, jos lapset tulee miehen luo. Sehän on lasten toinen koti, kai he nyt sinne saa tulla!

Jos on (aikuisten) meno sovittuna, niin sitten lasten isä varmaan exälle sanoo, että tänään ei sovi joustaa aikatauluissa. Jos ei sano, niin se miehen ja uuden naisen yhteinen meno ei tainnut olla miehelle kovin tärkeä. Eli jos tuota käy usein, niin voi tosiaan olla, että suhde on huono ja se kannattaakin lopettaa.

Minä olin aikanaan 5-6 vuotta vuoroviikkovanhempi. Ei meidän tarvinnut joustaa puoleen tai toiseen muutoin kuin äkillisten työmatkojen kohdalla, eikä niitä nyt usein ollut, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Kerran vuodessa lukittiin päivät kiinni, ja niillä mentiin.

Ap,luuletko että mies voi lakata olemasta isä sinun takiasi? Hänellä on lapsia jonka varmasti tiesit, mikset etsinyt lapsetonta miestä.

Vierailija kirjoitti:

Ap,luuletko että mies voi lakata olemasta isä sinun takiasi? Hänellä on lapsia jonka varmasti tiesit, mikset etsinyt lapsetonta miestä.

Ei kai tässä siitä ollut kyse, vaan siitä, että mies pitää eksänsä menoja tärkeämpinä kuin ap:n suunnitelmia.

"Minä vihaan hylkäämistä", sanoo Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Millaista teillä on sitten ollut lasten kanssa?

Onko sulla ap omia lapsia?

Oikein mitään ei voi suunnitella yhdessä. Joka toinen viikko on käytännössä pois pelistä. Joka toinen viikko pitäisi olla parisuhdeaikaa, mutta silloinkin mies kuskaa lapsia joskus harrastuksiin ja lasten äiti saattaa yhtäkkiä kysymättä kärrätä lapset isänsä luokse viikonloppuna. Ei riitä mulle parisuhteeksi.

Minulla ei ole lapsia.

ap

Olen tässä juuri muuttanut erilleen ex-vaimostani jolla ei ole ajokorttia. Yksi eron syy on että kyllästyin olemaan taksipalvelu perheelle. Kukaan ei kävele mihinkäänja äiti oli opettanut isoille lapsillekin että aina voi pyytää isää kuskiksi niin et tarvii kävellä! Alko vaan v@@tuttaa kuskata aikuista ihmistä kampaajalle ja ties minne kuin ei itse jaksa kävellä ja bussilla meno on muka hankalaa.

Mutta nyt sit pitäis päättää että mennäänkö viikko-viikko systeemillä vai asuuko lapset pääosin äidin luona. Se mikä ei muutu on että minähän ne joudun lapset aina harjoituksiin kuskaamaan. No nyt voin tosin järkkäillä kimppakyytejä joita exä vastusti koska isä voi kuskata.

Minä olen sivusta seurannut ystävääni, joka on täysin heittopussi suhteessa. Myös ystävälläni on lapsia, eli kyllä hän ymmärtää, että lapset ovat tärkeämpiä.

Mutta mies ei kykene pitämään mitään rajoja eksälleen. Lapset saattavat tulla isälleen tunnin varoitusajalla.

Isä itse selittää, että lapsilla pitää olla paikka, johon ovat aina tervetulleita. Tapa sekin selittää omaa rajattomuuttaan pois.

Eniten ärsyttää se, ettei kumpikaan heistä tajua, että juurisyy on miehen munattomuudessa.

En jaksaisi itsekään. Mulla on omat lapset jotka lähestyvät teini-ikää. Olen ollut aina omistautuva äiti ja hoitanut lapsia tosi paljon. Nyt on mitta tullut sitä täyteen.

Jaksoin hyvin hoitaa omat lapset mutta muiden lapsia en ala hoitamaan tai olemaan äiti. Musta on vastuullista myöntää itselleen tämä, eikä alkaa leikkiin jossa ei pidemmän päälle viihdy.

Seurustelen miehen kanssa jolla on yksi teini-ikäinen poika. Häntä ei tarvitse hoitaa ja olen hänelle (toivottavasti) mukava täti enkä muuta. Tapaamme harvoin ja tykkään kyllä hänestä, mutta äidiksi en ala.

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies jo tämän itsensäkin takia. Ei hänen tarvitse tuhlata aikaansa kaltaiseesi. Aikuistu sitten ennen seuraava suhdetta, jooko.

Avokumppanillakin on oikeutensa, ja se on tulla kunnioitetuksi parisuhteessa. Lasten äiti tekee selvästi kiusaa ja kuskaa lapset isälleen ohi sovitun. Poikkeustapaukset tietty pitää hyväksyä, mutta niistä sovitaan ja sitten taas puolestaan annetaan se "varastettu viikonloppu" takaisin. 

Lapset on tietenkin ykkösasia, mutta ei mikään koston väline. Ap on nyt vain kuin joku nukke, joka otetaan kaapista kun sillä halutaan leikkiä. Tai sitten toimii yleiskoneena. Osa hoitovastuutakin kohdistuu häneen.

Tuo tilanne tulee jatkumaan vuosia, paitsi että murkkuikäiset ovat kenties todella vaikeita ja ex-muija heittää vaan bensaa liekkeihin, vaatii yhä enemmän rahaa jne. Ei mikään mukava tulevaisuus tiedossa. Ja jos yhteisiä lapsia syntyy, ovat he tietenkin exän mukaan jotain kakkosia, joilla ei mitään väliä. Asenne jo nähtävillä.

Jos ei itsellä ole lapsia ei missään nimessä kannata aloittaa suhdetta ihmiseen jolla lapsia on.

Siinä pilaa niin oman kuin lasten elämän sillä ei toisten lapsia yksinkertaisesti kestä eikä jaksa.

Erikoista näissä suhteissa on se kun puoliso jolla on lapsia olettaa että alat rakastaa niitä hetken kuluttua kuin omiasi. Suuttuu kun et viekään harrastuksiin tai leiki nukeilla.....

Ei halua enään kanssasi naimisiin kun saa tietää ettet jsksa hänen lapsiaan. Lapset paljon tärkeämpiä hänelle kuin sinä. Eli lähde vaan pois. Ikävä hänellä ei sinua tule.