Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja lapsuudessasi n. 6-12 v teki sinuun
Kommentit (87)
Varmaankin Taru Sormusten Herrasta noihin aikoihin. Myös Harry Potterin ekat osat taisi osua niille ikävuosille ja oli ne jotenkin silloin iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monte Christon kreivi oli aika hurja. Ja Mars-kirjat. Pimeä nousee-sarja.
Runotytöt ja Annat tietysti, mutta ehkä suloisimmat muistot Anna-Greta Winbergin Jotkut sen kun häipyy -kirjasta ja sen jatko-osista sekä K. M. Peytonin Christina-sarjasta. Vasta aikuisena luin Cynthia Voigtin Matkalla kotiin ja sen jatko-osat, olisin ihastunut siihen varmasti tuossa iässä. Susan Coolidgen Yllä meren, alla kiven jatko-osineen, huikea! Olihan noita vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen aikaan kun ei ollut somea ja Netflixiä, niin nuo kirjasarjat olivat vähän kuin suoratoistosarjojen korvike. Tuli luettua, paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin paljon mutta aika lailla vain lasten kirjoja tuossa iässä (neiti etsivät, tiinat, viisikot...) joten ei kyllä ollut mitään isompia elämyksiä niistä.
No sentäs, Punainen viiva, sen muistan ala-asteikäisenä lukeneeni, se oli vaikuttava (loppupuoleltaan nyt ainakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astrid Lindgrenin kirja Veljeni, Leijonamieli. Luin sen ensimmäisen kerran noin 10-11 vuotiaana ja sen jälkeen varmasti lähemmäs 20 kertaa. Jotenkin sen kirjan Kaarle eli Kalle oli minusta vähän sellainen kuin minä olin lapsena, koska hän tunsi olevansa tyhmä ja ruma sairas poika, jolla oli väärät sääret ja hän yski koko ajan ja oli koko ajan sairas. Hän ihmetteli, että miten hänen älykäs, rohkea ja komea isoveljensä Joonatan rakasti häntä. Minä en tosin ollut sairas eikä minulla ollut vääriä sääriä, mutta melko tyhmäksi, pelkuriksi ja rumaksi pidin itseäni jo silloin. Samoin ihmettelin, että miten joku voi minua rakastaa. Samoin minä olin lapsi kahden maailman välissä kuten he, heillä ne maailmat oli tosin oikea maailma ja Nangijala, johon he menivät kun he kuolivat. Minulla ne kaksi maailmaa olivat oikea maailma missä elin ja toinen oma autistinen pään sisäinen mielikuvitusmaailmani.
Tyttö vailla nimeä -kirja. Sain sen 8-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi.
S.E. Hintonin ja Enid Blytonin kirjat.
Vierailija kirjoitti:
Monte Christon kreivi oli aika hurja. Ja Mars-kirjat. Pimeä nousee-sarja.
Nämä olivat hyviä tarinoita. Hyviä mielikuvitukselle.
Lisäksi Hubert: Ammattina kummitus
Ray Bradbury koko tuotanto on hyvää fantasiaa tuossa iässä ja vähän vanhempanakin.
Borrougsin Tarzanit jännittäviä ja oikeamielisiä.
Venäläistä scifiä edelleen lapset lainaa, Isaac Asimovia ja hänen tekemiään erinomaisia kokoelmia joissa hienoja venäläiisnovelleja- Asimov kertoi elämäntehtäväkseen tuoda venäläisiä Science fiction novelleja luettavaksi länsimaihin ja niitä suomennettiin innolla Suomessa.
Mark Twain, Huckleberry Finn ja muut, lapsi löytää Twain novellit kyllä jos lukee novelleja.
Nämä meidän kirjastossa vuodesta toiseen menee lapsille ja palstan nimityksiä käyttöen "esiteineille". Saattavat aikuisesta tuntua liian pelottavilta mutta tosiasiassa ovat sellaista mielikuvituksellista fantasiaa mistä lapset tykkäävät.
N38, kirjastohenkilö
Seitkytluvun alkupuolella, Erica Jongin Lennä Uneksi. Salaa luin punastuttavia kohtia.
Sitten luin sen ihan aikuisena ja siinä kiinnostikin sitten yleensä miten hyvin Jong kirjoittaa ja miten hauska kirja on.
Mutta lasten kirjoista ehdottoman vaikutuksen silloin teki unkarilaisen Maria Halasin Takapulpetin Kati (tuli myös elokuvana) ja Hans-Eric Hellbergin Minä olen Maria.
Anne Frankin päiväkirja, jonka luin 11-vuotiaana.