Tuleeko sinun perinnöstäsi riitaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Sisareni teki vanhempiemme perinnön jaosta niin vaikeaa, että meinasi pää räjähtää. Sen viisastuttamana tein testamentin juristin kanssa, jossa olen tarkkaan määrännyt mitä kukin saa (olen lapseton). Sisareni tulee yllättymään.

Kukas saa sun vanhan palttoon? Entä valokuvan äidistäsi? Saunavuorosi ja autopaikkasi?

Tulee varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun tajuavat että en jätä kiittämättömille yhtään mitään vaan tuhlaan kaikki säästöni ennen kuolemaa

Ei tule. Ei lapsia, ei sisaruksia ja testamentti tehty.

Toivottavasti ei, mutta samanlaisia ihmisiä ollaan kuin suurin osa suomalaisista, joista niin monet riitelevät ja viivottimella on kyllä vaikea jakaa kaikkea, kun ainahan ei kyse suinkaan ole asioiden rahallisesta arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. On vain yksi perijä.

Itse asiassa, jos mennään siihen skenaarioon, että lapseni kuolisi ennen minua, niin ei tulisi sittenkään. Vanhemmistani on vain yksi elossa, ja jos hän on minun kuollessani kuollut, minulla on vain yksi sisko ja hänellä vain yksi lapsi.

No jos tädeille ja sedälle menee, niin sitten voi olla. Saisi olla kyllä melkoinen ketju, jos kaikki nuo edellä mainitut lähimmät sukulaiset olisivat menehtyneet ennen minua. Ja serkuthan eivät enää peri.

Ei tule. Perimme mieheni kanssa toisemme eli asunnon, mökin ja irtaimiston sekä käyttövarat mitä sitten sattuu olemaan.

Lapset ovat saaneet osuutensa ja loput saavat sitten kun molemmat on vaihtanut hiippakuntaa, jos jotain jäljellä on

Puoliksi lapselle ja hänen isälleen. Kunhan lapsi täysi-ikästyy eikä isän tarvitse huolehtia elatuksesta, niin mietin uudelleen.

En tiedä. Minulla ei ole lapsia.

Jos kuolen ennen vielä elossa olevaa vanhempaani, hän perii minut. Jos sen jälkeen, teen testamentin, jossa annan kaiken hyväntekeväisyyteen.

Tulee jos mies kuolee ensin. Meillä on paljon rahaa, meidän molempien suvut köyhiä mutta ahneita. Kummankin suvun historiassa salailua ja suhmurointia perintörahojen suhteen. Minä ajattelin mahdollisena leskenä tuhlata kaiken mitä olemme mieheni kanssa ansainneet. Menimme naimisiin rutiköyhinä. Voivat olla tukkanuottaisilla sitten niistä pennosista mitä en ehtinyt tuhlata, enkä voi testamentata hyväntekeväisyyteen. Ei lapsia.

Toivottavasti ei tule. Näin vanhemmiten olen huomannut, että mitä pienempi perintö, sitä isommat riidat.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa tulla. Tai pahoin pelkään, että testamentti "häviää" jos joku sen lukee ennen toimeenpanoa. En tiedä miten voisin turvata testamentin, pitäisi olla joku testamenttirekisteri.

Testamentin voi jättää sailytykseen asianajotoimistoon josta se luovutetaan kuolinpesän valtuuttamalle edustajalle. Kannattaa mainita ainakin edunsaajien että mistä osaavat hakea testamenttia kun se aika tulee. Ihan ilmaista tuo ei näytä olevan - noin 50 per vuosi yhden toimiston otannalla.

Ei tule, jos kukaan ei peri.

Minulla on päinvastainen tilanne. Ei ole ketään joka haluaisi periä minut, ei ole siis ketään läheistä. Eipä mulla nyt niin älyttömiä omaisuuksia olekaan, oma asunto alla ja sijoitusasunto ja näistä molemmista vielä n puolet pankin omistuksessa. Sitten on lemmikit ja irtainta roinaa (kirjat toivon jollekin keräilijälle, muita tuskin kukaan kaipaa). Alunperin olin suunnitellut, että menee sukulaispojalle ja ystävälle (sekä mahdollisesti hyväntekeväisyyteen), mutta sukulaisperhe on paljon minua varakkaampi, he eivät kaipaa minulta mitään, kaikki ihmissuhteet ovat menneet ja nyt tosiaan olen vähän tyhjän päällä mille taholle osoitan kaiken. En halua valtiollekaan lahjoittaa, vaikka siinä mittakaavassa on kärpäsen kakka. Ja lemmikit menee varmaan elsun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen tilanne. Ei ole ketään joka haluaisi periä minut, ei ole siis ketään läheistä. Eipä mulla nyt niin älyttömiä omaisuuksia olekaan, oma asunto alla ja sijoitusasunto ja näistä molemmista vielä n puolet pankin omistuksessa. Sitten on lemmikit ja irtainta roinaa (kirjat toivon jollekin keräilijälle, muita tuskin kukaan kaipaa). Alunperin olin suunnitellut, että menee sukulaispojalle ja ystävälle (sekä mahdollisesti hyväntekeväisyyteen), mutta sukulaisperhe on paljon minua varakkaampi, he eivät kaipaa minulta mitään, kaikki ihmissuhteet ovat menneet ja nyt tosiaan olen vähän tyhjän päällä mille taholle osoitan kaiken. En halua valtiollekaan lahjoittaa, vaikka siinä mittakaavassa on kärpäsen kakka. Ja lemmikit menee varmaan elsun kautta.

Minne ihmissuhteet menivät?

Ei tule. Olen köyhä, perheetön nainen. Muuta omaisuutta ei ole kuin oma yksiö Vantaalla. Sen olen testamentannut Hesy: lle.

Ei pitäisi tulla. Testamentti tehty, ikää minulla 46v, kaksi lasta.

Jos rintaperillisiä ei jostain syystä olekaan perimässä, perintö menee siskonlapsille.

Vanhempieni perintöä jaettaessa riitaa on luvassa jo senkin vuoksi että on ahneita miniöitä.

Tosin veljeni on sanonu että hänelle on riittänyt eräs esine perinnöksi jonka hän sai jo 20v sitten. Tosin en usko tuohon sitten kun tilanne tulee oikeasti kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa tulla. Tai pahoin pelkään, että testamentti "häviää" jos joku sen lukee ennen toimeenpanoa. En tiedä miten voisin turvata testamentin, pitäisi olla joku testamenttirekisteri.

Testamentin voi jättää sailytykseen asianajotoimistoon josta se luovutetaan kuolinpesän valtuuttamalle edustajalle. Kannattaa mainita ainakin edunsaajien että mistä osaavat hakea testamenttia kun se aika tulee. Ihan ilmaista tuo ei näytä olevan - noin 50 per vuosi yhden toimiston otannalla.

Edunsaajana hyväntekeväisyysjärjestö, eivät voi tietää milloin olen kuollut, tai että testamentti tulossa. Voiko esim pankin tallelokeroon laittaa säilytykseen, ja kuka sen pääsee lukemaan kuolemani jälkeen, jos se luovutetaan sukulaisille niin todennäköisesti häviää.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei, mutta samanlaisia ihmisiä ollaan kuin suurin osa suomalaisista, joista niin monet riitelevät ja viivottimella on kyllä vaikea jakaa kaikkea, kun ainahan ei kyse suinkaan ole asioiden rahallisesta arvosta.

Itse olen pohtinut tuota siltä kantilta, että jos isäni kuolee. Hän on niin rikas ettei kakalle taivu, rahoja on taatusti piiloteltu verottajaltakin, hänet tuntien. Jos vain lapset perivät hänet, minua ei haitta vaikka saisin murto-osan siitä mitä sisarukseni. Mutta jos hänen uusi vaimonsa kuvittelee keplottelevansa taloudellista hyötyä, sitä en niele. Nainen on kullankaivaja ja on syrjäyttänyt meidät lapset heidän elämästään ja omat (eivät edes sisarpuolia) lapset tulleet meidän tilalle. Sen lisäksi, että juuri nimenomaisen "isän" toimesta olen kokenut perheväkivaltaa koko lapsuuteni, kukaan onnenonkija ei tule kaapimaan kermoja tästä kakusta.

Voitte pitää itsekkäänä ja katkerana, voitte olla oikeassakin siinä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että perintö kuuluu ennemminkin meille lapsille kuin matkan varrella pyrähtäneelle kullankaivajalle.

Ei tule riitaa, yksi lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen tilanne. Ei ole ketään joka haluaisi periä minut, ei ole siis ketään läheistä. Eipä mulla nyt niin älyttömiä omaisuuksia olekaan, oma asunto alla ja sijoitusasunto ja näistä molemmista vielä n puolet pankin omistuksessa. Sitten on lemmikit ja irtainta roinaa (kirjat toivon jollekin keräilijälle, muita tuskin kukaan kaipaa). Alunperin olin suunnitellut, että menee sukulaispojalle ja ystävälle (sekä mahdollisesti hyväntekeväisyyteen), mutta sukulaisperhe on paljon minua varakkaampi, he eivät kaipaa minulta mitään, kaikki ihmissuhteet ovat menneet ja nyt tosiaan olen vähän tyhjän päällä mille taholle osoitan kaiken. En halua valtiollekaan lahjoittaa, vaikka siinä mittakaavassa on kärpäsen kakka. Ja lemmikit menee varmaan elsun kautta.

Minne ihmissuhteet menivät?

Kai ihmiset saivat vain tarpeeksi minusta, en tiedä. Ei ole diagnoosia, mutta epäilen itselläni jonkinsortin autismia tms kun en vaan saa pidettyä ihmissuhteita vaikka olen pitänyt itseäni ystävällisenä, epäitsekkäänä ja mukavana, mutta faktat puhuvat puolestaan että jotain on vialla kun ihmiset katkaisevat välinsä minuun tai saan heidät jopa suututettua. Kukaan ei ole jäänyt kaipaamaan, päinvastoin eivät ole kiinnostuneita tapaamaan jos tälläistä ehdotan. Ihan kuin puhuisimme eri kieltä, mitä tulee sosiaalisiin taitoihini.