Lue keskustelun säännöt.
Viime keväänä pitkän matikan E:n tai L:n kirjoitti yht. 2037 naista ja 1981 miestä
29.11.2022 |
Alkaako mennä niin että naiset valtaa kohta myös matemaattiset alat yloopistoissa?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.
Miten olet itse kehittänyt itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.
Miten olet itse kehittänyt itseäsi?
Ensin yksi korkeakoulututkinto, sitten maisteri kiinnostavammalta alalta. Opettelen kieliä, luen paljon yleissivistäviä teoksia, tykkään keskustella ihmisten kanssa, harrastan liikuntaa. Yleensäkin pyrin olemaan aina entistä parempi versio itsestäni ja olen todella utelias maailmasta ympärilläni. Keskivertoa älykkäämpi en ole, joten se että olen päätynyt asiantuntijatehtäviin nuorena johtuu vain kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Jos mä pystyn tähän, ihmettelen että ikäiseni miehet eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Ja lisäksi miksi ihmeessä ne osallistumiskyvyttömät siellä huippulukiossakaan äkkiä alkaisivat osallistumaan kun ovat juuri oppineet että osallistumattakin pääsee ihan minne vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Sehän tässä on näiden väitteiden ristiriita että yläkoulussa kuulemma voi olla ihan hyvä oppilas vaikka ei osallistukaan mutta sitten kuitenkin lukiossa äkkiä alkaisi osallistumaan jotta pärjäisi yhtä hyvin kuin muut. Siis miksi se osallistuminen ei paranna oppimista yläkoulussa mutta lukiossa sitten parantaakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.
Miten olet itse kehittänyt itseäsi?
Ensin yksi korkeakoulututkinto, sitten maisteri kiinnostavammalta alalta. Opettelen kieliä, luen paljon yleissivistäviä teoksia, tykkään keskustella ihmisten kanssa, harrastan liikuntaa. Yleensäkin pyrin olemaan aina entistä parempi versio itsestäni ja olen todella utelias maailmasta ympärilläni. Keskivertoa älykkäämpi en ole, joten se että olen päätynyt asiantuntijatehtäviin nuorena johtuu vain kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Jos mä pystyn tähän, ihmettelen että ikäiseni miehet eivät pysty.
Höh kuvittelin, että olet tohtori tuon avautumisen perusteella. Itse olen tuplamaisteri (FM+VTM) ja mielestäni ihan tavallinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se tosiasia, että nykyisin kirjoitukset voidaan hajauttaa useammalle vuodelle, ja se, että pitkän matematiikan kysymykset ovat nykyisin helppoja verrattuna siihen, mitä ne olivat vielä 30 vuotta sitten.
Suomalaisten matemaattiset taidot ovat nykyään aneemisia, ja se tulee ilmi matematikkaolympilaisissa, jossa sijoituksemme on nykyään banaanivaltion tasolla.
Mensaakin pääse jäseneksi nykyään 132 pisteellä, kun ennen vaadittiin 148.
No Mensan jäsen kyllä tietää, että tuo muutos johtuu ihan muusta kuin helpottamisesta. Jos muutetaan noiden hajontojen määritelmiä, ei pisterajat pysy samana. Edelleen sama prosenttiosuus on vaatimuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Koulussa hyvin menestyneenä tyttönä voin sanoa, että viiteryhmäni ei ole koskaan missään määritellyt, mikä toimintatapa on luokassa sosiaalisesti hyväksytty. Sen ovat määritelleet ne pojat, jotka h*orittelivat hiirulaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Sehän tässä on näiden väitteiden ristiriita että yläkoulussa kuulemma voi olla ihan hyvä oppilas vaikka ei osallistukaan mutta sitten kuitenkin lukiossa äkkiä alkaisi osallistumaan jotta pärjäisi yhtä hyvin kuin muut. Siis miksi se osallistuminen ei paranna oppimista yläkoulussa mutta lukiossa sitten parantaakin?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Lukiossakin voi menestyä ja oppia asiat osallistumatta. Miksi muuten meillä olisi itsenäisiä kursseja ja tenttejä? Yläkoulussa opiskeltavia asioita on paljon vähemmän ja ne ovat helpompia, joten tunneilla voi halutessaan keskittyä tyttöjen naurattamiseen. Varsinkin paremmissa lukioissa ympäristö kannustaa ottamaan opiskelun tosissaan, jolloin osallistuminen on hedelmällisempää ja toimii myös sosiaalisessa mielessä positiivisesti toisin kuin yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Sehän tässä on näiden väitteiden ristiriita että yläkoulussa kuulemma voi olla ihan hyvä oppilas vaikka ei osallistukaan mutta sitten kuitenkin lukiossa äkkiä alkaisi osallistumaan jotta pärjäisi yhtä hyvin kuin muut. Siis miksi se osallistuminen ei paranna oppimista yläkoulussa mutta lukiossa sitten parantaakin?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Lukiossakin voi menestyä ja oppia asiat osallistumatta. Miksi muuten meillä olisi itsenäisiä kursseja ja tenttejä? Yläkoulussa opiskeltavia asioita on paljon vähemmän ja ne ovat helpompia, joten tunneilla voi halutessaan keskittyä tyttöjen naurattamiseen. Varsinkin paremmissa lukioissa ympäristö kannustaa ottamaan opiskelun tosissaan, jolloin osallistuminen on hedelmällisempää ja toimii myös sosiaalisessa mielessä positiivisesti toisin kuin yläkoulussa.
Niin eli miksi siis niiden osallistumattomien pitäisi silti päästä sinne huippulukioon joissa ne muut nimenomaan haluavat osallistua? Pärjätköön sillä samalla lahjakkuudella normi lukiossa jolla ovat yläkoulussakin pärjänneet osallistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Sehän tässä on näiden väitteiden ristiriita että yläkoulussa kuulemma voi olla ihan hyvä oppilas vaikka ei osallistukaan mutta sitten kuitenkin lukiossa äkkiä alkaisi osallistumaan jotta pärjäisi yhtä hyvin kuin muut. Siis miksi se osallistuminen ei paranna oppimista yläkoulussa mutta lukiossa sitten parantaakin?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Lukiossakin voi menestyä ja oppia asiat osallistumatta. Miksi muuten meillä olisi itsenäisiä kursseja ja tenttejä? Yläkoulussa opiskeltavia asioita on paljon vähemmän ja ne ovat helpompia, joten tunneilla voi halutessaan keskittyä tyttöjen naurattamiseen. Varsinkin paremmissa lukioissa ympäristö kannustaa ottamaan opiskelun tosissaan, jolloin osallistuminen on hedelmällisempää ja toimii myös sosiaalisessa mielessä positiivisesti toisin kuin yläkoulussa.
Edelleen ihmettelen että mikä on se syy miksi ne yläasteen tyttöjen naurattajat pitäisi päästää nauttimaan siitä kannustavasta ilmapiiristä huippulukioon sen sijaan että sinne päästetään ne jotka ovat jo aikaisemmin osoittaneet positiivista asennetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.
Miten olet itse kehittänyt itseäsi?
Ensin yksi korkeakoulututkinto, sitten maisteri kiinnostavammalta alalta. Opettelen kieliä, luen paljon yleissivistäviä teoksia, tykkään keskustella ihmisten kanssa, harrastan liikuntaa. Yleensäkin pyrin olemaan aina entistä parempi versio itsestäni ja olen todella utelias maailmasta ympärilläni. Keskivertoa älykkäämpi en ole, joten se että olen päätynyt asiantuntijatehtäviin nuorena johtuu vain kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Jos mä pystyn tähän, ihmettelen että ikäiseni miehet eivät pysty.
Höh kuvittelin, että olet tohtori tuon avautumisen perusteella. Itse olen tuplamaisteri (FM+VTM) ja mielestäni ihan tavallinen mies.
ja varmasti myös mensan jäsen, pankkiirilääkäri, 15v nuorempi teinivaimo ja 100000e vuositulot kuten kaikilla miehillä täällä :--D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.
En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?
Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.
Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.
Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.
Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen.
Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.
No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.
Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.
Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.
Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.
No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.
Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on.
Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.
No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana.
Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.
Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.
Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.
Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.
Huippulukion tyttöjen preferenssit ovat aivan erilaiset kuin lähiöyläkoulun tyttöjen. Kun on sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa myös tunneilla, toimintatapa muuttuu.
Sehän tässä on näiden väitteiden ristiriita että yläkoulussa kuulemma voi olla ihan hyvä oppilas vaikka ei osallistukaan mutta sitten kuitenkin lukiossa äkkiä alkaisi osallistumaan jotta pärjäisi yhtä hyvin kuin muut. Siis miksi se osallistuminen ei paranna oppimista yläkoulussa mutta lukiossa sitten parantaakin?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Lukiossakin voi menestyä ja oppia asiat osallistumatta. Miksi muuten meillä olisi itsenäisiä kursseja ja tenttejä? Yläkoulussa opiskeltavia asioita on paljon vähemmän ja ne ovat helpompia, joten tunneilla voi halutessaan keskittyä tyttöjen naurattamiseen. Varsinkin paremmissa lukioissa ympäristö kannustaa ottamaan opiskelun tosissaan, jolloin osallistuminen on hedelmällisempää ja toimii myös sosiaalisessa mielessä positiivisesti toisin kuin yläkoulussa.
Edelleen ihmettelen että mikä on se syy miksi ne yläasteen tyttöjen naurattajat pitäisi päästää nauttimaan siitä kannustavasta ilmapiiristä huippulukioon sen sijaan että sinne päästetään ne jotka ovat jo aikaisemmin osoittaneet positiivista asennetta?
Peesi tälle. Yksi syy, miksi lukiossa oli niin paljon kivempaa, oli että nämä älämölöt eivät olleet siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se tosiasia, että nykyisin kirjoitukset voidaan hajauttaa useammalle vuodelle, ja se, että pitkän matematiikan kysymykset ovat nykyisin helppoja verrattuna siihen, mitä ne olivat vielä 30 vuotta sitten.
Suomalaisten matemaattiset taidot ovat nykyään aneemisia, ja se tulee ilmi matematikkaolympilaisissa, jossa sijoituksemme on nykyään banaanivaltion tasolla.
Mensaakin pääse jäseneksi nykyään 132 pisteellä, kun ennen vaadittiin 148.
No Mensan jäsen kyllä tietää, että tuo muutos johtuu ihan muusta kuin helpottamisesta. Jos muutetaan noiden hajontojen määritelmiä, ei pisterajat pysy samana. Edelleen sama prosenttiosuus on vaatimuksena.
Fiksut eivät saa yhtä korkeita pistemääriä kuin aiemmin. Se on se oleellisin asia. No, me tiedämme, että ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on ollut laskusuunnassa Länsimaissa jo useamman vuosikymmenen, kun aiemmin se oli noususuunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.
Miten olet itse kehittänyt itseäsi?
Ensin yksi korkeakoulututkinto, sitten maisteri kiinnostavammalta alalta. Opettelen kieliä, luen paljon yleissivistäviä teoksia, tykkään keskustella ihmisten kanssa, harrastan liikuntaa. Yleensäkin pyrin olemaan aina entistä parempi versio itsestäni ja olen todella utelias maailmasta ympärilläni. Keskivertoa älykkäämpi en ole, joten se että olen päätynyt asiantuntijatehtäviin nuorena johtuu vain kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Jos mä pystyn tähän, ihmettelen että ikäiseni miehet eivät pysty.
Höh kuvittelin, että olet tohtori tuon avautumisen perusteella. Itse olen tuplamaisteri (FM+VTM) ja mielestäni ihan tavallinen mies.
ja varmasti myös mensan jäsen, pankkiirilääkäri, 15v nuorempi teinivaimo ja 100000e vuositulot kuten kaikilla miehillä täällä :--D
Miten FM+VTM olisi lääkäri? Jos itse pystyt suorittamaan yliopistotutkinnon, niin miksi ihmeessä muut eivät pystyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se tosiasia, että nykyisin kirjoitukset voidaan hajauttaa useammalle vuodelle, ja se, että pitkän matematiikan kysymykset ovat nykyisin helppoja verrattuna siihen, mitä ne olivat vielä 30 vuotta sitten.
Suomalaisten matemaattiset taidot ovat nykyään aneemisia, ja se tulee ilmi matematikkaolympilaisissa, jossa sijoituksemme on nykyään banaanivaltion tasolla.
Mensaakin pääse jäseneksi nykyään 132 pisteellä, kun ennen vaadittiin 148.
No Mensan jäsen kyllä tietää, että tuo muutos johtuu ihan muusta kuin helpottamisesta. Jos muutetaan noiden hajontojen määritelmiä, ei pisterajat pysy samana. Edelleen sama prosenttiosuus on vaatimuksena.
Fiksut eivät saa yhtä korkeita pistemääriä kuin aiemmin. Se on se oleellisin asia. No, me tiedämme, että ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on ollut laskusuunnassa Länsimaissa jo useamman vuosikymmenen, kun aiemmin se oli noususuunnassa.
On mutta ei lainkaan samassa määrin kuin mikä on tuo Mensan pistemäärän lasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Oliko sulla muuta miesvihakommenttia?
faktat miesvihaa?
Ovathan naisille epäedulliset faktat myös naisvihaa, niin tasa-arvoa tässäkin. Sitä halusitte ja sitä saatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä
Tasa-arvoa puhtaimmillaan. On naisten aika elättää miehet.
Ja maksaa treffeillä!
En ymmärrä miten tämäkin nyt on muka miehiltä pois. Olisivat tyytyväisiä että edes tytöt jaksaa opiskella vielä ja riittää osaavia lääkäreitä jne
Siis hetkinen, jos se poika saisi huippukeskiarvon niin sittenhän sen huippukeskiarvon saisivat myös muut samalla tavalla osallistumiskyvyttömät pojat. Lopputulos olisi ihan sama kuin nyt: siinä olisivat jälkeen keskenään. Ja tuskin saisivat kaikkea irti siitä huippulukiosta, kun eivät osallistuisi.
Ikävä kyllä jokainen ei voi päästä huippulukioon, eikä laudaturia voi jokainen saada. Mutta ihan minkä tahansa lukion oppilas voi saada laudatureja.