Viime keväänä pitkän matikan E:n tai L:n kirjoitti yht. 2037 naista ja 1981 miestä

Nykyään ei pojilta enää vaadita juuri mitään koulussa, ei jätetä luokalle tai mitään, annetaan perseillä, silitellään vaan päätä että voi voi, onko sulla adhd tai jotain. Tytöt edelleen suurin osa tekee tunnollisesti mitä käsketään ja opiskelevat, ovat myös tietoisempia siitä, että jos ei opiskele, ei pääse opiskelemaan hyvää alaa ja pääse rahakkaampiin töihin. Missä on poikien isät tässä kuviossa?

Munkin mies manaa ettei tullut nuorena luettua parempia kouluja kun päätä olisi ollut, oli sluibaillut koulut, sitten päätyi turvallisuusalalle kun se on jännää, ja nyt 25 vuotta ollut poliisilla töissä "nautiskelemassa". Ei itsekään silti vaadi pojiltaan hyvää pärjäämistä koulussa, kuulemma siksi kun ei itsekään siinä iässä tehnyt juuri mitään läksyjä jne. niin ei voi sitä vaatia omilta pojiltaankaan. Toinen poika kyllä pärjää ihan hyvin koulussa, toisella keskittymisen häiriö joten ei mene koulu kauhean hyvin. 

Tämä yhteiskunta ei parane sillä että useampi mies menisi suorittamaan jonkun yliopistotutkinnon. Ongelmat johtuu ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

Kaikissa Pisa-testeissä tytöt on poikia parempia vaikka arvostelussa ei nähdä sukupuolta. Millä sen selität?

Kasvatustieteen professori selitti tätä luennolla niin, että erityisesti poikia on vaikea motivoida vastaamaan tosissaan näihin testeihin, koska niissä pärjäämisestä ei ole hyötyä heille.

Itse jouduin Pisa-testiin omana kouluaikanani ja se meni kivan tunnin päälle. Ärsytti niin kovasti, että vastasin suureen osaan kysymyksistä tahallaan väärin ja tein kirjoitelman kuin apukoululainen. En pidä Pisa-testeistä saatuja tuloksia missään arvossa.

eri

No kyllähän tuo juuri kertoi totuuden ainakin sinun kohdallasi. Jos sattuu paha päivä, suorituskyky on nolla.

Ei se liittynyt suorituskykyyn mitenkään vaan ajattelin sen ennemminkin kostamisena. Jos suorituksesta oli saanut rahaa, olisin varmasti ollut parhaassa desiilissä kuten yo-kirjoituksissa myöhemmin.

Tuollainen henkinen laiskuus, ettei tehtävä itsessään herätä mielenkiintoa, vaan aina pitää saada jokin palkinto, on oikeastaan vielä huolestuttavampaa kuin alhainen äly.

Uusia keksintöjä luova äly on leikkiä, kiinnostusta, luovuutta. Ei sitä että latokaa taaloja pöytään niin mä lasken tämän laskun.

Kuinka moni uusi hieno luova keksintö on saanut alkunsa siitä, kun joku ylempi on sanonut: "Maanantaiaamuna et mene muiden mukana tekemään kivaa aktiviteettia x vaan jäät keksimään luovia keksintöjä."? Ei varmaan kauhean moni. Siihen aikaan kuitenkin harrastin kotona ohjelmointia ja tein matikassa pulmatehtäviä (ihan vapaaehtoisesti!). Välillä mietin näkevätkö opettajat pisa-testien vastaukset. Siinä on ollut matikanope ihmeissään, kun tunnilla teen pulmatehtäviä, mutta pisassa en saa edes perusjuttuja oikein :D

Eihän kyse olekaan siitä että joku käskisi vaan että on sitä omaa motivaatiota tehdä. Ja sitä puuttuu monilta pojilta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä matikan huippupalkintoja tulee välillä Suomeenkin.

https://www.ts.fi/uutiset/5824803

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005990565.html

Tällä tutkijalla on kolme pientä lastakin. Jotkut ne ehtii ja jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Tämä yhteiskunta ei parane sillä että useampi mies menisi suorittamaan jonkun yliopistotutkinnon. Ongelmat johtuu ihan muusta.

Motivaatiota tehdä asioita hyvin lusmuilun sijaan tarvitaan ihan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Ei kyse ole vain korkeakoulutetuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Kaikesta huolimatta nykymuotoisen lukion ennätyssuoritukset ovat poikien nimissä. Jos pojat ovat niin huonoja, miksi huiput ovat kuitenkin poikia?

No ei kyllä ole. Tasaisesti on poikia ja tyttöjä näissä laudaturien hamstraajissa. Tosin tuo ei yleensä edes kerro kyvykkeedestä vaan siitä että lukio-opintoja on venytetty 4-5 vuoteen ja kirjoitettujen aineiden lukumäärä on itsetarkoitus.

Lukion pituutta eivät kyllä venytä useimmin ne huiput vaan ne joilla on paljon muita aikaa vieviä asioita, esim. urheiluharrastus. Kyllä iso osa huipuista valmistuu lukiosta ihann normiajassa.

Kirjoitusten arvosanat pitäisi suhteuttaa opiskelun nopeuteen. Totta kai kirjoituksissa saa hyviä arvosanoja, jos käyttää paljon aikaa valmistautumiseen ja hajauttaa niitä usealle vuodelle ja uusii pieleen mennettä aineita. 

Älykkyysosamäärä on juuri nopeutta. Huipputerävä ihminen tekee kaiken nopeasti ja muita paremmini, koska on huipputerävä. 

Nopea suorittaminen voi olla älykkyyttä tai sitten toistoilla saavutettua rutiinia. Pahimmassa tapauksessa se on hosumista.

Lapseni tekevät läksyt huippunopeasti, osin jo koulussa. Mutta ei se silti tarkoita että ne olisi tehty muita paremmin, päinvastoin.

Älykkyysosamäärä korreloi voimakkaasti kognitiivisen nopeuden kanssa, ts. fiksut ovat nopeita ajattelemaan ja tekemään asioita. 

Älykkyys vaatisi rinnalleen pitkäjänteisyyttä. Älykäs voi tehdä matematiikassa esimerkiksi paljon huolimattomuusvirheitä, tai äidinkielessä kirjoittaa luokattoman huonoja aineita, jos kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn puuttuu. Älykäs oppii nopeasti myös vääriä tapoja.

Ja mistäkö tiedän? Olen saanut perheenjäsenikseni älykkäitä ihmisiä. 

Ei älykkyystestissä  pitkäjänteisyyttä mitata, vaan nimenomaan loogisen ajattelun nopeutta. 

Ja loogisen ajattelun nopeus ei yksinään vie ihmistä menestykseen missään muualla kuin älykkyystestissä.

Kyllä se nimenomaan vie eteenpäin juuri yliopistomatematiikassa eli korkeammassa matematiikassa, koska sitä on valtavasti, ja vaaditaan nimenomaan nopeutta, että pystyy lukeman rajoitetussa ajassa riittävän paljon matematiikkaa. Siksi huippumatematiikoilla, jotka ovat miehiä, on pelottavan korkea älykkyysosamäärä. 

No nämä pelottavan älykkäät miehet voisivat keksiä ratkaisun miten saataisiin ne hieman vähemmän pelottavan älykkäät pojatkin mukaan tekemään töitä oppimisensa eteen.

 Kyllä miehet osaavat tehdä töitä, josta saa rahaa. Miesten vuotuinen kokonaistuntimäärä palkallisessa töissä on selvästi korkeampi kuin naisten. Ja jotkut miehet omistautuvat Suomessakin täydellisesti työteolle, ja lopulta raivaavat itsensä rikkaimpien ihmisten joukkoon tienaten kymmeniä miljoonia Euroja vuodessa. 

Et nyt kertonut miten se huippuälykäs ratkaisee sen että pojat alisuoriutuvat koulussa. Sitä ei korjaa se että se jo valmiiksi paremmin pärjäävä osa miehistä sitten vetää kyllä kovaa palkkaa.

Mitä haittaa siitä alisuoritumisesta ylipäänsä on esim. lukiossa? Itsekin alisuoriuduin lukiossa, koska opetus oli hidasta ja tylsää, mutta kun pääsin yliopistolle, niin meno muuttui ihan täysin. 

Se tekee jatko-opiskeluihin pääsemisen hankalammaksi. Vaikka aina osa ottaa myöhemmin itseään niskasta kiinni niin seuraus on parhaassakin tapauksessa turhat välivuodet ja pahimmassa tapauksessa jatko-opinnoista ulos jääminen.

No ei se aikanaan omaa menoni haitannut. Laiminlöin lukion, mutta kävin preppauskurssin yliopiston pääsykokeita varten, jonka aikana sain tarvittavat matemaattiset valmiudet, jotta pääsin kirkkaasti sisälle sinne minne halusinkin. 

Sisäänpääsykokeissa onnistuminen kompensoi hyvin lukion passiivisen otteen. 

Tietenkin iso osa tsemppaa sitten myöhemmin. Mutta edelleen se lukiossa lusmuilu lisää sen riskiä että se opintopolku ei jatkukaan.

Mutta toisaalta kun otin lukion rennosti, olen jaksanut paahtaa sen jälkeen 30 vuotta tieteen parissa: Olen kirjoittanut 8 tiedekirjaan, ja tehnyt perustieteellisen keksinnön omalla alallani, joten ei se lukio kaikkea kerro. Elinikäinen oppiminen on se idea, joka syntyy, kun aito kiinnostus asiaan synnyttää palavan poltteen eli motivaation ymmärtää maailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Ne huippulukioden pojat eivät vaan ole samanhenkisiä kuin se yläasteen lahjakas nenänkaivaja vaan he ovat niitä joilla on jo se motivaatio ja aktiivisuus oppimiseen. Miten se muiden laiskottelijoiden kanssa yläkoulun hengaava poika äkkiä hengaisikin lukiossa niiden nörttien kanssa kuin kala vedessä kun on heitä halveksinut koko sen aikaisemman kouluaikansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Ne huippulukioden pojat eivät vaan ole samanhenkisiä kuin se yläasteen lahjakas nenänkaivaja vaan he ovat niitä joilla on jo se motivaatio ja aktiivisuus oppimiseen. Miten se muiden laiskottelijoiden kanssa yläkoulun hengaava poika äkkiä hengaisikin lukiossa niiden nörttien kanssa kuin kala vedessä kun on heitä halveksinut koko sen aikaisemman kouluaikansa?

Ihan vain koska varsinkin paremmissa lukioissa opiskeluun panostaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää niin ei tarvitse enää esittää coolia evvk-tyyppiä vaan voi olla vapaasti sitä mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Ne huippulukioden pojat eivät vaan ole samanhenkisiä kuin se yläasteen lahjakas nenänkaivaja vaan he ovat niitä joilla on jo se motivaatio ja aktiivisuus oppimiseen. Miten se muiden laiskottelijoiden kanssa yläkoulun hengaava poika äkkiä hengaisikin lukiossa niiden nörttien kanssa kuin kala vedessä kun on heitä halveksinut koko sen aikaisemman kouluaikansa?

Ihan vain koska varsinkin paremmissa lukioissa opiskeluun panostaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää niin ei tarvitse enää esittää coolia evvk-tyyppiä vaan voi olla vapaasti sitä mitä on.

Ajattelitko että se nörtti joka on kärsinyt koko kouluaikansa näiden sankarien jatkuvasta tuntien häiritsemisestä ja sosiaalisesta poissulkemisesta toivottaa äkkiä nämä tervetulleiksi kaveripiiriinsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Kaikesta huolimatta nykymuotoisen lukion ennätyssuoritukset ovat poikien nimissä. Jos pojat ovat niin huonoja, miksi huiput ovat kuitenkin poikia?

Koska pojat kansoittavat sen janan molempia ääripäitä paljon enemmän kuin tytöt. Tyttöjen osaaminen jakautuu paljon tasaisemmin. Mutta nämä ääripäätä eivät ole se kiinnostava juttu. Kiinnostava on se miksi ne keskivälin pojat alisuorittavat niin helposti.

Olisi kiva tietää, miten huipulle pitää mennä, että se poikaenemmistö tulee näkyviin. Jos katsotaan vaikkapa eniten laudatureita saaneita ylioppilaita, maan parhaan tuloksen, sen toistakymmentä laudaturia, saa suunnilleen yhtä usein tyttö tai poika. Siitä kun lähdetään alaspäin, 8-9 laudaturissa on hieman enemmän tyttöjä, 6-7 jo selkeästi enemmän tyttöjä, ja 4-5 laudaturissa varmaan jo tuplasti enemmän tyttöjä. 

-eri.

Siinä puhutaan älykkyysmittauksista, ei ylioppilaskirjoituksista. Ratkaisevaa siis on että miten älykkäitä ne kaikken parhaita arvosanoja saaneet pojat ovat verrattuna tyttöihin, ei se montako heitä on.

Ja älykkyysmittauksissa pojat dominoivat siis sekä ihan ylintä huippua että kaikkein alimpia tuloksia ja tytöt sijoittuvat tasaisemmin.

Suomessa ei tehdä mitään älykkyysmittauksia tytöille ja pojille.

Täysin mahdollista että suomalaiset tytöt peittoaisi pojat niissäkin.

Onhan se maailman mittakaavassa muutenkin poikkeus että tytöt on täällä poikia parempia matemaattisissa aineissa.

ÄO-testitkin painottuu nimenomaan matemaattis-loogiseen päättelyyn.

Todellinen matematiikka alkaa vasta sitten kun mennä yliopistolle, ja siellä miehet dominoivat naisia mennen tullen, mikä näkyy viime kädessä mm. tieteen Nobelleissa, jotka menevät miehille. 

No niin, odotinkin milloin tässä maalitolppien siirtelyssä päästään Nobeleihin. Nobeleista vain ei kauheasti ole iloa niille suomalaisille pojille, jotka läpäisevät peruskoulun osaamatta juuri lukea tai laskea.

Joo, mutta idea on juuri huipuissa, koska nämä vievät kehitystä eteenpäin. Järkevä yhteiskunta pyrkii maksimoimaan huippujen määrän. 

Yhteiskunta tarvitsee sekä niitä huippuja että sen riittävän hyvän ja riittävän älykkään "perustason" työntekijän. Yhteiskunta ei toimi vain jomman kumman olemassaololla.

Tarvitaan myös mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia niille kellokäyrän toisessa päässä oleville ihmisille, joita on aivan yhtä paljon kuin huippujakin. Jos heille ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kurjuus ja rikollisuus, saavat he aika paljon mutkistettua muidenkin elämää.

Ei rikollisuutta voi estää, koska se johtuu juuri alhaisesta älykkyysosamäärästä. Vankilat täyttyvät joka tapuksessa ihmisistä, jotka omaavat alhaisen älykkyysosamäärän. 

En halua kuulostaa elitistiseltä, mutta looginen ajattelusi ei taida olla erityisen hienosyistä.

En tiedä mihin viittaat, mutta tosiasia on se, että tyypillinen rikollinen on vähä-älyinen, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Kouluttautuminen on normeille alistuvaa käytöstä. Sitä kautta tulee vain vähän oikeasti merkittäviä tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Kaikesta huolimatta nykymuotoisen lukion ennätyssuoritukset ovat poikien nimissä. Jos pojat ovat niin huonoja, miksi huiput ovat kuitenkin poikia?

Koska pojat kansoittavat sen janan molempia ääripäitä paljon enemmän kuin tytöt. Tyttöjen osaaminen jakautuu paljon tasaisemmin. Mutta nämä ääripäätä eivät ole se kiinnostava juttu. Kiinnostava on se miksi ne keskivälin pojat alisuorittavat niin helposti.

Olisi kiva tietää, miten huipulle pitää mennä, että se poikaenemmistö tulee näkyviin. Jos katsotaan vaikkapa eniten laudatureita saaneita ylioppilaita, maan parhaan tuloksen, sen toistakymmentä laudaturia, saa suunnilleen yhtä usein tyttö tai poika. Siitä kun lähdetään alaspäin, 8-9 laudaturissa on hieman enemmän tyttöjä, 6-7 jo selkeästi enemmän tyttöjä, ja 4-5 laudaturissa varmaan jo tuplasti enemmän tyttöjä. 

-eri.

Siinä puhutaan älykkyysmittauksista, ei ylioppilaskirjoituksista. Ratkaisevaa siis on että miten älykkäitä ne kaikken parhaita arvosanoja saaneet pojat ovat verrattuna tyttöihin, ei se montako heitä on.

Ja älykkyysmittauksissa pojat dominoivat siis sekä ihan ylintä huippua että kaikkein alimpia tuloksia ja tytöt sijoittuvat tasaisemmin.

Suomessa ei tehdä mitään älykkyysmittauksia tytöille ja pojille.

Täysin mahdollista että suomalaiset tytöt peittoaisi pojat niissäkin.

Onhan se maailman mittakaavassa muutenkin poikkeus että tytöt on täällä poikia parempia matemaattisissa aineissa.

ÄO-testitkin painottuu nimenomaan matemaattis-loogiseen päättelyyn.

Todellinen matematiikka alkaa vasta sitten kun mennä yliopistolle, ja siellä miehet dominoivat naisia mennen tullen, mikä näkyy viime kädessä mm. tieteen Nobelleissa, jotka menevät miehille. 

No niin, odotinkin milloin tässä maalitolppien siirtelyssä päästään Nobeleihin. Nobeleista vain ei kauheasti ole iloa niille suomalaisille pojille, jotka läpäisevät peruskoulun osaamatta juuri lukea tai laskea.

Joo, mutta idea on juuri huipuissa, koska nämä vievät kehitystä eteenpäin. Järkevä yhteiskunta pyrkii maksimoimaan huippujen määrän. 

Yhteiskunta tarvitsee sekä niitä huippuja että sen riittävän hyvän ja riittävän älykkään "perustason" työntekijän. Yhteiskunta ei toimi vain jomman kumman olemassaololla.

Tarvitaan myös mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia niille kellokäyrän toisessa päässä oleville ihmisille, joita on aivan yhtä paljon kuin huippujakin. Jos heille ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kurjuus ja rikollisuus, saavat he aika paljon mutkistettua muidenkin elämää.

Ei rikollisuutta voi estää, koska se johtuu juuri alhaisesta älykkyysosamäärästä. Vankilat täyttyvät joka tapuksessa ihmisistä, jotka omaavat alhaisen älykkyysosamäärän. 

En halua kuulostaa elitistiseltä, mutta looginen ajattelusi ei taida olla erityisen hienosyistä.

En tiedä mihin viittaat, mutta tosiasia on se, että tyypillinen rikollinen on vähä-älyinen, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

On mutta rikollisuuden määrään vaikuttaa se kuinka moni näistä vähemmän älykkäistä sortuu rikoksiin. Ja se määrä ei ole mikään vakio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Ei niitä tarvitse erityisesti ymmärtää vaan antaa oikea arvosana oikean osaamisen perusteella eli sen mukaan mitä koenumerot kertovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Ei niitä tarvitse erityisesti ymmärtää vaan antaa oikea arvosana oikean osaamisen perusteella eli sen mukaan mitä koenumerot kertovat. 

Sellaiset saa viimeistään ylioppilaskirjoituksissa ja siinä sitten pääsee näyttämään mitä osaa. Ei ole väliä tuleeko huippulukiosta vai ei.

Siinä välissä voikin sitten kypsyä ja tajuta että kaikilla omilla teoilla on merkitystä elämään eikä kaikki ole vain numeroita. Pitää pystyä olemaan ja antamaan muiden olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Ei niitä tarvitse erityisesti ymmärtää vaan antaa oikea arvosana oikean osaamisen perusteella eli sen mukaan mitä koenumerot kertovat. 

Kuten jo itsekin sanoit, huippulukiot ovat huippuja nimenomaan sen motivoituneen oppilasaineksen takia. Se sinne pääsy on se palkinto siitä että on jaksanut motivoitua jo yläasteella vaikka jotkut muut eivät ole jaksaneet. Miksi se palkinto pitäisi antaa niille jotka eivät sitä ole ansainneet vaan pyrkivät aina vain ottamaan ruskinat pullasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Ei niitä tarvitse erityisesti ymmärtää vaan antaa oikea arvosana oikean osaamisen perusteella eli sen mukaan mitä koenumerot kertovat. 

Kuten jo itsekin sanoit, huippulukiot ovat huippuja nimenomaan sen motivoituneen oppilasaineksen takia. Se sinne pääsy on se palkinto siitä että on jaksanut motivoitua jo yläasteella vaikka jotkut muut eivät ole jaksaneet. Miksi se palkinto pitäisi antaa niille jotka eivät sitä ole ansainneet vaan pyrkivät aina vain ottamaan ruskinat pullasta?

Miksi ainoa tapa mitata motivaatiota olisi toiminta oppitunneilla? Jos opiskelee kotona ja suoriutuu hyvin kokeista, niin eikö se mittaa motivaatiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että edes tytöt pitää suomen osaamistasoa yllä. Poikien osaamisen syöksykierre ei näytä pysähtymisen merkkejä

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että samalla osaamisella tytöt saavat peruskoulussa parempia arvosanoja ja siten kansoittavat paremmat lukiot.

En tiedä miten hyvät numerot poikani olisivat oikein saaneet olemalla tyttöjä kun jo nyt keskiarvot olivat ysillä 9.3 ja 9.5?

Oikeastihan poikien ongelma on 99 prosenttisesti asenteessa. Jos se koulussa oleminen on sellaista hengaamista niin niiden poikien osaamisesta on hankala saada kunnon kuvaa.

Tässä se ongelma onkin. Numero mittaa asennetta eikä osaamista. Pitäisi olla cool ja huoleton eikä pingottaja, jotta kaverit ja tytöt tykkäävät, mutta samaan aikaan saada hyviä koenumeroita. Vaikka koenumerot olisivat hyviä, todistuksen numero on yleensä alempi johtuen "tuntityöskentelystä", mikä vaikuttaa lukiovalintaan.

Käytännössä asenne ja osaaminen menevät usein käsi kädessä. Se poikien osaaminen on ihan liian usein sitä "olisin osannut jos olisin viitsinyt lukea" osaamista. Kuitenkin todellinen asian hallinta vaatii työtä ja harjoitusta. Jos sitä ei halua tehdä niin kyllä se jää helposti pintapuoliseksi. Jo lukiossa pitäisi osata tehdä töitä eikä vain hengailla.

Minusta on paradoksaalista että koko ajan vaaditaan koulua ymmärtämään poikia kun isoin ongelma on se että ne vanhemmat ymmärtävät ihan liian pitkälle niitä poikia eivätkä opeta heitä tekemään töitä koulun eteen. 

Meillä kaikilla tilanne oli se, että esitettiin ettei homma nappaa yhtään ja viisasteltiin opettajan kysymyksille, mutta vaivihkaa kuunneltiin tunnilla ja luettiin kotona ja paukutettiin kokeista hyviä arvosanoja. Itsekin sain saksaa lukuun ottamatta kaikista kokeista aina 9-10, mutta todistukseen keskiarvoksi 8,5. Samoja koearvosanoja saaneet kaveritytöt saivat keskiarvoksi vähintään 9,5 ja pääsivät huippulukioon.

No ei se kovin suuresta älykkyydestä kerro että tahallaan sabotoi omia numeroitaan vaikka tietää miten saisi paremat numerot. Siis olemalla kunnolla.

Ei arvosanojen tehtävä olekaan mitata älykkyyttä vaan aineen osaamista.

Kun arvostelukriteereissä on mukana myös tuntiosaaminen ja -aktiivisuus niin ei vaadi kovin suurta älyä tajuta että siihenkin kannattaa panostaa.

Tässä se pointti olikin. Arvostelukriteeri on ongelmallinen, koska tuntiaktiivisuus pojilla ei usein ole sosiaalisesti järkevää. Tällöin arvosana ei mittaa oikeaa osaamista ja syrjäyttää pojat pois parhaista lukioista.

No kannttaisiko ennemmin puuttua tähän ongelmaan että näin ei ole eikä vaatia että tunnilla ei tarvitse tehdä mitään? Se sama sosiaalinen paine joka tekee osan pojista mielestä koulussa aktiivisuudesta nössöä on ihan se sama paine joka saa pojat syrjäytymään tyttöjä useammin ja tekemään rikoksia tyttöjä useammin. Eli ongelma joka pitäisi todellakin hoitaa kuntoon. Eikä vain aina tätä "pojat ovat poikia eikä sille voi mitään" meininkiä.

Kummasti ne hyvin koulussa pärjäävät pojat onnistuvat olemaan tunnilla edes kohtuullisen kunnolla kun sitä halua ja motivaatiota on. 

Kyllä meilläkin oli näitä poikia, jotka osallistuivat tunnilla ja saivat hyviä arvosanoja todistukseen asti, mutta ei heillä koskaan mitään tyttöjuttuja ollut. Arviointikriteerien muuttaminen on hyvin paljon helpompaa kuin yläkoululaisten ryhmädynamiikkaan ja asenteisiin puuttuminen. Pojillekin pitäisi tarjota keino näyttää osaamista ilman, että siitä seuraa sosiaalisia ongelmia.

No ei ollut koska heistä iso osa ei elänyt samanlaista sosiaalista elämää kuin ne "tupakkaringin pojat". Jos nämä hyvät oppilaat olisivat samalla tavalla hengailleet sekaporukoissa niin niitä tyttöjä olisi kyllä ollut. Itsekin olen kuullut jälkeenpäin monen tytön olleen minuun ihastunut vaikka olin se luokan nörtti. En vain yhtään sitä tajunnut koska olin lähinnä kotona tai samanlaisten kaverien kanssa. Jos joku olisi kannustanut minua ottamaan kontaktia niihin tyttöihin niin olisin taatusti saanut "tyttöjuttuja" jo paljon nuorempana. 

Eli jälleen yrität ratkaista ongelmaa väärästä päästä. Niitä lahjakkaita poikia pitäisi kannustaa osallistumaan sosiaaliseen toimintaan enemmän niin se koulussa menestyminen ei olisi vain toinen nimi epäsosiaalisuudelle.

Kun edes kiusaamista ei saada kuriin, niin mitenköhän helposti saataisiin nörttipoikia osaksi muita porukoita? Ops-tekstin muuttaminen on puolestaan hyvin helppoa. Tuntiaktiivisuusvaatimuksella ei edes ole mitään järjellistä pohjaa. Ymmärrän sen, että sillä voi olla positiivinen vaikutus, koska osaamista pitää voida näyttää monipuolisilla tavoilla, mutta laskeva vaikutus on suoraan tietynlaisen sosiaalisen käyttäytymisen suosimista.

Jos puhutaan tuosta tuntiaktiivisuuden vaikutuksesta niin vaikka sellainen vaikutus on niin se kyllä estää todella harvaa oikeasti lahjakasta poikaa pääsemästä vaikkapa lukioon. En jaksa uskoa että jos koenumerot ovat järjestään ysiä tai kasia niin sellainen poika ei lukioon pääsisi vaikka tuntiaktiivisuus niitä numeroita laskisikin.

Pääsee johonkin lukioon, mutta ei parhaisiin tai välttämättä edes keskitason lukioon. Pk-seudulla 8,5 ei ole kummoinen keskiarvo ja se rajaa pois ison määrän hyviä lukioita. Lukiovalinta on oleellinen, koska lukion kaveripiirit usein ennustavat mihin suuntaan opiskelu lähtee kulkemaan. Jos tuntiaktiivisuutta ei olisi, kokeissa loistanut poika saisi huippukeskiarvon ja pääsisi parhaisiin lukioihin, joissa tutustuisi yhtä kyvykkäisiin samanhenkisiin opiskelijoihin ja voisi saavuttaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä ensisijaisesti haluaa. Tuntiaktiivisuuden kanssa sama poika samalla osaamisella joutuu jonnekin kielilukioon ja tulevaisuus ei näytä enää yhtä hyvältä.

Jos kerran on niin fiksu ja lahjakas niin lukiosta valmistuu hyvin arvosanoin vaikka sen lukion taso olisi mitä. Tämä nyt vain on tätä itkemistä jossa niitä yläkoulun kiusanhenkijä pitäisi ymmärtää loputtomiin ja antaa toinen mahdollisuus vaikka he ovat tehneet parhaansa häiritäkseen tunneilla niitä opiskeluhaluisia koko aikaisemman kouluajan ja syrjineet heitä sosiaalisissa ympyröissä. Eikö ole vain reilua että sieltä pitää sitten nousta vähän vaikeamman kautta kun kerran on itse sen aiheuttanut? Antakaa niiden örttien edes hetki nauttia rauhassa huippulukiossa kaltaistensa seurasta. Monelle heistä se lukio johon ei tule näitä yläasteen "kavereita" on suuri helpotus.

Ei niitä tarvitse erityisesti ymmärtää vaan antaa oikea arvosana oikean osaamisen perusteella eli sen mukaan mitä koenumerot kertovat. 

Kuten jo itsekin sanoit, huippulukiot ovat huippuja nimenomaan sen motivoituneen oppilasaineksen takia. Se sinne pääsy on se palkinto siitä että on jaksanut motivoitua jo yläasteella vaikka jotkut muut eivät ole jaksaneet. Miksi se palkinto pitäisi antaa niille jotka eivät sitä ole ansainneet vaan pyrkivät aina vain ottamaan ruskinat pullasta?

Miksi ainoa tapa mitata motivaatiota olisi toiminta oppitunneilla? Jos opiskelee kotona ja suoriutuu hyvin kokeista, niin eikö se mittaa motivaatiota?

No siellä huippulukiossa motivoituvat keskenään ne joilla luontaista on osoittaa osaamistaan muutenkin kuin vain kokeissa. Ja muissa lukioissa voivat sitten motivoitua keskenään ne joille se ei ole niin luontaista. Jokainen saa sitten opiskella itselleen ominaisessa ilmapiirissä.

Mitä enemmän luen näitä palstaulisijoiden kommentteja, alan vakuuttua siitä että parempi jäädä nuorena naisena yksin. Hitto että nykymies on nyhverö kun sen sijaan että se kehittäisi itseään, se kiukuttelee netissä.