Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Itselläni on vähän sama tilanne, mutta veikkaan, että oman anoppini kohdalla hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, miksi vanhempien kuulumisten kyseleminen on minulle kiusallista. Olen ilmaissut, että en käy vanhemmillani kovinkaan usein ja suhteeni heihin on muutoinkin hankala. Perheen sisäisiä tapahtumia ja dynamiikoita on vain usein hyvin hankala ilmaista muille ja niillä joilla on aivan erilainen kokemuspohja esim. läheiset suhteet omiin sukulaisiin, eivät välttämättä pysty samaistumaan erilaiseen tilanteeseen. Olen itse monesti todennut joko "ei mitään ihmeellistä" tai "ovat pysyneet terveenä" ja vaihtanut puheenaihetta.
Toki on kurjaa, että anoppisi ei huomio sitä, että et ole ollenkaan yhteyksissä äitiisi ja siitä huolimatta kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä anoppi kysyi?
Normaali (vaikka ehkä tyhmä ja ajattelematon) kysymys:
Mitäs äidillesi kuuluuLoukkaava ja ilkeä kysymys: Eikös se äitisi ollut alkoholisti/ Kauankos teillä on jo ollut välit poikki äitisi kanssa
Ihan oikeastiko menet kysymään mitäs äidillesi kuuluu, kun tiedät miniäsi katkaiseen välinsä alkoholisti äitiinsä, joka on kohdellut häntä huonosti lapsuudesta asti. On loukkaavaa ja ilkeää.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Ja näissä aloituksissa on AINA kyseessä anoppi 😇
Vaikuttaa kyllä että ap:n äitikin on samanlainen kusipää, jos se nyt sinua lohduttaa?
Vierailija kirjoitti:
Joo, sinulla on p.ska anoppi. Mutta miksi itse alat jumittamaan asian kanssa. Sanot suoraan, että äiti oli mulkku alkoholisti ja hänen seura ei paljon kiinnosta, eikä myöskään hänestä keskusteleminen.
Terapiassa, mikä h.lvetin pakko se on tehdä asioista niin ongelmia että pitää mennä jauhamaan jonnekin yhteiskunnalle kalliiseen terapiaan? On tässä muillakin ollut p.askoja alkkis äitejä, eikä sen takia minnekkään tarvii mennä jaarittelemaan. Sinäkin voisit jo kääntää uuden sivun ja lopettaa veisaamasta samaa virttä.
Minä olen jo antanut anteeksi lapsuuteni. Se ei ollut mitenkään hyvä, mutta ei se minun vikani ollut. Satanan lapsellista käyttää sitä pirun huonoa tekosyynä vielä aikuisenakin. Sano ap sille anopillekin haista vi t tu ja käännä selkäsi kuten äitisikin kanssa ja näin elät onnellisena elämäsi loppuun asti. Niin ja jätä se mieskin heti kun se sanoo jotain äkkiväärää. Ei muut ole sinun arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Juuri näin. Välttele, äläkä vaan kohtaa ongelmiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nämä sukulaiset tajusivat kuinka moukka anoppisi on. Todella epäasiallista käytöstä.
Enpä usko että ne ihan tajusi sitä, ainoastaan että jotakin kiusallista on nyt meneillään. Eniten ärsyttää mieheni, joka ei edelleen, vuosien jälkeenkään, voi tulla tuekseni tällaisissa tilanteissa tai vaikka puhua äidilleen yksityisesti jälkikäteen. Hän vain on ja antaa olla. Esittää että ei muka tajuaisi. Kenties ei tajuakaan. Olen todella pettynyt, vaikka ei ollut ensimmäinen kerta.
Tämä on kamalaa! Itse ollut vastaavassa tilanteessa. Äitini ei ole alkoholisti, mutta kun olin nuorempi, hän yritti pakottaa muuten tahtoaan kaikin keinoin läpi (mm. ristiäisten boikotointia yms.). Hän on muuttunut vanhemmiten huomattavasti paremmaksi. Anoppini otti tilanteesta vuosia kaiken irti, ja yritti hankkia nimenomaan juhlatilaisuuksissa sädekehää itselleen, toki perheen kesken käyttäytymällä täysin kylmästi. Näitä havaintoja muillakin lähipiirissä.
Mieheni ei ikinä puolustanut minua, ja kärsin siitä todella. Sanoi usein ärtyneenä, että ei aio osallistua akkojen kähinöintiin, eikä ollut huomannut mitään. Jossain vaiheessa huomasin, että en enää jaksanut näitä pelejä. Mies on ulkoruokinnassa, ja nykyään pidän huolta siitä, että ihmissuhteeni ovat terveellä pohjalla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama juttu isän kanssa. On siis alkkis, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä ja aihe on minulle kiusallinen. Jos koskaan kukaan asiasta tietävä haluaisi nolata minut jossain sukujuhlissa, niin enpä tiedä miten reagoisin. Saattaisin nolata sen kyselijän jollain tavalla.
Sinulla on sentään temperamenttia. Moni menee vaan lukkoon ja miettii häpäisyä jälkikäteen paljon. Olisi kiva jos olisi niin temperamenttinen että voisi karjaista siinä kaikkien edessä suoraan että mitä helvettiä sinä siitä kyselet kun tiedät varsin hyvin että juoppohan se on ja siksi en ole tekemisissä. Mutta eihän se niin mene, vaan alkaa punastelu, änkyttäminen, käsien tärinä ja häpeä.
Lukkoon meneminen sallitaan naisilta, mutta ei miehiltä? Heidän pitäisi vahvana kestää kaikki ja ratsullaan ratsastaa nytkin pelastamaan naistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä anoppi kysyi?
Normaali (vaikka ehkä tyhmä ja ajattelematon) kysymys:
Mitäs äidillesi kuuluuLoukkaava ja ilkeä kysymys: Eikös se äitisi ollut alkoholisti/ Kauankos teillä on jo ollut välit poikki äitisi kanssa
Se tyhmä ja ajattelematon kysymys on myös monesti loukkaavaa. Ei todellakaan normaali kysymys tuollaisessa tilanteessa ja jokaisen normaalin ihmisen pitäisi tajuta, että tuollainen on todella kiusallista, moukkamaista, typerää, loukkaavaa jne. Tässä tapauksessa äiti ja poika ei taida olla ihan kartalla, kun ei tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suhteesi myös anoppiin on toksinen
Kun se ei varsinaisesti edes ole. Tulen hänen kanssaan juttuun ihan asiallisesti. Olen kyllä joskus huomannut tietynlaista holhoavaa alentumista minua kohtaan muissa asioissa, mutta en ole niitä niin noteerannut ja emme onneksi asu ihan lähekkäin joten ei tarvitse olla koko ajan tekemisissä. Mutta nyt alkaa tuntua että ongelma pahenee kun ikää tulee.
ap
Oma äitini oli tuollainen, että jankkasi ja jankkasi samaa asiaa, vaikka olin selittänyt asian moneen kertaan ja juuri vieraiden edessä yritti nolata. Ei lopettanut millään asiallisella perustelulla. Sitten kun sanoin hänelle takaisin todella pahasti, niin jankkaus loppui. Aina sama homma. Todellakin turhauttavaa.
Ota kovat keinot käyttöön. Käytä pahaa kieltä. Tuikkaa häntä arkaan kohtaan. Sano, että jos vielä kerran tällainen toistuu, niin katkaiset välit häneenkin / et anna hänen tavata lapsia / et kutsu vierailulle tms. mikä on hänelle arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Juuri näin. Välttele, äläkä vaan kohtaa ongelmiasi.
Miksi tavata, jos anoppi on ilkeä ääliö?
Ehkä äidistä kysyminen oli anopilta freudilainen lipsahdus. Asia ehkä vaivaa häntä, mutta hän ei keksi tapaa miten kysyisi aiheesta lisää. Joskus käy niin, että kun jokin asia pyörii koko ajan mielessä, se sitten pulpahtaa suusta ulos sopimattomalla hetkellä. Vanhemmilla ihmisillä, vaikka heille on aikanaan opetettu kyllä käytöstavat, tuntuu useammin puuttuvan filtteri tällaisissa asioissa. Ehkä ikäkin vaikuttaa niin, että vanhetessa tilannetaju ja harkintakyky alkavat heiketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et selvästkään handlaa sosiaalisia tilanteita ja nyt syy on muissa eli anopissa ja miehessäsi. Jos et saa sanaa suustasi, niin kenen ongelma se on? Shit happens. Opettele vastaanaan ettet kommentoi asia/ei kuulu muille/ on henkilökohtainen asia. Mistäs sait edes päähäsi että muut ovat vastuussa tunteistasi? Typerää uhriutumista taas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suhteesi myös anoppiin on toksinen
Kun se ei varsinaisesti edes ole. Tulen hänen kanssaan juttuun ihan asiallisesti. Olen kyllä joskus huomannut tietynlaista holhoavaa alentumista minua kohtaan muissa asioissa, mutta en ole niitä niin noteerannut ja emme onneksi asu ihan lähekkäin joten ei tarvitse olla koko ajan tekemisissä. Mutta nyt alkaa tuntua että ongelma pahenee kun ikää tulee.
ap
Oma äitini oli tuollainen, että jankkasi ja jankkasi samaa asiaa, vaikka olin selittänyt asian moneen kertaan ja juuri vieraiden edessä yritti nolata. Ei lopettanut millään asiallisella perustelulla. Sitten kun sanoin hänelle takaisin todella pahasti, niin jankkaus loppui. Aina sama homma. Todellakin turhauttavaa.
Ota kovat keinot käyttöön. Käytä pahaa kieltä. Tuikkaa häntä arkaan kohtaan. Sano, että jos vielä kerran tällainen toistuu, niin katkaiset välit häneenkin / et anna hänen tavata lapsia / et kutsu vierailulle tms. mikä on hänelle arvokasta.
Tämä on myös mahdollinen keino, JOS jaksaa. Ei ole pakko jaksaa. Voi yhtä hyvin jättää tapaamatta paskaa tyyppiä (anoppia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Juuri näin. Välttele, äläkä vaan kohtaa ongelmiasi.
Miksi tavata, jos anoppi on ilkeä ääliö?
Ja nyt anopin pitäisi tietää se ilman että hänelle kerrotaan, että hän loukkasi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äidistä kysyminen oli anopilta freudilainen lipsahdus. Asia ehkä vaivaa häntä, mutta hän ei keksi tapaa miten kysyisi aiheesta lisää. Joskus käy niin, että kun jokin asia pyörii koko ajan mielessä, se sitten pulpahtaa suusta ulos sopimattomalla hetkellä. Vanhemmilla ihmisillä, vaikka heille on aikanaan opetettu kyllä käytöstavat, tuntuu useammin puuttuvan filtteri tällaisissa asioissa. Ehkä ikäkin vaikuttaa niin, että vanhetessa tilannetaju ja harkintakyky alkavat heiketä.
Kyllä kyllä. Oikea hetki kysyä miniän alkkisäidistä on oman puolen sukujuhlat. Yök. Kyllä taisi olla ihan tahallinen nolaaminen kyseessä ja haluttiin saada miniän puolen suku jotenkin huonompaan valoon kuin oma suku.
Vierailija kirjoitti:
Et selvästkään handlaa sosiaalisia tilanteita ja nyt syy on muissa eli anopissa ja miehessäsi. Jos et saa sanaa suustasi, niin kenen ongelma se on? Shit happens. Opettele vastaanaan ettet kommentoi asia/ei kuulu muille/ on henkilökohtainen asia. Mistäs sait edes päähäsi että muut ovat vastuussa tunteistasi? Typerää uhriutumista taas
Joku joka tässä ei handlaa sosiaalisia tilanteita on tuo moukka anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama juttu isän kanssa. On siis alkkis, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä ja aihe on minulle kiusallinen. Jos koskaan kukaan asiasta tietävä haluaisi nolata minut jossain sukujuhlissa, niin enpä tiedä miten reagoisin. Saattaisin nolata sen kyselijän jollain tavalla.
Sinulla on sentään temperamenttia. Moni menee vaan lukkoon ja miettii häpäisyä jälkikäteen paljon. Olisi kiva jos olisi niin temperamenttinen että voisi karjaista siinä kaikkien edessä suoraan että mitä helvettiä sinä siitä kyselet kun tiedät varsin hyvin että juoppohan se on ja siksi en ole tekemisissä. Mutta eihän se niin mene, vaan alkaa punastelu, änkyttäminen, käsien tärinä ja häpeä.
Lukkoon meneminen sallitaan naisilta, mutta ei miehiltä? Heidän pitäisi vahvana kestää kaikki ja ratsullaan ratsastaa nytkin pelastamaan naistaan?
Naisille on rohkeutta julkaista meikitön selfie, mutta miesten tarvitsee edelleen käydä heidän sotansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Juuri näin. Välttele, äläkä vaan kohtaa ongelmiasi.
Miksi tavata, jos anoppi on ilkeä ääliö?
Ja nyt anopin pitäisi tietää se ilman että hänelle kerrotaan, että hän loukkasi.
Kyllä hän tietää. Tuo oli selvästi tahallista. Jos ajattelet, että anopin käytös oli ok, kannattaa tarkastella niitä omiakin toimintamalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Anoppi on jo tosi iso tyttö ja hänen pitäisi tietää ettei kiusaa nuorempiaan. Edes tuollaiseen tyttömäiseen passiivis aggressiiviseen tyyliin.
Niin anoppi on jo niin iso tyttö, että hän osaa lukea ajatuksia.
Myös sinä olet ilkeä ja lisäksi väärässä.
Suurinta osaa ihmisistä voi aina loukata ja satuttaa, vaikka kuinka olisi käynyt omat kipukohdat läpi ja itsetunto olisi kunnossa. Ei elämän eikä psykoterapian ole rajoitus tarkoitus tehdä ihmisestä psykopaattia.
Anoppi oli tarkoituksellisen ilkeä. En olisi enää tekemisissä välttämätöntä enempää. En usko, että kannattaa tuhlata ruutia. Mies selittäköön, jos selittää.
Voimia sinulle ap!