Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Seuraavalla kerralla vastaa vain että valitettavasti äitisi on sairas ja et halua puhua siitä nyt.
Luulen, että anoppisi ei oikein ymmärrä/hyväksy että olet "hylännyt" äitisi. Se vaivaa häntä, koska hän samaistuu äitisi, joka on poikansa anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suhteesi myös anoppiin on toksinen
Kun se ei varsinaisesti edes ole. Tulen hänen kanssaan juttuun ihan asiallisesti. Olen kyllä joskus huomannut tietynlaista holhoavaa alentumista minua kohtaan muissa asioissa, mutta en ole niitä niin noteerannut ja emme onneksi asu ihan lähekkäin joten ei tarvitse olla koko ajan tekemisissä. Mutta nyt alkaa tuntua että ongelma pahenee kun ikää tulee.
ap
Puhu sitten hyvä ihminen asia anoppisi kanssa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Koeta vältellä anopin tapaamista. Miehesi on hankalassa välikädessä. Ihmiset syyllistää aina sitä joka on joutunut vaikeuksiin, vaikka hän olisi syytön. Siksi ei kannata kertoa ihmisille vaikeuksista, ei katkenneista väleistä, eroista, lasten ongelmista. Olet hyvä tyyppi jos kaikki menee ja on mennyt hyvin. Tämän haluavat kuulla.
Ja tämä on kyllä täysin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla vastaa vain että valitettavasti äitisi on sairas ja et halua puhua siitä nyt.
Luulen, että anoppisi ei oikein ymmärrä/hyväksy että olet "hylännyt" äitisi. Se vaivaa häntä, koska hän samaistuu äitisi, joka on poikansa anoppi.
Tämähän se on. Ja näin tehdään uhrista syyllinen. Ikiaikainen suomalainen ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Mikä parisuhde se sellainen on, jossa oma aviomies tai -vaimo ei puolisoaan tue selvässä tilanteessa? Kuulostaa paskalta avioliitolta. Tietysti sitä puolisoa puolustetaan, ja jos näkee että nyt sattui, niin asia selvitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Kokisin sen todella loukkaavana, jos joku käyttäisi omaa lastani omien loukkattujen tunteiden välikappaleena. Aikuisen pitää jo osata kantaa itse sitä todellista vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla vastaa vain että valitettavasti äitisi on sairas ja et halua puhua siitä nyt.
Luulen, että anoppisi ei oikein ymmärrä/hyväksy että olet "hylännyt" äitisi. Se vaivaa häntä, koska hän samaistuu äitisi, joka on poikansa anoppi.
Tämähän se on. Ja näin tehdään uhrista syyllinen. Ikiaikainen suomalainen ajatusmalli.
Sydämeltään sivistynyt ihminen kestää myös epätäydellisyyttä.
Itselläni on sama juttu isän kanssa. On siis alkkis, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä ja aihe on minulle kiusallinen. Jos koskaan kukaan asiasta tietävä haluaisi nolata minut jossain sukujuhlissa, niin enpä tiedä miten reagoisin. Saattaisin nolata sen kyselijän jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näissä aloituksissa on AINA kyseessä anoppi 😇
Ap toki kirjoittaa myös äidistään. Etkö huomannut?
-ohis
Joo, sinulla on p.ska anoppi. Mutta miksi itse alat jumittamaan asian kanssa. Sanot suoraan, että äiti oli mulkku alkoholisti ja hänen seura ei paljon kiinnosta, eikä myöskään hänestä keskusteleminen.
Terapiassa, mikä h.lvetin pakko se on tehdä asioista niin ongelmia että pitää mennä jauhamaan jonnekin yhteiskunnalle kalliiseen terapiaan? On tässä muillakin ollut p.askoja alkkis äitejä, eikä sen takia minnekkään tarvii mennä jaarittelemaan. Sinäkin voisit jo kääntää uuden sivun ja lopettaa veisaamasta samaa virttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla vastaa vain että valitettavasti äitisi on sairas ja et halua puhua siitä nyt.
Luulen, että anoppisi ei oikein ymmärrä/hyväksy että olet "hylännyt" äitisi. Se vaivaa häntä, koska hän samaistuu äitisi, joka on poikansa anoppi.
Tämähän se on. Ja näin tehdään uhrista syyllinen. Ikiaikainen suomalainen ajatusmalli.
Sydämeltään sivistynyt ihminen kestää myös epätäydellisyyttä.
Heikot kääntää selkänsä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama juttu isän kanssa. On siis alkkis, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä ja aihe on minulle kiusallinen. Jos koskaan kukaan asiasta tietävä haluaisi nolata minut jossain sukujuhlissa, niin enpä tiedä miten reagoisin. Saattaisin nolata sen kyselijän jollain tavalla.
Sinulla on sentään temperamenttia. Moni menee vaan lukkoon ja miettii häpäisyä jälkikäteen paljon. Olisi kiva jos olisi niin temperamenttinen että voisi karjaista siinä kaikkien edessä suoraan että mitä helvettiä sinä siitä kyselet kun tiedät varsin hyvin että juoppohan se on ja siksi en ole tekemisissä. Mutta eihän se niin mene, vaan alkaa punastelu, änkyttäminen, käsien tärinä ja häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Mikä parisuhde se sellainen on, jossa oma aviomies tai -vaimo ei puolisoaan tue selvässä tilanteessa? Kuulostaa paskalta avioliitolta. Tietysti sitä puolisoa puolustetaan, ja jos näkee että nyt sattui, niin asia selvitetään.
Minä en laittaisi puolisoani käymään minun sotiani. Tukeminen ei ole = tehdä asiat toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, sinulla on p.ska anoppi. Mutta miksi itse alat jumittamaan asian kanssa. Sanot suoraan, että äiti oli mulkku alkoholisti ja hänen seura ei paljon kiinnosta, eikä myöskään hänestä keskusteleminen.
Terapiassa, mikä h.lvetin pakko se on tehdä asioista niin ongelmia että pitää mennä jauhamaan jonnekin yhteiskunnalle kalliiseen terapiaan? On tässä muillakin ollut p.askoja alkkis äitejä, eikä sen takia minnekkään tarvii mennä jaarittelemaan. Sinäkin voisit jo kääntää uuden sivun ja lopettaa veisaamasta samaa virttä.
Mistä sinä tiedät käykö ap terapiassa yhteiskunnan laskuun? Ja mistä tiedät mitä siihen alkoholistiseen äitiin liittyy? Mene nyt muualle raivoamaan. Vaikka terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Anoppi on jo tosi iso tyttö ja hänen pitäisi tietää ettei kiusaa nuorempiaan. Edes tuollaiseen tyttömäiseen passiivis aggressiiviseen tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Mikä parisuhde se sellainen on, jossa oma aviomies tai -vaimo ei puolisoaan tue selvässä tilanteessa? Kuulostaa paskalta avioliitolta. Tietysti sitä puolisoa puolustetaan, ja jos näkee että nyt sattui, niin asia selvitetään.
Minä en laittaisi puolisoani käymään minun sotiani. Tukeminen ei ole = tehdä asiat toisen puolesta.
Ei tarvitsekaan, mutta itse ainakin sanoisin asiasta vaikka puolisoni ei minua siihen velvoittaisikaan. Kyllä normaali puoliso huomaa jos toiseen sattuu ja haluaa selvittää asian että se ei toistu. Mutta kukin tavallaan.
poikansa tietenkin..