Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Luultavasti sinun ja äitisi välirikko vaikuttaa muihinkin perheeseesi/läheisiisi ympärilläsi, eikä anoppi halua enää osallistua teatteriin, jossa kaikki esittävät että ei tässä mitään ja asiasta ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sinulla on p.ska anoppi. Mutta miksi itse alat jumittamaan asian kanssa. Sanot suoraan, että äiti oli mulkku alkoholisti ja hänen seura ei paljon kiinnosta, eikä myöskään hänestä keskusteleminen.
Terapiassa, mikä h.lvetin pakko se on tehdä asioista niin ongelmia että pitää mennä jauhamaan jonnekin yhteiskunnalle kalliiseen terapiaan? On tässä muillakin ollut p.askoja alkkis äitejä, eikä sen takia minnekkään tarvii mennä jaarittelemaan. Sinäkin voisit jo kääntää uuden sivun ja lopettaa veisaamasta samaa virttä.
Ehkä sinäkään et tulis raivoamaan tuntemattomille vauvapalstalle jos olisi joskus päässyt terapiaan.
👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä anopillesi ja miehelesi äitisi alkoholismi ei ole kiusallinen tai asia jota pitäisi jotenkin salata, vaan pitävät alkoholismia sairautena, samaan tapaan kun sydän- tai mielenterv. ongelmia.
Isäni on ollut pitkään alkoholisti, enkä koskaan ole sitä salannut ja isästäni jutellaan kuulumisia normaalisti esim. suvun juhlissa.
Itse en koskaan ole loukkaantunut, jos joku kyselee isästäni, sillä jotenkin olen jo hyväksynyt asian ja antanut jotenkin anteeksi, vaikka viina on ollut meitä erottava tekijä, josta hän on riippuvainen.Salata? Miksi ajattelet, että kyse on salaamisesta. Miksi kukaan haluaa keskustella aiheesta, josta tulee vain paha mieli ja surkea olo?
Jos ei osaa keskustella vaikeista asioista tolla taustalla, ei ehkä kannata keskustella ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nämä sukulaiset tajusivat kuinka moukka anoppisi on. Todella epäasiallista käytöstä.
Enpä usko että ne ihan tajusi sitä, ainoastaan että jotakin kiusallista on nyt meneillään. Eniten ärsyttää mieheni, joka ei edelleen, vuosien jälkeenkään, voi tulla tuekseni tällaisissa tilanteissa tai vaikka puhua äidilleen yksityisesti jälkikäteen. Hän vain on ja antaa olla. Esittää että ei muka tajuaisi. Kenties ei tajuakaan. Olen todella pettynyt, vaikka ei ollut ensimmäinen kerta.
vähän off topic, mutta oletko miettinyt kuinka kannattavaa on pysyä yhdessä miehen kanssa joka luistaa "puskiin" aina kuin pitäisi olla puolison puolella? Tuli vastaavaa äiti-poika suhdetta todistettu aikanaan ex-miehen kanssa. Äidin ja sukulaisten sana oli aina laki..mä en sitten enää jonkun vuoden jälkeen jaksanut tätä kuvioo erinomaisen junttisuvun parissa. Ei ollut mikään uskovainen yhteisö eikä mikään "parempi" perhe, perusjunttisuku vain..Anoppi tässä nyt ottaa vain ilon irti että saa nolattu sinut porukan edessä..ja mitähän se mahtaa hänestä kertoa, kun nauttii sellaisesta. Tuskin aidosta rakkaudesta miniää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinun ja äitisi välirikko vaikuttaa muihinkin perheeseesi/läheisiisi ympärilläsi, eikä anoppi halua enää osallistua teatteriin, jossa kaikki esittävät että ei tässä mitään ja asiasta ei puhuta.
Luultavasti anoppi on vaan perseestä. Vaikka väitteesi olisi tottakin, niin miksikä sekään asia tulee sukujuhlissa koko porukan kuullen tenttaamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nämä sukulaiset tajusivat kuinka moukka anoppisi on. Todella epäasiallista käytöstä.
Enpä usko että ne ihan tajusi sitä, ainoastaan että jotakin kiusallista on nyt meneillään. Eniten ärsyttää mieheni, joka ei edelleen, vuosien jälkeenkään, voi tulla tuekseni tällaisissa tilanteissa tai vaikka puhua äidilleen yksityisesti jälkikäteen. Hän vain on ja antaa olla. Esittää että ei muka tajuaisi. Kenties ei tajuakaan. Olen todella pettynyt, vaikka ei ollut ensimmäinen kerta.
vähän off topic, mutta oletko miettinyt kuinka kannattavaa on pysyä yhdessä miehen kanssa joka luistaa "puskiin" aina kuin pitäisi olla puolison puolella? Tuli vastaavaa äiti-poika suhdetta todistettu aikanaan ex-miehen kanssa. Äidin ja sukulaisten sana oli aina laki..mä en sitten enää jonkun vuoden jälkeen jaksanut tätä kuvioo erinomaisen junttisuvun parissa. Ei ollut mikään uskovainen yhteisö eikä mikään "parempi" perhe, perusjunttisuku vain..Anoppi tässä nyt ottaa vain ilon irti että saa nolattu sinut porukan edessä..ja mitähän se mahtaa hänestä kertoa, kun nauttii sellaisesta. Tuskin aidosta rakkaudesta miniää kohtaan.
Totta.
On varmasti oma poika kyykytetty ettei uskalla sanoa äidilleen mitään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinun ja äitisi välirikko vaikuttaa muihinkin perheeseesi/läheisiisi ympärilläsi, eikä anoppi halua enää osallistua teatteriin, jossa kaikki esittävät että ei tässä mitään ja asiasta ei puhuta.
Luultavasti anoppi on vaan perseestä. Vaikka väitteesi olisi tottakin, niin miksikä sekään asia tulee sukujuhlissa koko porukan kuullen tenttaamalla?
Toisaalta Ap:n kannalta hyvä että anopin oikea luonne tuli esille. Naamiot on riisuttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinun ja äitisi välirikko vaikuttaa muihinkin perheeseesi/läheisiisi ympärilläsi, eikä anoppi halua enää osallistua teatteriin, jossa kaikki esittävät että ei tässä mitään ja asiasta ei puhuta.
Luultavasti anoppi on vaan perseestä. Vaikka väitteesi olisi tottakin, niin miksikä sekään asia tulee sukujuhlissa koko porukan kuullen tenttaamalla?
Minusta ihan hyvin toimittu. Häpeä on tunne paikallaan joissain tapauksissa, ja josko lopulta herättäisi ymmärtämään kuinka naurettavaa on vihanpito ja välienkatkominen milloin mihinkin suuntaan. Siitä kärsii vain ihminen itse, kuten aloittajastakin huomaa, kun aihe on noin häpeää herättävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nämä sukulaiset tajusivat kuinka moukka anoppisi on. Todella epäasiallista käytöstä.
Enpä usko että ne ihan tajusi sitä, ainoastaan että jotakin kiusallista on nyt meneillään. Eniten ärsyttää mieheni, joka ei edelleen, vuosien jälkeenkään, voi tulla tuekseni tällaisissa tilanteissa tai vaikka puhua äidilleen yksityisesti jälkikäteen. Hän vain on ja antaa olla. Esittää että ei muka tajuaisi. Kenties ei tajuakaan. Olen todella pettynyt, vaikka ei ollut ensimmäinen kerta.
vähän off topic, mutta oletko miettinyt kuinka kannattavaa on pysyä yhdessä miehen kanssa joka luistaa "puskiin" aina kuin pitäisi olla puolison puolella? Tuli vastaavaa äiti-poika suhdetta todistettu aikanaan ex-miehen kanssa. Äidin ja sukulaisten sana oli aina laki..mä en sitten enää jonkun vuoden jälkeen jaksanut tätä kuvioo erinomaisen junttisuvun parissa. Ei ollut mikään uskovainen yhteisö eikä mikään "parempi" perhe, perusjunttisuku vain..Anoppi tässä nyt ottaa vain ilon irti että saa nolattu sinut porukan edessä..ja mitähän se mahtaa hänestä kertoa, kun nauttii sellaisesta. Tuskin aidosta rakkaudesta miniää kohtaan.
Apn mieskään ei nähnyt tossa mitään ihmeellistä, miksi hän olisi apta siellä puolustellut? Kaikki on hämmästyneitä apn reaktiosta, joten se tuskin on kovin adekvaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä anopillesi ja miehelesi äitisi alkoholismi ei ole kiusallinen tai asia jota pitäisi jotenkin salata, vaan pitävät alkoholismia sairautena, samaan tapaan kun sydän- tai mielenterv. ongelmia.
Isäni on ollut pitkään alkoholisti, enkä koskaan ole sitä salannut ja isästäni jutellaan kuulumisia normaalisti esim. suvun juhlissa.
Itse en koskaan ole loukkaantunut, jos joku kyselee isästäni, sillä jotenkin olen jo hyväksynyt asian ja antanut jotenkin anteeksi, vaikka viina on ollut meitä erottava tekijä, josta hän on riippuvainen.Salata? Miksi ajattelet, että kyse on salaamisesta. Miksi kukaan haluaa keskustella aiheesta, josta tulee vain paha mieli ja surkea olo?
Useimmat haluavat, vaikka siitä tulisi paha mieli ja surkea olo, jopa itku esim. kuolevan sairaan asioista.
Itse ajattelen, vaikka hän on juoppo, ollut aina, hän on kuitenkin isäni ja hänellä on ihmisarvo.
Mikä minä olen tuomitsemaan häntä?
Ja aina on ollut hetken valonpilkahdus, jos hän on pystynyt olemaan juomatta ja on kotona, eikä putkassa tai poliisin hoteissa.
Ja jotenkin saa lohtua muilta, kun asiasta keskustellaan, enkä tarvitse kantaa kuormaani yksin. Tosin, vetäytynyt, se menee arvostelu linjalle.
Niin että muiden pitäisi olla kuin ap:n äitiä ei olisi olemassakaan? Aikuinen ihminen ja itsepä on nolannut itsensä katkomalla välit omaan äitiinsä. Ei muiden tarvitse siihen lähteä mukaan. Tihrustakoot itsesääli-itkua siellä terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä anopillesi ja miehelesi äitisi alkoholismi ei ole kiusallinen tai asia jota pitäisi jotenkin salata, vaan pitävät alkoholismia sairautena, samaan tapaan kun sydän- tai mielenterv. ongelmia.
Isäni on ollut pitkään alkoholisti, enkä koskaan ole sitä salannut ja isästäni jutellaan kuulumisia normaalisti esim. suvun juhlissa.
Itse en koskaan ole loukkaantunut, jos joku kyselee isästäni, sillä jotenkin olen jo hyväksynyt asian ja antanut jotenkin anteeksi, vaikka viina on ollut meitä erottava tekijä, josta hän on riippuvainen.Salata? Miksi ajattelet, että kyse on salaamisesta. Miksi kukaan haluaa keskustella aiheesta, josta tulee vain paha mieli ja surkea olo?
Jos ei osaa keskustella vaikeista asioista tolla taustalla, ei ehkä kannata keskustella ollenkaan.
Olin kuullut riittävästi mieheltäni hänen äitinsä tavoista toimia, niinpä oli itsestään selvää etten puhunut anopilleni mitään henkilökohtaisista asioistani. Samoin toimi mies äitini suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Niin että muiden pitäisi olla kuin ap:n äitiä ei olisi olemassakaan? Aikuinen ihminen ja itsepä on nolannut itsensä katkomalla välit omaan äitiinsä. Ei muiden tarvitse siihen lähteä mukaan. Tihrustakoot itsesääli-itkua siellä terapiassa.
Millä tavoin miniän äiti on läsnä anopin arjessa? Omat vanhempani ovat tavanneet anopin ja apen ehkä noin viisi kertaa näiden yli 30 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi kerralla vaan vastaat jos kyselee, että siellä se varmaan katuojassa viinaa kittaa.
Nolaa sitä anoppia takaisin niin kyllä se oppii.
Aika empatiakyvytöntä kommentointia täällä.
Minulla on myös kurjasti käyttäytyvä äiti ja anoppinikin oli välillä aika erikoisesti käyttäytyvä, rauha hänen sielulleen.
Äitiini pidän nykyisin etäisyyttä ja olen opetellut ihan kaikkien ihmisten kanssa siihen, että oletan normaalia käytöstä ja normaaleja, ihan peruskäytöstapoja.
Toisin sanoen opettelin arvostamaan itseäni ja hankin itsekunnioituksen.
Kurjasti käyttäytyviä ihmisiä en siedä enää lähelläni, pidän puoleni, enkä myöskään analysoi kenenkään käyttäytymistä sen enempää.
Ihan sama miksi joku perseilee, perseilyä se on yhtä kaikki.
Tämän ymmärtämiseen meni aikansa, kurjasti käyttäytyminen ei ole aina hirveän näkyvää, vaan jotkut osaavat kiusata, lytätä, alistaa ja härkkiä kanssaihmisiään niin hienovaraisesti, ettei sen tapahduttua osaa oikein sanoa tai kuvailla mitä ihmettä tässä oikein tapahtui, mutta asia jää painamaan mieltä ja epämääräinen pahan olon tunne saattaa jäädä pitkäksikin aikaa.
Ulkopuolinen ei välttämättä tajuaa yhtään tilannetta ja saattaakin ihmetellä, että miksi joku on niin herkkänahkainen tai huumorintajuton tai miksi nyt kukaan tuollaisesta pienestä noin hermostui.
Nykyisin en enää uhriudu, en uhraudu, en ota vastuuta toisten aikuisten käytöksestä ja jos nämä keinot eivät toimi, pidän niin paljon etäisyyttä kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap tutulta.
Anoppisi on vaan kateellinen ja katkera ihminen.
Pönkittää omaa itsetuntoaan sinua julkisesti mollaamalla.
Minun anoppini tekee tuota myös, siksi tiedän mistä puhut.
Oma mieheni ei myöskään näissä tilanteissa siihen puutu, mutta jälkikäteen kyllä ihmettelee äitinsä käytöstä, mutta myös vähättelee asiaa.
Olen ottanut ihan tietoisesti välimatkaa anoppiin ja odotan sitä päivää, kun alkaa julkisesti sitä ihmettelemään, että mikähän sitä miniää vaivaa.
Anoppihan ei näe omassa kätyöksessään mitään korjattavaa ja jos seuraava kerta tulee niin aion vastata samalla mitalla.Mitenhän apn anoppi häntä nyt mollasi? Aloituksessa ei puhuttu mitään sinne päinkäään. Apsta tuntuu pahalta puhua äidistään, anopinko se pitäisi ymmärtää ja tietää?
Hei, anoppi 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä anopillesi ja miehelesi äitisi alkoholismi ei ole kiusallinen tai asia jota pitäisi jotenkin salata, vaan pitävät alkoholismia sairautena, samaan tapaan kun sydän- tai mielenterv. ongelmia.
Isäni on ollut pitkään alkoholisti, enkä koskaan ole sitä salannut ja isästäni jutellaan kuulumisia normaalisti esim. suvun juhlissa.
Itse en koskaan ole loukkaantunut, jos joku kyselee isästäni, sillä jotenkin olen jo hyväksynyt asian ja antanut jotenkin anteeksi, vaikka viina on ollut meitä erottava tekijä, josta hän on riippuvainen.Salata? Miksi ajattelet, että kyse on salaamisesta. Miksi kukaan haluaa keskustella aiheesta, josta tulee vain paha mieli ja surkea olo?
Jos ei osaa keskustella vaikeista asioista tolla taustalla, ei ehkä kannata keskustella ollenkaan.
Olin kuullut riittävästi mieheltäni hänen äitinsä tavoista toimia, niinpä oli itsestään selvää etten puhunut anopilleni mitään henkilökohtaisista asioistani. Samoin toimi mies äitini suhteen.
Eli muodostat mielikuvan toisten mielipiteiden pohjalta, samoin miehesi. Eli ennakkoluulot jo alkumetreillä.
Joskus vaihdoin työpaikkaa ja työkaveri haukkui esimieheni ja sain käsityksen hänen olevan saatanasta, mutta enpä antanut puheiden vaikuttaa ja lopulta hänestä palastui paras esimies ikinä, kun ennakkoluuloni heitin romukoppaan ja tuo työkaveri paljastui tosi ilkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän oli ilkeä, mutta se paljasti myös sinun heikkoutesi.
Oman arvonsa tuntevaan ihmiseen kohdistuva asiaton käytös tai arvostelu valuu kuin vesi hanhen selästä. Pahat sanat tai loukkaantuminen menevät sanojan puutteellisuuden piikkiin, koska ihminen tietää oman arvonsa vikoineen kaikkineen.
Kannattaa mennä käsittelemään tuo äiti asia terapiaan.
Ensinnäkin, ap kertoi jo käyvänsä terapiassa käsittelemässä asiaa. Toiseksikin ihmiset eivät ole täydellisiä ja täydellisen vahvoja aina ja kaikessa. Ei kukaan ole. Eikä sellaista pidä keneltänkään odottaa. Kaikilla on niitä vaikeampia ja arempia asioita. Kyllä, kaikilla on heikkoja kohtia ja asioitajotka satuttaa, se on sitä ihmisyyttä. On toki hyvä kehittää itseään ja käsitellä elämänsä vaikeuksia, täydelliseksi kukaan ei kuitenkaan tule.
Ja lopuksi vielä: Kyllä oman arvonsa tunteva ihminen voi tietenkin joskus loukkaantua toisen ilkeästä käytöksestä, se on ihan normaalia. Sen sijaan ei olisi normaalia, ettei miskaan mikään ilkeily arkaan kohtaan tuntuisi missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, häpeät äitiäsi. Tunnet syyllisyyttä ja häpeää siitä että katkaisit välit. Vai äitikö hylkäsi?
Yrität esittää parempaa ja hienompaa ja hys hys, kukaan ei saa kuulla juoposta äidistäsi.
Jostain syystä olet nyt katkera miehellesi, koska hän ei tomi kilpenä sinun ja äitinsä välissä. Miehesi ei ole vastuussa tunteistasi. Vain sinä voit käsitellä tunteesi.
Sinulla on toksinen suhde äitiisi, anoppiisi ja mieheesi. Mutta vika ei tiietenkään ole sinussa. Olet ihana uniikki lumihiutale toksisessa ympäristössä. Voimia!
Nyt oli kyllä omituista kommentointia. Oletko itse tällainen koko suvun johtava päänaukoja?
-ohisEn ole. Enkä koskaan ole saanut palautetta aikuisilta lapsiltani tai heidän kumppaneiltaan.
Olen vain allerginen näille sarjaloukkaantujille, jotka eivät osaa pitää puoliaan.
Kirjoituksesta käy selvästi ilmi, että hän on katkera miehelleen ja anopille. Hän itse sanoi, että suhde äitiin on toksinen. Jos lähipiirissä on noin monta ihmistä, joihin on myrkyllinen tai katkera suhde, kannattaa rupatella hetki peilin edessä.
Oletko aina oikeassa? Jos omasta mielestäsi olet niin kannattaa omia käyttäytymismalleja tarkastella.
Missä tuossa sanon, että olen aina oikeassa? Tai luulen olevani aina oikeassa?
En tietenkään ole aina oikeassa. Eikä asiat useinkaan ole mustavalkoista oikeassa/väärässä olemista. Pyydän herkästi anteeksi, jos olen pahoittanut jonkun mielen. Myös lapsiltani.
Siltikin olen allerginen näille sarjauhriutujillle, jotka hautovat jokaista sanaa vuosikymmeniä ja etsivät v ittuilua sieltäkin, missä sitä ei ole.
Apllä on sukset ristissä anopin, äidin ja miehensä kanssa. Eikö se kerro jotain?
Ehkä sinäkään et tulis raivoamaan tuntemattomille vauvapalstalle jos olisi joskus päässyt terapiaan.