Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti haluavansa erota. Vertaistukea?
25.11.2022 |
Hei te muut siellä jossain ruudun toisella puolen.
Olen ihan murtunut ja shokissa. Mies ilmoitti eilen muutaman päivän mykkäkoulun päätteeksi, että on löytänyt asunnon toisesta kaupungista ja muuttaa sinne viikon kuluttua joulukuun alussa. Ei halua olla minun kanssa enää, sanoi, että haluaa nähdä lasta aina, kun voi. Meidän lapsi on vasta 1-vuotias. Sanoo olevansa murtunut vain siitä, ettei voi nähdä lastamme enää päivittäin. Ei sanallakaan sanonut minusta mitään. Tuon kuuleminen satutti aika hemmetisti. Riitoja on ollut pitkin vauvavuotta, mutta olen koko ajan ajatellut, että ne pystytään kyllä ratkaisemaan ja vaihe on ohimenevää. Pikkulapsivaihe on ollut haastava, mutta koko ajan olen häntä rakastanut, enkä ajatellut, että me koskaan oikeasti erottaisiin. Tuli aivan shokkina, että hän ihan oikeasti lähtee nyt ja jättää minut. Kaikille sukulaisille ja ystäville tämä tulee varmaan ihan shokkina, koska ei olla puhuttu riidoista kellekään, aina vain todettu kuulumisia kysellessä, että kaikki hyvin, tavallisesti.
Tietysti meillä on asuntolaina, minulla ei ole työpaikkaa, hän vie auton mukanaan. Tällaiset klassiset setit. Ajoitus osuu muutenkin nappiin, kun sähkön ja ruoan hinta nousee näinä aikoina ihan uusiin sfääreihin. Meidän vähäinen omaisuus varmaan menee nyt sitten puoliksi ja täytyy taas aloittaa alusta. Olisin kiitollinen jostain vertaistuesta tai jostain, vastaavaan tilanteeseen joutuneet. Miten olette selviytyneet? Vanhempani asuvat kaukana, ystäviä minulla on täällä muutama. Hän muuttaa 200km päähän, niin ei varmaan kauhean usein aio nähdä lasta. Olen valvonut koko yön, olen jossain stressitilassa. Tärisen, koko kehoon sattuu ahdistuksesta. En voi uskoa, että näin tapahtuu oikeasti. Ajattelen, että tämä on jotain painajaista, josta kohta herään.
Kommentit (160)
Ei eroon nykyään tarvita mitään ongelmaa. Se vaan että lapsesta on vaivaa ja mies ei ole enää keskipiste. Näin kävi myös meillä. Isä näkee lapsia joitakin kertoja vuodessa. Minä ja nykyinen mieheni kasvatetaan lapse. Harmi että tätä ei tiedä etukäteen millaiseksi mies muuttuu kun tulee lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteesta toiseen hyppijät jäävät ikääntyessään yksin kun kukaan ei halua sellaisten kanssa olla.
Mä ainakin tein kotitöitä ja kannoin vastuuni lapsesta. Silti se alituinen valittaminen ja huomauttelu oli läsnä 24/7, joten otin eron. Eikö naiset huomaa sitä valitustansa, vai kuvitteleeko joku että se ihan oikeasti auttaa jotain? M
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Mies ilmoitti sunnuntaina että muuttaa huomenna pois. Seuraavana päivänä töihin lähtiessä pakkasi pari kassillista tavaraa mukaansa eikä enää tullut takaisin. Mitään riitoja tai erimielisyyksiä ei ollut, luulin että kaikki oli hyvin kun ei mies tunnoistaan mitään puhunut. Niinpä jäin 3-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Tästä on nyt aikaa 15 vuotta. Edelleen elellään lapsen kanssa kahdestaan. On ollu henkisesti tosi raskasta koska kaikki asiat on pitäny hoitaa ite eikä oo oikein ollu ees ketään kenen kanssa asioista puhua. Kaikilla kavereilla on ydinperheet joten vertaistukeakaan ei ole ollut saatavilla. Selvitty ollaan
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Mies ilmoitti sunnuntaina että muuttaa huomenna pois. Seuraavana päivänä töihin lähtiessä pakkasi pari kassillista tavaraa mukaansa eikä enää tullut takaisin. Mitään riitoja tai erimielisyyksiä ei ollut, luulin että kaikki oli hyvin kun ei mies tunnoistaan mitään puhunut. Niinpä jäin 3-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Tästä on nyt aikaa 15 vuotta. Edelleen elellään lapsen kanssa kahdestaan. On ollu henkisesti tosi raskasta koska kaikki asiat on pitäny hoitaa ite eikä oo oikein ollu ees ketään kenen kanssa asioista puhua. Kaikilla kavereilla on ydinperheet joten vertaistukeakaan ei ole ollut saatavilla. Selvitty ollaan
Sulla on tosi hyviä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutat siihen exän naapuriin tietysti että saa olla isä lapselleen. Pienten lasten isät pettää eniten joten joku nainen sillä on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Mies ilmoitti sunnuntaina että muuttaa huomenna pois. Seuraavana päivänä töihin lähtiessä pakkasi pari kassillista tavaraa mukaansa eikä enää tullut takaisin. Mitään riitoja tai erimielisyyksiä ei ollut, luulin että kaikki oli hyvin kun ei mies tunnoistaan mitään puhunut. Niinpä jäin 3-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Tästä on nyt aikaa 15 vuotta. Edelleen elellään lapsen kanssa kahdestaan. On ollu henkisesti tosi raskasta koska kaikki asiat on pitäny hoitaa ite eikä oo oikein ollu ees ketään kenen kanssa asioista puhua. Kaikilla kavereilla on ydinperheet joten vertaistukeakaan ei ole ollut saatavilla. Selvitty ollaan
Ootko koskaan miettiny että miksi se mies lähti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajako täällä vastailee itselleen, vai ovatko ihmiset oikeasti niin pösilöitä että ruokkivat näitä provoja joita sama tyyppi väsäilee joka päivä? Aina samat elementit ja kankea tarinankerronta ja väkinäinen dramatisointi:
Olen murtunut/shokissa/järkyttynyt jne
Mies uhkasi/löi/jätti/huusi/valehteli/petti jne
Vertaistukea/neuvoja/mielipiteitä jne
Toivon että saat apua tilanteessasi. Hakeudu nyt ensimmäiseksi lääkäriin että saat apua ahdistukseesi ja ensishokkiin. Puhu ystävillesi, hakeudu eroseminaariin, älä jää yksin. Sinä pärjäät kyllä, ja parempi on olla yksin kuin ihmisen kanssa joka ei halua olla kanssasi. Löydät jotain parempaa, jonain päivänä. Onneksi sinulla on lapsesi, sitä sinulta ei kukaan vie pois. Voimia ja muista hakea apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei eroon nykyään tarvita mitään ongelmaa. Se vaan että lapsesta on vaivaa ja mies ei ole enää keskipiste. Näin kävi myös meillä. Isä näkee lapsia joitakin kertoja vuodessa. Minä ja nykyinen mieheni kasvatetaan lapse. Harmi että tätä ei tiedä etukäteen millaiseksi mies muuttuu kun tulee lapsi.
Mitä asioita sinä teit pieleen ennen eroa?
Terve aikuinen osaa analysoida myös omaa tekemistään kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Jos olet tosissasi noiden kanssa niin käsityksesi parisuhteista on täysin sairas.
Mitä sairasta tuossa nyt on? Aviolitto tai sitoutunut parisuhde on jäänne 1950-luvulta ja vanhentunut instituutio. Sellaiset suhteet ovat kaikki oikeasti riippuvuuteen perustuvia tapasuhteita joissa ei ole hetkeen sidotun intohimon täyttämää tunnetta vaan jotain ihme tahtotilaa jolla omistushaluiset ihmiset haluavat kahlita toista patteriin kiinni.
Ai hitto sä kuulostat yhdeltä mun tutulta mieheltä joka aina kuuluttaa rakkauden perään. Rakkaus sitä ja rakkaus tätä, kunhan se vaan ei rasita häntä millään tavalla. Hänen pitää saada kaikki mitä hän haluaa, ja jos nainen ei ole hänelle kaikkea valmis suomaan, väittää ettei nainen rakasta. Samalla häntä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se nainen haluaa. Naisen pitäisi vaan olla palvelija ja orja hänelle, samalla kun hänen ei tarvitse pistää tikkua ristiin naisen eteen. Ihan järjetöntä kaksinaismoralismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eroon nykyään tarvita mitään ongelmaa. Se vaan että lapsesta on vaivaa ja mies ei ole enää keskipiste. Näin kävi myös meillä. Isä näkee lapsia joitakin kertoja vuodessa. Minä ja nykyinen mieheni kasvatetaan lapse. Harmi että tätä ei tiedä etukäteen millaiseksi mies muuttuu kun tulee lapsi.
Mitä asioita sinä teit pieleen ennen eroa?
Terve aikuinen osaa analysoida myös omaa tekemistään kriittisesti.
On tapauksia joissa pääsyyllinen on mies. Esimerkiksi sellainen sarjapettäjämies joka on valheellisesti antanut ihan toisen kuvan itsestään toiselle suhteen alusta lähtien. Tällaiset miehet harjoittavat sios tarkoituksellista henkistä väkivaltaa puolisojaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tein kotitöitä ja kannoin vastuuni lapsesta. Silti se alituinen valittaminen ja huomauttelu oli läsnä 24/7, joten otin eron. Eikö naiset huomaa sitä valitustansa, vai kuvitteleeko joku että se ihan oikeasti auttaa jotain? M
Tää on kyllä pidemmän päälle sellaista kynsillä liitutaulun raapimista, ettei tosikaan.
Eikö omaa pahaa oloa todellakaan voi purkaa mitenkään muuten kuin agressiivisen negatiivisella puheella puollisolle/lapsille?
Minäkin aikoinaan olin liitossa tuollaisen reikäsieluisen kanssa, jolla oli viikoittain paljon kontrolloimisyrittäimistä ja huomauttelemista mitä mielikuvituksekkaimmista pikkuasioista. Mistään oikeasta ongelmasta hän ei koskaan halunnut puhua aikuisten tavoin, vaan homma oli tuollaista outoa kanamaista nokkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Jos olet tosissasi noiden kanssa niin käsityksesi parisuhteista on täysin sairas.
Mitä sairasta tuossa nyt on? Aviolitto tai sitoutunut parisuhde on jäänne 1950-luvulta ja vanhentunut instituutio. Sellaiset suhteet ovat kaikki oikeasti riippuvuuteen perustuvia tapasuhteita joissa ei ole hetkeen sidotun intohimon täyttämää tunnetta vaan jotain ihme tahtotilaa jolla omistushaluiset ihmiset haluavat kahlita toista patteriin kiinni.
Ai hitto sä kuulostat yhdeltä mun tutulta mieheltä joka aina kuuluttaa rakkauden perään. Rakkaus sitä ja rakkaus tätä, kunhan se vaan ei rasita häntä millään tavalla. Hänen pitää saada kaikki mitä hän haluaa, ja jos nainen ei ole hänelle kaikkea valmis suomaan, väittää ettei nainen rakasta. Samalla häntä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se nainen haluaa. Naisen pitäisi vaan olla palvelija ja orja hänelle, samalla kun hänen ei tarvitse pistää tikkua ristiin naisen eteen. Ihan järjetöntä kaksinaismoralismia.
Tuollainen ns rakkaus on oikeasti hyväksikäyttöä tolta tyypiltä.
>minulla ei ole työpaikkaa
>Meidän lapsi on vasta 1-vuotias
Eikä yllätä pätkääkään että tulee ero eikä halua olla missään tekemisissä. Tuohan on suomalaisen naisen peruskonsepti nykyään. Ottakaa akat vastuu elämästänne ja elätyksestänne IHAN ITSE! Tehän olette niin pirun päteviä ja voimistelevia, ihan samaan kuin miehetkin pystyviä. Nyt on APlla tilaisuus näyttää kyntensä ja vastata huutonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Mies ilmoitti sunnuntaina että muuttaa huomenna pois. Seuraavana päivänä töihin lähtiessä pakkasi pari kassillista tavaraa mukaansa eikä enää tullut takaisin. Mitään riitoja tai erimielisyyksiä ei ollut, luulin että kaikki oli hyvin kun ei mies tunnoistaan mitään puhunut. Niinpä jäin 3-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Tästä on nyt aikaa 15 vuotta. Edelleen elellään lapsen kanssa kahdestaan. On ollu henkisesti tosi raskasta koska kaikki asiat on pitäny hoitaa ite eikä oo oikein ollu ees ketään kenen kanssa asioista puhua. Kaikilla kavereilla on ydinperheet joten vertaistukeakaan ei ole ollut saatavilla. Selvitty ollaan
Ootko koskaan miettiny että miksi se mies lähti?
Jäätävä läskiytyminen, loisistelu, lokkeilu, luontaisten velvollisuuksiensa laiminlyönti? Siis ihan ne perus syyt & synnit mihin nykynaiset AINA syyllistyy. Ja vähemmän yllättäen niiden mielestä syy on aina jossain muualla, kuin omassa toiminnassa :D
antaa ukon häipyä, ei kuulosta olevan sellainen jota kannattaisi kaipailla.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajako täällä vastailee itselleen, vai ovatko ihmiset oikeasti niin pösilöitä että ruokkivat näitä provoja joita sama tyyppi väsäilee joka päivä? Aina samat elementit ja kankea tarinankerronta ja väkinäinen dramatisointi:
Olen murtunut/shokissa/järkyttynyt jne
Mies uhkasi/löi/jätti/huusi/valehteli/petti jne
Vertaistukea/neuvoja/mielipiteitä jne
No, ihan samalla tavalla muuallakin somessa eri sivuistoilla julkaistaan provoiksi luokiteltavaa tarinointia.
Alue: Aihe vapaa
Ihan normaali tilanne. Kaikki hyvin, lapsi, riitoja, mies ei jaksa valitusta, joko vetäytyy tai eroaa. Älköö hyvät naiset ajako niitä miehiä pois.