Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti haluavansa erota. Vertaistukea?
25.11.2022 |
Hei te muut siellä jossain ruudun toisella puolen.
Olen ihan murtunut ja shokissa. Mies ilmoitti eilen muutaman päivän mykkäkoulun päätteeksi, että on löytänyt asunnon toisesta kaupungista ja muuttaa sinne viikon kuluttua joulukuun alussa. Ei halua olla minun kanssa enää, sanoi, että haluaa nähdä lasta aina, kun voi. Meidän lapsi on vasta 1-vuotias. Sanoo olevansa murtunut vain siitä, ettei voi nähdä lastamme enää päivittäin. Ei sanallakaan sanonut minusta mitään. Tuon kuuleminen satutti aika hemmetisti. Riitoja on ollut pitkin vauvavuotta, mutta olen koko ajan ajatellut, että ne pystytään kyllä ratkaisemaan ja vaihe on ohimenevää. Pikkulapsivaihe on ollut haastava, mutta koko ajan olen häntä rakastanut, enkä ajatellut, että me koskaan oikeasti erottaisiin. Tuli aivan shokkina, että hän ihan oikeasti lähtee nyt ja jättää minut. Kaikille sukulaisille ja ystäville tämä tulee varmaan ihan shokkina, koska ei olla puhuttu riidoista kellekään, aina vain todettu kuulumisia kysellessä, että kaikki hyvin, tavallisesti.
Tietysti meillä on asuntolaina, minulla ei ole työpaikkaa, hän vie auton mukanaan. Tällaiset klassiset setit. Ajoitus osuu muutenkin nappiin, kun sähkön ja ruoan hinta nousee näinä aikoina ihan uusiin sfääreihin. Meidän vähäinen omaisuus varmaan menee nyt sitten puoliksi ja täytyy taas aloittaa alusta. Olisin kiitollinen jostain vertaistuesta tai jostain, vastaavaan tilanteeseen joutuneet. Miten olette selviytyneet? Vanhempani asuvat kaukana, ystäviä minulla on täällä muutama. Hän muuttaa 200km päähän, niin ei varmaan kauhean usein aio nähdä lasta. Olen valvonut koko yön, olen jossain stressitilassa. Tärisen, koko kehoon sattuu ahdistuksesta. En voi uskoa, että näin tapahtuu oikeasti. Ajattelen, että tämä on jotain painajaista, josta kohta herään.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Aamen!
Oletko psykologi vai miten kirjoitit tämän näin hienosti?
En ole psykologi, mutta tunnen muutaman, ja oli se itselläkin yhtenä vaihtoehtona kun valitsin opiskelualaa. Varmaan voi sanoa että alan tutkimustietoon perehtyminen on rakas harrastukseni. :)
Minulla on toki myös omakohtaista kokemusta näistä haaveista, että kumppani osaisi lukea ajatuksia. Ensimmäinen nuoruuden parisuhteeni perustui tähän haaveeseen, ja eihän siinä kovin hyvin lopulta käynyt. Onneksi virheistään on mahdollista oppia. Tuon kokemuksen jälkeen ja siitä opittuani olen ollut onnekas rakkaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ihminen ei vain koskaan voi olla jonkun toisen ihmisen täydellinen heijastus. Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Jos et pysty lainkaan sietämään tai havaitsemaan sitä, että toisen persoonallisuus eroaa omastasi, niin silloin on jo kysymys persoonallisuushäiriöstä.
Jokainen saa totta kai määritellä rakkauden kuten haluaa. Sinun määritelmäsi on siis tuollainen häilyvä, nopeasti ohimenevä, impulsiivinen tunne, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta joka sitten myös kuolee hyvin nopeasti. Yleisempi rakkauden määritelmä eroaa tästä paljonkin, ja tuo sinun tarkoittamasi asia nimetään usein termeillä ihastus, hullaantuminen tai himo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi- ja turvakotien liitolla on eroneuvontaa. Kannattaa soittaa sinne. Pärjäät kyllä, ei hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ois kannattanu olla nalkuttava akka
Vierailija kirjoitti:
Ei ois kannattanu olla nalkuttava akka
Ole ystävällinen ja lopeta trollaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ihminen ei vain koskaan voi olla jonkun toisen ihmisen täydellinen heijastus. Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Jos et pysty lainkaan sietämään tai havaitsemaan sitä, että toisen persoonallisuus eroaa omastasi, niin silloin on jo kysymys persoonallisuushäiriöstä.
Jokainen saa totta kai määritellä rakkauden kuten haluaa. Sinun määritelmäsi on siis tuollainen häilyvä, nopeasti ohimenevä, impulsiivinen tunne, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta joka sitten myös kuolee hyvin nopeasti. Yleisempi rakkauden määritelmä eroaa tästä paljonkin, ja tuo sinun tarkoittamasi asia nimetään usein termeillä ihastus, hullaantuminen tai himo.
Mikä sinä olet aikuiskiusaajana määrittelemään minun tapaani rakastaa? Tuo kommenttisi heijastaa perinteisen parisuhdemallin valuvikoja. Miten muka yleisempi määritelmä poikkeaa minun intohimoon, vapauteen ja tunteeseen perustuvasta määritelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ihminen ei vain koskaan voi olla jonkun toisen ihmisen täydellinen heijastus. Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Jos et pysty lainkaan sietämään tai havaitsemaan sitä, että toisen persoonallisuus eroaa omastasi, niin silloin on jo kysymys persoonallisuushäiriöstä.
Jokainen saa totta kai määritellä rakkauden kuten haluaa. Sinun määritelmäsi on siis tuollainen häilyvä, nopeasti ohimenevä, impulsiivinen tunne, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta joka sitten myös kuolee hyvin nopeasti. Yleisempi rakkauden määritelmä eroaa tästä paljonkin, ja tuo sinun tarkoittamasi asia nimetään usein termeillä ihastus, hullaantuminen tai himo.
Mikä sinä olet aikuiskiusaajana määrittelemään minun tapaani rakastaa? Tuo kommenttisi heijastaa perinteisen parisuhdemallin valuvikoja. Miten muka yleisempi määritelmä poikkeaa minun intohimoon, vapauteen ja tunteeseen perustuvasta määritelmästä.
Olen eri mutta mitä ihmettä sinä selität jostain valuvioista. Minusta edellinen kommetoija sanoi riittävän tyhjentävästi asiansa. Sinun on ihan turhanpäiväistä syyttää muita aikuiskiusaajiksi jos joku on eri mieltä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi erota kuin olla onnettomassa suhteessa. Pätee myös miehiin.
Kuka yleensä haluaisi olla jonkun kanssa joka ei halua olla sinun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ei saakeli, meillä on täällä joku 19-vuotias (tai sille tasolle jäänyt) ehta hörhö jakamassa "viisauksiaan". 🤦 Onnea vaan sinun ihmissuhteisiisi. Tule kirjoittamaan vastaava ketju, kun p*ska osuu tuulettimeen omalla kohdallasi ja matka kypsäksi aikuiseksi on alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ei saakeli, meillä on täällä joku 19-vuotias (tai sille tasolle jäänyt) ehta hörhö jakamassa "viisauksiaan". 🤦 Onnea vaan sinun ihmissuhteisiisi. Tule kirjoittamaan vastaava ketju, kun p*ska osuu tuulettimeen omalla kohdallasi ja matka kypsäksi aikuiseksi on alkanut.
Mä sanoisin oli tuo kirjoittaja oli sitten 19 v pojankloppi tai viittäkymppiä lähentelevä ns elämänkoululainen niin täysin sekopäistä on ajattelutapa joka tapauksessa.
Mä aistin oli tuo hörhö minkäikäinen vaan nii. On tainnut olla suurta surua vaillejäämisisestä lapsena. Ehkä perheessä oli alkoholisimia tai mielenterveysongelmia vanhemmilla tai pahimmillaan molempia joka aiheuttanut turvallisuuden tunteen pysyvän puutteen.
Niinpä tämä hörhö ratkaisee tuota traumaansa tuolla tavalla. Itse mietin että tuo hänen tapansa ei johda mihinkään mielenrauhaan hänellä mutta jokainen tyylillään elää elämänsä.
Ei miehet ota eroa, se on nainen joka päättää kun liitto päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin.
Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Olipa hyvä kirjoitus!
Varsinkin mustaamani kohdat kolahtivat.
Mitä epäreilua siinä on jos ei ole puhunut siitä mitä haluaa? Kyllä hyvässä suhteessa toinen tietää puhumattakin mitä tehdä jotta suhde pysyy elossa. Paskasta suhteesta jossa pitäisi puhua erikseen tunteistaan ja tarpeistaan aidosti pitää voida erota ja lähteä uuteen lennosta. Elämän ja parisuhteiden pitää olla keveitä ja helppoja.
Sinä olet kyllä niin kuutamolla parisuhteista, että vaikea uskoa sinun olevan tosissasikaan. Taidat vaan trollata lämpimiksesi.
En ole todellakaan kuutamolla vaan olen tajunnut että perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa. Te perinteisen parisuhteen kannattajat olette ehdottomia, omistushaluisia ja mustasukkaisia. Te ette ymmärrä että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä ja rakkauden pitää olla pyytetöntä.
Mitä sitten jos toinen käy vieraissa vuoteissa ja rakastuu toiseen pikkulapsi-aikana. Silloinhan lähtijällä on ollut joku tarve jota hän ei ole saanut täytetyksi. Se on henkistä väkivaltaa jos pettäjää ja suhteesta lennosta lähtijää arvostellaan millään tavalla. Oikeaa rakkautta olisi se että toivottaa lähtijälle hyvää seuraavaa suhdetta.
Kun sanoin sinun olevan kuutamolla, tarkoitin ihan psykologian perusteita.
Kerrot hyvän parisuhteen olevan sellainen, jossa toinen lukee ajatuksesi eikä sinun tarvitse niitä sanallisesti ilmaista. Mielestäsi vain huonossa parisuhteessa puhutaan omista toiveista ja tarpeista.
Todellisuudessa asia on päin vastoin. Tuollainen kuvailemasi kaltainen "hyvä suhde" on mahdollinen ainoastaan pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Aikuinen tulkitsee vauvan elekielestä ja ääntelystä mitkä vauvan tarpeet ovat, ja toteuttaa ne automaattisesti ilman että vauvalta vaaditaan sanallista ilmaisua tai tämän aikuisen toiveiden toteuttamista vastavuoroisesti. Tällaista palvelua sinä odotat nyt aikuisena kumppaniltasi, tai suhde ei ole mielestäsi hyvä.
Aikuisena on mahdollista päätyä vähäksi aikaa suhteeseen, jossa koet toisen lukevan ajatuksiasi ja asioiden hoituvan mielesi mukaan ilman keskustelua. Kumppanisi saattaa kokea samoin. Tämä kokemus perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitukseen, eli se on totta lähinnä oman mielesi sisäisessä maailmassa, vaikka se täysin todelta sinusta tuntuukin. Muutaman vuoden sisällä, kun se ihan oikea totuus kumppanistasi alkaa paljastua, tämä haavekuva väkisinkin murenee. Siinä kohtaa sinun on opeteltava ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, kuuntelemaan kumppanisi toiveita ja tarpeita joita hän ilmaisee, ja sovittelemaan näitä yhteen silloin kun niiden välillä on ristiriita.
Osa ihmisistä ei kykene tuota taitoa opettelemaan, vaan eroaa aina tuossa kohtaa ja etsii uuden kumppanin, johon niitä omia haavekuvia voi heijastella jonkin aikaa. Niinkin voi varmasti elää, mutta rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Tällainen henkilö rakastaa ainoastaan itseään, koska hän ei kestä elää tilanteessa jossa myös kumppanin persoona alkaa tulla hänelle näkyväksi.
Olet aikuiskiusaaja.
Vastuun ottaminen itsestä ja omasta hyvinvoinnista on sinun oman etusi mukaista. Tarkoitus on herätellä ja auttaa, ei kiusata.
Oletko tällä hetkellä tällaisessa helpossa ajatustenlukuparisuhteessa? Mitä tykkäisit sitä, jos kumppanisi lähtisi kesken kaiken toisen miehen matkaan, ei mainitsisi sinulle asiasta vaan lopettaisi vain yhteydenpidon, ja saisit myöhemmin kaverin kautta tietää että hän lakkasi välittämästä sinusta jo kauan ennen lähtöään ja flirttaili tälle uudelle miehelle samalla kun teeskenteli olevansa rakastunut sinuun? Toivottelisitko hänelle rakastavasti hyvää suhdetta?
Täydellisessä suhteessa ihmiset ovat toistensa heijastuksia. Silloin ei tarvita mitään iänikuista työntekoa ja jotain hiivatin tahtotilaa. On vain hetkiä, kuuman intohimoisia kosketuksia ja rakkautta. En ymmärrä tätä että ihmiset kuvittelevat että suhteen eteen pitää tehdä työtä. Plaa plaa sille. Minulle rakkaus on hetken tunne eikä valinta tai tahtotila.
Ihminen ei vain koskaan voi olla jonkun toisen ihmisen täydellinen heijastus. Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Jos et pysty lainkaan sietämään tai havaitsemaan sitä, että toisen persoonallisuus eroaa omastasi, niin silloin on jo kysymys persoonallisuushäiriöstä.
Jokainen saa totta kai määritellä rakkauden kuten haluaa. Sinun määritelmäsi on siis tuollainen häilyvä, nopeasti ohimenevä, impulsiivinen tunne, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta joka sitten myös kuolee hyvin nopeasti. Yleisempi rakkauden määritelmä eroaa tästä paljonkin, ja tuo sinun tarkoittamasi asia nimetään usein termeillä ihastus, hullaantuminen tai himo.
Mikä sinä olet aikuiskiusaajana määrittelemään minun tapaani rakastaa? Tuo kommenttisi heijastaa perinteisen parisuhdemallin valuvikoja. Miten muka yleisempi määritelmä poikkeaa minun intohimoon, vapauteen ja tunteeseen perustuvasta määritelmästä.
Huomasit varmasti, kun sanoin: 'Jokainen saa totta kai määritellä rakkauden kuten haluaa'. Jos onnistut elämään aidosti onnellisen elämän valitsemallasi tyylillä, ja sallit kumppaneillesikin saman tyylin, eli toivotat vain hyvää jatkoa ja onnea uuteen suhteeseen kun sinut petetään ja jätetään, niin ei minulla siihen ole sanomista.
Vastaavasti sinulla ei ole sanomista niihin suhteisiin, jotka on muodostettu erilaisen arvomaailman pohjalta. Nyt voit poistua tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin. Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
upppp
Näissä miesten suorilta lähdöissä salasuhteen vuoksi käy käytännössä aina niin että uusi suhde lopahtaa viimeistään muutaman vuoden päästä.
Tuossa vaiheessa mies on jo muodostunut hylkiöksi kaikkien läheistensä ja muiden ihmisten piirissä. Surullista mutta miesvauvat toimivat juuri noin.