Mies ilmoitti haluavansa erota. Vertaistukea?
Hei te muut siellä jossain ruudun toisella puolen.
Olen ihan murtunut ja shokissa. Mies ilmoitti eilen muutaman päivän mykkäkoulun päätteeksi, että on löytänyt asunnon toisesta kaupungista ja muuttaa sinne viikon kuluttua joulukuun alussa. Ei halua olla minun kanssa enää, sanoi, että haluaa nähdä lasta aina, kun voi. Meidän lapsi on vasta 1-vuotias. Sanoo olevansa murtunut vain siitä, ettei voi nähdä lastamme enää päivittäin. Ei sanallakaan sanonut minusta mitään. Tuon kuuleminen satutti aika hemmetisti. Riitoja on ollut pitkin vauvavuotta, mutta olen koko ajan ajatellut, että ne pystytään kyllä ratkaisemaan ja vaihe on ohimenevää. Pikkulapsivaihe on ollut haastava, mutta koko ajan olen häntä rakastanut, enkä ajatellut, että me koskaan oikeasti erottaisiin. Tuli aivan shokkina, että hän ihan oikeasti lähtee nyt ja jättää minut. Kaikille sukulaisille ja ystäville tämä tulee varmaan ihan shokkina, koska ei olla puhuttu riidoista kellekään, aina vain todettu kuulumisia kysellessä, että kaikki hyvin, tavallisesti.
Tietysti meillä on asuntolaina, minulla ei ole työpaikkaa, hän vie auton mukanaan. Tällaiset klassiset setit. Ajoitus osuu muutenkin nappiin, kun sähkön ja ruoan hinta nousee näinä aikoina ihan uusiin sfääreihin. Meidän vähäinen omaisuus varmaan menee nyt sitten puoliksi ja täytyy taas aloittaa alusta. Olisin kiitollinen jostain vertaistuesta tai jostain, vastaavaan tilanteeseen joutuneet. Miten olette selviytyneet? Vanhempani asuvat kaukana, ystäviä minulla on täällä muutama. Hän muuttaa 200km päähän, niin ei varmaan kauhean usein aio nähdä lasta. Olen valvonut koko yön, olen jossain stressitilassa. Tärisen, koko kehoon sattuu ahdistuksesta. En voi uskoa, että näin tapahtuu oikeasti. Ajattelen, että tämä on jotain painajaista, josta kohta herään.
Kommentit (160)
Huonossa suhteessa ei kannata roikkua. Mies vain toteutti tätä hyvää periaatetta.
Mietin vaan tässä sitä, miten rakkaus omaan lapseen ilmenee tai vaikuttaa. Merkitseekö se mitään jos on valmis häipymään lapsensa elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jäkätit jatkuvasti.
Tämä! Naiset oikeasti kuvittelee, että he jäkättävät aina muka aiheesta ja perustellusti. Suurin osa siitä jäkätyksestä on täyttä paskaa, eikä oikeasti merkittävistä asioista. Kengät on keskellä eteisen lattiaa jäkä jäkä jäkä!!! No vettu siirrä niitä akka 40cm, jos häiritsee. Mene nukuttamaan Vilpertti nyt heti jäkä jäkä jäkä! No vettu, se ei opi ikinä itsenäisesti nukkumaan, jos sille aina menee joku seuraa pitämään.
Akat on kyllä vajaita otuksia ja osaa nostaa melun tyhjästä.
Miten mies on työnsä järjestänyt. Tulee tooooosi pitkä työmatka hänelle, jos uutta ei ole siellä 200 km päässä. Tosi samalla hän voi tavata lapsen arkisin! En oikeasti usko sanaakaan.
Eli mies elättänyt koko poppoon, kuunnellut samalla nalkutusta, ja on nyt sitten syyllinen vielä eroonkin.
Aloita uusi elämä ja etsi parempi mies
Tuollaista ei edes pysty tekemään ihan extempore eli mies on suunnitellut tuota jo jonkin aikaa. Veikkaan että joku asia on hiertänyt hänellä ja nyt hän vain päätti toteuttaa tuon. Koska en tunne sinua, miestäsi ja suhdettanne niin en pysty arvioimaan enempää kenen vika tuo olisi. Sen voin sanoa että eri ihmisillä on hyvin erilainen käsitys siitä mikä on normaalia riitelyä ja mikä ei joten asia joka tuntuu yhdestä normaalilta saattaa tuntua toisesta läpipääsemättömältä umpikujalta mistä ei näy muuta ulospääsyä kuin ero. Tuskin löytyy yhtään paria millä ei olisi mitään ristiriitoja mutta se sitten vaihtelee miten paljon ollaan valmiita sietämään sanallista riitelyä. Omat vanhempani olivat hyvinkin harmoonisia kun taas appivanhemmilla on aivan järkyttäviä huutosessioita toinen toisilleen.
Miehesi saattaa kyllä katua tuota jälkikäteen koska tuskinpa se yksin oleminen ja kaiken yksin maksaminen on sen suurempaa herkkua. Myötätuntoa haluaisin kuitenkin tarjota sillä onhan tuo aika ikävä tilanne.
Mun mielestä olisi reilua jos juttelisitte tilanteesta ihan kahden kesken ja pyytäisit miestäsi kertomaan mistä tämä johtuu. Yritä olla suuttumatta vaikka hän sanoisi jotain mikä tuntuu epäreilulta. Parisuhteenne ei välttämättä pelastu mutta te kumpikin saatatte oppia jotain arvokasta tulevaisuuttanne varten.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista ei edes pysty tekemään ihan extempore eli mies on suunnitellut tuota jo jonkin aikaa. Veikkaan että joku asia on hiertänyt hänellä ja nyt hän vain päätti toteuttaa tuon. Koska en tunne sinua, miestäsi ja suhdettanne niin en pysty arvioimaan enempää kenen vika tuo olisi. Sen voin sanoa että eri ihmisillä on hyvin erilainen käsitys siitä mikä on normaalia riitelyä ja mikä ei joten asia joka tuntuu yhdestä normaalilta saattaa tuntua toisesta läpipääsemättömältä umpikujalta mistä ei näy muuta ulospääsyä kuin ero. Tuskin löytyy yhtään paria millä ei olisi mitään ristiriitoja mutta se sitten vaihtelee miten paljon ollaan valmiita sietämään sanallista riitelyä. Omat vanhempani olivat hyvinkin harmoonisia kun taas appivanhemmilla on aivan järkyttäviä huutosessioita toinen toisilleen.
Miehesi saattaa kyllä katua tuota jälkikäteen koska tuskinpa se yksin oleminen ja kaiken yksin maksaminen on sen suurempaa herkkua. Myötätuntoa haluaisin kuitenkin tarjota sillä onhan tuo aika ikävä tilanne.
Mun mielestä olisi reilua jos juttelisitte tilanteesta ihan kahden kesken ja pyytäisit miestäsi kertomaan mistä tämä johtuu. Yritä olla suuttumatta vaikka hän sanoisi jotain mikä tuntuu epäreilulta. Parisuhteenne ei välttämättä pelastu mutta te kumpikin saatatte oppia jotain arvokasta tulevaisuuttanne varten.
Aika selvä homma, että nainen on dominoinut keskustelun joka ikinen kerta kun mies on yrittänyt puhua tunteistaan. Haukkunut, uhriutunut ja mitä lie kaikkea muuta. Kun miehellä on hyvä päivä, vaimo varmuuden vuoksi haukkuu miehen arvottomaksi. Jos naisella on hyvä päivä, sillon on hyvä myös haukkua mies, kun ei tarvitse itse tukea. Eikä silloin varsinkaan voi puhua mistään miehen mieltä painavista täysin merkitsemättömistä asioista. Ainoa kohtuullinen päivä voi olla miehellä, kun naisella on ollut huono päivä, ja nainen tarvitsee tukea. Mutta silloinkin miehen täytyy olla hiljaa, ettei nainen raivostu, koska HÄNELLÄ on ollut huono päivä ja HÄN tarvitsee tukea.
Kuviota korostaa erityisesti se, että mies ilmoittaa ja lähtee samalla hetkellä. On jo oppinut siihen, että nainen kostaa kaiken heti kun siihen tilanteeseen pääsee. On siis parempi poistua kuvioista mahdollisimman nopeasti. Mitä kauemmas muuttaa, sitä vähemmän nainen voi käyttää lasta aseena.
Ei käy kateeksi AP:n miestä.
Vertaistukea:
>PAINONVARTIJAT.COM
>SEKSITARVIKELIIKE X & SUUKAPULAVALIKOIMA
>TE-TOIMISTO / TYÖPAIKAT
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta,niin sanot miehellesi,että annat lapsen hänelle ja alat viikonloppuäidiksi. Miehellä on siihen paremmat taloudelliset mahdollisuudet.
Ja mies antaa sen jälkeen lapsen huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannattaisi hankkia suhteeseen, jossa ei ole aidosti ja sitoutuneesti mukana. Miehet varsinkin usein antavat naisen tehdä päätöksen asiassa ja sitten kärsivät tilanteesta. Taustalla on myös usein se, että mies ottaa sen kenet saa eikä kyseenalaista tekemisiään monestikaan. Se on sitten väistämättä menoa kun se omanlainen nainen kiinnostuukin ja on halukas tutustumaan.
Naiset ovat HELVETIN hyviä valehtelemaan ensimmäiset vuodet. Kaksi käännekohtaa kuitenkin tapahtuu: papin aamen ja lapsen saaminen. Ensimmäinen leikkaa läheisyyden ja huomaavaisuuden naisten suunnalta lähes täysin pois ja kun mies luulee sen palanneen suhteeseen, se onkin VAIN lapsen saamista varten. Kun lapsi on saatu, mies on naisen näkökulmasta perheen arvoasteikossa koiran alapuolella. Keskeistä on, ettei nainen oikeastaan missään vaiheessa parisuhdetta nainen ei ole ollut kiinnostunut miehen tunteista. Alussa toki esitti sellaista, mutta se oli vain sitä varten, että saa hyvää matskua, jota puida puhelimessa kavereiden kanssa.
Anna lapsi miehelle niin hän putoaa kivasti maanpinnalle muutamassa päivässä.
Hei.
En nyt jaksa lukea koko ketjua, teen sen joskus paremmalla ajalla.
Halusin vain tulla antamaan sinulle ison myötätuntohalauksen.
Eroaminen on todella tuskaista. Tunteiden vuoristorataa. Oma tuska, lapsen/lasten tuska siihen päälle.
Voimia sinulle kovasti, olen itse eron keskellä, ja voin jakaa tuskasi.
Varmasti vielä tulee päivä kun helpottaa. Muista antaa itsellesi aikaa, lupa olla rikki ja surullinen,vihainen kaikkea mitä ikinä eteen tuleekaan. Aika parantaa. Mutta ikävä kyllä ennen sitä on monta tuskaista päivää ja yötä.
Et ole yksin. Meitä muitakin jätettyjä joiden elämä on romuttunut on täällä. Kannatellaan toisiamme.
Kaikkeen tottuu. T yksin vauvan kanssa jätetty, yhteiskunnan syrjimä yksinhuoltaja.
Täälläkin mies lähti kun lapsi oli 1v. Meillä oli kyllä kamalat riidat viikottain. Mies muutti toiselle puolen Suomea että pääsee tarpeeksi kauas musta ja tietysti suoraan uuden naisen luokse. Lapsi on nyt kouluikäinen ja isä näkee häntä säännöllisesti, hyvä suhde heillä vaikuttaa olevan välimatkasta huolimatta. Tukeudu ystäviin, keskustele ja pyydä apua.
Oli miehellä toinen nainen, eikö?