Mies ilmoitti haluavansa erota. Vertaistukea?
Hei te muut siellä jossain ruudun toisella puolen.
Olen ihan murtunut ja shokissa. Mies ilmoitti eilen muutaman päivän mykkäkoulun päätteeksi, että on löytänyt asunnon toisesta kaupungista ja muuttaa sinne viikon kuluttua joulukuun alussa. Ei halua olla minun kanssa enää, sanoi, että haluaa nähdä lasta aina, kun voi. Meidän lapsi on vasta 1-vuotias. Sanoo olevansa murtunut vain siitä, ettei voi nähdä lastamme enää päivittäin. Ei sanallakaan sanonut minusta mitään. Tuon kuuleminen satutti aika hemmetisti. Riitoja on ollut pitkin vauvavuotta, mutta olen koko ajan ajatellut, että ne pystytään kyllä ratkaisemaan ja vaihe on ohimenevää. Pikkulapsivaihe on ollut haastava, mutta koko ajan olen häntä rakastanut, enkä ajatellut, että me koskaan oikeasti erottaisiin. Tuli aivan shokkina, että hän ihan oikeasti lähtee nyt ja jättää minut. Kaikille sukulaisille ja ystäville tämä tulee varmaan ihan shokkina, koska ei olla puhuttu riidoista kellekään, aina vain todettu kuulumisia kysellessä, että kaikki hyvin, tavallisesti.
Tietysti meillä on asuntolaina, minulla ei ole työpaikkaa, hän vie auton mukanaan. Tällaiset klassiset setit. Ajoitus osuu muutenkin nappiin, kun sähkön ja ruoan hinta nousee näinä aikoina ihan uusiin sfääreihin. Meidän vähäinen omaisuus varmaan menee nyt sitten puoliksi ja täytyy taas aloittaa alusta. Olisin kiitollinen jostain vertaistuesta tai jostain, vastaavaan tilanteeseen joutuneet. Miten olette selviytyneet? Vanhempani asuvat kaukana, ystäviä minulla on täällä muutama. Hän muuttaa 200km päähän, niin ei varmaan kauhean usein aio nähdä lasta. Olen valvonut koko yön, olen jossain stressitilassa. Tärisen, koko kehoon sattuu ahdistuksesta. En voi uskoa, että näin tapahtuu oikeasti. Ajattelen, että tämä on jotain painajaista, josta kohta herään.
Kommentit (160)
Moni ero vältettäisiin sillä, että kerrottaisiin kun kipukynnys alkaa lähestyä. Epäkohtien yksin hautominen ja sen jälkeen eropäätöksen läväyttäminen tyhjästä on todella epäkypsä ja epäreilu tapa toimia - erityisesti silloin kun on tehnyt valinnan hankkia lapsia.
Valitettavan moni on kuitenkin kyvytön kohtaamaan konflikteja ja vetoaa siihen, että "kyllä toisen pitäisi sanomattakin tajuta". Ymmärrän argumentin sikäli hyvin, että olen lukeutunut näihin ihmisiin. Myöhemmin elämässä on kuitenkin tullut havaittua, että ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita aivan eri näkökulmista ja erilaisten tunteiden ohjaamina. Jos ei uskalla puhua vaikeista asioista, kaikki suhteet pysyvät jollain tapaa etäisinä.
Miksi ihmeessä mies muuttaa toiselle paikkakunnalle jos väittää että haluaa olla mukana lapsen elämässä mahdollisimman paljon?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies muuttaa toiselle paikkakunnalle jos väittää että haluaa olla mukana lapsen elämässä mahdollisimman paljon?
Siellä on toinen nainen. Yksikään normaali aikuinen ihminen ei jätä 1v lastaan 200km päähän ja halua tavata joskus eikä jouluna.
Ihan ekana hankit itsellesi työpaikan. Omaa taloutta ei pidä ikinä laskea toisen ihmisen varaan.
Erosimme lapseni isän kanssa kun lapsi täytti vuoden. Ero ei tullut yllättyksenä ja vaikeaa oli ollut ennen lastakin. Ole yhteydessä perheneuvolaan. Me kävimme siellä terapeutin juttusilla monta kertaa jo ennen eroa ja sen jälkeen. Vaikka toivoa yhteenpaluusta ei olisi, niin terapeutin kanssa on helpompi käydä asioita ja tunteita läpi.
Lapseni isä on paljon mukana pojan elämässä ja se oli alusta asti meillä selvää. Toivottavasti saatte asiat järjestymään parhain päin. Lapsen etu aina edellä näissä. Eron jälkeen tunsiin lähinnä helpotusta kun alun tunnemyrskystä selvittiin. Ja ero tuli tosiaan lopulta miehen aloitteesta. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Erosimme lapseni isän kanssa kun lapsi täytti vuoden. Ero ei tullut yllättyksenä ja vaikeaa oli ollut ennen lastakin. Ole yhteydessä perheneuvolaan. Me kävimme siellä terapeutin juttusilla monta kertaa jo ennen eroa ja sen jälkeen. Vaikka toivoa yhteenpaluusta ei olisi, niin terapeutin kanssa on helpompi käydä asioita ja tunteita läpi.
Lapseni isä on paljon mukana pojan elämässä ja se oli alusta asti meillä selvää. Toivottavasti saatte asiat järjestymään parhain päin. Lapsen etu aina edellä näissä. Eron jälkeen tunsiin lähinnä helpotusta kun alun tunnemyrskystä selvittiin. Ja ero tuli tosiaan lopulta miehen aloitteesta. Voimia sinulle!
Kiitos sinulle. <3 Kuulostaa vähän samalta kuin meillä. Luulen, että jossain kohtaa tulevaisuudessa olen helpottunut, ettei tarvitse enää stressata milloin mies mistäkin räjähtää, kun haluaisin vain keskustella asioista. Kyllä se lopulta satuttaa hirveän paljon enemmän olla suhteessa, missä niin selvästi huomaa, ettei toinen rakasta enää. Kiitos näistä keskusteluvinkeistä, olen yhteydessä perheneuvolaan tai sinne kirkkoon, mistä joku mainitsi. Tarvitsen nyt jonkun tahon, kenen kanssa puhua. Tuntuu, että olen ihan hukassa henkisesti tällä hetkellä, jonkinmoisessa paniikkimoodissa. Ironista, että mies halusi kovasti ensin sitoutua nopealla tahdilla ja saada lapsenkin nopeasti ja itse olin se epäröivämpi osapuoli, ja nyt hän sitten jättää meidät, kun tuli vaikeampi vaihe suhteelle (lapsen saaminen ja vauvavuosi). Olen nyt sitten yksi luku lisää erotilastoissa.
Surullinen juttu.
-mies muuttaa ja sillä sipuli, tätä et voi muuttaa
-Älä riitele, pysy lapsen kanssa pois miehen tieltä hän on päätöksensä tehnyt
-kerro kaikille asiasta avoimesti, ota vastaan tarjottu apu
-rupea vahvistamaan sosiaalista verkostoasi (kirkko, perhekerhot, vauvajumpat jne. Ihan mitä vaan kunhan saat ystäviä ja tuttuja tukemaan)
-hakeudu töihin ja arjen perusasiat kuntoon
-mies huomaa mitä menetti tai sitten ei
-Tsemppiä, selviät kyllä!!
Mies pakenee aina kun tekee lapsen ja sitten ei haluakkaan hoitaa lasta ja jättää kaiken naiselle. Suomessa on yli 130 000 yksinhuoltaja naista sen takia koska mies ei ota vastuuta. Miehet jättää raukkamaisesti naisen yksin hoitamaan lasta koska sitten ei voi tehdä asioita kuten juoda viinaa baareissa ja vapaa aikaa ei olisi kun lasta pitää hoitaa ja kotia. Paskoja miehiä ja naiset tekee lapsia aina paskojen miesten kanssa.
Tiedän ettei tämä neuvo ole varmaan toteutuskelpoinen. Mies ottaisi lapsen hoitoonsa, huomaisi ettei arki pienen lapsen kanssa ole välttämättä helppoa.
Hän on etätöissä, ja halusi lapsen kun sinä ymmärtääkseni epäröit lapsen hankintaa. Sillä aikaa voisit laittaa asioita kuntoon. Miksi automaattisesti lapsi jää äidille?
Tiedän äitinä miten lapsi on vaikea jättää toiselle. Tässä onkin opetus miehelle, voisi kantaa vastuunsa. Eihän se ole lapsen edun mukaista että jättää perheensä tuolla tavoin. Kyllä on itsekkyys huipussaan.
Läksyn lässyn lää, onpa typerää lätinää.
Ero on aina hyvinvointiteko itselle. Itse aloitin salasuhteen lapseni äidin ollessa vielä raskaana. Varmistelin uuden suhteen pysyvyyttä ennen lapsen syntymää koska minulla oli oikeus elää omannäköistä elämää.
Terapeuttinikin sanoi että eihän tunteita toiseen ihmiseen pidä tappaa. Piilottelin tunteitanin lapseni äidiltä vuosikausia mutta se oli hänen syynsä koska hän ei osannut huomioida minua oikein ja oli ehdoton ja turvaton puoliso vaikka olikin kannustanut minua terapiaan ja ilmaisemaan itseäni paremmin. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat moraalivuoriltaan tällaista toimintaa. Meillä on vain yksi elämä ja siksi vapaudesta pitää nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tottakin. Mitään muuta syytä tuollaiseen muuttoon ei ole kuin toinen nainen. Mies harvoin on eron vireille painija ja vain nainen saa toimimaan noin. Miten miehen työ?
Kai kirjoitan jotenkin oudosti, kun kaikki epäilee juttua. Tämä on ihan totta. Minäkin mietin, että juttuun liittyy toinen nainen, mutta kysyessä mies ei myönnä mitään. On vain saanut minusta tarpeekseen, ei rakasta. Hän tekee etätyötä, voi siis tehdä missä vaan.
Ei tietenkään myönnä. Ei ne koskaan.
No, missäs tämä ap:n mies on töissä, kun muuttaa kotoaan nyt 200 km:n päähän?
Kuinka pitkä miehen työmatka tulee olemaan muuton jälkeen
Ja miten te ap, olette saaneet asuntolainan, kun sinä et ole töissä?
Aloitus on taas puhdasverinen trolli.
Ja trollin kirjoittaja on se palstalla hyvin tunnettu
Tarina-täti.
Aloituksessa on paljon virheitä, että kokenut lukija huomaa ne välittömästi.
Aloituksesta puuttuu johdonmukaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ero on aina hyvinvointiteko itselle. Itse aloitin salasuhteen lapseni äidin ollessa vielä raskaana. Varmistelin uuden suhteen pysyvyyttä ennen lapsen syntymää koska minulla oli oikeus elää omannäköistä elämää.
Terapeuttinikin sanoi että eihän tunteita toiseen ihmiseen pidä tappaa. Piilottelin tunteitanin lapseni äidiltä vuosikausia mutta se oli hänen syynsä koska hän ei osannut huomioida minua oikein ja oli ehdoton ja turvaton puoliso vaikka olikin kannustanut minua terapiaan ja ilmaisemaan itseäni paremmin. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat moraalivuoriltaan tällaista toimintaa. Meillä on vain yksi elämä ja siksi vapaudesta pitää nauttia.
No johan oli taas satu tai marttyyrikilven kiillotusta. Kun minut ihan väkisin ajettiin toisen naisen syliin. Ei ollut miestä erota ja sitten etsiä uutta naista kuten normaalit ihmiset.
Mutta provohan tämä on, ei yksikään terapeutti kehota pettämään puolisoa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on aina hyvinvointiteko itselle. Itse aloitin salasuhteen lapseni äidin ollessa vielä raskaana. Varmistelin uuden suhteen pysyvyyttä ennen lapsen syntymää koska minulla oli oikeus elää omannäköistä elämää.
Terapeuttinikin sanoi että eihän tunteita toiseen ihmiseen pidä tappaa. Piilottelin tunteitanin lapseni äidiltä vuosikausia mutta se oli hänen syynsä koska hän ei osannut huomioida minua oikein ja oli ehdoton ja turvaton puoliso vaikka olikin kannustanut minua terapiaan ja ilmaisemaan itseäni paremmin. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat moraalivuoriltaan tällaista toimintaa. Meillä on vain yksi elämä ja siksi vapaudesta pitää nauttia.
No johan oli taas satu tai marttyyrikilven kiillotusta. Kun minut ihan väkisin ajettiin toisen naisen syliin. Ei ollut miestä erota ja sitten etsiä uutta naista kuten normaalit ihmiset.
Mutta provohan tämä on, ei yksikään terapeutti kehota pettämään puolisoa kotona.
Sinä olet sitten persuaikuiskiusaaja jos et hyväksy valintojani. Sinä et ymmärrä todellista sielunkumppanuutta missä vapaus tehdä mitä haluaa on rakkauden suurin ilmentymä. Elämää pitää elää hetkessä eikä jossain tyhjyyttään kumisevan suhteen tahtotilassa.
Järkyttävää ja surullista että toinen vanhempi voi vaan päättää että muuttaa toiseen kaupunkiin kauas omasta pienestä lapsestaan! Missä isän vastuu? Nyt haet suurta elatusmaksua lapsellesi ja myös itsellesi! Mies on velvollinen maksamaan siitä että sinä hoidat nut ladta 24h ja itse voi tehdä mitä lystää. Hitto mikä pska, muutaman kk kuluttua olet helpottunut että pääsit eroon tuollaisesta luuserista! Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on aina hyvinvointiteko itselle. Itse aloitin salasuhteen lapseni äidin ollessa vielä raskaana. Varmistelin uuden suhteen pysyvyyttä ennen lapsen syntymää koska minulla oli oikeus elää omannäköistä elämää.
Terapeuttinikin sanoi että eihän tunteita toiseen ihmiseen pidä tappaa. Piilottelin tunteitanin lapseni äidiltä vuosikausia mutta se oli hänen syynsä koska hän ei osannut huomioida minua oikein ja oli ehdoton ja turvaton puoliso vaikka olikin kannustanut minua terapiaan ja ilmaisemaan itseäni paremmin. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat moraalivuoriltaan tällaista toimintaa. Meillä on vain yksi elämä ja siksi vapaudesta pitää nauttia.
No johan oli taas satu tai marttyyrikilven kiillotusta. Kun minut ihan väkisin ajettiin toisen naisen syliin. Ei ollut miestä erota ja sitten etsiä uutta naista kuten normaalit ihmiset.
Mutta provohan tämä on, ei yksikään terapeutti kehota pettämään puolisoa kotona.
Tuota terapeutin kommenttia että tunteita ei pidä tappaa on muuten käyttänyt yksi julkisuudessakin paljon ollut ja vieläkin oleva bloggari kun teki juuri tuolla tavalla että hyppäsi lennosta uuteen suhteeseen. Jokainen toki tyylillään. Lähtökohta toki huono uuden suhteen kannalta ja tiedä sitten kestikö sekään suhde.
Voimia ap! Miehen teko on todella itsekäs. Ehkä sellainen hän on pohjimmiltaan? Keskity itseesi ja lapseen. Kerro avoimesti tilanteesta, ota vastaan kaikki apu mitä saat. Asioilla on tapana järjestyä ja ihmisluonnolla on taipumus selvitä vaikeistakin vastoinkäymisistä, vaikka juuri nyt tuntuu vaikealta.
Tuliko lapsi heti suhteen alussa? Oliko lapsi yhteinen toive ja päätös? Ilmeisesti teidän parisuhde ei ollut vakaalla pohjalla, kun lapsi sai alkunsa. Lapsi ei koskaan paranna huonoa/heikolla pohjalla olevaa parisuhdetta. Päinvastoin.