Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Okei, mutta entä jos lapset tekee onnelliseksi, työmäärästä huolmatta? Enpä tiedä, milloin olen ollut onnellisempi kuin vauvan kanssa höpötellessä ja pienen lapsen poski omalla poskella. Mutta selitä tätä nyt sitten velalle... Se on sama kuin yrittäisi kertoa aseksuaalille, että p**neminen on ihanaa. Aseksuaali miettii vain, että likaista, vaivalloista ja hikistä hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Minkä sinkkuna oppii, sen perheellisenä taitaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi ylimääräinen huone, ottaisin au-parin. Toki monilla ei ole.
Ihmettelen, ettei suomalaiset käytä enemmän sitä mahdollisuutta. Taskurahalla saisi kotiin asumaan henkilön; lapsia ei tarvitse aamulla herättää, koti on kunnossa ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Mutta ehkä se ei jotenkin sovi suomalaiselle luonteenpiirteelle kun halutaan olla omissa oloissa.
t. au-pairina Skotlannissa viime vuosituhannella
Au pair on muuten lähinnä lastenhoitaja, ei mikään lapset ja koko kodin hoitava yleispiika. On ikävää, jos sinua pidettiin sellaisena aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Minkä sinkkuna oppii, sen perheellisenä taitaa.
Siivoamisen määrä lapsiperheessä on monikymmenkertainen verrattuna sinkkutalouteen.
Sinä olet nyt taas se sössöttäjä joka sössöttää miten samaa lasia voi käyttää koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Okei, mutta entä jos lapset tekee onnelliseksi, työmäärästä huolmatta? Enpä tiedä, milloin olen ollut onnellisempi kuin vauvan kanssa höpötellessä ja pienen lapsen poski omalla poskella. Mutta selitä tätä nyt sitten velalle... Se on sama kuin yrittäisi kertoa aseksuaalille, että p**neminen on ihanaa. Aseksuaali miettii vain, että likaista, vaivalloista ja hikistä hommaa.
No jos se on niin onnellista ja ihanaa, niin mikä sitten on ongelma? Miksi valitatte?
Olkaa onnellisia niistä lapsistanne. Lapsenne ovat ansainneet sen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi ylimääräinen huone, ottaisin au-parin. Toki monilla ei ole.
Ihmettelen, ettei suomalaiset käytä enemmän sitä mahdollisuutta. Taskurahalla saisi kotiin asumaan henkilön; lapsia ei tarvitse aamulla herättää, koti on kunnossa ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Mutta ehkä se ei jotenkin sovi suomalaiselle luonteenpiirteelle kun halutaan olla omissa oloissa.
t. au-pairina Skotlannissa viime vuosituhannella
Meillä oli au-pair viime vuosituhannella kun lapset oli pieniä, ja se oli tosi hyvä systeemi. Etenkin se oli hyvä, että ei tarvinnut herättää aamulla lapsia. Aamut olivat usein hiljaisia kun lähdin aikaisin töihin. Iltapäivällä ehti keskittyä lasten kanssa olemiseen, koska au-pair oli päivän aikana tehnyt myös kotitöitä.
Nykyään au-paireja ei enää ole niin helppo pitää, koska myös au-pairin taskuraha ja asunto-etu katsotaan palkaksi ja luontaiseduksi ja niistä pitää maksaa verot ja sotu-maksut. Lisäksi au-pairille pitää maksaa lomat kuten työssä olevalle. Tulee siis huomattavasti kalliimmaksi kuin aikaisemmin.
Omien lasteni jaksamista olen seurannut, ja tosi tiukkaa on nykyään nuorilla perheillä.
Nykyään, jos ottaa au-pairin, saa kotihoidon tukea. Se kattaa osan kuluista. Ehkä voi saada myös kotitalousvähennystä kotitöiden osalta.
Samat ihmiset rääkyy miten maideilla on huono palkka eräissä maissa ja sit hankkii au-pairin.
Vierailija kirjoitti:
Koen, että yhden lapsen kanssa arki oli vielä tosi helppoa. Nyt kahden pienen kanssa on enemmän tekemistä ja haastetta. Silti kyllä joka päivään mahtuu sitä rentoa lasten kanssa oleilua, kun sille järjestää aikaa.
Meillä ratkaisuna on: koko arki on ennalta suunniteltua ja mietittyä, toinen tekee osa-aikaista työaikaa, molempien työmatkat alle 30 min, kaikki palvelut ovat kodin lähellä, kaupassa käydään 1-2 krt viikossa, ruokia laitetaan isoja määriä kerralla, siivotaan harvemmin, aikuisilla ei ole kodinulkopuolisia harrastuksia, kaikki kissanristiäiset on karsittu ja elämää muutenkin rajattu.
Olette rajanneet kaikki sosiaaliset menot pois ja muutenkin rajanneet elämäänne? Sitten ei kannata ihmetellä kun huomaatte lasten kasvettua, ettei teillä ole enää yhtään ystäviä tai tuttuja. Sitten voittekin alkaa katkeran valituksen siitä, miten kaikki ovat hylänneet teidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Minkä sinkkuna oppii, sen perheellisenä taitaa.
Siivoamisen määrä lapsiperheessä on monikymmenkertainen verrattuna sinkkutalouteen.
Sinä olet nyt taas se sössöttäjä joka sössöttää miten samaa lasia voi käyttää koko päivän.
No minä nyt sössötän sen verran tähän väliin, että kyse oli kuitenkin vain yhdestä lapsesta. Ja arki sitä, että on valmiita ruokia mitä vaan lämmitetään, niin mitä jäätävää arjen pyörittämistä siinä muuta sitten on? Vaikea kommentoida, kun ei ymmärrä kysymystä. Itse jäin neljän lapsen yh:ksi, kun nuorin oli 3v ja vanhinkin vielä alakoulussa, lisäksi eläimiä 8kpl. Jos yhden lapsen perheessä, missä on kaksi vanhempaa, siivoaminen on monikymmenkertaista (heh, vähän värikynää laitettu :D) niin mä ilmeisesti siivoan täällä satakertaisesti sinkkuun nähden? En kyllä ole noin ajatellut, ja ihan omia valintoja nämä on. Olen varmaan myös satakertaisen onnellisempi näin kun mitä olisin sinkkuna. Lapsuus on yks pieni hetki ja lapsi ei muista aikuisena kiilsikö teillä kaikki paikat. Jos arki on yhtä "pyöritystä" (ällöttävä sana) ja tunnelma kotona sen takia huono niin kannattaa miettiä onko sillä niin väliä jos joka paikka ei ole viimeisen päälle. Lasten lapsuutta ei saa takaisin valitettavasti. Tää on semmoinen lause mitä nuorena vanhempana kuulee ja ei oikein ota tosissaan, mutta kyllä sen sitten huomaa, kun lapset kasvaa. Moni myös rentoutuu sitä mukaa, kun lapsia syntyy lisää, kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja, joten sikäli toinen voisi nyt olla hyväkin idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Mitä se kertoo nykyajan olosuhteista, jos evoluutio on mennyt siihen että nykyoloihin parhaiten sopeutuneet eivät lisäänny? Heidänhän juuri pitäisi saada eniten lapsia.
Mutta ei, itsekkyys voittaa elämänhalun. Erikoista.
Miten omannäköisen elämän eläminen on itsekästä verrattuna lapsiperhe-elämään? Itsekkäintä mitä voi tehdä, on tuottaa uusi ihminen maailmaan kuluttamaan luonnonvaroja ja kilpailemaan resursseista ja työpaikoista toisten kanssa. Puhumattakaan nykymaailman epävakaudesta: sodat, ilmastonmuutos ym. Sen oman mini-me:n hankkiminen näyttää olevan monelle tärkeintä, viis mistään ja kenestäkään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Mitä se kertoo nykyajan olosuhteista, jos evoluutio on mennyt siihen että nykyoloihin parhaiten sopeutuneet eivät lisäänny? Heidänhän juuri pitäisi saada eniten lapsia.
Mutta ei, itsekkyys voittaa elämänhalun. Erikoista.
Miten omannäköisen elämän eläminen on itsekästä verrattuna lapsiperhe-elämään? Itsekkäintä mitä voi tehdä, on tuottaa uusi ihminen maailmaan kuluttamaan luonnonvaroja ja kilpailemaan resursseista ja työpaikoista toisten kanssa. Puhumattakaan nykymaailman epävakaudesta: sodat, ilmastonmuutos ym. Sen oman mini-me:n hankkiminen näyttää olevan monelle tärkeintä, viis mistään ja kenestäkään muusta.
Katkeruus haisee tänne asti taas. Muka niin sinut päätöstensä kanssa 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Upeaa lukea näitä ja taas kerran tajuta, kuinka älykäs ja viisas olen ollut, kun en ole hankkinut yhtä ainutta kakarankuvotusta elämääni pilaamaan!
Oletko miettinyt lapsettoman vanhuksen elämää millaista se saattaa olla kun.....
Vai onko sulla joku suunnitelma siitä ajasta? Ihan vaan utelen.
Niitä lisääntyneitä vanhuksia makaa märissä vaipoissa laitoksissa eikä kukaan käy koskaan katsomassa. Lapset voivat myös muuttaa vaikka toiselle puolelle maailmaa (nykyään melko yleistä), eivät lapset enää pysy äitinsä kyljessä koko ikäänsä kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme päiväkoti-ikäistä lasta. Tarkoitus oli olla kaksilapsinen perhe mutta tulikin kaksoset toisella kertaa.. :D mutta nyt asiaan:
Arki on välillä suoraan sanottuna hyvin väsyttävää. Olemme puolison kanssa terveydenhuoltoalalla ja työajat ovat kaikkea maan ja taivaan välillä. Sitten on mietittävänä ruokailut, päiväkotiin viemiset & hakemiset, pyykkihuolto, vanhempien harrastukset (näistä on koitettu pitää kiinni), muu sosiaalinen elämä (tästäkin on haluttu pitää kiinni). Jokainen päivä suunnitellaan miehen kanssa kalenteriin. Sumplitaan molemmille oma vapaa viikonloppu noin parin kk välein, järjestetään perheen yhteisiä reissuja, meidän vanhempien yhteisiä treffejä. Vanhempien kuntosalitreenit jne lukee kalenterissa ja lasten välikausihaalarien ostamiset, leikkitreffit, vaippojen vieminen päiväkotiin, ruokakauppatilauksen muokkaamisen deadline, siis oikeastaan kaikki merkitään mitä vaan keksitään. Ja kun asia on siltä päivältä tehty, se raksitaan tehdyksi.
Jonkun mielestä voi kuulostaa omituiselta että meillä kalenteroidaan niin tarkasti, mutta silleen tämä homma jotenkuten toimii. Väsymyksen ja nopeasti menevien päivien keskellä on helpottavaa kun ei tarvitse muistaa mitään ulkoa. On myös oman jaksamisen kannalta tosi tärkeää että perhe-elämän ja töiden lisäksi on pidetty kiinni niistä ns omista jutuista, kuten ystävät, liikunta, jne.
Suosittelen kaikille mustaa huumoria ja "this too shall pass" -asennetta. :) rakastan lapsiani enemmän kuin mitään mutta kyllähän tässä hommaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Teille sönköttäjille täytyy sössöttää, kun olette niin männiköllä kaikki. Ihanaa iltaa sinulle söpösuu!
Nyt on hyvä tilaisuus palata niihin suunnitelmiin joita teitte ennen lapsen hankkimista. Miten ajattelitte pärjäävänne rahallisesti ja ajankäytön, työn, tarhasta hakemisen, lapsen päivähoidosta tarttuvien pöpöjen yms kanssa? Koska ne ei voineet tulla yllätyksenä, vai tulivatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Mitä se kertoo nykyajan olosuhteista, jos evoluutio on mennyt siihen että nykyoloihin parhaiten sopeutuneet eivät lisäänny? Heidänhän juuri pitäisi saada eniten lapsia.
Mutta ei, itsekkyys voittaa elämänhalun. Erikoista.
Miten omannäköisen elämän eläminen on itsekästä verrattuna lapsiperhe-elämään? Itsekkäintä mitä voi tehdä, on tuottaa uusi ihminen maailmaan kuluttamaan luonnonvaroja ja kilpailemaan resursseista ja työpaikoista toisten kanssa. Puhumattakaan nykymaailman epävakaudesta: sodat, ilmastonmuutos ym. Sen oman mini-me:n hankkiminen näyttää olevan monelle tärkeintä, viis mistään ja kenestäkään muusta.
Katkeruus haisee tänne asti taas. Muka niin sinut päätöstensä kanssa 😅
Kerro vielä, mistä olisin katkera? Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni ja elämääni ylipäänsä. Te vanhemmathan tässäkin ketjussa olette valittaneet ja vaikuttaneet katkerilta. On faktaa, että lisääntyminen on itsekästä millä tahansa mittapuulla mitattuna, varsinkin luonnon kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä on keskimäärin ihan hirveää, oli yksi lapsi tai useampia. Hirveää se on etenkin äideille. Mikään ei ole muuttunut sadan vuoden takaisesta, sillä se mikä on koneiden myötä voitettu ajassa on hävitty läsnäolon vaatimuksissa. Meille naisille uskotellaan että voidaan tehdä ihan samoja juttuja yhteiskunnassa kuin miehetkin - ja niin voidaankin - tasan niin kauan kun ei olla äitejä. Äitiyden myötä menee kaikki itsenäisyys ja elämästä tulee juuri tuota AP:n kuvaamaa raatamista.
Keskimäärin, siitä on vähän huono sinun mennä sanomaan. Toisille se on ihaninta aikaa, iloa, oivallusta, yhteen kasvamista ja sitten tasapainon löytämistä itsenäistymisen kautta. Joillekin kamppailua. Kannattaa pitää huolta omasta mielenterveydestä. Äitiys ei todellakaan vie itsenäisyyttä. Kerrassaan huvittava ja erikoinen väite. Ehkä jos tykkää ryypiskellä ja bilettää päivästä toiseen.. silloin ei kyllä ole tosiaan edellytyksiä vanhemmaksi.
Kyllä se on jäätävää siivoamista, jatkuvaa organisointia, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sairastelukierteitä ja säätöä.
Eikä riipu ihmisestä yhtään.
Samat siivoomiset, pyykinpesut ja ruuanlaitot tein ainakin itse jopa yksin asuessa, saati silloin kun eleli kahdestaan. Ei ole mitään j ä ä t ä v ä ä siivoamista, perus viikkosiivous niinkuin aina, puuhailujen jälkeen kamat sinne missä olivat. Lapset kerää enimmät leikkinsä sivuun kun on siihen opetettu. Itse en ymmärrä laisinkaan sellaisia mediaseksikkäitä lehtiperheitä, jotka esittelee siivotonta kotiaan tiskivuorineen ja vaatekasoineen. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne tiskit vaikka koneeseen ja koneen päälle tai viedä pyykit pyykkikoriin/ puhtaat kaappiin tai ainakin sen lähettyville koriin. Ruokaa tekee toki määrällisesti enemmän. Ehkä sitten jos on tottunut lämmittämään mikroaterian päiväss itselleen, voi kontrasti olla kova.
Edelleen, jotkut sopii vanhemmiksi ja toiset sitten alisuoriutuu.
Lapsiperheessä on kyllä aivan eri potenssissa siivottavaa kuin sinkulla. Aivan naurettavaa sössötystä sinulta!
Minkä sinkkuna oppii, sen perheellisenä taitaa.
Siivoamisen määrä lapsiperheessä on monikymmenkertainen verrattuna sinkkutalouteen.
Sinä olet nyt taas se sössöttäjä joka sössöttää miten samaa lasia voi käyttää koko päivän.
Sulla taitaa kasvaa sammalta kainalossa. Onneksi en ole kärpäsenä katossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Mitä se kertoo nykyajan olosuhteista, jos evoluutio on mennyt siihen että nykyoloihin parhaiten sopeutuneet eivät lisäänny? Heidänhän juuri pitäisi saada eniten lapsia.
Mutta ei, itsekkyys voittaa elämänhalun. Erikoista.
Miten omannäköisen elämän eläminen on itsekästä verrattuna lapsiperhe-elämään? Itsekkäintä mitä voi tehdä, on tuottaa uusi ihminen maailmaan kuluttamaan luonnonvaroja ja kilpailemaan resursseista ja työpaikoista toisten kanssa. Puhumattakaan nykymaailman epävakaudesta: sodat, ilmastonmuutos ym. Sen oman mini-me:n hankkiminen näyttää olevan monelle tärkeintä, viis mistään ja kenestäkään muusta.
Katkeruus haisee tänne asti taas. Muka niin sinut päätöstensä kanssa 😅
Kerro vielä, mistä olisin katkera? Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni ja elämääni ylipäänsä. Te vanhemmathan tässäkin ketjussa olette valittaneet ja vaikuttaneet katkerilta. On faktaa, että lisääntyminen on itsekästä millä tahansa mittapuulla mitattuna, varsinkin luonnon kannalta.
Luonto on tehnyt kappaleensa lisääntymään. Ihminen yrittää olla jokin luojanlisäke, mistä kaikki ongelmat johtuukin ja älykkäimmät itse asiassa lisääntyy ja siirtää ne luonnolliset arvot ja viisaudet ketjussa eteenpäin, auttavat niitä jotka sitä tarvitsee tässä hullunmyllyssä. Typerykset tekee lapsensa tänne elämään kulutusjuhlaa ja elämään bim bona oravanpyörää, joka johtaa siihen ettei jälkeläisiä kiinnosta lisääntyä.
Mitä se kertoo nykyajan olosuhteista, jos evoluutio on mennyt siihen että nykyoloihin parhaiten sopeutuneet eivät lisäänny? Heidänhän juuri pitäisi saada eniten lapsia.
Mutta ei, itsekkyys voittaa elämänhalun. Erikoista.