Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Olen tinkinyt kyllä todella paljon. Olen enää häivähdys siitä ihmisestä, joka olin ennen lasta. Ja se on ihan ok, niin sen varmasti kuuluukin olla. Olen tinkinyt palkasta, kun teen lyhennettyä työaikaa on se iso taloudellinen satsaus arjen sujuvoittamiseen. Luovuin aikaa vievästä harrastuksesta, jota ei kerta kaikkiaan saa mahdutettua arkeen, yritetty on. Mies on myös vähentänyt harrastustaan merkittävästi. Kaikki arvot ovat muuttuneet entistä enemmän pehmeiksi ja perhekeskeisiksi. Rakastan olla äiti, rakastan lasta ja miestä yli kaiken. Nämä ovat tärkeintä elämässä. Siksi toinen lapsi on haaveissa, se olisi aivan ihanaa mutta pelottaa miten elämässä sitten pärjäisi. Kotiäitiyttä kestäisi vain vähän aikaa kuitenkin ja taloudellisista syistä olisi pakko palata töihin viimeistään sitten kun lapsi olisi kolme. Sille ei voi mitään.
Tämän takia moni ei varmasti halua lasta, kun pitää tinkiä hyvästä elämäntyylistä, harrastuksista, kaikesta mikä tuo iloa. Koko oma persoona muuttuu vain lapsiperhearjen ihannointiin, mikä tuntuu jotenkin oudolta. "Niin sen varmasti kuuluukin olla." Kuule ei kuulu olla tuollaista elämän, puhut vain selviytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama ehdottanut, että kannattaa 'vaihtaa etätyöhön'. Onko monellakin alalla mahdollista vaan 'vaihtaa etätöihin'? Esimerkiksi jos olet koulutukseltani vaikka kätilö ja työskentelet synnytyssalissa niin mitenhän vaan vaihdetaan etänä tehtävään työhön?
Ihan helposti, tarjoat kätilön apuja virtuaalisesti zoom-videon kautta "Työnnä, työnnä! Hienosti menee! Hengitä."
Vierailija kirjoitti:
Siis ehdottomasti päivärutiinit uusiksi!!! Mies vie ja sinä haet, tai toisinpäin. Jos mies vie lapsen 7 niin on klo 8 töissä, ja sinä lähdet töihin jo klo 6 jolloin olet 7 töissä, niin pääset lähtemään kotiin jo klo 15 vaikka tekisit täyttä päivää. Jos nukkuu huonosti niin kahvi pois klo 10 jälkeen ja herätys aamulla klo 5, nukkumaan riittävän ajoissa, klo 21-22.
Ei kaikki voi itse määritellä työaikaansa eikä liukumiakaan välttämättä ole ollenkaan.Työnantaja voi määrätä että työaika om vaikka 8- 16 tai 7-15, ei siitä monissa työpaikoissa neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunta heikkenee, ennen selvittiin noin tuhat kertaa rankemmissa tilanteissa.
Eihän tässä ollut selviämisestä kyse, vaan siitä, voiko elämästä nauttia. Ei se, että joku on väsynyt, kuormittunut ja stressaantunut, tarkoita, etteikö hän selviäisi.
Lasten takia ei kannata jäädä pois työelämästä. Voi käydä niin, että tippuu työelämän ulkopuolelle ja joutuu pitkäaikaistyöttömäksi. Tiedän muutamia esimerkkejä lähipiiristä.